Herra Hakkaraisen talo

Minulla ja lapsilla alkoi loma heinäkuun alussa. Mies on töissä vielä viikon. Koska hänen työmaansa sijaitsivat lähellä mummulaa, vietti hän siellä useita öitä. Vilperi lähti hänen mukaansa mummun pojaksi. Me taas Tyllerön ja Palleron kanssa lähdimme käymään oman äitini luona. Pikavisiitin tarkoitus oli Popedan keikka, jossa kävin veljeni kanssa. Mutta paljon muutakin ehdimme tehdä.

Meidän on pitänyt käydä jo pitkään Sastamalassa sijaitsevassa Herra Hakkaraisen talossa. Nyt matkalla mummulaan poikkesimme sinne. Talon sisustuu perustuu Mauri Kunnaksen kirjoittamiin kirjoihin. Paikkahan oli aivan uskomattoman hieno. Se mitä itse arvostan suuresti, on se että lapset saivat leikkiä, koskea ja katsoa. Kokea itse. Vaikka paikka on lapsille suunnattu, riitti myös aikuisille silmän iloa. Varsinkin tällaiselle sisutusta ja käsintehtyä arvostavalle ihmiselle. Jokainen pienikin yksityiskohta oli mietitty ja toteutettu hienosti. Joten otin kuvia paljon, toivottavasti teille ei tule kuvaähkyä.

Paikka sijaitsee aivan Sastamalan keskustassa ja sinne oli helppo löytää. Pääsymaksu oli 8 euroa kaikilta yli 2-vuotiailta. Se oli mielestäni hyvin kohtuullinen hinta. Sisäänpääsyn yhteydessä oli myös myymälä, josta sai ostaa kaikenlaista Herra Hakkaraiseen liittyvää tavaraa. Paikka on auki ympäri vuoden, mutta ulkona sijaitseva liikennepuisto vain kesäisin. Itse Herra Hakkarainen kävelee unissaan muistaakseni kahdesti päivässä.

Sisällä talossa sijaitsi Hakkaraisen koti, keittiöineen ja sänkyineen. Siellä lapset saivat leikkiä kotileikkiä tai nukahtaa Hakkaraisen sänkyyn. Suurin osa talon asioista oli koskemista tai leikkimistä varten. Muutamia hienoja nukkeja oli vain koristeina, nämä olivat kyllä selkeästi ilmoitettu. Naulakossa roikkui Hakkaraisen pyjamoita, näitä sai kokeilla halutessaan. Yläkerrassa oli isommille lapsille tarkoitettu ullakko, sieltä pystyi laskemaan joko tikkaita tai tankoa pitkin alas. Ullakon alin porras oli todella korkealla, joten sinne ei vahingossa pienet lapset kiipeä ilman aikuisen valvontaa. Yhdessä nurkassa oli esillä myös Viikingien kultaraha- ja korusaaliita.

Yksi huone oli sisustettu ”Kuningas Artturin Ritarit”-teemaan. Siellä oli iso pöytä, jonka ympärille sai istuutua ritareiden seuraksi. Naulakosta sai ottaa itselleen ritarin tai linnanneidon vaatteet ja leikkiä miekan ja kilven kanssa. Portaita pitkin pääsi kiipeämään linnaan ja kurkistaa vaikka pienestä ikkunasta. Alas pääsi laskeutumaan liukumäkeä pitkin. Ja koko komeutta vartioi lohikäärme.

Alakerrassa päästiin Koiramäen tunnelmaan. Löytyi sukutaulu ja jokainen pääsi halutessaan esittämään nukketeatteria. Hevonen ja possut tietenkin edustivat talojen ulkopuolella. Koiramäkeen oli rakennettu myös apteekki, jota pääsi kurkistamaan vain lasin takaa. Myös suutari ja kauppa löytyi. Näissä lapset saivat leikkiä. Suutarissa sai laittaa päälleen nahkaisen essun ja aloittaa kenkien korjaaminen. Kaupasta löytyivät kaikki vanhat esineet, vaa’asta ja kahvimyllystä lähtien. Kauppaan oli tehty makkaroita, leipiä ja perunoita. Lapset saivat vuorotellen olla tiskin takana ja me aikuiset kävimme ostoksilla. Ja tämä kaikki siis yhdessä huoneessa.

Alakerrassa oli myös toinen huone, siellä pääsi avaruusmatkalle. Huone itsessään oli avaruus. Lattioilla oli kraattereita ja seinillä aurinko, planeetat ja tähtiä. Täälläkin sai pukea astronautin asun päälleen halutessaan. Puku, kypärä ja happilaitteet. Huoneesta löytyi myös avaruusbussi, jonka sisällä pyöri screenillä tietoa planeetoista, aivan kuten kirjassa ”Kaikkien aikojen avaruuskirja”.

Ulkona sijaitsi liikennepuisto. Eikä mikä tahansa puisto, vaan täälläkin oli jokainen kohta mietitty tarkkaan. Esimerkiksi pieni yksityiskohta: jokainen auto oli nimetty ”Hurjan hauskan autokirjan” mukaan. Oli Kerttu tai Punahilkka. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä päivä oli osittain sateinen. Pieni sadekuuro oli tyhjentänyt alueen kokonaan ja kun me menimme ulos vielä pienessä tihkussa, saimme aivan rauhassa autoilla. Tyllerö sai jokusen hetken autoilla yksinään, mikä oli hienoa, sillä Pallero joutui kulkemaan perässä ajoradalla. Isommat lapset ajoivat niin kovaa vauhtia, että muuten olisimme jääneet jalkoihin.

Löytyi bussipysäkkejä, bussi, tunneli, poliisiasema ja tankkauspiste, jossa saattoi tankata autoaan tai tarkistaa renkaiden ilmanpaineen. Erittäin suosittu paikka oli myös autopesula, jossa lapset saivat itse sienien avulla pestä autonsa ja pyyhkiä sitten kuivaksi lastalla.

Vieressä oli myös pienempien lasten autorata, jossa Pallero innostui kurvailemaan.

Ulkona oli myös pieni kahvila, josta sai ostaa purtavaa.

Vielä yksi huone on mainitsematta. Lukuhuone, jossa olivat kaikki Mauri Kunnaksen kirjat. Nurkassa oli iso tuoli, jossa sai istua ja lukea kirjoja. Täällä sai myös piirtää tai värittää. Televisiossa pyöri dokumentti Mauri Kunnaksesta.

Me saimme aikaa kulumaan Herra Hakkaraisen talossa pari kolme tuntia. Enemmänkin olisimme jaksaneet, lapsethan olisivat olleet täällä leikkimässä vaikka kuinka kauan. Erityisesti Vilperi olisi tykännyt liikennepuistosta. Suosittelen erittäin lämpimästi tätä paikkaa, jos satutte kulkemaan ohi. Paikka soveltuu mielestäni kaikille yli 1-vuotiaille aina koululaisiin saakka.

Risto Räppääjä

Kävimme tällä viikolla Vilperin ja Tyllerön kanssa elokuvissa katsomassa uusimman Risto Räppääjä-elokuvan. Vilperi on muutaman kerran aiemmin käynyt isänsä kanssa elokuvissa, mutta Tyllerölle tämä oli ihka ensimmäinen kerta. Vähän epäröin aluksi, sillä tietyissä tilanteissa Tyllerö on hieman arka, mutta lopulta ajattelin että kerta se on ensimmäinenkin. Päiväkodissa oli koko päivä puhuttu elokuviin menosta ja aika yleinen puheenaihe se taisi olla. Aika moni muukin lapsi oli joko jo nähnyt elokuvan tai oli menossa sitä katsomaan.

WP_20160303_16_49_17_Pro

Lähdimme siis kolmisin elokuviin ja pientä jännitystä oli huomattavissa lapsista. Kun sopiva istuinpaikka oli valittu huolella (täällä meidän omassa elokuvateatterissa saa paikat valita itse), alkoi odotus. Onneksi ei kauan tarvinnut odotella, kun valot sammuivat ja elokuva jo alkoi.

Elokuva oli mielestäni hyvä, niin lapsille kuin aikuisillekin. Ei tullut itselle tylsyyden hetkiä, kuten joitain lasten elokuvia katsoessa tulee. Elokuva oli myös hauska. Aivan kaikki vitsit eivät ehkä auenneet perheen pienimmille, mutta se ei haitannut elokuvan ymmärtämistä. Yhdessä kohdassa elokuvaa oli hieman pelottavampi kohta (tämäkin kyllä mielestäni hyvin toteutettu) ja tässä kohdassa Tyllerö halusi lähteä kotiin. Kuitenkin riitti, että hän tuli syliini istumaan ja näin mentiin elokuva loppuun.

Lapset olivat innoissaan koko loppuillan ja elokuvasta tutut laulut kaikuivat meillä. Elokuva kesti vähän reilun tunnin ja tämä oli sopiva pituus lasten elokuvalle.

Suosittelen ehdottomasti tätä elokuvaa noin 4-vuotiaasta eteenpäin aina aikuisille asti!

RistoRappaajaJaYoHaukka kuva täältä.

Heureka!

DSC_0149

Viime sunnuntai oli sateinen ja sumuinen. Lasten kanssa ei innostanut lähteä ulos, joten mietimme miten oikein viettäisimme vapaapäivää. Heureka on ollut ”täytyisi käydä”-listallani jo jonkin aikaa, joten ehdotin sitä miehelleni. Mies innostui ajatuksesta ja niinpä keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja pakkasimme lapset autoon.

Tällä hetkellä Heurekassa on neljä isompaa näyttelyä: Maan alle, Lasten Heureka, Heureka-klassikot ja päänäyttely, joka koostuu pienemmistä näyttelyistä. Lisäksi löytyy planetaario, johon emme tällä kertaa tutustuneet.

DSC_0150

DSC_0140

Tutustuimme ensin Lasten Heurekaan. Olimme sopineet Vilperin kanssa, joka oli innokkain retkeilijä, että olemme Heurekassa niin pitkään kuin tarve vaatii ja jokaiseen kohtaan ehditään tutustua rauhassa. Lasten Heurekassa olikin kaikkea kivaa. Sai kokeilla rakentaa iglun, hirsimajan tai kaariholvin. Tai esiintymistä trikkikuvausstudiossa. Oli pallojen heittoa, interaktiivisia pelejä tai kuukävelyä. Lisäksi kävimme katsomassa rottakoripalloa. Tässä osastossa viivyimme kaikkein pisimpään ja palasimme tänne vielä lopuksi. Tämä osasto ei kuitenkaan ole vain lapsille, vaan koko perheelle. Minäkin innostuin peleistä ja rakenteluista yhdessä lasten kanssa.

DSC_0132

DSC_0120

DSC_0067

DSC_0060

Heureka-klassikot-osastolla tutustuimme fysiikanlakeihin erilaisien testien avulla. Sai kokeilla lentävää mattoa tai nostaa autoa. Arvioida kumpi pallo on painavampi tai kumpi pallo etenee nopeammin. Monet näistä olivat hauskoja lapsille, mutta niiden ymmärtäminen vaatii hieman vanhempaa ikää. Onneksi paikalla liikkui koko ajan oppaita, jotka tulivat kertomaan eri fysiikan lakien toiminnasta ja miksi joku toimii näin. Mielenkiintoista tietoa myös aikuisille!

DSC_0077

DSC_0081

DSC_0084

Tässä välissä kävimme syömässä, jotta jaksamme taas touhuta. Päivä on tähän asti ollut onnistunut ja lapsetkin ovat olleet todella kiltisti. Ruoan jälkeen oli vuorossa Maan alle-näyttely. Se kertoo kaivoksista ja geologiasta. Täällä sai tutustua eri kivilajeihin pelien avulla ja saipa kokeilla jopa kullanhuuhdontaa. Lapsille (ja miksei myös aikuisille) oli pieniä tarinoita kuunneltavaksi ja pieni rata, jossa sai ajella pikkuisilla dumppereilla. Maan porausta sai kokeilla porasimulaattorilla ja maan kaivamista oikealla minikaivurilla. Ihmeen kauan lapset olivat kiinnostuneet tästä osastosta, vaikka luulin että se olisi hetkessä käyty läpi.

DSC_0102

DSC_0105

DSC_0107

Lopuksi kävimme vielä päänäyttelyssä. Täällä oli pienemmät näyttelyt: Suojaan, Älykäs kaupunki, Kolikon tie, Suolistossa suhisee ja Tiedettä pallolla. Luulin, että Vilperi olisi ollut kiinnostunut mitä ihmisen suolistossa tapahtuu, koska hän on kotona niin kiinnostunut aiheesta. Mutta tämä ohitettiin heti. Sain hänet kuitenkin kokeilemaan miten pitkä ihmisen suolisto on. Vedimme narua nuken pepusta ja aika pitkälle naru ylsi! Älykäs kaupunki-osiossa oli monta autosimulaattoria, mutta niihin oli koko ajan jonoa, joten lapset tyytyivät vain istumaan takapenkillä kyydissä.

DSC_0114

DSC_0118

Saimme muistoksi kivasta päivästä jokainen oman kolikon. Tämä on toteutettu yhteistyössä Suomen rahapajan kanssa.

DSC_0162

Lopulta lapsissa alkoi näkyä väsymyksen merkkejä ja päätimme lähteä kotiin. Meillä kaikilla oli kiva päivä! Suosittelen ehdottomasti Heurekaa kaikille. Tällä hetkellä näyttelyitä voisin suositella 3-4-vuotiaista eteenpäin.