Koiramäen joulu

Pojat saivat joululahjaksi liput Särkänniemen Koiramäkeen. Koiramäen joulu on auki loppiaiseen saakka, joten suuntasimme sinne heti vuoden ensimmäisenä päivänä.

Samalla lipulla pääsi myös muihin avoinna oleviin kohteisiin, joten kävimme myös Näsinneulassa, akvaariossa ja planetaariossa. Saimme aikaa kulumaan nelisen tuntia ja kaikilla oli kivaa. Saimme kulkea vapaasti, koska väkeä ei juurikaan ollut. Ehkäpä kaikki olivat jo käyneet täällä ennen joulua tai sitten uudenvuoden väsymystä oli ilmassa.

Todella kivasti Koiramäkeen oli saatu puuhaa ja näkemistä myös talvella. Eläimet oli siirretty sisälle talliin, jossa niitä sai ihastella. Lisäksi oli kaikenlaista talvista tai jouluista puuhaa. Esimerkiksi keppihepparataa voi käyttää myös talvella tai kiikkua laudalla. Sisälle oli tehty erilaisia pisteitä. Yhdessä paikassa sai koristella pipareita ja sitten popsia suuhunsa herkullisen ison piparin. Toisessa paikassa sai askarrella kortteja tai tehdä joulukuusenkoristeita. Sitten oli meidän poikien lempipaikka: legojen rakentelua. Täällä he olisivat viettäneet vaikka koko päivän.

Ulkona järjestettiin myös näytelmiä, joihin lapset saivat halutessaan osallistua tai kuunnella jouluisia lauluja. Myös makkaraa sai paistaa tai ihastella poroja.Me kävimme lisäksi syömässä herkullisen kalakeiton Kahvila Guggelböössä.

Ihastelin joka paikassa, miten pienellä vaivalla koko Koiramäestä sai niin jouluisen. Kynttilöitä, lahjapaketteja, tonttulakkeja, säkkejä ja olkia. Niillä saa jo paljon joulua aikaan. Ja lisäksi se pienoinen lumisade, joka alkoi juuri, teki talvisen tunnelman.

Kaiken kruunasi tietenkin käynti Näsinneulassa, korkeaa rakennusta kun on monet kerrat ihmetelty ja nyt sinne päästiin. Varsinkin Vilperi jaksoi katsella ja tutkia Tamperetta aika kauankin ja onneksi osasin kertoa hänelle eri paikoista. Lopuksi kävimme vielä planetaariossa, joka oli pienoinen pettymys. Täytyy tutkailla, jos kesällä olisi joku vähän mielenkiintoisempi esitys, sillä ainakaan tämä ei kovin vakuuttanut.

Teille tämä tulee vähän myöhässä, mutta suosittelen kyllä käyntiä Koiramäessä talvellakin, vaikkapa sitten ensi jouluna.

Lopuksi vielä kuvia, kännykällä otettuina.

Tallipiha ja leikkipuisto Tampereella

Ennen kotiinlähtöä yritin etsiä lapsille jotain kivaa ja halpaa tekemistä Tampereella. Googletin erilaisia leikkipuistoja ja muistinkin erään kivan puiston. Näsinpuistossa, lähellä Särkänniemeä sijaitsee Tiitiäisen Satupuisto, joka perustuu Kirsi Kunnaksen satuihin ja loruihin. Tänne siis suuntasimme.

Puistossa on paljon erilaisia muotoja ja paljon yksityiskohtia saduista. Valitettavasti kuitenkin totesin, että myös täällä on tehty tuhoja ja moni kiva asia oli rikottu. Kyllä puistossa silti hetken jaksoi leikkiä. Erityisesti maan tasolla olevat trampoliinit olivat kivoja.

Hiekkalaatikko oli hauska yksityiskohta ja vaikka meillä ei omia hiekkaleluja ollutkaan mukana, lapset kiersivät hiekkalaatikkoa ympäri monta kertaa.

Kiersimme myös Näsinpuistoa. Katselimme Näsinneulaa ja Särkänniemeä. Satamasta lähteviä laivoja, jotka tuuttasivat lähtiessään. Mäen harjalla oli myös muistomerkki Höyrylaiva Kurun haaksirikossa hukkuneille. Tämä oli lähellä omaa sydäntäni, sillä omaa sukuani menehtyi tässä onnettomuudessa. Puistossa on myös Näsinlinna, kaunis palatsi, jossa sijaisee nykyään museo. Alhaalla, Hämeenpuison päässä, sijaitsee upea suihkulähde. Söimme puistossa pienet eväät nauttien ympäröivästä luonnosta.

Aivan vieressä on myös Tallipiha. Rauhallinen pihamiljöö vanhojen talojen ympäröimänä. Taloissa on useita pieniä käsityölaiskauppoja, joissa emme tällä kertaa käyneet. Pihassa sai myös tervehtiä kanoja, ponia ja hevosta. Ponin kyydissä olisi saanut ratsastaa lenkin tai istahtaa pienelle vossikkaajelulle. Kaiken kruunasi keskellä pihaa oleva karuselli, jonka kyytiin lapset pääsivät, pientä maksua vastaan tietenkin. Myös täältä olisi saanut kahvia, leivonnaisia tai pientä lounasta.

Kiva kesäinen aamupäivä tuli vietettyä aivan Tampereen sydämessä. Halpaa, karusellikierrosta lukuunottamatta jopa ilmaista, ja varmasti lapsille miellyttävää tekemistä!

Museokeskus Vapriikki

Käydessämme taannoin Tampereella, poikkesimme lasten kanssa museokeskus Vapriikkiin. Erityisesti olimme menossa katsomaan ”Jääkauden Jättiläiset”- näyttelyä, mutta toki kiersimme muuallakin.

Ensimmäiseksi suuntasimme juurikin kyseiseen näyttelyyn. Näyttely oli hieno. Esillä oli jääkauden eläimiä, luita, koruja ja paljon tietoa jääkaudesta, silloin eläneistä ihmisistä ja eläimistä. Mutta: kun mihinkään ei saanut koskea. Varsinkin Vilperi, joka oli kovin kiinnostunut kaikesta, olisi halunnut katsoa ja koskea. Tästä olitiin hyvin tarkkoja ja ymmärrän sen täysin tällaisessa paikassa. Lisäksi kun luettu tieto ei niin kiinnostanut lapsia, näyttely juostiin hetkessä läpi. Itse en siis ehtinyt tutustua tähän juuri lainkaan. Välillä yritin saada lasten mielenkiintoa kohdistettua johonkin jännään faktaan, mutta en juurikaan onnistunut tässä.

Seuraavaksi siirryimme Hurriganes-näyttelyyn. Jo sisään kävellessämme siirryimme toisenlaiseen maailmaan: musiikki soi taustalla. Täällä lapset innostuivat katselemaan livevideoita, joita pystyi itse valitsemaan valkokankaalle. Nurkasta löytyi myös viehättävä olohuone nojatuoleineen, jossa sai kuulokkeilla kuunnella vaikkapa koko Hurriganesin tuotannon läpi. Näyttelyyn oli saatu paljon rekvisiittaa: vaatteita, levyjä, soittimia. Löytyi jopa paikka, jossa sai pukea Cissen takin päälleen, ottaa basson käteensä ja kuvitella hetken olevansa rokkistara. Tottakai lapset halusivat kokeilla tätä.

Yläkerrassa kiersimme Jääkiekkonäyttelyn, jossa pysähdyimme hetkeksi harjoittelemaan oikeita jääkiekon laukauksia. Jokainen taisi saada ainakin yhden maalin. Myös luonnontieteellinen museo oli hauska. Siellä oli lapsille enemmän koettavaa, aistittavaa ja kosketeltavaa. Luonnon tuoksut ja onkaloinen Näsijärvi, jonka uumeniin sai ryömiä.

Päällisin puolin reissusta jäi hyvä mieli, ainakin lapset saivat jotain koettavaa. Ehkä kuitenkin vielä tämän ikäisille parempi paikka olisi sellainen, jossa lapset itse saavat kokea ja testata. Vilperi olisi ehkä yksin jaksanut paremmin keskittyä ja oma aikani olisi riittänyt paremmin hänen kanssaan tutkiessa.

Lapsille taisi kuitenkin jäädä eniten mieleen tapahtumat parkkipaikalla kotiin lähtiessä. Automme viereen oli parkkeerannut kolme paloautoa ja yksi ambulanssi. Miehet olivat syömässä Vapriikin ravintolassa ja sattumalta olivat lähdössä samaan aikaan kuin me. Lapset eivät suostuneet kiipeämään autoon ennenkuin kaikki paloautot olivat lähteneet. Ilokseni huomasin, miten palomiehet olivat ajan tasalla. Jokainen (!) heistä vilkutteli iloisesti ikkunoista lapsille.

Pikaloma Tampereella

WP_20150701_15_52_34_Pro

WP_20150701_15_53_55_Pro

WP_20150701_15_59_19_Pro

WP_20150701_16_01_38_Pro

Isommat lapset menivät taas heinäkuun alussa päiväkotiin muutamaksi viikoksi. Sitten elokuussa lomaillaan koko perhe taas. Helteiden alettua minä ja Pallero kävimme pikalomalla Tampereella. Reissun tarkoitus oli (tietenkin), että käväisen Popedan keikalla Tammerkosken sillalla, mutta mahtui lomaamme muutakin.

Oma automme oli korjaamolla, joten lähdimme matkaan vaihtoautolla, joka olikin yllätyksekseni automaattivaihteinen. Onnistuin kuitenkin muistelemaan miten automaattivaihteista autoa ajetaan ja pääsimme onnistuneesti mummulaan. Keikan lisäksi kävin myös mattopesulla pesemässä äitini mattoja. Yhdessä kävimme uimassa rannalla, Pallero ja Serkku pulikoivat myös uima-altaassa pihassa. Ja mahtuihan reissuumme taas yksi sukulointikin.

Palleron kanssa kiertelimme minun ja veljeni vanhoilla retrorattailla katselemassa luontoa, tarkastelimme tuleeko vadelmia ja ihailimme luonnon kauneutta.

WP_20150701_10_55_00_Pro

WP_20150701_10_59_58_Pro

WP_20150701_11_12_27_Pro

WP_20150701_11_57_41_Pro

WP_20150701_11_58_09_Pro

WP_20150701_12_13_51_Pro

Yhden aamupäivän käytimme Tampere-päivään. Kävimme Pyynikin näkötornissa katselemassa upeita aurinkoisia maisemia ja syömässä tietenkin herkulliset munkit. Otin gluteenittoman munkin enkä kyllä huomannut mitään eroa tavalliseen! Suosittelen siis.

Ja koska turisteina kuljettiin, niin olihan meidän aivan pakko käydä uudessa Sokos Hotel Tornissa. Tornin 25. kerroksessa oleva Sky bar kattoterassi antaa hienon näkymän Tampereesta. Pallero innostui katselemaan junia, sillä Tampereen rautatieasema sijaitsee aivan hotellin juurella. Jos joskus olisi aikaa, tänne olisi hienoa tulla juomaan muutama drinkki ja hengailemaan rauhassa. Lisäksi kiersimme vielä hotellin alakerrassa olevan Paja baarin. Täällä on seinillä niin Popedan, Eppu Normaalin, Yön ja Juice Leskisen kultalevyjä, kitaroita ja esiintymisvaatteita.

WP_20150701_17_35_09_Pro

WP_20150702_10_30_02_Pro

WP_20150702_10_32_29_Pro

WP_20150702_10_34_44_Pro

Liikennepuistossa

DSC_0810

Yritän silloin tällöin keksiä lapsille jotain arjesta poikkeavaa hauskaa tekemistä. Niinpä Tampereella ollessamme tein tilaa käynnille Liikennepuistoon. Olin tämän jo aiemmin pistänyt korvani taa odottamaan ja nyt tuli sopiva hetki lähteä kokeilemaan ajotaitoja. Liikennepuiston sivuilla kerrotaan puiston olevan avoin yli 4-vuotiaille, joten otin vain Vilperin mukaan. Mukaamme lähti myös S-serkku ja lasten täti.

Vaikka kaupungissa asummekin, ei kotimme lähistöllä ole bussipysäkkejä ja toisekseen, emme me perheenä kolmen lapsen kanssa juuri bussilla pystyisi kulkemaankaan. Mummullekin joutuisimme menemään kolmen pysähdyksen (=kulkuneuvon vaihdon) taktiikalla. Autoilla kuljetaan joka paikkaan. Joten Vilperi ei ole busseilla kulkenut, kun taas Serkulle se on arkipäivää. Päätinkin lisätä tämän ”hurjan jännittävän” bussimatkan tähän samaan reissuun. Serkun luota pääsi juuri sopivasti yhdellä bussilla puistoon.

DSC_0806

DSC_0808

Koko alkumatkan Vilperi istui jännittyneenä aivan hiljaa ja vain tuijotti bussin ikkunoista ulos. Mutta puolen välin jälkeen alkoi ympäristö kiinnostaa ja juttu luistaa. Yhdessä he Serkun kanssa ihmettelivät rakennuksia ja liikkeitä matkan varrella. Tampereen keskustorin Vanha kirkko esimerkiksi näytti aivan samalle kuin BigBen. Myöhemmin Vilperi kertoi, että bussimatka oli ollut jännittävä ja tietenkin omalta osaltaan toi erilaisen alun meidän päiväretkelle.

Liikennepuistoon saavuttaessa luimme ensin ohjeet. Ne, joilla on isompia lapsia ja ovat kiinnostuneet enemmän puiston toiminnasta sekä ajokorttikokeista, voivat käydä tutustumassa Liikennepuiston nettisivuihin. Minä keskityn tässä vain meidän reissuumme. Ohjeissa kerrotaan, että 4-6-vuotiaiden täytyy ajaa vanhemman vierellä ja vanhemmat opastavat heitä liikennesäännöissä. En siis olisikaan voinut lähteä kahden lapsen kanssa yhtä aikaa. Käsittääkseni neljän vuoden ikä on vain nimellinen, enemmänkin ratkaisee lapsen pituus.

DSC_0824

DSC_0811

Ennen ajovuoroa kerrattiin säännöt nopeasti: kumpi on vasen, kumpi oikea, saako kaahata, saako mennä päin punaisia jne. Sitten lähdettiin letkassa ajelemaan, mutta pian ajajat hajaantuivat pitkin puistoa, kuka vasemmalle, kuka oikealle. Ajovuorot olivat kymmenen minuutin pituisia, jonka jälkeen oli vaihto. Puistosta löytyvät tärkeimmät asiat liikenteestä: liikenneympyrä, stop-merkki, yksisuuntainen tie, suojatiet ja tietenkin liikennevalot. Ajovuoroaan odottavat lapset voivat kävellä puistossa jalankulkijoina ja heidät tietenkin täytyy ottaa huomioon ja heidänkin on noudatettava liikennesääntöjä.

Vilperi ja Serkku osasivat hienosti ajaa autoilla sekä pienen opettelun jälkeen myös tunnistaa liikennesääntöjä ja -merkkejä. Päiväkodissa on tämän vuoden aikana ollut aiheena myös liikenne, joten osa merkeistä olikin Vilperille tuttuja. Esimerkiksi TOPS-merkki muistui heti mieleen. Ajelimme kahden ajovuoron ajan autoilla ja vuorojen välissä olimme jalankulkijoina. Söimme myös jäätelöt. Pojat tykkäsivät kovin ja jos tämä vain olisi lähempänä meitä, kävisimme varmasti useammin siellä.

DSC_0816

DSC_0822

DSC_0827

Liikennepuisto on siis aivan ilmainen ja on auki arkisin kesäkuukaudet. Puisto sijaitsee aivan Kalevan uimahallin vieressä ja sitä ylläpitää Tampereen kaupungin nuorisopalvelu ja monen monta innokasta nuorta olikin omissa tehtävissään, kuka ajovuoroja jakamassa, kuka liikennekoulua pitämässä. Suosittelen ehdottomasti, jos sielläpäin käyskentelette!!