Ruotsin Luonnonhistoriallinen museo

Blogin lyhyeen hiljaiseloon on ollut kaksi erittäin pätevää syytä. Olen järjestellyt kovaa vauhtia Vilperin synttäreitä, jotka pidetään tällä viikolla, mutta olemme myös olleet matkoilla. Kävimme viiko sitten perheen kanssa päivä Tukholmassa-risteilyllä.

Käytimme Club One-pisteitä ja niillä saimmekin hieman normaalia paremman hytin, kivan Muumi-perhehytin. Hytti oli tavallista isompi, siihen olisi mahtunut kuusi henkeä nukkumaan, tai enemmänkin koska me aina laitamme alasängyt vierekkäin ja siinä nukkuu vähintään kolme ihmistä. Hytissä oli laminaattilattia, televisio ja jääkaappi, jonka virvokkeet kuuluivat hintaan. Sieltä löytyi limonadeja, kaksi olutta, vesiä ja lasten juhlajuoma.

Hytti oli sisustettu Muumi-aiheiseksi. Seinillä oli Muumien kuvia: Muumimamma, Pikku-Myy, Nuuskamuikkunen jne. Lisäksi verhot olivat puna-valkoraidalliset, joten ne näyttivät erehdyttävästi Muumimamman essulta. Ikkuna Promenade-kadulle on lasten mielestä aina kiva, vaikka emme me hytissä niin paljon edes olleet. Lisäksi Hattivatti-valaisin oli kiva lisä.

Olin jo etukäteen etsinyt netistä tietoa mihin mennä viettämään kuusituntinen Tukholmassa. Me olimme autolla liikkeellä, joten joku vähän kauempanakin oleva kohde kävisi. Junibacken ynnä muut on jo nähty, joten etsin meille jotain kivaa museota. Se löytyikin, joten kohteenamme oli Ruotsin Luonnonhistoriallinen museo, Naturhistoriska Riksmuseet.
Olimme juuri sopivasti museon aukeamishetkellä paikalla ja museohan oli ilmainen. Siitä jo pointsit kotiin. Ainoastaan pysäköinti maksoi jokusen euron.

Museossa oli monta erilaista näyttelyä: Diversity of Life, The Human Journey ja Fossils and Evolutions. Näissä oli esillä dinosauruksen luurankoja, mammutteja, esi-isiämme apinoista eteenpäin, perhosia, matoja, rapuja, ötököitä. Tiedot olivat ruotsiksi ja englanniksi ja monessa oli lisäksi tietokone, jossa sai testata itseään tai lukea lisätietoa. Jossain kohdissa harmitti, kun sanakirja olisi ollut tarpeen. Lapset tietenkin menivät hurjaa vauhtia ympäri ja innostuivat joka eläimestä suuresti. Yritykset saada heitä joihinkin valokuviin oli aika turhaa, ainakin kolmea lasta samaan aikaan. Meillä oli hyvin aikaa, joten annoimme heidän kierrellä omassa rauhassa ja itse lueskelimme nippelitietoa. Jossain kohdissa yritin saada esimerkiksi Vilperiä kiinnostumaan faktoista. Olin vakuuttunut jo alakerran näyttelyistä, todella paljon tietoa ja erityisesti katseltavaa. Ei vain muutamia hassuja eläimiä, vaan todellakin runsaasti asiaa.

Seuraavaksi tiemme jatkui Polar Regions- näyttelyyn. Tämä oli ollut kesän ajan remontissa ja oli avautunut juurikin uudelleen. Ja täällä oli se odotettu sinivalas. Tai ainakin oikea sinivalaan luuranko ja muutaman muunkin jättimäisen valaan luurangot. En tiedä ymmärsivätkö lapset täysin niiden suuruutta. Ehkäpä ”täytetty” oikean kokoinen sinivalas olisi kertonut enemmän kuin pelkkä luuranko. Täältä löytyi myös hylkeitä, pingviinejä, mursuja, jääkarhuja jne. Oli myös magneettitaulu, johon sai arvailla missä asustavat pingviinit tai hylkeet.

Minua raivostuttaa käydä lasten kanssa museoissa, joissa ei saa koskea mihinkään. Täällä oli onneksi ajateltu myös lapsia, siis koko museossa. Siellä täällä oli puisia eläimiä, joiden päälle lapset saivat kiivetä. Oli näitä tietokoneita ja joistain kuului ääniä tai sai kurkkia luukkujen alle. Oli suurennuslaseja, joilla sai tutkia pieniä ötököitä. Tai arvailla kasvien nimiä.

Pienen pieni näyttely oli myös matkamuistoihin tapettavista eläimistä. Saako alligaattoreista tehtyjä saappaita tai leopardin nahasta tehtyä takkia ostaa ja tuoda matkamuistona?

Alakerrassa oli myös Mission: Climate Eart-näyttely. Tälla sai tutustua maapallon liikkeeseen auringon ympäri pyörittämällä kiekkoa, jossa aurinko, maa ja kuu olivat. Sai tutustua tornadoihin, saasteiden vaikutukseen maapallon lämpötilan nousussa jne. Täällä näytettiin myös hieno lyhytelokuva tuulista, myrskyistä jne. Elokuvan aikana puhaltimista puhalsi kova tuuli, joka sai varsinkin Palleron hiukset lepattamaan. Hieno näyttely tämäkin, tosin hieman vaikea aihe lapsille, mutta sai minut ajattelemaan.

Sitten siirryimme ylempään kerrokseen. Täältä löytyivät Life in Water ja Swedish Nature-näyttelyt. Niissä saimme tustustua kaloihin, kaloihin ja taas vähän kaloihin. Tämä osio ei oikein innostanut meitä ketään. Ainoastaan peli, jossa näki kuinka paljon vettä esimerkiksi ananas, tomaatti, kurkku tai ihminen sisältää, kiinnosti. Ja Vilperi innostui 5 metriä pitkästä kalmarista. Sitten taas Ruotsalainen luonto-osio oli hieno. Täältä löytyivät hirvet, porot, karhut, ilvekset, sienet, kasvit jne. Oli pieni video metsäpaloista, sai arvuutella sieniä, opetella ääntelemään kuten hirvi ja mennä koppiin, jossa hyttyset inisivät. Täällä vietimme aika paljon aikaa ja lapset tykkäsivät.

Yläkerrassa oli myös valokuvanäyttely, jossa oli hienoja kuvia, mutta muuten ei meitä kiinnostanut. Aivan nurkassa oli interaktiivinen dinosaurus”elokuva”. Kun menit tarpeeksi lähelle ruutua, pääsit itsekin dinosaurusten maailmaan. Muut dinot olivat lempeitä, mutta kun T-Rex ilmaantui, kannatti lähteä pakoon.

Viimeiseksi jätimme The Human Animal-näyttelyn. Tämä oli kuin Heureka. Sai kokeilla ja testata itse. Kuinka pitkälle jaksamme hypätä, kuinka kauan roikkua tangossa, miten sisäelimet olivat ihmisen sisällä, miten pupillit reagoivat valoon, missä on ihmisen lämpimin kohta, kuinka vauva kasvaa naisen sisällä, kuinka nopeasti hiiren tai sinivalaan sydän lyö, mikä on reaktioaikasi jne. Voitte kuvitella, että täällä kokeilimme aivan kaikkea. Tässä tietenkin tarvittiin meidän aikuisten apua ohjeiden lukemiseen. Monta asiaa oli itsekin kiva testata.

Lopuksi kurkkasimme vielä Treasures from the Earth´s Interior-näyttelyyn, jossa oli esillä mineraaleja ynnä muita. Tämä ei enää jaksanut innostaa, vaan suuntasimme syömään.

Museossa oli myös Cosmonova-elokuvateatteri, joka olisi ollut maksullinen. Harkitsin tätä Vilperin kanssa, mutta elokuvat olisivat kestäneet joko 20 tai 40 minuuttia, joten päätimme jättää sen väliin. Sen sijaan lähdimme autolle. Koska meillä oli vielä aikaa ennen laivalle lähtemistä, päätimme kipaista Tukholman Disney Storen kautta. Mies jäi autolle, sillä Pallero oli juuri nukahtanut. Minä taas kävin isompien lasten kanssa katselemassa. Emme ostaneet mitään, sillä hinnat olivat aika suolaiset. Katselimme tovin, ihastelimme ja lapset leikkivät hetken. Ja juuri kun olimme lähdössä takaisin, lapset pääsivät Star Wars-hahmojen kanssa samaan kuvaan.

Museo oli upea elämys, itse rakennus oli hieno ja arvokas. Suosittelen ehdottomasti siellä käymistä. Me saimme siellä kulumaan nelisen tuntia. Elokuvateatterin kanssa kuluisi vielä enemmän.

Laivalta jäi päällimmäisenä mieleen Harri Hylje, Muumit, lasten discot ja kasvomaalaukset.

Jos vielä jaksatte, loppuun todella kattava valokuvapläjäys.

Mainokset

Joulu risteillen

Pitkästä aikaa meidän normaaleja kuulumisia! Kuten jo kerroinkin, vietimme tämän joulun Silja Linen jouluristeilyllä. Lähdimme jo 23.päivä matkaan ja saimme nauttia kahden päivän ajan ihanista jouluherkuista ja rennosta tunnelmasta ilman stressiä. Mutta pitemmittä puheitta, kerron teille miten matkamme meni.

DSC_0636

DSC_0638

DSC_0645

DSC_0654

DSC_0682

Lapset odottivat innolla matkaa. Koko alkuviikko oli päiväkodissa puhuttu laivamatkasta ja kun lähtöpäivä koitti, oli meillä kolme todella innokasta matkaajaa. Vilperi ehkä eniten odotti matkaa ja varsinkin sitä, että menisimme autolla laivaan sisälle. Otimme auton matkaan, sillä se oli kaikista järkevin tapa pysäköidä auto kahdeksi päiväksi ja samalla niin helppo tapa mennä lasten kanssa laivaan sisälle; ei pitkiä käytäviä, ruuhkaa, kirmaavia lapsia ja painavia matkalaukkuja. Tällä jouluristeilyllä autoa ei saanut ulos Tukholmassa, mutta ei meillä edes ollut tarvetta sille.

Kun pääsimme sisälle hyttiin, oli se toinen ihmetyksen aihe lapsille. Meillä nimittäin oli Promenade-hytti varattuna. Lapsille se oli iso elämys, vaikka meille vanhemmille pettymys. Hytti ei suinkaan ollut Promenaden kohdalla, vaan toisiksi viimeinen laivan peräpäässä ja alapuolella sijaitsi ravintola. Näkyvyys promenadelle oli huono, tosin merelle nähtiin hyvin. Itse olin ajatellut, että ikkunasta olisi voinut katsella ihmisten vilskettä hytissä ollessa. No, emme me tosin hytissä paljon yötä lukuunottamatta olleet.

Matkan hintaan kuului illallinen Grande Puffetissa sekä aatonaattona että jouluaattona sekä aamiaiset kahtena aamuna. Olimme varanneet pöydän ensimmäiseen kattaukseen, joten lähdimme heti ruokailemaan. Aivan ihania jouluruokia oli tarjolla, varmasti jokaiseen makuun löytyi jotakin. Kylmiä alkuruokia; kaloja, leikkeleitä, perinteiset laatikot ja kalat, kinkut, pyörykät ynnä muut. Rosollit, salaatit. Lisäksi pienen pieniä jälkiruokia ainakin 15 erilaista. Oli juustoja ja viiniä. En edes pysty muistamaan kaikkia ruokalajeja, niitä oli siis runsaasti! Lapsille oli erikseen nakkeja, lihapullia, kanaa ja ranskalaisia sekä lättyjä, vohveleita ja jäätelöä. Olisihan siinä voinut istua iltaa ja nauttia ruoista vaikka kuinka kauan, mutta lapsilla oli jo kova kiire leikkimään.

Ja voi sitä riemua, kun Pallero pääsi pallomereen. Sieltä häntä ei sitten pois saanutkaan vähään aikaan. Pienemmille lapsille tarkoitettu pallomeri oli juuri sopiva hänelle ja hän laski liukumäkeä yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä hän piiloutui täysin pallojen sekaan ja hypähti sieltä esille silmät loistaen. Isommat lapset tykkäsivät legoista, värittämisestä ja isommasta pallomerestä jossa sai myös kiipeillä. Välillä Vilperi istui katsomassa uusinta Kätyrit-leffaa, jota hän ei ollut vielä nähnyt. Todella paljon oli lapsille järjestetty ohjelmaa, vähän väliä Silja Landissa kävi Pikkumyy, Muumimamma, Muumipeikko tai Harri Hylje lapsia tervehtimässä ja monet lapset heitä kävivätkin halailemassa. Pallero ihastui täysin Harri Hylkeeseen, jota toisti: ”Halli, Halli, Halli!”. Olihan hänelle sitten ostettava oma Harri-pehmolelu muistoksi reissusta.

DSC_0656

DSC_0673

DSC_0675

DSC_0676

DSC_0677

DSC_0678

Kävin vielä illan päätteeksi Tyllerön ja Palleron kanssa Muumidiscossa, jossa Pallerokin tanssi kuin vanha tekijä. Tylleröä vähän ujostutti aluksi Muumit, mutta kävi muutamaan kertaan koskemassa Muumia peppuun. Lopulta hän oli aivan haltioissaan kun pääsi viimeiseen tanssiin Muumipeikon kanssa.

Ensimmäisenä iltana lapsia oli kovin vaikea saada nukkumaan, sillä suurin jännitys laukesi ja iltatoimet menivät yhdeksi hekottamiseksi. Äitiä taas vaivasi jonkinmoinen huonovointisuus, sillä laiva keikutti aika paljon. Yhdessä sitten pötköttelimme alasängyissä ja keksimme iltasatuja eläimistä. Vielä lopuksi Vilperiä mietitytti, jos laiva törmää yön aikana vuoreen tai jos sen moottori menee rikki.

Aamulla heräsimme jouluaattoon. Aamupala oli myöskin runsas, riisipuuroineen kaikkineen. Sen jälkeen vietimme taas aikaamme, missäs muuallakaan kuin lasten Silja Landissa. Moni perhe lähti Tukholmaan viettämään päivää, mutta me emme. Ajattelimme, että eipä siellä kovin moni paikka olisi edes auki. Jos olisin ollut yksin matkassa, toki sinne olisin lähtenyt kiertelemään, mutta lasten kanssa vietimme rennon päivän laivalla. Saimme vuorotellen miehen kanssa kierreltyä Tax-Freessä ja lapset leikkivät. Isommat lapset osallistuivat värityskilpailuunkin, josta sitten voittivat palkinnot. He pääsivät halaamaan Harri Hylkeen ja saivat pienet puuhapaketit palkinnoiksi. Vilperi oli aivan täpinöissään, kun hänen nimensä mainittiin.

Iltapäivällä lapsille oli järjestetty piparkakkujen leivontaa. Jokainen lapsi sai pienen palan taikinaa, josta sitten leivottiin piparit ja paiston jälkeen ne sai vielä koristella. Lopuksi piparit sai ottaa mukaansa. Myös aikuisia oli muistettu ja Promenadilla tarjoiltiin glögiä ja pipareita. Muutenhan emme ns. aikuisten ohjelmiin osallistuneet, joten Midnight Showt jäivät meiltä väliin.

DSC_0690

DSC_0698

DSC_0720

DSC_0729

DSC_0731

DSC_0736

Illan kohokohdaksi muodostui tietenkin Joulupukin tapaaminen. Aluksi ohjelmassa oli kuusten koristelua ja laululeikkejä. Myöhästyimme tästä kuitenkin hieman, enkä edes usko että meidän lapset lavalle olisivat menneet. Silja Linen puolesta lapset saivat tonttulakit, ilmapalloja, karkkia ja tarrat. Jokaiselle lapselle olisi saanut viedä lisäksi oman paketin, jonka joulupukki sitten jakoi. Ajattelimme kuitenkin laivan olevan täynnä lapsia ja jakotilaisuus kestäisi. Kävimme siis vain tervehtimässä pukkia ja kerroimme lapsille, että Joulupukki oli jättänyt heidän lahjansa hyttiin. Enpä ole nähnyt lasten menevän koskaan niin reippaasti hytille. Lahjapaperit lentelivät, kun lapset innosta kiljuen availivat paketteja. Aluksi Vilperille tuli suru puseroon, kun hän ei saanutkaan toivomaansa legopakettia. Meillähän oli vielä kotona odottamassa loput lahjat, mutta emme tietenkään halunneet paljastaa sitä lapsille. Hetken päästä suru oli unohdettu ja lapset saivat leikkiä hetken aikaa leluillaan.

Joulupäivänä laiva saapui satamaan vasta kello 14, joten vielä oli hyvin aikaa tehdä viime hetken ostoksia. Meillä vanhemmilla alkoi olla jo hieman matkaväsymystä, mutta lapset jaksoivat vielä. Tänään isommat lapset ottivat kasvomaalaukset: Vilperi Angry Birdsin ja Tyllerö Dinosauruksen. Edellisenä päivänä he ottivat delfiinin ja hämähäkin. Söimme vielä hieman välipalaa ennen kuin suuntasimme kohti autoa. Kotimatkalla oli kovin hiljaista porukkaa takapenkillä.

DSC_0752

DSC_0664

DSC_0749

Vielä kotona vietimme joulua, kun lapset avasivat loput Joulupukin jättämät lahjat. Kivoja lahjoja tuli: paljon puuhattavaa, väritettävää ja koottavaa sekä vaatteita. Ehdottomasti rento, huoleton ja kiireetön joulun vietto. Ei kovin perinteinen kuitenkaan, itse jäin kaipaamaan Joulurauhan julistusta, Paavin Joulutervehdystä ja lunta. Mutta suosittelen kokeilemaan, jos perinteet eivät ole tiukassa oman joulun vietossa. Kun kysyin lapsilta, mikä oli kivointa; Tyllerön mielestä oli Harri Hylje ja syöminen, Vilperi taas tykkäsi laivaan autolla ajamisesta ja Joulupukista. Pallero tykkäsi Hallista!

Miniloma ilman lapsia

Taisinkin jo kertoa teille, että lähdin veljeni kanssa pienelle lomalle kaksin. Viimeksi Tukholman keskusta jäi näkemättä kokonaan ja laivallakin mentiin vain lasten ehdoilla. Nyt lapset jäivät kotiin ja vietimme kaksi päivää aikuisten kesken.

WP_20150818_09_42_47_Pro

WP_20150816_16_57_17_Pro

WP_20150817_15_10_35_Pro

Lähdin matkaan innoissani, mutta silti ristiriitaisin tuntein. Pallero oli muutamaa päivää ennen matkaa kuumeessa ja nukkui todella levottomasti. Vaikkakin hän olisi hyvässä hoidossa isänsä kanssa, tuntui haikealta. Enhän muutenkaan osaa mennä mihinkään ilman lapsia! Melkeinpä aina vähintään yksi lapsi on mukanani, näin on ollut viimeiset viisi vuotta. Lähdin matkaan aurinkoisena sunnuntaina ihmetellen kovin miten linja-auto on tupaten täynnä keski-ikäisiä naisia. Selvisihän se tovin kuluttua, Sillanpään 50-vuotiskonserttiin he olivat menossa. Jokainen oli valitettavasti kaatanut päällensä pullollisen hajuvettä (kukin eri tuoksuista) ja linja-autossa lemusi niin, että päätäni alkoi särkeä.

Olimme muutamaa päivää aiemmin siivonneet autokatosta ja lapset olivat kaivaneet esiin pulkat ja stigat, joita he vetelivät pitkin nurmikkoa. Koti-ikävä iski jo menomatkalla, kun näin linja-auton ikkunasta eräässä pihassa pulkan keskellä pihaa.

Tapasin veljeni Kampissa, josta jatkoimme kävellen matkaa kohti Olympiasatamaa. Pian olimmekin jo laivalla ja (hauska) reissumme voisi alkaa. Tavoitteeksi otimme rentouden, nyt ei tarvitsisi miettiä kenenkään muun kuin omaa syömistä, nukkumista, vessassa käymistä eikä tarvisi koko ajan miettiä missä joku kulkee tai juoksee. Huomasimme reissussa, että samat ne on ongelmat muillakin lapsiperheillä kuin meillä. Lapset eivät syö, kiukuttelevat, juoksentelevat, karkailevat, väsähtävät ja kinuavat karkkia tax-freessa. Sitä ei vain kiinnitä muihin huomiota ollessaan omien lasten kanssa reissussa.

WP_20150816_20_01_01_Pro

WP_20150816_17_12_42_Pro

WP_20150817_20_12_07_Pro

Olimme varanneet Promenade-luokan hytin ja ikkunasta, joka avautui laivan keskikäytävälle, olikin kiva seurata ihmisvilinää. Juuri hyttimme alapuolella oli vaatekauppa ja pian huomasimme, että myynnissä olleita kevyitä toppatakkeja kävi tutkimassa puolet laivan matkustajista. Varsinainen myyntihitti, sanoisin! Erityisesti takit olivat japanilaisten/korealaisten suosiossa ja heillä niitä näytti olevan päälläkin melkein joka toisella. Todella kivaa ja harmitonta rentoutumista ihmisten seuraaminen. Ja jos olisimme lasten kanssa liikkeellä, tuskin itse edes mahtuisin lähellekään ikkunalautaa. Ikkunasta näki myös hyvin promenadella esiintyvät akrobatiataiteilijat.

Emme käyneet buffetissa syömässä, vaan tilasimme Mundo-ravintolassa pientä syötävää. Alle kolmessa minuutissa sain eteeni todella herkullisen kalakeittoannoksen, samaista annosta jonotin viime reissulla melkein tunnin saamatta sitä. Aivan mielettömän kermainen maku! Suosittelen ehdottomasti tilaamaan keittoa hampurilaisen tilalle, eikä 10,50 hintanakaan ole kallis. Ruoan jälkeen kierreltiin tax-freessä, ihan vain sen takia, että siellä sai rauhassa kierrellä ja katsella. Ei ollut pelkoa, että joutuisin lunastamaan sadan euron arvoisia rikkoutuneita shampanja- tai hajuvesipulloja itselleni (oikeasti en tiedä joutuisiko ne maksamaan todella, mutta ajatuskin siitä kauhistuttaa). Sai katsella karkkivalikoimaa tai leluja ilman vaatimuksia niiden ostosta. Outoa.

WP_20150816_18_01_15_Pro

WP_20150816_18_00_55_Pro

Istahdimme toviksi lasillisen ääreen suunnittelemaan seuraavaa päivää. Avasimme Tukholman kartat ja oppaat eteemme ja aloimme pohtia eri vaihtoehtoja. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa Siljan bussikuljetus keskustaan, käydä kävelemässä vanhassa kaupungissa ja poiketa Kuninkaanlinnassa. Vaihdoimme lennosta ainakin kymmenen kertaa suunnitelmaa, kunnes reilun tunnin päästä päädyimme alkuperäiseen suunnitelmaan. Seuraavaa Tukholman matkaa varten tosin on jo toisenlainen suunnitelma valmiina….

Laivan ohjelma oli vielä kesäajassa ja suunnattu suurimmaksi osaksi lapsiperheitä varten. Ei se meitä häirinnyt yhtään, vaan lähdimme innolla katsomaan muiden lastenmielisten joukkoon showta. Tilasin itselleni hienon alkoholittoman drinkin ja nautimme ohjelmasta. ”Journey to Africa”-show varmasti viihdytti lapsia, mutta itse petyin hieman ohjelmaan. Jos lapsille riittää, että 5-6 eläinhahmoa tanssii musiikin tahdissa 20 minuuttia, kiva. Mutta aikuisen näkökannasta show oli tylsä, saman toistoa. Paluumatkalla ”Underwater story” oli samanlainen, mutta hahmot olivat vedenalaisia. Aikuisille suunnattu ”Midnight show” oli ilmeisesti ollut hyvä. Itse lähdin jo hytille silloin, mutta veljeni oli seurannut showta jonkin aikaa.

WP_20150816_20_46_01_Pro

WP_20150816_21_46_04_Pro

WP_20150816_22_06_06_Pro

WP_20150816_22_09_23_Pro

Kiertelimme ja katselimme sitä menoa mitä lasten kanssa ei tule nähtyä, kuuntelimme karaokea, seurasimme Ruletin peluuta jne. Ja kävimme katselemassa kaunista auringonlaskua laivan kannella.

Aamulla heräilimme kauniiseen aurinkoiseen päivään. Lähdimme aamupalalle hyvin nukutun yön jälkeen (hih hih), jonka jälkeen laiva alkoikin saapua Tukholmaan. Rakastan laivan aamiaisissa sitä, että ruoka on monipuolista, terveellistäkin, eri ruokavalioihin löytyy valinnanvaraa ja kaiken kukkuraksi sen on valmistanut joku muu. Söin innoissani mahani täyteen ja kun vielä sai rauhassa hörppiä pari kupillista kahvia, hyvä päivä pääsi alkuun.

Seuraavassa postauksessa kerron päivästä Tukholmassa ja paluumatkasta.

(Kuvat on otettu kännykällä, joten laatu ei ole paras mahdollinen. Pahoittelut)

Risteilyllä

DSC_0987

DSC_0963

DSC_0966

DSC_0967

Olimme jo aikoja sitten sopineet lasten enon kanssa, että lähtisimme kesällä koko porukka risteilylle. Kun meidän porukalla lähtee, ja kerrankin kun lähtee, päätimme varata Päivä Tukholmassa-risteilyn. Viime viikolla sitten pääsimme matkaan josta oli puhuttu kauan ja jota lapset innoissaan odottivat. Risteilystä oli kerrottu kaupan kassalla, sairaalan vessassa kuin leikkipuistoissakin. Kaikki varmasti tiesivät mihin olemme menossa. Olemme olleet lasten kanssa kerran aiemmin risteilyllä, mutta siitä on jo aikaa 2,5 vuotta. Joten jotain erityistä olisi lapsille tiedossa.

Eno tuli Serkun kanssa jo hyvissä ajoin meille, josta sitten lähdimme yhdessä kohti satamaa. Kommelluksitta emme kuitenkaan laivaan päässeet, vaikka täytyyhän joka matkalla nyt yksi asia mennä pieleen. Kaiken muun olin tarkastanut valmiiksi, mutta en sataman parkkipaikkoja. Jotenkin muistelin Tallinnan-laivojen parkkialuetta, kunnes tajusin että olemme lähdössä eri paikasta. No, voin kertoa Teille, että Silja Linen Olympiaterminaalissa ei ole pitkäaikaispysäköintiä. Me tiedämme sen nyt. Lähin maksullinen P-halli löytyy aivan vierestä, mutta sinne oli surkeat opasteet. Eikä meidän navigaattori löytänyt koko paikkaa. Olimme siis jo aika hiilenä autoissa, kun kahden auton kanssa pyörimme ympyrää. Löytyi se P-halli lopulta ja kuskitkin rauhoittuivat nopeasti.

Lapsia oli ohjeistettu moneen kertaan miten terminaalissa ja laivassa täytyy pysyä aikuisen tai rattaan vieressä, siellä kun on niin paljon ihmisiä. Vilperi totteli niin kuuliaisesti, että tarrasi jossain vaiheessa vääristä rattaista kiinni. Onneksi huomasin sen heti. Jokaiseen paikkaan ehditään kyllä mennä ja katsella sekä leikkiä rauhassa. Täytyy erikseen todeta, että koko matkan ajan, niin laivassa kuin maissa, jokainen lapsi käyttäytyi moitteettomasti! Kukaan ei eksynyt, riehunut eikä kiukustunut.

Kun hytti oli löydetty (sängyissä hypitty) ja kaikki ihmeellinen jo matkalla sinne ihmetelty, lähdimme katsomaan laivan kannelle kuinka lähdemme satamasta liikkeelle. Se vasta oli hienoa. Lapset olivat aidosti innostuneita laivan toiminnasta ja kannella seisottiin jokunen tovi. Käytiin läpi pelastusveneet, pelastusliivit ynnä muut. Vilperi olisi taatusti ollut kiinnostunut retkestä laivan komentosillalle, mutta sinne oli kuuden vuoden ikäraja. Ehkä sitten seuraavalla kerralla hän pääsee sinnekin.

DSC_0975

DSC_0981

WP_20150623_18_34_48_Pro

Silja Linellä on koko kesän erillinen lasten Summer center, joka on rakennettu kokoustiloihin. Tämä siis vielä tavallisen SiljaLandin lisäksi! Suuntasimme ensin sinne ja erityisesti minä vakuutuin. Tilassa oli hieman HopLopin tapainen kiipeilypaikka, rakentelunurkkaus, karuselli, piirustusnurkkaus, Muumitalo, leikkihevosratsastusta, pleikkanurkkaus, pomppulinna ja muutamia muitakin leikkimahdollisuuksia. Pienemmille oli autoja, joita pystyi liikuttamaan potkimalla maasta vauhtia. Näihin Pallero hurahti täysin! Hän istuutui autoon, paiskasi oven kiinni, ajoi metrin ja vaihtoi autoa. Tätä jatkui ja jatkui. Samalla hän pörisytti auton ääniä huulillaan. Tämä Summer center oli yksi syy miksi valitsimme Siljan Viking Linen sijaan. Meillä olisi neljä lasta jotka tarvitsevat tekemistä risteilyn ajaksi ja täällä he viihtyivät. Vanhemmat saivat silti levähtää, sillä tila oli tehty turvalliseksi ja isommat osasivat jo leikkiä omatoimisesti. Välillä joku kävi pyytämässä vessaan tai juomista.

Ilta meni nopeasti ja aloimme valmistautua nukkumaan menoon, sillä aamulla pitäisi nousta reippaana aamupalalle. Meillä olisi kiva päivä Tukholmassa edessä. Meillä oli kaksi vierekkäistä hyttiä ja lopulta kukaan ei varmaan nukkunut omassa hytissään. Lapset halusivat ehdottomasti enon hyttiin. Lopulta vain Pallero nukkui meidän kanssamme ja loput lapset enon kanssa.

Onneksi huomasin Summer Centerin seinässä mainoksen, joka mainosti perheaamiaista. Lapsiperheille järjestettiin samaisessa Summer Centerissä sama aamiainen kuin Buffetissa. Aikuiset saisivat syödä rauhassa, lapset leikkiä siinä vieressä ja ne muut laivan matkustajat eivät häiriintyisi lapsista. Loistava järjestely! Aamupalalle tulivat myös tervehtimään Pikku Myy ja Muumipeikko.

DSC_0988

DSC_0990

WP_20150624_08_16_38_Pro

Päivän vietimme Tukholmassa, josta kerron lisää omassa postauksessa. Päästyämme takaisin laivaan, oli taas aika suunnata lasten maailmaan. Olimme päättäneet, että lasten ehdoilla mennään tämä risteily, joten esimerkiksi siitä syystä itse pääsin vasta hetkeä ennen kotisatamaan saapumista käväisemään ajatuksen kanssa Tax-freessä. No, säästyipähän rahaa. Vuorotellen toki katsoimme lapsia, että toiset saivat hieman pyöriä laivalla ja käydä syömässä. Koska välillä vahdittavanani oli neljä lasta, valokuvat risteilyltä ovat samantyylisiä kaikki. Ja koska olimme melkein koko ajan vain leikkimässä. Parempi kuitenkin nämäkin kuin ei mitään!

Isommat lapset innostuivat enemmän tästä Summer Centeristä, mutta Pallero taas tykästyi pallomereen, joka sijaitsee Silja Landissa. Mitä enemmän palloja, sen parempi!

DSC_1073

DSC_1068

DSC_1067

Illalla olisi ollut vielä laivan yökerhossa lapsille Muumidisco, mutta päätimme parhaaksi rauhoittua nukkumaan menoon. Lapsilla oli ollut hauska ja väsyttävä päivä, joten uni tulikin nopeasti. Tällä kertaa taas eri hyteissä ja sängyissä kuin edellisenä yönä.

Matka oli erittäin onnistunut! Lapset nauttivat eikä meillä aikuisillakaan niin stressaavaa ollut. Suosittelen ehdottomasti Silja Linea, näin kesällä varsinkin laivalla riittää puuhaa! Itse löysin kaksi miinusta risteilyn aikana. Hyttikortit ovat erittäin herkkiä kännykälle, joten pitäkää hyttikortit visuti kännykästä erillään. Itse sain käydä niitä useaan otteeseen vaihtamassa. Toisekseen, viljoja välttelevänä ihmisenä minulla oli vaikeuksia löytää laivalta itselleni syötävää. Buffettiinhan emme menneet. Sämpylöiden, pizzojen ja hampurilaisten välistä oli vaikea löytää ne salaatit! Tähän parannusta, niin matka saisi täyden kympin arvosanaksi!

DSC_1076

DSC_0994

DSC_0992