Äitiys ja Popeda

Kun luitte otsikon, ajattelette varmaan että nuo kaksi asiaa eivät vain sovi millään yhteen. Todistan teille, että kyllä voi.

Sain eilen pitkästä aikaa vapaaillan ja lähdin katsomaan Popedaa Tavastialle. Kuten tiedätte, olen käynyt keikoilla jokusen kerran. Keikka itsessään ei ole enää niin ”jännittävä” elämys johon uppoutuu täysin, joten keikan aikana ehtii ajatella muutakin.

Äitinä olen uhrautuva. Ajattelen aina ensin lapsiani, sitten vasta itseäni. Kun sitten harvoin saan vapaata, käytän sen yleensä käymällä keikalla. Kotona ollessani kaipaan omaa aikaa, ja keikalla ollessani taas kaipaan kotiin. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että jätän lapseni muutamaksi tunniksi (hyvään hoitoon).

Popedan biisilista ei kovin paljon ole muuttunut vuosien saatossa. Tietyt biisit soitetaan aina. Niitä soitettaessa tulee mielikuvia ja muistoja mieleen. Kuten eilenkin, äitienpäivän aattona.

Kun ”Matkalla Alabamaan” soitetaan ja lauletaan ”Pullat pystyyn, taikina nousee, beibi nyt leivotaan”, silitän vatsaani automaattisesti. Muistan miten olen ollut monet kerrat keikoilla raskaana, pullat uunissa. Pienen salaisuuden ja jo hieman isomman mahan kanssa.

Kun taas laulussa ”Tää on se yö” lauletaan ”Tää on se yö, me synnytään…”, muistan Palleron syntymän. Kuuntelin laulua juuri ennen kuin Pallero syntyi.

”Vaipat vaihdan sujuvasti meidän kaksosten” laulaa Kersantti Karoliina. Kaksosia meillä ei ole, mutta vaippoja käyttäviä lapsia kylläkin, monta vuotta kaksin kappalein.

”Kuuma kesä” taas tuo mieleeni hetket, kun olimme Vilperin kanssa hänen ensimmäisellä Popeda-keikallaan. Tämä biisi sai hänen varpaansa heilumaan.

Mutta en olisi äiti ilman lasteni isää. ”Tahdotko mut tosiaan” tuo mieleeni mieheni.

Nämä nyt esimerkkinä. Toisista biiseistä tulee mieleen hienoja hetkiä keikoilta, keikkamatkoilta ja ystävistäni, joita olen tavannut vuosien aikana keikoilla.

Kun kävelen Elviksen puodin ohi, muistan hetket kun olen ollut ostamassa Popeda-bodya Vilperille tai valitsemassa sopivaa kokoa Tyllerön t-paidalle. Olen juonut väsyneen äidin aamukahvia Popeda-termosmukista ja käynyt kotiäidin kauppaostoksilla Popedan olkalaukku mukana. Voisin nytkin ostaa Elvikseltä Popeda-kauppakassin (en kylläkään tiedä onko sellaisia myynnissä), mutta otan mieluummin mukaani Tylleröltä äitienpäivälahjaksi saamani kauppakassin. Voisin laittaa kaulaani Popeda-korun, mutta mieluummin ihastelen Palleron omin käsin pujottelemaan helmikorua.

Popeda kulkee mukanani niin pitkään kuin Popeda keikkailee, sulassa sovussa äitiyteni kanssa, antaen pientä piristystä arkeen. Joten uskokaa minua kun sanon, että Popeda sopii kaikille. Miehille, naisille, äideille, iseille, nuorille ja vanhoille.

Hyvää Äitienpäivää kaikille!

 

Mainokset

Biisilista top10

Ennen lapsia kuuntelin paljonkin musiikkia, ihan päivittäin. Ja töissä meillä oli aina radio auki (kanava tosin oli Ylen radio Suomi). Nykyään kuuntelen tosi vähän. Tuntuu, että päivässä on niin paljon meteliä, että joskus se hiljaisuus on parasta musiikkia korville. En enää pysy mukana mikä musiikki on in, en kuuntele listoja tai seuraa uusia kykyjä. Pitäydyn omissa suosikeissani ja omalle top 10-listalleni (tai edes kuuntelulistalleni) on todella vaikea kenenkään uuden artistin päästä.

Yleensä jos teen suursiivousta, silitän tai ajan autoa, kuuntelen musiikkia. Jos kävisin yksin lenkillä, käyttäisin nyt pölyyntymässä olevaa mp3-soitinta. Ennen kuuntelin musiikkia illalla nukkumaan mennesssäni kuulokkeilla, nykyään on tärkeämpää kuulla herääkö joku lapsista.

Kuuntelen enimmäkseen suomalaista musiikkia. Minulle on laulussa tärkeää tarttuvan sävelen lisäksi sanat, joten suomalaista musiikkia on helppo kuunnella. Ei liene vaikeaa arvata, että Manse-rock on erityisen lähellä sydäntäni. Popeda, Eput, Mustat Enkelit, Juice, Juha Tapio, Yö, Apulanta, Elastinen, Suvi Teräsniska…ja uutena löytönä Haloo Helsinki. Esimerkiksi näitä kuuntelen.

Joistain biiseistä on tullut minulle erityisen tärkeitä ja vaikka en niitä päivittäin kuuntele, niissä on minulle tärkeä sanoma tai ne tuovat minulle mieleen jonkun tärkeän hetken.

Jaan nyt teidän kanssanne minulle tärkeimpien biisien top 10 listan. Biisit eivät ole järjestyksessä, jokainen on omalla tavallaan tärkein.

 

Ihmisen poika -Yö

”Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan, ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan. Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää, hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.”

Tästä tulee erityisesti mieleen, kun Vilperi syntyi. Ei tarvinne selittää enempää.

 

Oikee enkeli -Yö

”Vaiti on, on pimeässä aikaa itselleen. Suunnaton tuska joka maalaa sydämeen. Hän päivät raataa töissä, tekee mitä pyydetään ja iltaisin tuo vaatii ihmeitä ei vähempää.”

Kuten jo tatuointini-postauksessa kerroin, biisi on kuin entisestä elämästäni. Tuo mieleen entisen elämän, huonot ajat, mutta silti NIIN tärkeä biisi elämässäni.

 

Elän itselleni -Popeda

”Maahan löit mut polvilleen, haavat tuskin arpeutuneet. Ylös nousen, niinhän mä aina teen. Suuntaan toiseen, valoon ja huomiseen. Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin. Tiellä kuolevan porteilla helvetin poikkesin… Mä elän itselleni.”

Kun on matkannut toisen tukena vuosien ajan eikä se toinen edes ymmärrä sitä, on viimein aika kääntää se viimeinen sivu ja aloittaa oma elämä, elää vihdoin vain itselleen! Erittäin tärkeä, voimaa antava biisi! Ja heh, kyseisellä musiikkivideolla voi myös nähdä minut.

 

Suru on kunniavieras -Jenni Vartiainen

”Se, mitä kunniavieraasi kertoo kätke se sydämees tarkoin. Ei niitä oppeja kirjoista löydä, et ostaa voi miljoonin markoin. Itkuja varten on ihmisen silmät, vierikää kyyneleet. Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet.”

Olen elämässäni joutunut itse kohtaamaan paljon surua ja katsellut vierestä toisten surua. Monenlaiset ovat ihmisten tavat surra ja käsitellä surua ja murhetta. Itse ajattelen niin, että suru täytyy käydä läpi, muuten ei pysty jatkamaan elämäänsä. Jos tukehdutat tunteesi, tulee se eteesi jossain vaiheessa vielä isompana ongelmana. Tämä biisi kertoo hienosti asian ytimen.

 

Pahempi toistaan -Apulanta

”Pahempi toistaan kumpikin on ja kuinka ne nyt tappaa toisiaan. Sokeina toistaa lausetta samaa kuinka ne on tässä oikeessa. Rumempi toistaan kumpikin teko ja eikä niitä tekemättömäksi saa, eikä ne huomaa kumpikin on vain pahempi toistaan.”

 

Maan valitus -Pate Mustajärvi

”Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa. Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa. Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa, lepohetki hetkiseksi meille suokaa, maa nyt huokaa, valittaa. ”

Taitaa olla alunperin jopa Fredin biisi, mutta olen kuullut vain Paten version. Ihanan mahtipontinen biisi! Kylmänväreet kulki, kun tämän kuulin ensimmäisen kerran livenä. Hienot sanat.

 

Lohtu -Uusi Lastensairaala 2017

”Yksi pieni elämä, Suuri valo sisällä. Katson hiljaa nukkuvaa, Katson lohdunkantajaa. Pidän aina lähellä, Kuljen matkan vierellä. Sillä saattajani on, Vasta syntynyt.”

Tästäkin asiasta olen aiemmin kirjoitellut. Biisi muistuttaa mua kolmesta ihanasta lapsesta, jotka olen saattanut maailmaan. Tekisin heidän puolestaan mitä vain.

 

Popeda -Erin

”Sä oot se mies, jonka haluan mun viereeni aamuisin. Sun hellät kasvot ennen maailmaa. Joo, se ois ihanaa. Sä oot se tyyppi, jonka kanssa voin mukulan hankkia. Yhdessä oltais onnellisia, mä rakastan sinua. Ei mennä naimisiin, ei nyt, ei koskaan, eikö niin? Ei tehdä tästä vaikeaa. Oltais niinkuin tähän asti, keittiössä luontevasti kuunneltaisiin Popedaa.”

Kertoo tietenkin miehestäni ja minusta. Hyvin pitkään olimme siltä mieltä, että emme mene koskaan naimisiin. Meillä oli toimiva suhde, talo ja lapset. Lopulta kuitenkin kävelimme alttarille, hyvin pienimuotoisesti vain läheisten seuratessa.

 

Parrasvalot -Jussi Hakulinen (Yö)

”Vaan mulle kertokaa, kun parrasvalot sammuu silloin ajallaan, myös esirippu laskeutuu. Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan, sillä heille kerran kaikkeni jo annoin.”

Tämä biisi on tässä listassa oikeastaan vain sen takia, että Jussi Hakulinen on mielestäni yksi Suomen parhaimpia lauluntekijöitä. Jussi on hyvin herkkä taiteilija ja laittaa koko sielunsa peliin. Sen takia valitsemallani videollakin laulaa Jussi, vaikka biisi Yön onkin. Upea, upea kappale! Myös esimerkiksi Joutsenlaulu on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

 

Kaksi puuta -Juha Tapio

”Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään. Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.”

Haluaisin toivoa, että mieheni ja minun liittomme kestää ja biisi kertoo joskus vuosien päästä meistä. Ja arvostan myös Juha Tapiota lauluntekijänä valtavasti.

 

Bonusbiisi: Eteen ja ylös -Elastinen

”Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan.”

Upea voimabiisi tämäkin! Kun aina muistaisi, miten hyvin asiat ovat tällä hetkellä! Minulla on ihana perhe, haluan panostaa heihin. En jaksa aina kantaa muiden murheita hartioillani. Sitä olen kyllä elämässäni tehnyt. Ja kun jaksaisi aina hymyillä kuten Elastinen!

 

Mitkä ovat sinun lempibiisisi? Löysitkö minun listaltani uusia tuttavuuksia?

Pikaloma Tampereella

WP_20150701_15_52_34_Pro

WP_20150701_15_53_55_Pro

WP_20150701_15_59_19_Pro

WP_20150701_16_01_38_Pro

Isommat lapset menivät taas heinäkuun alussa päiväkotiin muutamaksi viikoksi. Sitten elokuussa lomaillaan koko perhe taas. Helteiden alettua minä ja Pallero kävimme pikalomalla Tampereella. Reissun tarkoitus oli (tietenkin), että käväisen Popedan keikalla Tammerkosken sillalla, mutta mahtui lomaamme muutakin.

Oma automme oli korjaamolla, joten lähdimme matkaan vaihtoautolla, joka olikin yllätyksekseni automaattivaihteinen. Onnistuin kuitenkin muistelemaan miten automaattivaihteista autoa ajetaan ja pääsimme onnistuneesti mummulaan. Keikan lisäksi kävin myös mattopesulla pesemässä äitini mattoja. Yhdessä kävimme uimassa rannalla, Pallero ja Serkku pulikoivat myös uima-altaassa pihassa. Ja mahtuihan reissuumme taas yksi sukulointikin.

Palleron kanssa kiertelimme minun ja veljeni vanhoilla retrorattailla katselemassa luontoa, tarkastelimme tuleeko vadelmia ja ihailimme luonnon kauneutta.

WP_20150701_10_55_00_Pro

WP_20150701_10_59_58_Pro

WP_20150701_11_12_27_Pro

WP_20150701_11_57_41_Pro

WP_20150701_11_58_09_Pro

WP_20150701_12_13_51_Pro

Yhden aamupäivän käytimme Tampere-päivään. Kävimme Pyynikin näkötornissa katselemassa upeita aurinkoisia maisemia ja syömässä tietenkin herkulliset munkit. Otin gluteenittoman munkin enkä kyllä huomannut mitään eroa tavalliseen! Suosittelen siis.

Ja koska turisteina kuljettiin, niin olihan meidän aivan pakko käydä uudessa Sokos Hotel Tornissa. Tornin 25. kerroksessa oleva Sky bar kattoterassi antaa hienon näkymän Tampereesta. Pallero innostui katselemaan junia, sillä Tampereen rautatieasema sijaitsee aivan hotellin juurella. Jos joskus olisi aikaa, tänne olisi hienoa tulla juomaan muutama drinkki ja hengailemaan rauhassa. Lisäksi kiersimme vielä hotellin alakerrassa olevan Paja baarin. Täällä on seinillä niin Popedan, Eppu Normaalin, Yön ja Juice Leskisen kultalevyjä, kitaroita ja esiintymisvaatteita.

WP_20150701_17_35_09_Pro

WP_20150702_10_30_02_Pro

WP_20150702_10_32_29_Pro

WP_20150702_10_34_44_Pro

Mitä 5-vuotias ajattelee Popedasta

WP_20150630_22_13_43_Pro

Pate Mustajärvi

WP_20150630_22_27_47_Pro

Pate, Costello ja Iso-Pate

WP_20150630_22_27_55_Pro

WP_20150630_22_14_35_Pro

Costello

Minulla ei todellakaan alunperin ollut tarkoitus kirjoittaa tästä, mutta olosuhteiden pakosta nyt kirjoitan. Seuraava keskustelu Vilperin kanssa huvitti minua niin, että ajattelin jakaa sen myös teidän kanssa.

Katselin viime viikolla Popedan keikalta ottamiani kuvia, kun melkein 5-vuotias Vilperi tuli viereeni. Hän halusi myös tulla katselemaan rokkikuvia kanssani. Popeda on hänelle tuttu, Vilperi tietää että mamma kuuntelee Popedaa ja käy keikoilla. Hän on nähnyt kuvia ennenkin. Nyt hän halusi tietää miksi olen ottanut kuvia. Siksikö kun ne ovat niin komeita? Mitä siihen nyt sitten voi vastata muuta kuin myöntävästi.

Kun etenimme kuvissa, hän alkoi kommentoimaan soittajia erikseen. Yhtyeen kosketinsoittaja Iso-Pate Kivinen on bändin komein, kun taas punaisessa paidassa esiintynyt Pate Mustajärvi on kivoimman näköinen. Basisti Melartin on melkein kiva. Tässä vaiheessa itselläni on jo naurussa pitelemistä ja viimeistään siinä vaiheessa kun Vilperi kommentoi kitaristi Costello Hautamäkeä, purskahdan täyteen nauruun. Costello nimittäin on vähäsen hullu! En tiedä miten se kuvasta ilmenee Vilperin mielestä. Rumpali Lacu Lahtista hän ei ole kuvista huomannut, ja kun vielä tiedustelen, että entäs tämä mies, vastaus on: hauska. Vielä tulee muutama kuva Costista, johon Vilperi kommentoi: tällä sedällä on hymyinen mieli.

IP soitti keikalla haitaria, ja minulla on siitäkin muutama kuva. Vilperin mielestä näyttää siltä kuin IP:llä olisi haitari mahassa ja se on niin hauskaa, että silmistä melkein tulee vettä. Siis näin hän sanoi.

Lopuksi vielä ihasteltiin valoja, jotka olivat hienot, koska vaihtoivat värejä punaisesta vaaleaan. Päätin, että seuraavalle mahdolliselle ikärajattomalle keikalle olisi lasten kanssa päästävä. Niitä vain on niin harvassa. Vilperi onkin ollut vauvana kahdella keikalla, ja kaikki kolme lasta tietenkin mahassa mukana usein.

Tässä siis vilpitön viisivuotiaan kommentti bändistä nimeltä Popeda.

WP_20150630_22_34_34_Pro

Melartin ja Lacu

WP_20150630_22_35_59_Pro

WP_20150630_22_56_56_Pro

WP_20150630_23_15_43_Pro

WP_20150630_23_15_49_Pro

Popedaa Pöheikössä

Viime viikonloppuna lapsuudenkotipaikkakunnallani järjestettiin rocktapahtuma, takapihafestivaali Pöheikön Pölläys, joka oli jo järjestyksessään 24. Jo lapsuudestani muistan Pöheikön Pölläyksen, pienessä tilassa keskellä kaupunkia järjestetyn ”aikuisten” tapahtuman. Nykyään tapahtumaa ei järjestetä enää alkuperäisellä paikallaan, mutta fiilis on mielestäni säilynyt samana. Kun olen tässä itsekin aikuiseksi varttunut ja Popedaa alkanut kuuntelemaan, on tämäkin tapahtuma tullut minulle tutuksi. Naapurikaupungin aloitteleva autotallibändi on esiintynyt Pöheikössä aikas moneen kertaan.

WP_20150523_22_22_38_Pro

WP_20150523_22_34_39_Pro

Perjantaina Pöheikössä oli esiintynyt Eppu Normaali, Ylöjärven oma bändi. Tännekin olisi ollut kiva päästä, mutta tyydyin kuuntelemaan tätä äidin parvekkeelta. Ei makeaa mahan täydeltä kuitenkaan.
Viime viikon pettymys siis vaihtui iloon, kun tällä kertaa pääsin viihteelle, ja vielä aivan loistavassa seurassa, rakkaan veljeni kanssa. Tosin, kyllä ajat ovat muuttuneet parin vuoden takaisesta. Me molemmat olisimme jo olleet valmiita menemään nukkumaan puoli kymmenen aikaan, ja keikka alkoi vasta 23.15 (tämäkin kyllä todella aikainen showtime). Lähdimme ajoissa tapahtumapaikalle, joka sijaitsi muutaman kivenheiton päässä äitimme kotoa. Lapset oli laitettu jo nukkumaan aikoja sitten, joten mitä me sielläkään olisimme odotelleet.

WP_20150523_22_34_53_Pro

Paljon näimme ”tuttuja kasvoja”, ehkä vanhoja koulukavereita tai muuten vain paikallisia kasvoja. Tällä(kin) kertaa meikäläistä nesteytti vain vesi, joten oli oikeastaan ihan hauskaa viihdyttää itseään katselemalla muita ihmisiä enemmän tai vähemmän kännissä. Odotellessamme Popedan aloittavan piipahdin ostamassa itselleni pipon Popedan paitamyynnistä. Jos halajat itsellesikin samanlaista, kurkkaahan täältä. Mitä Elviksellä ei ole myynnissä, sitä et tarvitse.

WP_20150524_10_06_02_Pro

Viimein Popeda aloitti ja soittikin erittäin hienon ja pitkän keikan. Emme olleet aivan eturivissä, joten kännykällä otetut kuvat ovat heikkolaatuisia, siksi niitä ei juurikaan ole. Pate oli erittäin komean ja hyvinvoivan näköinen eikä muissakaan bändiläisissä vikaa ollut. Settiin kuului tietenkin kaikki Popeda parhaat, mutta löytyi joukosta myös niitä vähemmän soitettua biisejäkin.

Vaikka olen jos jonkinlaisella keikalla vuosien varrella ollut ja tottunut kaikenlaisiin faneihin, ovat taitoni näköjään päässeet ruostumaan. Tiedän, että jos edessä olevat hyppivät kuin viimeistä päivää, vallaten tilaa itselleen neliöiden verran, pitäisi olla varuillaan. Mutta eikös tämä nousuhumalassa ollut neitokainen päässyt silti yllättämään minut ja polkaisi ihanasti piikkikorollaan varpaani muusiksi. Kyllä sattui ja loppuillan varvastani jomotti ihanasti.

WP_20150523_23_25_02_Pro

WP_20150524_00_29_15_Pro

Ilta oli kuitenkin onnistunut, keikasta jäi hyvä mieli ja vaikka olinkin seuraavana päivänä erityisen väsynyt, mieli oli pirteämpi. Erityisen ihanaa oli, että pääsin viettämään illan veljeni kanssa. Ehkäpä pääsen vielä keikalla toisenkin kerran tänä kesänä?

Kotiäidin vapaailta

Ennen lapsia ja myös isompien lasten syntymän jälkeen olen rentoutunut ja viettänyt omaa aikaani käymällä erään suomalaisen bändin keikoilla. Aikaan ennen lapsia keikkailin enemmänkin ja kiersin jopa pidemmällä keikkojen perässä, jos sopivaa ei omilla lähikulmilla ollut tarjolla. Täytyy kuitenkin heti todeta, että kävin keikoilla vain hyvän musiikin ja ihanien keikkakavereiden vuoksi. Kuljin omalla autolla, joten alkoholinhuuruiset bileillat voitte unohtaa minun kohdallani.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isommat lapset ovat alusta asti saaneet rintamaidon lisäksi äidinmaidonkorviketta, joten minun oli helppo jättää vauva isän tai mummun hoitoon muutamaksi tunniksi ja lähteä rentoutumaan.

Kolmannen lapsemme syntymän jälkeen en ole juurikaan päässyt viettämään omaa aikaa mihinkään. Muutamat yksittäiset kampaamokäynnit olen saanut järjestymään päiväuniaikaan, mutta siinä ne sitten ovat. Kaikkialle olen Palleron ottanut mukaan, jos vain olen voinut. Ja jos en ole voinut, olen jättänyt menemättä. Pallero on alusta asti pärjännyt ainoastaan rintamaidolla, joten läsnäoloni on ollut tarpeellinen. Lisäksi hän ei koskaan oppinut tuttiin/tuttipulloon, joten maidon lypsäminen varastoon olisi ollut turhaa. Kun lisää soppaan vielä hyvin hyvin huonosti nukutut yöt (tästä lisää myöhemmin), kenenkään muun oli melkeinpä mahdotonta saada Palleroa yöunille. Joten olen siirtänyt ja siirtänyt omia menojani siinä toivossa, että tilanne rauhoittuisi.

Nyt sitten suosikkibändini esiintyy Tampereen Pakkahuoneella. Tilanne ei edelleenkään ole kovin hyvä Palleron kanssa ja epäilin pitkään ostanko lippua lainkaan. Äitini sai kuitenkin minut ylipuhuttua, ja todellakin tämä vapaailta tulee minulle tarpeeseen. (Enemmän ehkä kaipaisin kunnon yöunta, mutta tiedän että keikalla on mieltä piristävä vaikutus)

Olin lähdössä matkaan hyvillä mielin, mutta Pallero takertui lahkeisiini ja itki nälkää sekä väsymystään. Oli kova paikka jättää hänet itkemään isän syliin. Tästä johtuen alkuilta menikin kännykkää vilkuillen, mutta onneksi Pallero rauhoittui ja oli nukahtanutkin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä viihdyin hyvin. Näin pitkästä aikaa tuttavia ja heidän kanssaan saattoi vaihtaa kuulumisia ihan rauhassa. Silti ikävä iski keikan alkupuolella. Kun eräässä biisissä laulettiin ”Tää on se yö, me synnytään…”, iski sydämeen valtava kaipuu. Ikävä Palleroa. Juuri kyseistä biisiä kuuntelin Palleron syntymäyönä ja tästä 15 minuutin päästä Pallero oli syntynyt. Pikkuhiljaa kuitenkin ikävä laantui ja loppuillasta huomasin unohtaneeni hetkeksi perheen. Keikka teki siis juuri sen mikä oli tarkoituskin. Pääsin rentoutumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edellisen kerran olen käynyt kyseisen bändin, tai yleensäkään minkään bändin, keikalla yli vuosi sitten. Ja täytyy sanoa, että tämä aika on tehnyt hyvää bändille! Juku, he näyttivät ja kuulostivat hyviltä! Aivan kuin aikaa olisi kulunut taaksepäin. Nuoria miehiähän siellä lavalla esiintyi täynnä energiaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tykkäsin erityisesti siitä, että illan biisilista oli täysi mysteeri. Innolla odotin mikä biisi seuraavaksi esitettäisiin. Kaikki klassikot kuultiin, mutta myös monen monta omaa suosikkiani. Moni ei esimerkiksi tiedä, että tämän bändin erään klassikon mukaan on kaiverrettu oma vihkisormuksenikin. (Tästä enemmän tulevassa hääpäiväpostauksessa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huippuilta siis kaikkinensa. Tilaa nauttia keikasta, eikä yhtään tönimistä ja tuuppimista. Niitä onkin jo vuosien varrella ollut riittämiin. Erityisesti ilta merkitsi minulle sitä, että uskalsin päästää irti Pallerosta ja lähteä viettämään iltaa vain itseni takia. Elän itselleni silloin tällöin. Paremmin voiva äiti on aina parempi kuin kiukkuinen, kireä ja väsynyt äiti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mikäkö tämä bändi sitten on? Popeda tietenkin!

Vaikka ilta oli mieletön, oli kuitenkin paras päätös illalle palata hiljaiseen kotiin ja nukahtaa oman kullan kainaloon. Aamulla arki taas jatkuisi.

(Huom! Kuvat ovat vanhoja kuvia, eivät kyseiseltä keikalta)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä sinä teet mielelläsi omalla vapaa-ajalla? Miten rentoudut ja missä käyt tuulettumassa?