Joulukalenteri: Luukku 6

Mitä Suomen itsenäisyyspäivä merkitsee minulle? Paljonkin ja olen hyvin ylpeä isovanhemmistamme, jotka tekivät kaikkensa, jotta Suomi olisi itsenäinen maa. Kohta 100-vuotiasta Suomea on hyvä juhlia.

Koska lapset ovat vielä pieniä, emme käy sankarihaudoilla tai muissa tämän tapaisissa tapahtumissa. Oikeastaan päivä menee niin kuin muutkin vapaapäivät, rennosti ottaen. Olen tainnut vain kerran katsoa Tuntemattoman Sotilaan kokonaisuudessaan televisiosta. Ihan jo siksikin, että se kestää niin kauan ja ennenhän se tuli keskellä päivää. Mutta joka vuosi katson siitä osan.

Yksi Itsenäisyyspäivän rutiini minulla kuitenkin on. Katselen Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiosta. Minusta on hauskaa ihailla ihmisten juhlapukuja ja kampauksia. Mikä on nyt in ja keitä on tänä vuonna kutsuttu juhlimaan. Joinain vuosina siellä on ollut kutsuttuna myös tuttuja ihmisiä. Otan itselleni herkkulautasen eteen, ehkä lasillisen hyvää viiniä ja nautin niistä takkatulen ääressä televisiota katsellen.

DSC_0334

DSC_0333

DSC_0332

Mainokset

Turvaverkosto

Meillä ON pieni turvaverkosto, mutta se sijaitsee väärässä paikassa. (Vai sijaitsemmeko me väärässä paikassa?) Kuten olen jo tainnut mainita, asumme parinsadan kilometrin päässä lapsuudenkodeistamme, eli siis mummuloista. Ja vielä niin, että kumpaankin mummulaan tulee sama matka, mutta ne sijaitsevat eri suunnilla. Jos siis joskus tarvitsisimme lastenhoitajaa, sitä ei ole kotona saatavilla.

Olemme aikanamme muuttaneet työn perässä nykyiselle asuinpaikkakunnallemme emmekä juuri ole löytäneet ystäviä täällä. Naapureiden kanssa olemme tekemisissä ja heille voi viedä lapsia hoitoon, jos tulee akuutti tarve. Muutaman kerran näin on ollutkin ja onneksi apu on löytynyt läheltä. En kuitenkaan kehtaa viedä kolmea lasta hoitoon heille yhtäaikaa saatika muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa.

Läheisten puuttuminen tarkoittaa tietenkin sitä, että emme mieheni kanssa saa omaa yhteistä aikaa juurikaan. Emme voi lähteä elokuviin tai treffeille. Emme juhlimaan hääpäivää tai muutakaan ilman isoja suunnitelmia. Emme myöskään saa yllättävissä tilanteissa lapsia hoitoon. Viimeksi juuri ennen joulua tuli tilanne, jolloin minun oli ehdottomasti saatava isommat lapset hoitoon kuudeksi tunniksi. Olimme ilmoittaneet jo päiväkotiin lasten jäävän joululomalle, mutta onneksi he pääsivät sinne ”hätähoitoon” yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi.

Myös esimerkiksi Palleron syntyessä isommat lapset olivat hoitoa vailla. Synnytystä on vielä vaikeampi ennustaa, joten hoitoa on vaikea sopia etukäteen. Lapsemme ovat kaikki syntyneet ennen laskettua aikaa ja vauhdikkaasti, tämä vielä omalta osaltaan toi jännitystä tilanteeseen. Onneksi Pallero syntyi silloin kuin olin hänet ”tilannut” ja mummu oli ehtinyt meille lastenhoitajaksi.

Silloin kun olemme vierailuilla mummulassa, käytämme hyväksi mummuja ja muita sukulaisia. Järjestämme leffailtoja tai käymme kaksin syömässä. Mummut tietenkin hoitaisivat enemmänkin lapsia, mutta kaksi autotonta mummua eivät ihmeisiin pysty. Yksin on lisäksi vaikeaa hoitaa kolmea lasta. Tiedän sen itsekin, ja auktoriteettini on isompi kuin mummujen.

Silloin tällöin mieheni joutuu lähtemään työmatkoille ja jättää minut huolehtimaan lapsista yksin. Jostain kumman syystä aina silloin ovat katastrofin ainekset valmiit. Aina joku lapsista tai minä itse sairastun ja heitä täytyy käyttää lääkärissä. Viimeksi ollessani kahden kipeän lapsen kanssa lääkärissä, autosta puhkesi lisäksi rengas. Silloin oli itku lähellä.

Ehkä mekin jossain vaiheessa muutamme lähemmäs sukulaisia, mutta siihen asti on pärjättävä näin. Enkä valita, itse olemme kolme lasta halunneet ja olemme tiedostaneet tämän asian. Ja tiedän, että kaikilla ei ole lainkaan turvaverkostoa.

Millainen turvaverkosto teillä on ja miten käytätte sitä hyväksi?

Kotiäidin vapaailta

Ennen lapsia ja myös isompien lasten syntymän jälkeen olen rentoutunut ja viettänyt omaa aikaani käymällä erään suomalaisen bändin keikoilla. Aikaan ennen lapsia keikkailin enemmänkin ja kiersin jopa pidemmällä keikkojen perässä, jos sopivaa ei omilla lähikulmilla ollut tarjolla. Täytyy kuitenkin heti todeta, että kävin keikoilla vain hyvän musiikin ja ihanien keikkakavereiden vuoksi. Kuljin omalla autolla, joten alkoholinhuuruiset bileillat voitte unohtaa minun kohdallani.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isommat lapset ovat alusta asti saaneet rintamaidon lisäksi äidinmaidonkorviketta, joten minun oli helppo jättää vauva isän tai mummun hoitoon muutamaksi tunniksi ja lähteä rentoutumaan.

Kolmannen lapsemme syntymän jälkeen en ole juurikaan päässyt viettämään omaa aikaa mihinkään. Muutamat yksittäiset kampaamokäynnit olen saanut järjestymään päiväuniaikaan, mutta siinä ne sitten ovat. Kaikkialle olen Palleron ottanut mukaan, jos vain olen voinut. Ja jos en ole voinut, olen jättänyt menemättä. Pallero on alusta asti pärjännyt ainoastaan rintamaidolla, joten läsnäoloni on ollut tarpeellinen. Lisäksi hän ei koskaan oppinut tuttiin/tuttipulloon, joten maidon lypsäminen varastoon olisi ollut turhaa. Kun lisää soppaan vielä hyvin hyvin huonosti nukutut yöt (tästä lisää myöhemmin), kenenkään muun oli melkeinpä mahdotonta saada Palleroa yöunille. Joten olen siirtänyt ja siirtänyt omia menojani siinä toivossa, että tilanne rauhoittuisi.

Nyt sitten suosikkibändini esiintyy Tampereen Pakkahuoneella. Tilanne ei edelleenkään ole kovin hyvä Palleron kanssa ja epäilin pitkään ostanko lippua lainkaan. Äitini sai kuitenkin minut ylipuhuttua, ja todellakin tämä vapaailta tulee minulle tarpeeseen. (Enemmän ehkä kaipaisin kunnon yöunta, mutta tiedän että keikalla on mieltä piristävä vaikutus)

Olin lähdössä matkaan hyvillä mielin, mutta Pallero takertui lahkeisiini ja itki nälkää sekä väsymystään. Oli kova paikka jättää hänet itkemään isän syliin. Tästä johtuen alkuilta menikin kännykkää vilkuillen, mutta onneksi Pallero rauhoittui ja oli nukahtanutkin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä viihdyin hyvin. Näin pitkästä aikaa tuttavia ja heidän kanssaan saattoi vaihtaa kuulumisia ihan rauhassa. Silti ikävä iski keikan alkupuolella. Kun eräässä biisissä laulettiin ”Tää on se yö, me synnytään…”, iski sydämeen valtava kaipuu. Ikävä Palleroa. Juuri kyseistä biisiä kuuntelin Palleron syntymäyönä ja tästä 15 minuutin päästä Pallero oli syntynyt. Pikkuhiljaa kuitenkin ikävä laantui ja loppuillasta huomasin unohtaneeni hetkeksi perheen. Keikka teki siis juuri sen mikä oli tarkoituskin. Pääsin rentoutumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edellisen kerran olen käynyt kyseisen bändin, tai yleensäkään minkään bändin, keikalla yli vuosi sitten. Ja täytyy sanoa, että tämä aika on tehnyt hyvää bändille! Juku, he näyttivät ja kuulostivat hyviltä! Aivan kuin aikaa olisi kulunut taaksepäin. Nuoria miehiähän siellä lavalla esiintyi täynnä energiaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tykkäsin erityisesti siitä, että illan biisilista oli täysi mysteeri. Innolla odotin mikä biisi seuraavaksi esitettäisiin. Kaikki klassikot kuultiin, mutta myös monen monta omaa suosikkiani. Moni ei esimerkiksi tiedä, että tämän bändin erään klassikon mukaan on kaiverrettu oma vihkisormuksenikin. (Tästä enemmän tulevassa hääpäiväpostauksessa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huippuilta siis kaikkinensa. Tilaa nauttia keikasta, eikä yhtään tönimistä ja tuuppimista. Niitä onkin jo vuosien varrella ollut riittämiin. Erityisesti ilta merkitsi minulle sitä, että uskalsin päästää irti Pallerosta ja lähteä viettämään iltaa vain itseni takia. Elän itselleni silloin tällöin. Paremmin voiva äiti on aina parempi kuin kiukkuinen, kireä ja väsynyt äiti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mikäkö tämä bändi sitten on? Popeda tietenkin!

Vaikka ilta oli mieletön, oli kuitenkin paras päätös illalle palata hiljaiseen kotiin ja nukahtaa oman kullan kainaloon. Aamulla arki taas jatkuisi.

(Huom! Kuvat ovat vanhoja kuvia, eivät kyseiseltä keikalta)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä sinä teet mielelläsi omalla vapaa-ajalla? Miten rentoudut ja missä käyt tuulettumassa?