Ruotsin Luonnonhistoriallinen museo

Blogin lyhyeen hiljaiseloon on ollut kaksi erittäin pätevää syytä. Olen järjestellyt kovaa vauhtia Vilperin synttäreitä, jotka pidetään tällä viikolla, mutta olemme myös olleet matkoilla. Kävimme viiko sitten perheen kanssa päivä Tukholmassa-risteilyllä.

Käytimme Club One-pisteitä ja niillä saimmekin hieman normaalia paremman hytin, kivan Muumi-perhehytin. Hytti oli tavallista isompi, siihen olisi mahtunut kuusi henkeä nukkumaan, tai enemmänkin koska me aina laitamme alasängyt vierekkäin ja siinä nukkuu vähintään kolme ihmistä. Hytissä oli laminaattilattia, televisio ja jääkaappi, jonka virvokkeet kuuluivat hintaan. Sieltä löytyi limonadeja, kaksi olutta, vesiä ja lasten juhlajuoma.

Hytti oli sisustettu Muumi-aiheiseksi. Seinillä oli Muumien kuvia: Muumimamma, Pikku-Myy, Nuuskamuikkunen jne. Lisäksi verhot olivat puna-valkoraidalliset, joten ne näyttivät erehdyttävästi Muumimamman essulta. Ikkuna Promenade-kadulle on lasten mielestä aina kiva, vaikka emme me hytissä niin paljon edes olleet. Lisäksi Hattivatti-valaisin oli kiva lisä.

Olin jo etukäteen etsinyt netistä tietoa mihin mennä viettämään kuusituntinen Tukholmassa. Me olimme autolla liikkeellä, joten joku vähän kauempanakin oleva kohde kävisi. Junibacken ynnä muut on jo nähty, joten etsin meille jotain kivaa museota. Se löytyikin, joten kohteenamme oli Ruotsin Luonnonhistoriallinen museo, Naturhistoriska Riksmuseet.
Olimme juuri sopivasti museon aukeamishetkellä paikalla ja museohan oli ilmainen. Siitä jo pointsit kotiin. Ainoastaan pysäköinti maksoi jokusen euron.

Museossa oli monta erilaista näyttelyä: Diversity of Life, The Human Journey ja Fossils and Evolutions. Näissä oli esillä dinosauruksen luurankoja, mammutteja, esi-isiämme apinoista eteenpäin, perhosia, matoja, rapuja, ötököitä. Tiedot olivat ruotsiksi ja englanniksi ja monessa oli lisäksi tietokone, jossa sai testata itseään tai lukea lisätietoa. Jossain kohdissa harmitti, kun sanakirja olisi ollut tarpeen. Lapset tietenkin menivät hurjaa vauhtia ympäri ja innostuivat joka eläimestä suuresti. Yritykset saada heitä joihinkin valokuviin oli aika turhaa, ainakin kolmea lasta samaan aikaan. Meillä oli hyvin aikaa, joten annoimme heidän kierrellä omassa rauhassa ja itse lueskelimme nippelitietoa. Jossain kohdissa yritin saada esimerkiksi Vilperiä kiinnostumaan faktoista. Olin vakuuttunut jo alakerran näyttelyistä, todella paljon tietoa ja erityisesti katseltavaa. Ei vain muutamia hassuja eläimiä, vaan todellakin runsaasti asiaa.

Seuraavaksi tiemme jatkui Polar Regions- näyttelyyn. Tämä oli ollut kesän ajan remontissa ja oli avautunut juurikin uudelleen. Ja täällä oli se odotettu sinivalas. Tai ainakin oikea sinivalaan luuranko ja muutaman muunkin jättimäisen valaan luurangot. En tiedä ymmärsivätkö lapset täysin niiden suuruutta. Ehkäpä ”täytetty” oikean kokoinen sinivalas olisi kertonut enemmän kuin pelkkä luuranko. Täältä löytyi myös hylkeitä, pingviinejä, mursuja, jääkarhuja jne. Oli myös magneettitaulu, johon sai arvailla missä asustavat pingviinit tai hylkeet.

Minua raivostuttaa käydä lasten kanssa museoissa, joissa ei saa koskea mihinkään. Täällä oli onneksi ajateltu myös lapsia, siis koko museossa. Siellä täällä oli puisia eläimiä, joiden päälle lapset saivat kiivetä. Oli näitä tietokoneita ja joistain kuului ääniä tai sai kurkkia luukkujen alle. Oli suurennuslaseja, joilla sai tutkia pieniä ötököitä. Tai arvailla kasvien nimiä.

Pienen pieni näyttely oli myös matkamuistoihin tapettavista eläimistä. Saako alligaattoreista tehtyjä saappaita tai leopardin nahasta tehtyä takkia ostaa ja tuoda matkamuistona?

Alakerrassa oli myös Mission: Climate Eart-näyttely. Tälla sai tutustua maapallon liikkeeseen auringon ympäri pyörittämällä kiekkoa, jossa aurinko, maa ja kuu olivat. Sai tutustua tornadoihin, saasteiden vaikutukseen maapallon lämpötilan nousussa jne. Täällä näytettiin myös hieno lyhytelokuva tuulista, myrskyistä jne. Elokuvan aikana puhaltimista puhalsi kova tuuli, joka sai varsinkin Palleron hiukset lepattamaan. Hieno näyttely tämäkin, tosin hieman vaikea aihe lapsille, mutta sai minut ajattelemaan.

Sitten siirryimme ylempään kerrokseen. Täältä löytyivät Life in Water ja Swedish Nature-näyttelyt. Niissä saimme tustustua kaloihin, kaloihin ja taas vähän kaloihin. Tämä osio ei oikein innostanut meitä ketään. Ainoastaan peli, jossa näki kuinka paljon vettä esimerkiksi ananas, tomaatti, kurkku tai ihminen sisältää, kiinnosti. Ja Vilperi innostui 5 metriä pitkästä kalmarista. Sitten taas Ruotsalainen luonto-osio oli hieno. Täältä löytyivät hirvet, porot, karhut, ilvekset, sienet, kasvit jne. Oli pieni video metsäpaloista, sai arvuutella sieniä, opetella ääntelemään kuten hirvi ja mennä koppiin, jossa hyttyset inisivät. Täällä vietimme aika paljon aikaa ja lapset tykkäsivät.

Yläkerrassa oli myös valokuvanäyttely, jossa oli hienoja kuvia, mutta muuten ei meitä kiinnostanut. Aivan nurkassa oli interaktiivinen dinosaurus”elokuva”. Kun menit tarpeeksi lähelle ruutua, pääsit itsekin dinosaurusten maailmaan. Muut dinot olivat lempeitä, mutta kun T-Rex ilmaantui, kannatti lähteä pakoon.

Viimeiseksi jätimme The Human Animal-näyttelyn. Tämä oli kuin Heureka. Sai kokeilla ja testata itse. Kuinka pitkälle jaksamme hypätä, kuinka kauan roikkua tangossa, miten sisäelimet olivat ihmisen sisällä, miten pupillit reagoivat valoon, missä on ihmisen lämpimin kohta, kuinka vauva kasvaa naisen sisällä, kuinka nopeasti hiiren tai sinivalaan sydän lyö, mikä on reaktioaikasi jne. Voitte kuvitella, että täällä kokeilimme aivan kaikkea. Tässä tietenkin tarvittiin meidän aikuisten apua ohjeiden lukemiseen. Monta asiaa oli itsekin kiva testata.

Lopuksi kurkkasimme vielä Treasures from the Earth´s Interior-näyttelyyn, jossa oli esillä mineraaleja ynnä muita. Tämä ei enää jaksanut innostaa, vaan suuntasimme syömään.

Museossa oli myös Cosmonova-elokuvateatteri, joka olisi ollut maksullinen. Harkitsin tätä Vilperin kanssa, mutta elokuvat olisivat kestäneet joko 20 tai 40 minuuttia, joten päätimme jättää sen väliin. Sen sijaan lähdimme autolle. Koska meillä oli vielä aikaa ennen laivalle lähtemistä, päätimme kipaista Tukholman Disney Storen kautta. Mies jäi autolle, sillä Pallero oli juuri nukahtanut. Minä taas kävin isompien lasten kanssa katselemassa. Emme ostaneet mitään, sillä hinnat olivat aika suolaiset. Katselimme tovin, ihastelimme ja lapset leikkivät hetken. Ja juuri kun olimme lähdössä takaisin, lapset pääsivät Star Wars-hahmojen kanssa samaan kuvaan.

Museo oli upea elämys, itse rakennus oli hieno ja arvokas. Suosittelen ehdottomasti siellä käymistä. Me saimme siellä kulumaan nelisen tuntia. Elokuvateatterin kanssa kuluisi vielä enemmän.

Laivalta jäi päällimmäisenä mieleen Harri Hylje, Muumit, lasten discot ja kasvomaalaukset.

Jos vielä jaksatte, loppuun todella kattava valokuvapläjäys.

Mainokset

Museokeskus Vapriikki

Käydessämme taannoin Tampereella, poikkesimme lasten kanssa museokeskus Vapriikkiin. Erityisesti olimme menossa katsomaan ”Jääkauden Jättiläiset”- näyttelyä, mutta toki kiersimme muuallakin.

Ensimmäiseksi suuntasimme juurikin kyseiseen näyttelyyn. Näyttely oli hieno. Esillä oli jääkauden eläimiä, luita, koruja ja paljon tietoa jääkaudesta, silloin eläneistä ihmisistä ja eläimistä. Mutta: kun mihinkään ei saanut koskea. Varsinkin Vilperi, joka oli kovin kiinnostunut kaikesta, olisi halunnut katsoa ja koskea. Tästä olitiin hyvin tarkkoja ja ymmärrän sen täysin tällaisessa paikassa. Lisäksi kun luettu tieto ei niin kiinnostanut lapsia, näyttely juostiin hetkessä läpi. Itse en siis ehtinyt tutustua tähän juuri lainkaan. Välillä yritin saada lasten mielenkiintoa kohdistettua johonkin jännään faktaan, mutta en juurikaan onnistunut tässä.

Seuraavaksi siirryimme Hurriganes-näyttelyyn. Jo sisään kävellessämme siirryimme toisenlaiseen maailmaan: musiikki soi taustalla. Täällä lapset innostuivat katselemaan livevideoita, joita pystyi itse valitsemaan valkokankaalle. Nurkasta löytyi myös viehättävä olohuone nojatuoleineen, jossa sai kuulokkeilla kuunnella vaikkapa koko Hurriganesin tuotannon läpi. Näyttelyyn oli saatu paljon rekvisiittaa: vaatteita, levyjä, soittimia. Löytyi jopa paikka, jossa sai pukea Cissen takin päälleen, ottaa basson käteensä ja kuvitella hetken olevansa rokkistara. Tottakai lapset halusivat kokeilla tätä.

Yläkerrassa kiersimme Jääkiekkonäyttelyn, jossa pysähdyimme hetkeksi harjoittelemaan oikeita jääkiekon laukauksia. Jokainen taisi saada ainakin yhden maalin. Myös luonnontieteellinen museo oli hauska. Siellä oli lapsille enemmän koettavaa, aistittavaa ja kosketeltavaa. Luonnon tuoksut ja onkaloinen Näsijärvi, jonka uumeniin sai ryömiä.

Päällisin puolin reissusta jäi hyvä mieli, ainakin lapset saivat jotain koettavaa. Ehkä kuitenkin vielä tämän ikäisille parempi paikka olisi sellainen, jossa lapset itse saavat kokea ja testata. Vilperi olisi ehkä yksin jaksanut paremmin keskittyä ja oma aikani olisi riittänyt paremmin hänen kanssaan tutkiessa.

Lapsille taisi kuitenkin jäädä eniten mieleen tapahtumat parkkipaikalla kotiin lähtiessä. Automme viereen oli parkkeerannut kolme paloautoa ja yksi ambulanssi. Miehet olivat syömässä Vapriikin ravintolassa ja sattumalta olivat lähdössä samaan aikaan kuin me. Lapset eivät suostuneet kiipeämään autoon ennenkuin kaikki paloautot olivat lähteneet. Ilokseni huomasin, miten palomiehet olivat ajan tasalla. Jokainen (!) heistä vilkutteli iloisesti ikkunoista lapsille.

Vehoniemen automuseo

Olin viime viikonloppuna mummulassa vain poikien; Palleron ja Vilperin kanssa. Ja mitä silloin voisi tehdä? Mennä automuseoon tietenkin! Tätä, kuten montaa muutakin asiaa olen miettinyt ja nyt on taas yksi paikka käytynä.

Vehoniemen automuseo sijaitsee Kangasalla, kauniin harjun päällä. Paikkaan ei ole sisäänpääsymaksua, joka on siis omasta mielestäni todella mahtava juttu. Ovella on vanhasta parkkimittarista tehty lipas, johon voi halutessaan laittaa vapaaehtoisen pääsymaksun ja siitä kiitokseksi auton pienoismalli liikkui hetken aikaa vieressä. Toki me muutaman euron sinne pudotimme.

WP_20150919_12_02_15_Pro

WP_20150919_12_44_14_Pro

WP_20150919_12_41_51_Pro

WP_20150919_12_10_44_Pro

WP_20150919_12_08_42_Pro

WP_20150919_12_08_30_Pro

WP_20150919_12_06_20_Pro

Museossa oli autojen ja moottoripyörien lisäksi hyvin kattavat pienoismallikokoelmat. (Älkäähän hermostuko, jos kutsun asioita väärillä nimillä, en nimittäin ymmmärrä autoista juurikaan mitään.) Seinillä oli vanhoja rekisterikilpiä ja kylttejä ja katossa roikkui joukko mopedeja. Löytyi vanha poliisiauto sekä paloauto. Joukossa oli myös vanhoja lasten polkuautoja, puuautoja ja potkulautoja.

Autojen yhteydessä oli kerrottu auton perustiedot: malli, vuosiluku, kuka omistaa, paino, teho, tilavuus jne. En siis itse ymmärrä näistä juurikaan mitään, mikä auto on harvinainen tai ei, ne olivat minulle vain hienoja vanhanaikaisia autoja. Aika kattava kokoelma autoja museosta kuitenkin löytyi ja nollan euron pääsymaksulla ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Tietenkin jos harrastaa autoilua, saa paikasta vielä enemmän irti.

WP_20150919_12_02_40_Pro

WP_20150919_12_06_10_Pro

WP_20150919_12_06_38_Pro

WP_20150919_12_08_00_Pro

WP_20150919_12_08_56_Pro

WP_20150919_12_12_46_Pro

WP_20150919_12_14_16_Pro

WP_20150919_12_14_53_Pro

Museon yhteydessä toimii myös kahvila, josta sai jos jonkinlaista herkkua, mm. itse paistettuja munkkeja. Lisäksi löytyi pienoismalleja myyvä Leilan lelukauppa. Näitä Vilperi katseli hyvin kaihoisasti, mutta en raaskinut ostaa niitä. Ne kun eivät olleet mitään leluja, vaan oikeita pienoismalleja, joten hintakin oli sen mukainen. Meillä niitä ei osattaisi arvostaa hintansa edestä. Museosta sai ostaa myös omalla automerkillä varustetun kahvimukin.

Lapset tykkäsivät paikasta kovin, Vilperi inostui enemmän pienoismalleista ja Pallero taas ihasteli isoja autoja. Täpinöissään olivat pojat! Suosittelen siis tätäkin paikkaa!

WP_20150919_12_03_53_Pro

WP_20150919_12_13_37_Pro