Maalla

Olimme viime viikonloppuna yökylässä sukumme maatilalla. Isillä oli työmatka Tampereelle ja me muutkin lähdimme mukaan jo torstaina. Lasten kanssa touhusimme päivät ulkona ja illalla isikin tuli meidän seuraksi. Maalla on mielestäni niin rauhallista. Ei ole naapureita lähellä, illalla näkee kirkkaan tähtitaivaan ja saa (joutuu) vetämään villasukat jalkaan, kun lattiat ovat kylmät. Luonto on lähellä, vaikka onhan meillä kotonakin. Voi nähdä ikkunasta traktorin, hirvimiehiä tai jopa metsän eläimiä.

Taloa ympäröi viljapellot ja niitä lasten kanssa kiersimme ja tutkimme. Lapset tiesivät heti, että viljoista voi tehdä kaurapuuroa. Istuimme keskellä peltoa ja nautimme auringon säteistä. Lapset ihmettelivät isoa, vanhaa puuta ja löysivät piilopaikan. Seuraavana päivänä lähdimme myös metsäretkelle. Kiipesimme isolle kalliolle, tutkimme sammalta, puiden naavaa ja erilaisia kasveja. Pellolta nappasimme mukaan kolme erilaista viljakasvia ja tutkimme tarkemmin niitä. Kuinkas moni teistä tunnistaa kuvan viljakasvit nettiä käyttämättä? Löysimme myös myyrän kolon, johon melkein astuimme. Takaisin palattuamme grillasimme makkarat nuotiolla.

Lapsilla oli kivaa, meillä aikuisilla oli kivaa ja kaikilla oli punaiset posket. On se hienoa, kun on paikka jossa pääsee pois melusta ja kiireestä. Tässä vielä kuvia retkiltämme.

WP_20151008_13_56_18_Pro

WP_20151008_13_56_22_Pro

WP_20151008_14_01_56_Pro

WP_20151008_14_02_32_Pro

WP_20151008_14_04_33_Pro

WP_20151008_14_05_13_Pro

WP_20151008_14_05_31_Pro

WP_20151010_10_13_27_Pro

WP_20151010_10_13_50_Pro

WP_20151010_10_31_15_Pro

WP_20151010_10_49_03_Pro

WP_20151010_11_15_02_Pro

Isovanhemmat

Toivoisin, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus nauttia myös isovanhempien seurasta. He antavat lapsenlapsille erilaisia oppeja, tukea ja kokemuksia mitä omat vanhemmat kenties antavat. Kaikilla ei valitettavasti ole tätä mahdollisuutta eri syistä, itse olen saanut nauttia kolmen isovanhemman seurasta.

Skannaus_20150926 (19)-001

Skannaus_20150926 (8)

Skannaus_20150926 (6)

Pappani on valitettavasti poistunut täältä jo kauan ennen syntymääni, joten voin vain kuvitella millainen ihminen hän oli ja mitä olisin oppinut häneltä. Mummu taas oli ns. kaupunkimummu. Hän asui lähellä meitä ja muistan mummun touhukkaana, matkustelevana ja järjestelmällisenä ihmisenä. Hän oli mukana monessa yhdistyksessä ja niiden tapahtumissa, oli kovin seurallinen ja jokaisen tuttu. Silti, mummulla oli aina aikaa hoitaa minua, kun olin pieni. Itse en muista tätä aikaa, olinhan alle 3-vuotias silloin.

Isompana kävimme usein veljeni kanssa mummulla, koulumatkalla poikkesimme sinne välipalalle. Mummu keitti meille usein maitokaakaota, joka oli maailman parasta. Keräsimme myös taskurahoja pesemällä mummun mattoja, käymällä hänelle kaupassa ja imuroimalla. Mummun luona oli paljon matkamuistoja eri maista ja niitä oli kiva joka kerta katsella. Kaikkein mielenkiintoisin oli laavakivi Etnan tulivuorelta. Mummulla oli myös paljon kirjoja, joita usein selailimme. Mummu opetti minulle käsityön taitoja ja mummun isosta lankakorista löytyi melkein aina sopivan värinen lanka patalappuun tai nuken peittoon.

Olimme mummun kanssa hyvin samanlaisia, tomeria ja määrätietoisia. Monesti tämän takia otimme yhteen, kun kummallakin oli oma mielipiteensä asiasta eikä kumpikaan antanut periksi. Olen kuitenkin oppinut mummulta todella paljon eivätkä riitamme yleensä kauan kestäneet.

Vanhemmaksi tultuaan mummunkin elämä rauhoittui. Hänellä oli aikaa meille, lähimpänä asuville lapsenlapsille. Usein kuulimme juttuja hänen lapsuudestaan Helsingissä ja kahvin kanssa saimme maistella mansikoita, keksejä tai muffinsseja. Ulkomaita myöden levittäytynyt suku kerääntyi viiden vuoden välein juhlimaan mummua ja aivan varmasti mummu nautti näistä juhlista kovin. Mummu kuoli ollessani 23-vuotias.

Skannaus_20150925 (6)

Skannaus_20150926 (17)-001

Toiset isovanhempani olivat jo eläkkeellä olevia maanviljelijöitä ja he asuivat maalla. Heitä ajatellessa mieleeni tulee ns. perinteiset mummut ja vaarit. Sellaiset, jotka ovat harmaahiuksisia ja joita halatessa tulee pehmeä ja lämmin olo. He olivat jo suhteellisen vanhoja ollessani pieni. Varsinkin vaari sairasti paljon, joten hänestä minulla on vähemmän mielikuvia.

En muista, että vaari olisi koskaan ollut vihainen tai surullinen. Hän oli leikkisä ja suostui melkein mihin vain mitä osasimme kysyä. Hän antoi luvan kiivetä leivinuunin päälle, tehdä majan tai kiivetä puuhun. Kävimme mummulassa useita kertoja kuukaudessa. Kun astuimme sisään ovesta, vaari istui tuolissaan ja osoitti peukalollaan kohti kamaria. Tiesimme heti mitä hän tarkoittaa, saimme hakea lipaston päältä Jenkki-purkkaa, joskus jopa koko purkkapaketin. Jos oli oikein juhlan aihetta, saimme kettukarkkeja tai eskimo-jäätelöpuikon.

Myöhemmin vaari antoi meidän leikkiä hänen kainalosauvoillaan, joilla menimmekin ympäri taloa hurjaa vauhtia. Sairaalassa ollessaan muistan käyneeni hänen luonaan ja istuneeni virkkaamassa jotain käsityötä, ollakseni seurana vaarille. Vaari kuoli minun ollessani 12-vuotias.

Skannaus_20150926 (7)

Täällä mummulassa sai leikkiä paljon ulkona, kiipeillä puissa, käydä ulkohuussissa ja ulkosaunassa. Käydä aikuisten kanssa jännittävissä paikoissa, kuten pimeässä kellarissa, ullakolla tai vanhassa navetassa. Täällä syötiin perinteisiä ruokia, kuten makaronilaatikkoa, lihapullia, mannapuuroa ja mustikkakiisseliä tai korvapuusteja. Mummu teki simaa itse ja edelleenkin mummun leivinuunissa tekemä perunalaatikko on maailman parasta. Mummun luona kahvi keitettiin aina pannussa ja tiskivesi lämmitettiin kattilassa.

Myös tältä mummulta olen perinyt innostukseni käsitöihin. Ja siis tämä ihana konttilapasten ohje on mummulta peräisin. Mummun luona kävin aina koulun taksvärkkipäivänä siivoamassa saunan ja sen jälkeen syötiin perinteisiltä kukkalautasilta ruokaa ja jälkiruoaksi kiisseliä. Mummu oli aina kiinnostunut meidänkin kuulumisista. Mummu kuoli 86-vuotiaana, minun ollessani 21-vuotias.

Olisin niin kovin mielelläni pitänyt isovanhempani luonani pidempään, mutta kuitenkin jokainen heistä kolmesta ehti saavuttaa 80 vuoden iän. He eivät ehtineet nähdä sitä, kun valmistuin ammattiini tai perustan perheen. Sain kuitenkin viettää heidän kanssaan lapsuuteni ja se on arvokas asia. Ajat muuttuvat ja niin myös isovanhemmat. Millaisia muistoja minun lapsilleni jää heidän isovanhemmistaan? Se jää nähtäväksi. Millaisia muistoja sinulla on omista isovanhemmistasi?

Skannaus_20150925 (2)

Mummulassa

DSC_0142

Meidän isi lähti viikonlopuksi työmatkalle, joten minä päätin lähteä lasten kanssa viettämään pitkää viikonloppua mummulaan. Lapsilla kun on perjantait kotipäiviä, joten lähdimme matkaan jo torstaina. Hain lapset päiväkodista heti päiväunien jälkeen, jotta pääsisimme ajoissa matkaan. Olimme juuri hankkineet Vilperille uuden turvavyöistuimen, jotta Pallero voisi siirtyä kaukalosta istuimeen. (Tiedän, olemme pitkittäneet tätä jo tosi kauan, mutta vihdoin löysimme automme takapenkille mahtuvan kolmikon). Joten ensimmäistä kertaa kaikki lapset istuivat vierekkäin takapenkillä. Jännitin hieman sujuisiko matka tappeluitta tai törkkimisittä, sillä minun olisi vaikea autoa ajaessa puuttua takapenkkiläisten riitoihin.

Alkumatka sujui hyvin, arvuuttelimme vastaantulevien autojen värejä ja laskimme vastaantulevia rekkoja. Niitä tulikin niin paljon, että menimme laskuissa sekaisin heti alkumatkasta. Mummulaan on kovin pitkä matka, yli kaksi tuntia. Yleensä kaikki lapset nukkuvat matkan aikana torkut, mutta Vilperin ja Tyllerön nukuttua juuri päiväkodissa, he pysyivät hereillä. Pallero torkahti hetkeksi, mutta loppumatkalla alkoi olla tiukkaa, kun Pallero itki ja isommat kyllästyivät. Onneksi tieto siitä, että eno ja serkku olivat tulleet myös mummulle, auttoi jatkamaan vielä viimeiset kilometrit.

DSC_0145

 

DSC_0146

 

Torstai-ilta meni nopeasti leikkien ja kuulumisia kertoen ja pian olikin nukkumaanmenoaika. Mummulassa on aina jännää, kun pieniin tiloihin majoittuu neljä tai viisi henkeä. Nyt Vilperi sai nukkua mummun vieressä ja me muut nukuimme olohuoneessa.

DSC_0154

Perjantai alkoi aamulla aikaisin, kun me Palleron kanssa heräilimme jo ennen seitsemää. Muut heräilivät hitaammin kukin omaan tahtiinsa. Olimme taas onnistuneet täyttämään kaikki päivät erilaisilla ohjelmilla, mutta toisaalta se on tärkeääkin, sillä muuten mummun pienet neliöt tulisivat nopeasti ahtaiksi kolmen energisen lapsen kanssa. Aamupäivällä kävimme ruokaostoksilla ja isommat lapset olivat suureksi avuksi ruokakaupassa. He kulkivat pitkin kauppaa omat kassit mukanaan ja keräsivät ostoksia. Ruoan jälkeen Pallero ja Tyllerö jäivät mummun kanssa päiväunille, minun ja Vilperin suunnatessa vielä kaupoille.

DSC_0178

DSC_0179

Olimme sopineet lasten vaarin kanssa jo ennen joulua, että hän antaa lapsille lahjaksi tavaroiden sijaan aikaa. Illalla oli vuorossa kahdenkeskinen hetki Vilperin kanssa. Vaari ja Vilperi lähtivät keilaamaan. Me muut käytimme tilaisuuden hyödyksi ja kävimme uimassa sillä välin. Uimahalli ja keilahalli kun sijaitsevat samassa rakennuksessa. Uinnin ja keilauksen jälkeen iltapala maittoi ja Nukku-Matti teki tuloaan.

DSC_0153

Myös lauantai oli tapahtumia täynnä. Aamupäivän käytimme ulkoiluun. Kävimme luistelemassa ja leikkimässä leikkipuistossa. Tänään oli Tyllerön vuoro päästä vaarin mukaan. Tyllerö lähti Särkänniemen delfinaarioon katsomaan näytöstä. Niin hauskaa oli ollut, että taitaakin palonaisen sijasta Tylleröstä tulla isona delfiininkouluttaja. Sillä välin me Vilperin kanssa kävimme lainaamassa kirjastosta illaksi satukirjoja. Illalla pääsimme vielä mummun kanssa saunaan ja uimaan taloyhtiön uima-altaaseen. Sillä välin isi oli tullut työmatkalta mummulle eikä uni meinannut tulla silmään, kun piti kerrata kuulumiset isin kanssa.

DSC_0169

DSC_0171

WP_20150131_001

Sunnuntai valkeni lumisena ja sateisena. Aamupäiväksi oli sovittu vielä yksi tapaaminen tuttavaperheen kanssa. Minä lähdin sinne Palleron ja Vilperin kanssa saatuani ensin auton lumikasojen alta esiin. Isi hoiti muita asioita ja Tyllerö jäi leikkimään mummun kanssa nukeilla. Ruoan jälkeen lähdimme ajelemaan lumisateessa kotiin. Ja vaikka mummu aina ilahtuukin kyläilyistämme, varmaan oma hetki ja hiljaisuus maistuu hetken.

DSC_0187

 

Mummulareissun plussat: paljon palapelejä ja pelejä sekä värittelyä, ei juurikaan television katselua, lapset eivät riehaantuneet missään vaiheessa liikaa, mummun keittämä kaakao, Vilperin ja Tyllerön omat hetket vaarin kanssa, mummun lukemat iltasadut.

DSC_0152

DSC_0186