Viime viikonloppuna

Vihdoin olimme kaikki siinä kunnossa, että lähdimme pitkästä aikaa koko perhe mummulaan. Samalla oli taas monen monta tapahtumaa ja asiaa hoidettavana. Aina se menee siihen. Kun asumme niin kaukana sukulaisista, ystävistä ja tutuista, että kun lähdemme mummulareissulle, saamme samalla kertaa juosta pää kolmantena jalkana siellä sun täällä. Sunnuntaina kotiin tullaan sitten jo valmiiksi väsyneinä alkamaan uutta viikkoa. Tämänkin takia olen vähentänyt meidän reissaamista jonkin verran, kotona ehtii paljon enemmän kerätä voimia ja lepäillä. Meille saa kyllä tulla kylään kuka vain ja koska vain!

WP_20160220_11_24_54_Pro

WP_20160220_11_26_51_Pro

WP_20160220_12_03_44_Pro

No niin, viime viikonloppuun siis. Perjantaina heti saavuttuamme mummulaan, jatkoimme miehen kanssa matkaa treffeille. Näitä on niin harvassa, että kerrankin kun saa kaikki lapset johonkin hoitoon, lähdemme kaksin syömään. Nytkin vietimme jopa kaksi tuntia kahden! Söimme hyvää ruokaa ja tuijottelimme toisiamme rakastuneesti silmiin. Ei kun, söimme hyvää ruokaa ja juttelimme rauhassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ehdimme myös poiketa muutamassa kaupassa. Sitten jo riensimmekin laittamaan lapsukaisia nukkumaan.

Lauantaina emme saaneet nukkua pitkään, sillä jossain vaiheessa yötä sänkymme oli taas miehitetty jokaista senttiä myöden ja lapset alkoivat heräillä ennen kahdeksaa. Aamupalan jälkeen lähdimme heti matkaan. Mies sai tylsimmän tehtävän, hän lähti täyttämään sukulaismummun veroilmoitusta ja me muut lähdimme Hoplopiin. Vilperi oli saanut synttärilahjaksi lahjakortin sinne ja nyt vasta ehdimme sitä käyttämään. Kutsuimme myös enon ja S-serkun mukaan. Tyllerö jäi mummulaan, sillä hänellä ja mummulla oli myöhemmin kivaa ohjelmaa tiedossa.

Hoplopissa lapset saivat purkaa energiaa ja me enon kanssa yritimme pysyä perässä. Isommat pojathan jo menisivät ilman jatkuvaa seurantaa, mutta Palleron perässä pitää kulkea. Ah ja voih, selkä- ja polviraukkoja. Puolen tunnin jälkeen me aikuiset olimme jo kahvin ja tauon tarpeessa. Sitten taas jatkettiin. Vilperi hyppi trampoliinilla todella taitavasti, viime kesäisestä hyppelystä on ollut hyötyä. Valokuvia yritin ottaa, mutta vauhti oli lapsilla todellakin niin hurjaa, että yhdessäkään kuvassa kukaan ei ole paikallaan. Yritin itse kontata puhelimen kanssa kuvia ottaen, joten kuvasaldo on aika huono.

WP_20160220_11_28_10_Pro

WP_20160220_11_32_18_Pro

WP_20160220_11_35_56_Pro

WP_20160220_11_36_01_Pro

Hoplopin jälkeen isi ja Vilperi lähtivätkin enon luo yökylään ja minä lähdin Palleron kanssa takaisin mummulaan. Siellä Tyllerö ja mummu olivatkin jo valmistautumassa konserttiin. Mummu nimittäin vei Tyllerön Frööbelin palikoiden konserttiin. Tottakai päälle puettiin mekko ja tukka kammattiin nätiksi. Tyllerö oli tykännyt konsertista, vaikka kovin paljon emme ole sitä kuunnelleen. Sutsi satsi nyt ainakin oli tuttu laulu.

Vielä illaksikin riitti ohjelmaa, sillä lähdimme Ideaparkkiin luistelemaan. Siellä on näin talvella jäädytetty keskusaukiolta osa, jossa lapset saavat käydä luistelemassa. Me emme ole vielä ehtineet (laiska minä) käydä luistelemassa tänä vuonna, joten ajattelin sen olevan hyvä idea. No, Tylleröhän ei osaa vielä luistella, eikä pysy edes pystyssä ilman tukea. Eihän siitä sitten tullut yhtään mitään. Jäälle ei saanut mennä aikuiset, eikä varsinkaan kengät jalassa. Piti siis laittaa Tyllerö yksin sinne pitelemään reunasta kiinni. Voitte kuvitella millaista se oli. Hetken aikaa yritin aidan toiselta puolelta pitää häntä ylhäällä ja neuvoa miten seistään luistimilla. Hieno idea sinänsä, jos vain lapsi jo osaisi hieman luistella. Päätin taas, että pitää alkaa käymään luistelemassa kun vielä luistimet mahtuvat jalkaan.

Sunnuntaina lähdin hakemaan isiä ja Vilperiä enon luota. Vilperi sai jostain mukaansa känkkäränkän ja aika nopeasti lähdimmekin kotia kohden. Vielä illalla kävimme naapurissa synttärijuhlissa ja taas oli viikonloppu mennyt ohi. Väliin mahtui lisäksi paljon leikkimistä, kirjojen lukua ja palapelien kokoamista.

WP_20160220_11_42_54_Pro

WP_20160220_11_50_38_Pro

WP_20160220_11_51_11_Pro

Meillä leikitään: ulkoleikit

Jokunen aika sitten kerroin teille meidän lasten sisäleikeistä. Nyt olisi vuorossa ulkoleikit.

Aloitetaan vaikka kesäleikeistä, kun ne ovat tällä hetkellä tuoreessa muistissa. Meillä varmaankin leikitään niitä aivan samoja leikkejä kuin muissakin lapsiperheissä. Käydään pyöräilemässä, mopoillaan potkumopoilla, keinutaan, lasketaan liukumäkeä ja tehdään hiekkakakkuja. Piirrellään katuliiduilla ja käydään metsäretkillä.

WP_20150604_10_34_48_Pro

DSC_0747

DSC_0617

DSC_0602

DSC_0332

Vilperin ja isin yhteinen harrastus on polkupyöräily. He käyvät aika usein kesäisin pyörillä Siwassa, ostamassa jäätelöt. Matkaa sinne tulee edestakaisin noin 5km, joten se on liian pitkä matka vielä Tyllerölle. Isi käy myös lasten kanssa mönkkäriajeluilla ja nyt kun Pallerokin on päässyt vauhdin hurmaan, aika usein tulee kinaa kuka saa olla sillä kertaa kyydissä. Kun Vilperi ja Tyllerö olivat pienempiä, heille kelpasi myös ruohonleikkurin kyyti. Nyt Pallero saa istua sylissä ja isommat lapset juoksevat pitkin pihaa leikkurin perässä. Vilperi, kuten myös Tyllerö ovat ihastuneet trampoliinilla hyppelyyn. Tämä on ehdottomasti ollut meidän tämän kesän suosikki.

Isommat lapset, varsinkin Vilperi, ovat ohittaneet jo hiekkalaatikkoiän. Mutta sen sijaan kaikenlaisten kura/ruoho/kivi/käpykeittojen teko on kivaa! (Äidin mielestä ei…). Myös aarteiden keräily metsäretkillä tai kävelylenkeillä on hauskaa ja kaikenlaisia roskia sitä rattaiden alle laitetaankin säilöön. Kerran Vilperi halusi väkisin tuoda kotiin noin kaksi metriä pitkän puunkarahkan ja sinnikkäästi sen itse veti perässään.

Me käymme harmillisen vähän leikkipuistoissa, sillä oma pihamme on niin iso. Ja kun meiltä löytyy keinut, hiekkalaatikko ja liukumäki, tulee harvoin lähdettyä puistoon. Jos kuitenkin sinne menemme, kiipeilyteline on in! Leikkipuistosta löytyy hieman pienemmille tarkoitettu teline ja läheisen koulun pihalta sitten hieman isommille tarkoitettu.

Tyllerö rakastaa keinumista. On rakastanut pienestä pitäen. Tällä hetkellä kuitenkin keinumista kivempaa on keinun kanssa ympäri pyöriminen. Tämä on ollut jopa niin suosittu, että viime viikolla Tyllerön keinun narut rispaantuivat poikki. Tyllerön ja Palleron yhteinen kiinnostuksen kohde on potkumopoilu. He painavat meidän kotikatua edestakaisin mopojensa kanssa. Vauhti on kova, joskus äitiäkin hirvittää. Pallerokin ottaa kovat vauhdit, nostaa jalat ilmaan ja antaa mennä. Ja viime tingassa hän kääntää ratin tottuneesti kuin ammattiautoilija. Aina uudestaan ja uudestaan. Meillä on mopoilua varten olemassa ns. mopokengät, edestä aivan puhkikuluneet lenkkarit tai crocsit. Tyllerö tietää jo, että uusilla kengillä ei saa mopoilla. Muutamat uudet lenkkarit nimittäin ovat kuluneet puhki tässä touhussa. Vilperi ei ole niin innostunut tästä touhusta, hän mieluummin polkee omaa polkutraktoriaan.

DSC_0598

WP_20150724_10_35_56_Pro

WP_20150731_11_10_03_Pro

xx (2)

Ja Pallero. Hän siis jalkapalloilee, keinuu, mopoilee ja ajelee mönkkärillä. Mitäs muuta? Hän seuraa aika paljon isompien touhuja ja tutkii pihaa ja autokatosta. Hän on myös ainoa, joka käyttää meidän sählymailoja. Niillä hän yrittää lyödä jalkapalloja eteenpäin. Silloin kun puhalletaan saippuakuplia, hän innostuu. Usein kylläkin isommat ehtivät poksauttaa kuplat ennenkuin Pallero ehtii mukaan.

Kaikkien lasten yhteinen innostus on myös vesileikit. Valitettavasti tänä kesänä oli niin kylmää, että kovin montaa kertaa emme altaaseen vettä laittaneet. Viime vuoden kesänä meillä oli ulkona usein myös sadetin, jonka läpi lapset tykkäsivät juosta.

Syksyn ja kevään ehdottomiin leikkeihin kuuluu kuraleikit ja lammikoissa hyppeleminen. Vilperi tykkää tehdä ojia lumisohjoon. Talvella (jos vain lunta olisi kunnolla) meillä tehdään lumilinnoja tai lumiukkoja. Lapset kaivavat onkaloita. Aurattujen lumien kasaan muodostuu helposti pieniä liukurimäkiä ja lumikökkäreistä voi rakentaa vaikkapa muurin. Valitettavasti meillä on isompi pulkkamäki aika kaukana ja jos sinne lähtee, saa vetää pulkkaa hiekoitetulla tiellä. Joten Stigat ovat aika vähällä käytöllä. Aina kun lunta sataa lisää, lähdemme heti pulkkakierrokselle ennenkuin tiet ehditään hiekoittaa.

WP_20150223_004

DSC_0365

DSC_0175

DSC_0171

Myös luistelua yritimme aloittaa viime vuonna. Jokusia kertoa ehdimmekin käymään, kunnes jäät sulivat. Tänä vuonna meidän jäähalli on jo auennut ja katselin juuri yleisövuoroja. Jos aloittaisimme jo syksyllä tämän harrastuksen. Vanhemmiltahan se vain vaatii viitseliäisyyttä. Vilperillä ja Tylleröllä on toistaiseksi yhteiset luistimet. Ensin kierrät toisen kanssa 5!!! minuuttia ympyrää, sitten vaihdat luistimet toiselle ja uusi viiden minuutin kierros. No, josko se aika ja malttikin pitenisi mitä enemmän luistelua osaa.

Tällaisia ovat siis meidän ulkoleikit! Mitä teillä leikitään?

Koska luistellaan?

”Koska luistellaan, ihan muuten vaan,

kun maassa on lunta ja pakkasta!

Koska luistellaan ihan muuten vaan,

no tietenkin talvella!”

DSC_0073

DSC_0081

Kuten jo mainitsinkin talvitapahtumapostauksessa, ostimme lapsille täksi vuodeksi luistimet. Tai siis yhdet luistimet, jotka menevät näin harjoitteluvaiheessa molemmille. Tämä on siis ensimmäinen talvi, kun harjoittelemme luistelua.

Vilperi kokeili ensin. Aika haparointiahan se oli, hyvä että edes yhdessä pystyssä pysyimme. Vilperin innostus oli niin suurta, että hän olisi halunnut heti päästä liukumaan ja ”potkimaan” luistimilla eteenpäin. Tyllerö taas ymmärsi heti, että ensin harjoitellaan pystyssä pysymistä ja tasapainoa. Hän osasi myös paremmin pitää jalat paketissa, kun Vilperillä ne lähtivät heti eri suuntiin. Hyvänä harjoituksena he työntelivät Palleroa rattaissa pitkin jäätä. Potkukelkka kun olisi, se olisi oiva harjoitteluapuri pystyssä pysymiseen.

DSC_0084

DSC_0088

Luistelut olivat ohi kummaltakin noin viidessä minuutissa, mutta alkuhan sekin on. Seuraavalla kerralla molemmilla meni jo vähän paremmin ja Vilperikin huomasi itse miten hän pysyy paremmin pystyssä. Kunhan vain jaksamme harjoitella, ehkä lopputalvesta näemme jo ensimmäisiä itsenäisiä luistelumetrejä.

Ostoslistalla on heti seuraavaksi myös oikea luistelukypärä. Nyt sai pyöräilykypärä kelvata. Parempi sekin kuin ei mitään!

DSC_0094

DSC_0087

Pysyisitkö muuten itse pystyssä luistimilla? Minä en taitaisi.

Talvitapahtuma

Viime sunnuntaina kaupungissamme järjestettiin talvitapahtuma. Tapahtumassa oli järjestettyä ohjelmaa jonkin verran, esimerkiksi koiravaljakkoajelua ja lumenveistoa, mutta pääasiassa tarkoitus oli liikkua omatoimisesti. Järven jäälle oli aurattu luistinrata ja lapset saivat pelata esimerkiksi jääkiekkoa.

Mekin lähdimme paikalle katsastamaan tapahtumaa ja pääsimme samalla koko perhe viettämään perheaikaa raittiiseen ilmaan. Otimme samalla mukaan luistimet lapsille. Harjoittelu on vasta aluillaan, joten luistelu oli ohi muutamassa minuutissa. Mutta harjoittelu jatkuu viikottain. (Taidankin tehdä tästä luisteluharjoittelusta ihan oman postauksen, vaikkapa ensi viikolla).

Lapsille tapahtumassa tärkein taisi olla makkaran syönti, jonka perään Vilperi jo kyseli autosta ulos tullessa. Me aikuiset nautimme hernekeitosta. Lapset saivat leikkiä ja touhuta vapaasti vajaan kahden tunnin ajan, jonka jälkeen päiväunet maistuivatkin makeasti.

DSC_0099

DSC_0092

DSC_0082

DSC_0078

DSC_0102

DSC_0103

DSC_0112

DSC_0114