Luonnon helmassa

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme lomailleet maalla, luonnon helmassa. Lapset ovat saaneet tutkia luontoa: eläimiä ja kasveja. On etsitty sammakoita ja kastematoja. Istutettu perinoita ja levitetty multaa. Helteistäkin on nautittu ja syöty vesimelonia ulkona. Kaikkea perinteistä kesän viettoa.

Viime viikonloppuna siis olimme sukulaistytön ylioppilasjuhlissa ja saimme pukeutua parhaisiimme. Tyllerölle laitettiin hiukset letille ja kynsilakkaa sormiin. Pojille puettiin juhlakengät ja aseteltiin kravatit kaulaan. Todella hienosti lapset jaksoivat juhlia ja käyttäytyivät asiallisesti. Olin varautunut kirjoilla ja palapeleillä ja jonkin verran niillä puuhailtiinkin.

Maalla lapsia kiinnostaa kaikki vanha. Varsinkin Vilperi kyselee koko ajan: Mikä tämä on, mitä tällä tehdään, miten tämä toimii? Löytyy kiinnostavia esineitä ja lasten mielikuvitus pääsee valloilleen, kun he kuvittelevat lehmiä vanhaan navettaan. Maalla kuljetaan saappaat jalassa ja pellolta voi nähdä joutsenten nousevan lentoon. Maalla nukutaan siskonpedeissä ja juodaan emalimukeista.

Mainokset

Lomalle

Pitkään olen tätä harkinnut ja usean itseni käydyn eipäs-juupas-keskustelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että loma on tarpeen.

Varmaan oikeakin loma tekisi kutaa, mutta nyt puhun blogin lomasta. Tällä hetkellä meidän arki on todella kiireistä ja ”kulisseissa” tapahtuu asioita, joita en halua täällä jakaa. Aika paljon oma energiani pyörii nyt lasten (ja meidänkin) hyvinvoinnin ympärillä. Kirjoitettavaa ei oikein ole. Paitsi, että kaikki sairastavat vuorotellen, itselläni töihinpaluun johdosta myös aikoinaan vaivanneet ranneongelmat ovat palanneet tai meidän koti on niin epäjärjestyksessä ettei fiksuja kuvia voi edes ottaa. Kaikki on meillä hyvin, mutta nyt vain tapahtuu liikaa. Vilperi menee esikouluun syksyllä ja vaihtaa hoitopaikkaa. Pitäisi ehtiä panostaa jokaisen lapsen vahvuuksiin ja heikkouksiin. Parisuhdettakin pitäisi jaksaa hoitaa ja ystäviä ei saisi unohtaa. En jaksa panostaa kirjoittamiseen, vaikka haluaisin. Illalla haluan vain mennä ajoissa nukkumaan. En halua stressata postausten kirjoittamisesta, en halua kirjoittaa pakolla.

Raskain mielin ja sydämin täytyy todeta, että nyt aikani ei vain riitä, energiani ei vain riitä eikä intohimoni. En aio lopettaa blogia, jään vain hetkeksi lomalle. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu, joskus useammin, joskus harvemmin. Kirjoittelen tänne ainakin silloin tällöin askartelu- ja käsityöohjeita ja palaan meidän oikeilla kuulumisilla kesällä. Parhaiten pysyt perässä uusista jutuista seuraamalla meidän Facebook-sivuja. Tai instagramissa nimellä kolmepientaporsasta.

Oikein hyvää kevättä teille ja palaan rentoutuneena takaisin! Ettehän unohda meitä sillä välillä!

WP_20160311_15_28_50_Pro

WP_20160311_15_28_55_Pro

WP_20160312_17_44_01_Pro

Kiireistä arkea

DSC_0793

Kiireisen arjen keskellä mulla on viimein aikaa istua kirjoittamaan mitä meille oikeasti kuuluu tällä hetkellä. Päivät ja viikot vilahtavat ohi hetkessä ja perjantait sekä viikonloput menevät yleensä siivotessa, pyykätessä ja ihan vain levätessä sekä tietenkin lasten kanssa. Vaikka osasin odottaa, että töihinpaluuni jälkeen tällaista olisi odotettavissa, on se siltikin yllättänyt minut. Lisäksi on ollut kaikenlaista extraa, menoa ja sairastelua. Vaikka me pyrimme miehen kanssa vuorotellen olemaan pois sairaan lapsen kanssa tai viemään heitä neuvolaan tai korvatarkastukseen, on asioita jotka minä vain tiedän paremmin. Voisin tietenkin kirjoittaa miehelle muistilappuja, mutta olen todennut paremmaksi mennä itse, aina se informaatio minulle jälkekäteen ei nimittäin ole ollut kovin laaja. Nämä kaikki pyrin tietenkin varaamaan päivän alkuun tai loppuun, jottei tarvisi olla pois töistä, mutta aina se ei onnistu.

Jos nyt ajatellaan tätä vuotta, noin kahta kuukautta, on meidän arjessa ollut usean nuhan lisäksi, kolme lasta eri aikaan kuumeessa, yksi korvien putkitus, yksi nielurisaleikkaus kahden viikon sairaslomalla, yksi puheterapia, kaksi korvalääkärikäyntiä, mahatautia, kaksi omaa lääkärikäyntiä poskiontelotulehduksineen. Tällä viikolla alkoi Vilperin uimakoulu, on yhdet kaverisynttärit, kaksi lääkärikäyntiä, lasten valokuvaukset päiväkodissa kahtena päivänä, viikonloppuna tuettu päivä Superparkissa, yhdet synttärit, yksi kipeä ranne, yksi nuhansa takia huonosti nukkuva lapsi ja yksi huonosti nukkuva äiti. Ensi viikolla on taas uimakoulua kolmena iltana, yksi vasu, yksi lääkärikäynti. Ja siis töitäkin pitäisi tehdä. Minulla alkoi töissä todella tiukka jakso, sillä yksi työntekijöistämme jäi äitiyslomalle ja häneltä kesken jääneet työt siirtyivät minulle omien töideni lisäksi. Ylitöitähän ei voi tehdä, sillä saan kelasta tukea, koska teen vain 30 tuntia viikossa. Yritä siinä sitten pysyä aikatauluissa.

Mutta tätä tämä on. Ruuhkavuosia. Yritän muistaa sen joka hetki, kun tekee tiukkaa, kun lapset tappelevat, kiukuttelevat, syövät lunta, kaatavat pähkinät vastaimuroidulle lattialle, lääppivät tumpuillaan likaista autoa tai kaahaavat pikkukärryillään kaupassa. Kun he itkevät pahaa oloaan, väsymystä, nuhaansa tai harmistusta. Kun he käyvät ylikierroksilla väsymyksestä, nälästä tai jännityksestä. Kun he pyytävät syliä, pipin puhallusta tai iltasadun lukua, apua legojen kokoamiseen tai tulevat yöllä viereen nukkumaan. He eivät tee niin enää 15 vuoden päästä. Minun arkeni on heidän lapsuutensa.

Mielummin otan heidät mukaan askartelemaan kutsukortteja, leipomaan tai tekemään ruokaa. Otan heidät mukaan kauppaan (tai ainakin yhden heistä) mieluummin kun menisin sinne yksin. Mieluummin katselemme yhdessä pikku kakkosta kuin silittäisin yksinäni vaatteita.

Viime viikonloppuna ehdimme viettää paljon aikaa lasten kanssa. Lauantaina kävimme yhdessä kaupoilla ja jo tutuksi tulleella perinteellä eli syömässä cittarin salaattipöydästä salaatit. Lapset kutsuvat cittaria perhekaupaksi, sillä sinne menemme aina yhdessä ostoksille ja syömään. Sunnuntaina kävimme paikkakuntamme lastentapahtumassa touhuamassa hien pintaan ja sen jälkeen lähdimme yhdessä Ikeaan. Syömään ja ostoksille. Isommat lapset pääsivät Ikean leikkihuoneeseen tunniksi leikkimään ja me muut teimme pieniä ostoksia. Kaikille maistuivat lihapullat ja makaronilaatikko ja jälkiruoaksi lapset saivat jäätelöt.

Tätä ja kaikkea muuta arkista kuuluu siis meille. Kuukauden päästä vietetään Tyllerön synttäreitä, joista kuulette varmasti enemmän. Mitäs teille kuuluu?

DSC_0589

Viime viikonloppuna

Vihdoin olimme kaikki siinä kunnossa, että lähdimme pitkästä aikaa koko perhe mummulaan. Samalla oli taas monen monta tapahtumaa ja asiaa hoidettavana. Aina se menee siihen. Kun asumme niin kaukana sukulaisista, ystävistä ja tutuista, että kun lähdemme mummulareissulle, saamme samalla kertaa juosta pää kolmantena jalkana siellä sun täällä. Sunnuntaina kotiin tullaan sitten jo valmiiksi väsyneinä alkamaan uutta viikkoa. Tämänkin takia olen vähentänyt meidän reissaamista jonkin verran, kotona ehtii paljon enemmän kerätä voimia ja lepäillä. Meille saa kyllä tulla kylään kuka vain ja koska vain!

WP_20160220_11_24_54_Pro

WP_20160220_11_26_51_Pro

WP_20160220_12_03_44_Pro

No niin, viime viikonloppuun siis. Perjantaina heti saavuttuamme mummulaan, jatkoimme miehen kanssa matkaa treffeille. Näitä on niin harvassa, että kerrankin kun saa kaikki lapset johonkin hoitoon, lähdemme kaksin syömään. Nytkin vietimme jopa kaksi tuntia kahden! Söimme hyvää ruokaa ja tuijottelimme toisiamme rakastuneesti silmiin. Ei kun, söimme hyvää ruokaa ja juttelimme rauhassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ehdimme myös poiketa muutamassa kaupassa. Sitten jo riensimmekin laittamaan lapsukaisia nukkumaan.

Lauantaina emme saaneet nukkua pitkään, sillä jossain vaiheessa yötä sänkymme oli taas miehitetty jokaista senttiä myöden ja lapset alkoivat heräillä ennen kahdeksaa. Aamupalan jälkeen lähdimme heti matkaan. Mies sai tylsimmän tehtävän, hän lähti täyttämään sukulaismummun veroilmoitusta ja me muut lähdimme Hoplopiin. Vilperi oli saanut synttärilahjaksi lahjakortin sinne ja nyt vasta ehdimme sitä käyttämään. Kutsuimme myös enon ja S-serkun mukaan. Tyllerö jäi mummulaan, sillä hänellä ja mummulla oli myöhemmin kivaa ohjelmaa tiedossa.

Hoplopissa lapset saivat purkaa energiaa ja me enon kanssa yritimme pysyä perässä. Isommat pojathan jo menisivät ilman jatkuvaa seurantaa, mutta Palleron perässä pitää kulkea. Ah ja voih, selkä- ja polviraukkoja. Puolen tunnin jälkeen me aikuiset olimme jo kahvin ja tauon tarpeessa. Sitten taas jatkettiin. Vilperi hyppi trampoliinilla todella taitavasti, viime kesäisestä hyppelystä on ollut hyötyä. Valokuvia yritin ottaa, mutta vauhti oli lapsilla todellakin niin hurjaa, että yhdessäkään kuvassa kukaan ei ole paikallaan. Yritin itse kontata puhelimen kanssa kuvia ottaen, joten kuvasaldo on aika huono.

WP_20160220_11_28_10_Pro

WP_20160220_11_32_18_Pro

WP_20160220_11_35_56_Pro

WP_20160220_11_36_01_Pro

Hoplopin jälkeen isi ja Vilperi lähtivätkin enon luo yökylään ja minä lähdin Palleron kanssa takaisin mummulaan. Siellä Tyllerö ja mummu olivatkin jo valmistautumassa konserttiin. Mummu nimittäin vei Tyllerön Frööbelin palikoiden konserttiin. Tottakai päälle puettiin mekko ja tukka kammattiin nätiksi. Tyllerö oli tykännyt konsertista, vaikka kovin paljon emme ole sitä kuunnelleen. Sutsi satsi nyt ainakin oli tuttu laulu.

Vielä illaksikin riitti ohjelmaa, sillä lähdimme Ideaparkkiin luistelemaan. Siellä on näin talvella jäädytetty keskusaukiolta osa, jossa lapset saavat käydä luistelemassa. Me emme ole vielä ehtineet (laiska minä) käydä luistelemassa tänä vuonna, joten ajattelin sen olevan hyvä idea. No, Tylleröhän ei osaa vielä luistella, eikä pysy edes pystyssä ilman tukea. Eihän siitä sitten tullut yhtään mitään. Jäälle ei saanut mennä aikuiset, eikä varsinkaan kengät jalassa. Piti siis laittaa Tyllerö yksin sinne pitelemään reunasta kiinni. Voitte kuvitella millaista se oli. Hetken aikaa yritin aidan toiselta puolelta pitää häntä ylhäällä ja neuvoa miten seistään luistimilla. Hieno idea sinänsä, jos vain lapsi jo osaisi hieman luistella. Päätin taas, että pitää alkaa käymään luistelemassa kun vielä luistimet mahtuvat jalkaan.

Sunnuntaina lähdin hakemaan isiä ja Vilperiä enon luota. Vilperi sai jostain mukaansa känkkäränkän ja aika nopeasti lähdimmekin kotia kohden. Vielä illalla kävimme naapurissa synttärijuhlissa ja taas oli viikonloppu mennyt ohi. Väliin mahtui lisäksi paljon leikkimistä, kirjojen lukua ja palapelien kokoamista.

WP_20160220_11_42_54_Pro

WP_20160220_11_50_38_Pro

WP_20160220_11_51_11_Pro

Mennyt vuosi

Ajattelin muistella meidän mennyttä vuotta. Valitsin jokaiselta kuukaudelta muutaman kuvan, jotka omasta mielestäni kuvaavat meidän vuotta 2015.

tammi (2)

Heti vuoden alussa Pallero täytti yhden vuoden ja järjestimme hänelle hienot Pöllö-juhlat. Hän oli juuri oppinut kävelemään ja ihastutti kaikkia tepastelullaan. Vielä alkuvuosi kärsittiin nuhista, kunnes kitarisaleikkaus (putkien lisäksi) keväällä lopetti sekä nuha- että korvatulehduskierteen. Muutenkin Palleron kehitys oli alkuvuonna todella huimaa.

tammi (1)

Kun sain jälleen nukkua pidempiä öitä, jaksoin paremmin olla isompien lasten kanssa. Teimme kaikkea kivaa yhdessä ja nautimme myös löhöilystä.

helmi (2)

helmi (1)

Helmikuussa kävimme muun muassa Korkeasaaressa. Tämä oli kivaa vaihtelua kotona olemiseen. Palleron kanssa luimme paljon kirjoja ja isommat tekivät palapelejä urakalla. Nautimme paljon lumesta ja kauniista ilmoista. Ulkoilimme paljon: luistelimme ja laskimme mäkeä. Lapset laskivat pulkalla myös omassa pihassa ja kaivoivat tunneleita sekä tekivät lumiukkoja.

maalis

Maaliskuussa kävimme Heurekassa, Hoplopissa ja vietimme pääsiäistä asianmukaisin menoin. Maaliskuussa lumet katosivat ja pääsimme jopa pihan haravoimispuuhiin.

huhti

Huhtikuussa Tyllerö täytti Minni-juhlien saattelemana 3 vuotta. Kävimme myös Lapsi-messuilla ja nautimme keväästä. Lapset viettivät päiväkodissa vappu-naamiaisia ja koristelimme kodin vappua varten.

touko

Toukokuussa oli äitienpäivä. Sain lapsilta hienot lahjat ja vietimme iltapäivän liikkuen yhdessä. Makkarakausi avattiin myös ja lapset pääsivät isän kanssa mönkkäriajeluille. Päiväkodissa vietettiin myös kevätjuhlia aurinkoisessa säässä.

kesä (5)

kesä (4)

kesä (3)

kesä (2)

kesä (1)

Kesäkuussa lapset lomailivat, tosin kylmässä ja sateisessa säässä. Kävimme kesäkerhoissa, Särkänniemen Koiramäessä ja Tampereella liikennepuistossa. Vietimme aikaa maalla rentoutuen. Ehdimme myös käväistä Ruotsin risteilyllä, jonka aikana poikkesimme myös Junibackenilla. Lapset todella nauttivat lomastaan eikä meillä aika tullut pitkäksi. Ainoastaan kurjat ilmat harmittivat meitä, lapset olisivat jo kovasti halunneet uimaan ja polskuttelemaan altaaseen. Ostimme myös trampoliinin pihaamme, joka oli aivan mahtava ostos!

heinä

Heinäkuussa alkoivat marjastusajat ja muutenkin lasten kanssa retkeilimme metsissä. Itse käväisin Palleron kanssa pikalomalla Tampereella ja tutustuimme Tampereen nähtävyyksiin. Porissa kävimme Pelle Hermannin leikkipuistossa.

elo

Elokuussa taas lomailimme ja vihdoin kelitkin suosivat meitä. Pääsimme uimaan, kävimme Rautatiemuseossa ja vietimme mökillä aikaa. Pesimme mattoja ja söimme jäätelöä sekä vesimelonia. Itse kävin veljeni kanssa kahdestaan Tukholman risteilyllä ja tutuistuimme erilaiseen Tukholmaan.

syys

Syyskuussa totuttelimme taas arkeen ja syksyiset ilmatkin saapuivat. Poikkesimme Vehoniemen automuseossa ja itse suunnittelin kovaa vauhtia Vilperin juhlia.

loka (2)

loka (1)

Merirosvo-juhlia päästiin juhlimaan heti lokakuun alussa ja Vilperi sai ensimmäiset kaverisynttäritkin. Syksyiseen metsään tutustuimme maalla ollessamme ja lapset pääsivät isän kanssa Kone-messuille. Lapsilla oli päiväkodissa Halloween-juhlat. Blogi täytti vuoden ja sitä juhlittiin arvonnan merkeissä.

marras

Marraskuu meni itselläni kipuillessa töihin paluun kanssa. Viiden vuoden kotiäitiys loppui ja työt alkoivat. Vietimme myös isänpäivää hienojen lahjojen kera.

joulu (2)

joulu (1)

Joulukuu meni nopeasti ja itse olin aika väsynyt töiden jälkeen. Pallero vietti kotona aikaa isän kanssa ja valmistelimme joulua yhdessä lasten kanssa. Leivoimme, askartelimme ja koristelimme kuusta. Joulun vietimme kuitenkin laivalla.

 

Tämä vuosi on pitänyt sisällään ikäviä asioita, sairauksia ja muutoksia elämässä. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja kaikki on selvinnyt lopulta. Olemme kuitenkin vastapainoksi näille tehneet paljon hauskoja asioita lasten kanssa, viettäneet kivoja hetkiä niin kotona kuin muuallakin. Lapset kasvavat silmissä ja oppivat uutta. Kaikenkaikkiaan kiva vuosi.

Mitä sitten odotan ensi vuodelta? Tätä toivoin jo viime vuonnakin, mutta toivon edelleen paljon terveempää vuotta. Pallero aloittaa päiväkodin ja toivottavasti se alkaa sujumaan hyvin, myös hänen synttärinsä ovat aivan nurkan takana. Kaikella lailla ensi vuosi on meille erilainen. Toivottavasti kuitenkin meillä aikuisilla riittää aikaa ja voimia touhuta lasten kanssa kuin ennenkin. Toivon onnellista vuotta.

Toivotamme kaikille ihanille lukijoille oikein onnellista uutta vuotta!

Mitäs meille?

Minulla on ollut viimeiset pari viikkoa aika kiireistä. Heti kun sain Vilperin synttärit pois alta, aloin suunnitella ja tehdä joulukortteja. Samalla pitäisi myös miettiä Palleron tulevia synttäreitä. Olen tehnyt isänpäivälahjoja ja kortteja, yksin ja lasten kanssa. Olen tehnyt joululahjoja ja joulukalenteria lapsille. Olen yrittänyt tehdä muutamaa neuletyötä valmiiksi ja miehelle hääpäivälahjaa. Olen kirjoittanut muutamia artikkeleja, jotka julkaistaan eräässä jäsenlehdessä. Samalla suunnittelen tänne blogiin tulevaa joulukalenteria.

Jotenkin lisäksi tuntuu, että kaikkien hammaslääkärikäynnit, vasut, influenssarokotteet ja muut lääkärikäynnit ovat kaikki juuri nyt. Nyt varmaan mietitte miksi kaikki nyt ja kiireellä? No, paljastan sen teille perjantaina.

Tänään oli lapsilla Halloween-juhlat päiväkodissa. Kuten kerroinkin jo, he pukeutuivat merirosvoiksi. Tämän näköisiä rosvoja meiltä lähti! (Kuvat on otettu kännykällä kiireellä, joten laatu ei ole parasta…pahoittelen!)

WP_20151028_07_39_31_Rich

WP_20151028_07_39_49_Rich

WP_20151028_07_45_59_Rich

WP_20151028_07_46_34_Rich

Kotia en pahemmin koristele, ulkona nököttää yksinäinen kurpitsa, jonka sain anopilta ja koversin sen.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

WP_20151028_08_20_49_Rich

Yksi päivä, kaksi eri tarinaa

Ajattelin vielä kertoa viime viikonloppuisesta mummulakäynnistä. Olen aina miettinyt mitähän lapset ajattelevat tekemisistämme. Nyt sujahdin lapsen kenkiin ja kerron teille kaksi eri tarinaa samasta päivästä.

Lähtökohta: perjantai, minä lasten kanssa mummulassa ja mies töissä Tampereen messukeskuksessa messuilla.

 

Tarina 1:

Olen nukkunut aika huonosti yöni ja herään (miehen) herätyskellon ääneen. En millään jaksaisi herätä. Vedän villasukat jalkaan ja tallustan keittiöön keittämään kahvia. Pallero juokseekin jo minua vastaan ja halaa iloisesti. Pikkuhiljaa muutkin heräävät ja vilske satavuotiaassa talossa alkaa. Yritän saada lapsille aamupalaa eteen ja samalla myös itse syön. Lähden viemään hetken kuluttua miestä töihin messuhalliin ja päätämme ottaa yhden lapsen mukaan. Tyllerö on nopeiten valmis. Hoputan häntä vielä haalarin pukemisessa, mutta Tyllerö aloittaa pirtissä juoksemisen. Hoputan edelleen, sillä meidän olisi jo mentävä.

Muut jäävät katselemaan pikku kakkosta, kun me lähdemme kylmään aamuun. Aamuinen, huuruinen pelto on kaunis. Miehen kanssa juttelemme arkisista asioista ja annan omia vinkkejäni hyviin messuihin. Matkalla näemme myös Pirkkalan lentokentälle laskeutuvia lentokoneita ja yritän saada Tyllerön huomion niihin. Hän ei osaa katsoa oikeaan suuntaan. Sanomme isille heipat ja lähdemme takaisin mummulaan. Paluumatkalla ajamme muutama viikko sitten suojatiellä kuolleen tytön onnettomuuspaikan ohi. Siinä on edelleen kynttilöitä palamassa ja kukkia valtavasti. Puhumme Tyllerön kanssa miten tärkeää on huomioida autot niin tiellä, parkkipaikalla ja pyöräillessäkin.

Kun pääsemme pihaan, Tyllerö jää autoon odottamaan ja haen muut sisältä. Lähdemme uimahalliin jokaviikkoiselle reissulle. Tällä kertaa vain mummun uimahalliin. Painotan lapsille erityisesti kiltteyttä ja tottelevaisuutta. Kerrataan yhdessä uimahallin säännöt. Meillä onkin ihan kiva reissu, uimahallissa on hiljaista. Tyllerö ja Vilperi leikkivät ruoanlaittoa ja Pallero tutustuu veteen omalla tavallaan. Sitten alkaa väsy ja nälkä tulla ja riehuminen lisääntyy. Lähdemme saunan kautta kahvioon. Olen luvannut lapsille kiltistä käytöksestä voileivät.

Matkalla autolle Tyllerö kaatuu ja hänen käteensä sattuu hieman. Väsyneenä hän itkee eikä itku ota loppuakseen. Kun odottelemme mummua kaupasta keksin hauskan leikin, joka saa murheen unohtumaan. Ajaessamme mummulle Vilperi ja Tyllerö hauskuuttavat Palleroa, jonka silmät lupsahtelevat jo päiväunien merkiksi.

Päivällä kaikki lepäävät hetken. Tyllerö ei nukahda sänkyynsä, vaikka oli kovin väsynyt. Sen sijaan hän järjestelee tyynyjä ja tuoleja oman mielensä mukaan. Vilperi kokoaa Legoja ja Pallerokin nukahtaa viimein. Pääsen itse syömään kahden aikaan. Olen juuri saanut hyvän asennon, kun mies soittaa ja ehdottaa, että toisin yhden lapsen hänelle messukeskukseen. Alunperin kaikien lasten piti mennä vasta huomenna, mutta mies epäilee, että meno olisi silloin liian hurjaa. Joten, päätämme yhdessä lasten kanssa kumpi lähtee nyt ja kumpi pääsee huomenna.

Lähdemme Tyllerön kanssa ajelemaan taas messukeskukseen päin. Ei mene kuin hetki ja hän on unessa. Tyllerö herää unisena siihen, kun mies nostaa häntä ulos autosta. He menevät tutustumaan traktoreihin ja minä menen läheiseen kauppakeskukseen pyörimään. Parin tunnin kuluttua messut ovat ohi ja lähdemme koko poppoo muiden luo. Mummu ja Vilperi ovat tehneet yhdessä jauhelihakastikkeen valmiiksi ja pääsemme heti syömään.

Illalla menemme vielä hetkeksi ulos ja pimenevässä illassa katselemme kun tähdet syttyvät taivaalle. Harmittavasti pilviä on aika paljon, joten tähtiä ei näy paljon. Leikimme yhdessä hetken raittiissa ilmassa.

 

Tarina 2:

Nukuin kisumisun vieressä. Aamulla kun olin herännyt, juoksin isin viekkuun peiton alle. Äiti huuteli jo aamupalalle ja valitsin jääkaapista syötävää. Halusin syödä samaa leipää kuin isi. Voitelin leivän itse, se oli aika vaikeaa. Sitten laitoin makkaraa ja äiti auttoi vähän juuston viipaloimisessa. Minulla on oma muki, siinä on pikku myyn kuva. Kun olin syönyt, puin itse vaatteet päälle. Äiti sanoi, että jos laitan reippaasti ulkovaatteet päälle pääsen mukaan viemään isiä töihin. En ymmärrä miksi äiti hermostui, vaikka olin mielestäni nopea. Vähän vain juoksin edestakaisin ennen pukemista. Tumput menivät ensin vääriin käsiin, mutta korjasin ne itse.

Pääsin autossa istumaan Vilperin paikalle. Auton ikkunat olivat lumessa ja isi puhdisti niitä. Matkalla näimme monia työkoneita ja lentokoneitakin! Aika pitkä matka sinne töihin. Äiti kertoi tytöstä, joka oli kuollut. Minä en koskaan juokse auton eteen. Kerran melkein juoksin. Pihassa odotin autossa yksin ja otin tumput pois kädestä. Sitten mummu ja Pallero ja Vilperi tulivat. Hähää, mä istunkin Vilperin paikalla. Me mennään uimaan.

Uimahallin pihassa olen niin innoissani, että lähden melkein juoksemaan. Äiti muistuttaa, että ei saa juosta. Kävelen mummun kanssa käsi kädessä, kunnes näen jo uima-altaan lasin takaa. Nyt muistan, että olen ollut täällä joskus. Me juostaan pitkän käytävän päähän ja mennään ovesta. Me saadaan valita kaapit, joihin riisutaan vaatteet. Mummu pesee minut ja auttaa uimapuvun päälle. Uimahallissa on kaksi allasta lapsille ja hyppään heti toiseen. Haluan uimalasit, äiti unohti ne kaappiin. Tosi pitkän ajan päästä äiti tulee uimalasien kanssa ja pääsen sukeltamaan. Pallero menee äidin kanssa toiseen altaaseen ja menen perässä.

Huomaan leluja, kastelukannun ja pötkylänkin. Me tehdään Vilperin kanssa ruokaa, makaronilaatikkoa ja makkaraleipää. Vien äidille välillä mehuakin. Vilperi kaataa äidin päähän vettä kastelukannulla. Meillä on kivaa, mutta sitten äiti suuttuu meille. Lelut pitää kerätä pois ja lähdetään saunaan. Istun ensin mummun vieressä, mutta sitten haluan vaihtaa paikkaa. Ja taas. Ja taas. Luulin, että Vilperi otti minun pyyhkeeni, mutta äiti sanoo ettei ottanut. Äiti on luvannut, että jos ollaan kilttejä, saa voileipää. Mä ainakin puin kiltisti, mummu kehuikin minua. Me mennään jo mummun kanssa edellä, kun Vilperi vielä pukee. Äiti tuo kahviossa kaksi voileipää. Mä haluan kurkkua, Vilperi saa suolakurkut. Pallerolle annetaan kananmunia.

Kaadun matkalla autolle ja käteen sattuu. Mummu sekä äiti puhaltavat, mutta kipu tuntuu vieläkin. Itkettää kovin, mummu kyselee mitä kaupasta ostetaan. Vastaan maitoa. Ensin haluan mennä mummun kanssa kauppaan, mutta en menekään. Itken vieläkin. Äiti nousee autosta ja kuivaa kyyneleeni. Sitten äiti alkaa pitää hauskoja ääniä ja itku unohtuu. Matkalla mummulaan laulamme Vilperin kanssa lauluja, jotta Pallero ei nukahtaisi. ”Vaarilla on lehmä, muu muu muu.”

Äiti laittaa Palleron sänkyyn ja minäkin menen lepäämään. Uni ei tule, sen sijaan teen tuoleista jonon ja laitan jokaiselle tuolille tyynyn. Äiti komentaa välillä, kun kuuluu ääntä. Jatkan leikkejä ihan hiljaa. Alan laulaa, ihan hiljaa. Taas äiti komentaa. Pyörin mummun sängyssä ja katselen seinällä olevaa kuvaa. Siinä on vanhoja ihmisiä. Pyörin taas, päätän kurkata ovenraosta ja hiivin hiljaa äidin ja Palleron ohi olohuoneeseen. Kuiskaan äidille ihan hiljaa, että uni ei tule.

Syön riisipiirakoita, joita mummu osti. Katselemme Vilperin kanssa Myyrä-levyä. Se on hauska. Sitten äiti tulee ja kysyy kumpi meistä haluaa lähteä isin kanssa messuille? Minä haluan! Vilperikin haluaa. Äiti kertoo, että toinen pääsee tänään ja toinen huomenna enon ja S-serkun kanssa. Minä haluan lähteä! Puen reippaasti ja pääsen taas autoon Vilperin paikalle. Alkaa väsyttää….

Isi herättelee minua, ollaan perillä. Annan äidille nopeat vilkut ja lähden isin kanssa. Isi ostaa mulle pitkän lakun ja juon hassun makuista maitoa. Istun traktorin kyydissä ja näen kaksi lehmää. Ne on oikeita, mutta ei liiku. Täällä on kaikkea kivaa ja jännää. Onneksi isi on mukana, muuten vähän pelottaisi. Sitten menemme takaisin sellaisten setien luo, jotka on isin töistä. Puen haalarin päälle ja lähdemme etsimään äitiä. Minulla on paljon kerrottavaa.

Mummulassa syödään kastiketta ja perunaa. Ei ole oikein nälkä. Leikin Vilperin kanssa magneteilla, minä teen pitkää jonoa niistä. Kun tulee pimeä, lähdemme ulos. Äiti sanoo, että tähtien pitäisi näkyä, mutta onkin pilviä. On aika pimeää, mutta onneksi ulkovalo on päällä. Menemme hippaa, mutta Vilperi kaataa minut maahan. Sitten äiti keksii, että mennään Kapteeni käskee. Minä käsken: menkää ylös, alas. Marssikaa. Hyppikää hassusti. Äiti on hassun näköinen, kun se hyppii.

Sitten laitetaan yövaatteet päälle ja käyn vessassa. Isi pesee hampaat. Menen kisumisun kanssa sänkyyn.