Helsingissä

Niinhän siinä taas kävi, että teimme Vilperin kanssa sairaalareissun Helsinkiin. Ei onneksi mitään kriittistä, mutta astetta isompi leikkaus kuitenkin.

Muistanette varmaan, että meidän lasten syöminen on ollut aika hankalaa. Erityisesti Vilperin kohdalla on ollut näin. Olemme yrittäneet kaikkemme, erilaisista ruoista lahjontaan ja jopa kiristykseen. Syöminen on ollut hidasta, todella hidasta ja erityisesti kovien ruokien, esimerkiksi leivän syöminen on hankalaa. Annoskoot ovat olleet pieniä.
Viisivuotisneuvolassa todettiin myös äännevirheitä, muun muassa l ja r. Jonkin aikaa äänneharjoituksia ehdittiinkin tehdä.

Vuosi sitten kitarisaleikkauksen jälkeen oireet jonka takia leikkaukseen mentiin, loppuivat. Eli jatkuva nuha ja limaisuus. (Sekä korvatulehdukset.) Silloin jo todettiin leikkauksen yhteydessä, että myös nielurisat ovat isot ja ne jouduttaisiin mahdollisesti poistamaan jossain vaiheessa.
Korviensa takia Vilperi käy säännöllisesti tarkastuksessa ja edellisellä kerralla lääkärissä ollessamme otimme puheeksi muut ongelmat. Tarkastuksessa todettiin, että nielurisat ovat niin kookkaat, että hyvä kun ilma mahtuu välissä kulkemaan. Joten eipä ole ihme, että ruoka ei mahdu alas. Myös äännevirheet voivat osittain johtua tästä. Ei muuta kuin poika nielurisaleikkaukseen.
(Mehän käytämme yksityistä lääkäriasemaa, mutta olemme myös kysyneet leikkauksesta julkisella puolella. Heidän kantansa oli, katsomatta edes pojan suuhun, että jos hän ei kuorsaa, leikkaukseen ei lähdetä.)

Saimme nopeasti ajan ja niinpä kolme viikkoa sitten lähdimme loskaisena ja sateisena aamuna ajelemaan kohti Helsinkiä. Mennessä Vilperiä jännitti ja pelottikin kovin, mutta sairaalaan saapuessamme hän leikki iloisesti odotustilassa. Itse leikkaus meni hyvin, pitkän päivän vietimme Töölössä. Joten kun aamulla lähdimme kahdeksalta kotoa, olimme illalla kuudelta kotona. Potilas oli leikkauspäivänä kovin väsynyt ja nukkuikin suurimman osan ajasta.

Jo ennen leikkausta saimme monta pähkinää pohdittavaksi, kun järjestelimme leikkauspäivän hoitoja. Minä lähdin Vilperin kanssa Helsinkiin (käytin kotipäiväni tähän), mies jäi töihin ja haki muut lapset hoidosta. Kun kyseessä on kuitenkin näin iso leikkaus, tarvitsee potilaalla olla toinenkin aikuinen, jos toinen ajaa autoa. Niinpä mummu tuli ensin kotoaan meille ja kanssamme mukaan leikkaukseen. Mies taas oli kolme seuraavaa päivää kotona ja minä taas töissä. Sairaslomaa Vilperi sai kaksi viikkoa, mutta vanhemmathan eivät saa lomaa. Ystävällisesti miehen työnantaja maksoi sairaslomalta kolmen päivän palkan, vaikka niin ei olisi pakko tehdä. Toinen mummu tuli sitten seuraavaksi viikoksi Vilperin kanssa. Ja todellakin, jokainen kotona vietetty päivä oli tarpeen Vilperille!

Nielurisaleikkaus on siis iso leikkaus, paljon isompi kuin kitarisaleikkaus. Heräämössä ollaan pari tuntia ja osastollakin monen tunnin ajan. Lisäksi potilas voi olla kipeä usean päivän ajan. Kipulääkitystä annetaan reilusti ja kaikkea pehmeää, viileää syötävää. Näin ohjeistettiin.

Mutta kun se ei mennytkään ihan niin. Oikeastaan viikkoon Vilperi ei syönyt mitään, jöi vain vähän vettä. Ei mehua, ei keittoa, ei kiisseliä, ei jogurttia, eikä jäätelöä. Ei vanukkaita, ei suklaata, ei hilloa, ei mitään. Saimme hänelle ehkä päivässä yhden juotavan jogurtin annettua ja vettä, jolla ei siis ole mitään ravintoarvoa. Yritimme kaikkemme, hän olisi saanut mitä tahansa ruokaa koko maailmasta, jos vain olisi syönyt edes vähän. Hän näki lääkkeistä painajaisia. Annoimme lääkkeitä maksimiannokset, ja vielä varalääkkeet päälle. Hän oli koko ajan väsynyt ja häntä paleli. (Ihan jo siksikin, että hän ei syönyt mitään.) Kun oli kulunut viikko leikkauksesta minulla meni työpäivän jälkeen koko ilta siihen, että juotin hänelle pillimehua ja jogurttia. Siis pilli koko ajan suun eteen. Koko illan istuin hänen kanssaan ja siltikin hän joi vain pari desiä. Hän itki, että sattuu, ei pysty nielemään, ei voi ottaa kylmää jne. Lisäksi hän heräsi joka yö kuusikin kertaa yössä kipuun. Vaikka kuinka yritimme selittää, että hänen täytyisi syödä jotta jaksaa, jotta haavat paranevat, ei siitä ollut apua. Vilperi on aika kipuherkkä, mutta oli vaikeaa tietää mikä on oikeaa kipua, mikä arkuutta ja mikä liioittelua. Joka ilta syötin ja juotin häntä, kunnes n. 10 päivää leikkauksen jälkeen tehtiin läpimurto. Kipu alkoi hellittää, Vilperi jaksoi paremmin ja alkoi syödä enemmän ja enemmän (itse!).

Aivan viimeisinä päivinä Vilperillä alkoi kaatua seinät päälle, hän oli yksinkertaisesti niin kipeä, ettei hänen kanssaan voinut käydä ulkonakaan. Sisällä tehtiin kaikki mahdollinen aktiviteetti. Tietysti hän kaipasi jo kavereitaan ja hoitoon. Hän alkoi olla todella levoton. Tyllerö taas reagoi hieman, kun kaikki energia ja huomio meni Vilperiin. Se kyllä korvataan hänelle ja kyllä hän näiden viikkojen aikana sai omaakin aikaa meidän vanhempien kanssa.

Nyt on kulunut kolme viikkoa leikkauksesta ja lääkkeet on saatu jätettyä pois (kyllä niitä kaksi viikkoa vedettiinkin!). Vilperi palasi päiväkotiin. Viime viikolla syöminen oli vielä arkaa, mutta hän söi jo leipää ja karkeampaa ruokaakin. Katsotaan nyt ajan kanssa auttaako leikkaus ääntämiseen ja syömiseen pitkällä tähtäimellä.

Raskaat viikot ovat olleet takana. (Ja lisäksi Pallero oli samaan aikaan viikon kovassa kuumeessa). Monena yönä koin todella huonoa omaatuntoa siitä, että minä olen hänet siihen leikkaukseen vienyt ja hän kärsii niin. Olisinpa saanut edes osan siitä kivusta itselleni!

Mainokset

Liizi: Vuokraamo verkossa

Postaus toteutettu yhteistyössä Liizi-vuokrauspalvelun kanssa.

Sain jokunen aika sitten yhteistyötarjouksen uudelta netissä toimivalta Liizi-vuokrauspalvelulta. Innostuin ja ihastuin heti ajatuksesta. Sain valita yhden tuotteen heidän laajasta valikoimastaan kokeiluun ja pienen pohdinnan jälkeen päädyimme höyrypesuriin. Niinpä juuri ennen loppiaista ja juuri sopivasti ennen Palleron synttärijuhlia haimme paketin postista.

DSC_0878

PicMonkey Collage3

DSC_0861

DSC_0860

Mies oli niin innoissaan pesurista, että jos totta puhutaan, itse en saanut edes koskea koko laitteeseen. Mies pesi ensimmäisenä iltana meidän kaikki kolme vessaa. Ne olivat likaiset, osittain senkin takia, että odottelimme pesuria saapuvaksi ja halusimme toden teolla kokeilla sen tehoa. Osittain siksikin, että emme tehneet joulusiivousta, sillä olimme joulun pois. Meidän paikkakunnalla on todella kalkkinen vesi ja koko sen ajan kun olemme täällä asuneet, olen kironnut sitä. Vaikka miten putsaat ja puhdistat, vaikka kuinka tehokkaalla aineella tahansa, kalkkitahroja jää. Ja ne pinttyvät kiinni, ihan kuin et olisi koskaan rättiä vessaanpäin näyttänytkään.

Mielestäni höyrypesuri puhdisti kalkkia aika kivasti pois, ilman minkäänlaisia pesuaineita. Tietysti parhaan tuloksen saisi jos pesisi höyryllä useamman kerran peräkkäin. Koko seuraavan päivän (loppiainen) mies suhi ja suihki jossain päin taloa. Keittiö, kylpyhuone ja kaikki lattiat saivat uudet puhtaat pinnat. Meidän kylpyhuone oli likainen. (Häpeän näitä ennen-kuvia.) Olen ollut laiska laattasaumojen hinkkaaja ja myös täällä on sama kalkkiongelma yhdistettynä pesuaine- ja hiusvärijäämiin. Ei pesuri nyt ihan uudenveroiseksi näitä saanut, mutta todella paljon paremmiksi kuin ennen pesua. Kuten jo totesin, useampi kerta olisi varmaan auttanut vielä enemmän.

Lisäksi mies sai laattaseinistä pois kaksipuoleisen teipin jämät, joita muilla keinoilla ei ole saatu irti.

PicMonkey Collage4

PicMonkey Collage2

PicMonkey Collage

Aina tietenkin jos kuuman höyryn kanssa ollaan tekemisissä, pitää lapsia varoittaa. Muutaman kerran lapset yrittivät auttaa isiä, mutta muuten isi sai rauhassa pestä. Minäkin oikein innolla katselin miten ahkera mies meillä olikaan! Mies kehui sitä miten tehokas pesuri oli. Meillä on ollut joskus käytössä ostoskanavilla mainostettu pesuri, mutta tämä oli aivan eri luokkaa. Suht hiljainen ja jaksoi käytössä koko päivän.

Kun tarkastelin paremmin Liizin valikoimaa, harmittelin että meidän lapset ovat jo niin isoja. Lastentarvike-valikoimassa on mahtavia tuotteita lyhytaikaiseen käyttöön. Eli juuri silloin vuokraus on mainio idea, kun et malta ostaa tuotetta, jota tarvitset vain hetken. Muun muassa ensisänky, matkasänky, matkarattaat, rintareppu ja joillekin jopa turvaistuin on tällainen tuote. Nämä kaikki ja monta muuta löydät Liizin valikoimasta.

Myös työkalut, ompelukone, erilaiset pesurit tai retkeilyvarusteet saat vuokrattua helposti. Meillä ehdottomasti seuraavaksi lainaan tarvittaisiin tekstiilipesuri ja kesällä voisi kokeilla pyöräkärryä. Tykkäsin itse siitä, että tuotteen toimitus oli tehty asiakkaale helpoksi, posteja kun melkein joka kylällä on.

Miten sitten voit vuokrata tuotteen itsellesi?

  1. Menet Liizin nettisivuille
  2. Valitset haluamasi tuotteen ja sille tarvitsemasi vuokra-ajan
  3. Maksat tuotteen
  4. Noudat paketin postista ensimmäisenä vuokrapäivänä (tai haet itse Oulusta)
  5. Käytät tuotetta
  6. Palautat tuotteen postiin asiakaspalautuksena viimeisenä vuokrapäivänä viimeistään kello 16.00

 

Omasta puolestani voin vain suositella Liizi-palvelua. Kaikki toimi niinkuin pitääkin. Helppoa, vaivatonta vuokrausta. Pieniä puutteita/muutosehdotuksia kuitenkin löysin. Vuokra-aikaa miettiessä pitää ottaa huomioon, että ensimmäisenä vuokrapäivänä saat tuotteen käyttöösi vasta postin tultua eli käytännössä töiden jälkeen. Jos seuraavakin päivä on työpäivä, menee hyvää vuokra-aikaa hukkaan. Palautuspäivänä pitää tuote palauttaa postiin viimeistään kello 16.00 eli meillä meni niin, että otin tuotteen mukaan aamulla töihin lähtiessä ja vein illalla postiin. Tämä päivä meni siis ns. hukkaan. Kannattaa siis ottaa nämä huomioon vuokra-aikaa miettiessä, jotta tuotteesta saa parhaimman hyödyn. Lisäksi palautuspäivä sattui meidän kohdalle kovimpaan pakkaspäivään, jouduin kantamaan paketin mukanani työpaikalle, sillä en uskaltanut jättää sitä koko päiväksi autoon odottamaan. Sainpahan kuitenkin mainostettua palvelua työkavereille, kun he ihmettelivät pakettiani.

Lisäksi meidän pesurin lattiamoppi oli vääränlainen eikä sopinut lattiasuulakkeeseen. Kätevä mies kuitenkin viritti rätin kiinni ja saimme lattiatkin pestyä. Lisäksi pesurin kohdalla jäi epäselväksi tuliko mopit ynnä muut pestä itse ennen palautusta. Nettisivuilla oli kylläkin tieto, että saa palauttaa likaisena, mutta itselle ei kyllä tullut mieleenkään sellainen. Niinpä pesaisin rätit pikapesussa ennen palautusta. Tästä voisi olla paremmin tieto pesurin mukana.

Kolmannen asian minkä huomasin pakettia hakiessani, että isomman paketin kohdalla voisi olla asiallista laittaa esim vannenarua paketin ympärille tai kantokahvat laatikkoon josta voisi kantaa. Isoa pakettia oli vaikea kantaa sylissä (kauppakassin lisäksi), vaikka se suht kevyt olikin. MUTTA nämä siis olivat hyvin pieniä puutteita, eivätkä vaikuttaneet omaan käyttökokemukseeni mitenkään. Nyt vain kaikki vuokrailemaan laajasta valikoimasta!

Vinkki mahtavaan lastentarvikekirppikseen

Taas on tullut se aika vuodesta, kun kaivoin lasten pieneksi menneitä vaatteita, käyttämättömiä leluja ynnä muita kaapeista esiin. Vaikka vähintään kaksi kertaa vuodessa kerään tavaroita kirppikselle, taas aikamoinen kasa löytyi vaatetta. Pallero on vielä siinä iässä, että vaatekoko kasvaa nopeasti, joten suurimmaksi osaksi vaatteet olivatkin hänen. Tyllerön vaatteita taas ei tarvitse säästellä kenellekään, joten ne menevat hänen jälkeensä heti kirppiskasaan.

Meidän paikkakunnalla toimi vuoden verran lastenvaatekirppis, mutta se valitettavasti lopetti. Itsekin yritin siellä myydä tavaraa, huonolla menestyksellä. Sinänsä hyvä idea, mutta en tiedä miksi ei toiminut. Perinteisille kirppiksille en oikein veisi lastenvaatteita. Jos et itse käy päivittäin pöytää siistimässä, vaatekasat menevät hetkessä sotkuun eikä se ole myyjän edun mukaista.

Olenkin löytänyt lapsuudenkotipaikkakunnaltani aivan mahtavan lastentarvikekirppiksen, jossa olen myynyt monen monta kertaa tavaraa, saanut aina hyvin myytyä ja tulen siis jatkossakin täällä asioimaan. Nimittäin Lastenkirppis Into Ylöjärvellä. (En hyödy tästä postauksesta mitenkään, mainostan vain itse hyväksi kokemaani paikkaa!)

Täällä on avarat, valoisat tilat, tarpeeksi leveät hyllyvälit eikä irtotavaroita liiku lattioilla. Lapsille on oma nurkkaus, palvelu on aina kohteliasta ja ystävällistä. Omilla hyllyillään on kenkiä, äitiysvaatteita, kausivaatteita ja isompia tavaroita. Kirppiksen puolesta hyllyjä järjestellään päivittäin ja mielenkiintoisimpia tavaroita kuvataan facebook-sivuille. Mistä itse tykkään kovin, on myyntipaikan koko. Siinä on kaksi isoa hyllyä ja lisäksi koko myyntipaikan levyinen tanko. Ihmeen paljon vaatetta saa juuri tuohon tankoon sopimaan ja siitä niitä on helppo ostajan kurkata. Tanko on kuitenkin niin korkealla, että alla olevalle hyllylle mahtuu laittamaan lisää vaatteita.

Hinnoittelen tavarat yleensä aika alakanttiin, tarkeintä mielestäni on että tavara liikkuu eikä se, kuinka ison tuoton teen. Itse tykkään kirjoittaa hintalappuun suoraan myös vaatteen koon. Itseäni ärsyttää etsiä isosta vaatemäärästä juuri oikeankokoisia vaatteita ja käydä jokainen vaate erikseen läpi etsien kokolappua.

Intossa on myös aloituspäivä veloitukseton, joten jos pääset viemään tavarat heti aamulla, saat yhden ekstrapäivän.

Kannattaa siis vierailla Intossa, jos siellä päin olette. Meiltä sinne lähti vaatteiden lisäksi iso kasa leluja, palapelejä ja joitain kirjojakin. Lisäksi myynnissä on unipussi, seisomalauta ja Tripp Trapp-tuoliin vauvan lisäosa.

Postaussarja: Oma koti kullan kallis. Rakentaminen

PicMonkey Collage1
Näissä maisemissa aikanamme kävimme tutustumassa asuinalueeseen. Alue oli uusi ja tietkin olivat vielä kesken.

 

PicMonkey Collage2
Puiden kaatamista ja tontin raivaamista. Isoja mäntyjä oli paljon ja niillä puilla lämmitämme vieläkin.

 

PicMonkey Collage3
Harkkoja ja eristeitä oli paljon. Liikaa. Mutta aikanaan niissäkin kannettiin se viimeinen paikalleen.

 

Viimeisessä osassa tätä postaussarjaa palataan sinne mistä kaikki on alkanutkin. Nimittäin talonrakentamiseen. Nykyinen talomme, jossa olemme nyt asuneet reilun neljä vuotta, on järjestyksessään toinen rakentamamme talo. Päädyimme tälle asuinalueelle aivan vahingossa eikä alkuperäinen tarkoituksemme edes ollut rakentaa taloa vaikka alaa tunnemmekin. Jotenkin kuitenkin päädyimme tekemään tarjouksen tontista ja kohta huomasimmekin suunnittelevamme taloa. Kaavassa määriteltiin aika tarkkaan talon värit ja materiaalit. Meidän tontille ei saanut rakentaa puurunkoista taloa lähellä kulkevan junaradan takia.
Päädyimme ostamaan harkot Lammi-kivitaloilta ja näin alkoi matkamme rakentamisen ihanassa maailmassa. Vaikka suunnittelimme talon itse, oli se perusmalliltaan tyypillinen suorakaiteen muotoinen kolmen makuuhuoneen talo. Talossa oli avokeittiö, 3 makuuhuonetta ja pesutilakokonaisuus sekä iso terassi. Pihassa varasto-autokatos ja marjapensaita.

PicMonkey Collage4
Ilman tuota ihanaa(?) keltaista vehjettä lapiotöitä olisi ollut paljon enemmän. Ja riitti niitä nytkin. Kuvassa toinen talomme.

 

Toinen talomme (eli nykyinen) on rakennettu samalle asuinalueelle, itseasiassa saman kadun varteen kuin ensimmäinenkin talo. Jos ensimmäinen talo oli ns. harjoituskappale, tämän talon suunnittelussa olemme toteuttaneet omia haaveitamme ja talossa onkin enemmän kuin neljä kulmaa. Tähän taloon tuli iso eteinen, jossa on tilaa pukea lapsia, isot makuuhuoneet, unelmien keittiö, tilava olohuone ja iso kodinhoitohuone. Myöskin tämä talo on harkkotalo, tällä kertaa Ruduksen harkoista tehty. Tämä talo on rakennettu salamatkustajan kanssa, sillä Vilperi ilmoitti tulostaan samaan aikaan kun teimme tonttikauppoja. Älkääkä luulko, että se olisi menoa hidastanut. Ihan samalla tavalla minä rakensin mukana kuin muutkin. Katolle en kuitenkaan kiivennyt enkä isoja harkkoja kantanut yksin. Mutta muuten kyllä rakensin kuin ennenkin, väittäisin jopa että enemmän kuin keskiverto ei raskaana oleva-naisrakentaja. Kymmenen tuntia ennen Vilperin syntymää vedimme vielä sähköjohtoja taloon ja viikko synnytyksestä olin jo Vilperin nukkuessa maalaamassa seiniä. Vietin kyllä päivät kotona Vilperin kanssa, sillä ihan kaikkea en osannut ilman miestä tehdä, joten ei Vilperi raksalla kaukalossaan ole ollut kuin silloin tällöin! Viisi tuntia Vilperin syntymän jälkeen mies oli ostamassa vessan kalusteita. Isyysloman mies vietti raksalla. Kahta tuntia ennen Vilperin ristiäisiä mies asensi vielä kattopaneeleja paikalleen isäni kanssa. Vilperin ollessa kahden kuukauden ikäinen muutimme uuteen kotiin. Koti ei silloin ollut kaikkien huoneiden kohdalta täysin valmis, mutta olimme sopineet vanhan talon ostajan kanssa muuttopäivän jo keväällä.

PicMonkey Collage5
Pohjan täryttämistä sekä lattialämmityksiä ja lattian valua.

 

Olemme käyttäneet hyvin vähän ulkopuolista apua. Maankaivuu, sähkötyöt, lattioiden valu ja sisäseinien tasoitus sekä ulkopuolen rappaus taitavat olla ainoat, johon on käytetty apua. Meillä on ollut tuuri saada rakennusapua omasta perheestä. Itsellämme on tietotaitoa, miehen isä auttoi paljon ensimmäisen talomme kanssa, minun isäni taas toisen talon kanssa. Lisäksi veljeni vaimoineen auttoi molempien talojen kanssa kuin olisivat itselleen rakentaneet. Suuri kiitos teille kaikille!

PicMonkey Collage6
Seinän valua. Se vasta puuhaa olikin. Välillä pojat olivat niin nopeita harkkojen asettamisessa, että ikkuna-aukot meinaavat unohtua. Kirjoittelin sitten muistiin heille mihin ikkuna tulee ja minkä kokoinen.

 

Joten tiedän aikatarkkaan ja perinpohjin mitä on rakentaminen. Olen kärrännyt multaa, levittänyt sepeliä, siivonnut, siivonnut ja siivonnut. Kerännyt risuja, pinonnut polttopuita, siirtänyt risukasaa, siirtänyt polttopuiden paikkaa. Ojentanut sitä ja tätä, sahannut, mitannut, kantanut harkkoja, lautoja, teräksiä, putkia ja ennen kaikkea etsinyt hukassa olevaa mittaa, vasaraa tai nauloja. Olen maalannut, villoittanut, koonnut kaappeja. Olen taivuttanut harjateräksiä, tasoittanut betonia, pessyt laastikauhoja ja keittänyt kahvia. Olen sahannut styroksia, lautoja ja levyjä. Olen syönyt makkaraa ja minidonitseja, niin paljon etten enää koskaan syö niitä. Olen kaivanut salaojaputkille kuoppaa 30 celsiusasteen helteessä, olen kantanut pihakiviä 30 celsiusasteen helteessä, olen levittänyt kattotiiliä sateisena kylmänä marraskuun päivänä, asentanut ikkunoita räntäsateessa. Olen istunut lopen väsyneenä styroksikasan päällä, kun radiossa kerrottiin Juicen kuolleen. Olen maalannut seiniä ja itkenyt kun vanha koiramme jouduttiin lopettamaan. Olen riidellyt ja huutanut. Olen nauranut maha kippurassa rättiväsyneenä, olen valinnut innoissani pesuhuoneen laattoja ja olen tuntenut kun Vilperi potkii mukana.

PicMonkey Collage7
Kattotuoleja ja kattotiiliä. Nykyisessä talossamme on olohuoneessa neljän ikkunan levyinen kaari-ikkuna, joka näkyy vasemmalla alhaalla.

 

Koin vanhan talon rakentamisen raskaammaksi. Rakensimme syksyllä ja talvella. Asuimme kauempana ja joka ilta töiden jälkeen ajoimme raksalle ja illalla myöhään kotiin. Söimme ”roskaruokaa” ja joimme termarikahvia. Oli kylmää eikä lämpöä vielä ollut mahdollista saada taloon sisälle. Toisen talon kanssa oli helpompaa, ehkä jo tiesimme mitä tulee eteen, mutta matkaa raksalle oli vain 20 metriä. Sai käydä kotona syömässä. Oli kevät ja kesä sekä valoisaa.

PicMonkey Collage8
Nykyinen talomme jo hyvällä mallilla. Toisessa kuvassa näkyy yleistä sekasortoa sisätöiden aikana.

 

Suuremmilta haavereilta olemme onneksi säästyneet. Kahdessa talossa on tainnut nyrjähtää yksi nilkka, yhdet kuhmut on tullut otsaan, kerran veljelläni meni betonia silmään ja kerran mies astui naulaan. Meidän suhteemme on kestänyt jo kahden talon rakentamisen, vaikka välillä on tuntunut kylmässä, sateessa, pimeässä rakentaessa ettei siitä tule mitään. Työskentelytapamme sopivat hyvin yhteen, siinä ehkä rakkautemme salaisuus. Ensimmäinen talo oli harjoittelua, mutta toisen talon kohdalla tiesimme sanomattakin mitä toinen tarkoittaa. Lisäksi tyylimme on samanlainen. Ei ole tarvinnut kinastella millaiset laatat tai millainen lattia meille tulee.

PicMonkey Collage9
Keittiö. Kuvassa näkyy myös muutaman viikon ikäinen Vilperi. Näistä osista olen molemmissa taloissa saanut aikaan keittiön. Minä kokoan ja mies kiinnittää. se oli työnjako.

 

Olemme myös välttyneet isommilta ongelmilta rakentaessa. On edelleen asioita, jotka mielestäni voisi tehdä helpommin ja nopeammin. Mutta näinkin olemme valmista saaneet. Lisäksi olen oppinut sen, että valaistus ja esimerkiksi pistorasiat ja kaikki kiintokalusteet kannattaa miettiä loppuun asti jo suunnitteluvaiheessa. Ei tarvitse sitten miettiä mille korkeudelle keittiön pistorasia laitetaan, kun et edes tiedä minkä korkuinen kaappi siihen tulee, miehen odottaessa rälläkkä kädessä tietoa. Lisäksi ensimmäisen talon keittiötoimituksessa oli ongelmia ja asuimme ilman keittiö melkein kaksi kuukautta. Onneksi oli mikro olemassa. Koska olemme muuttaneet molempiin taloihin niiden ollessa hieman keskeneräisiä, ne kuuluista listat puuttuivat aika kauan. Ja kröhöm… taitaa puuttua vieläkin jostain.

PicMonkey Collage10
Minä, minä ja minä sekä veljeni.

 

Olenko jo saanut tarpeekseni, vai vieläkö rakentaisin kolmannen talon? Ehkä. Sitten kun lapset ovat isompia. Se viimeinen talo tulee sukutontille lapsuudenmaisemiin. Sitten joskus.

Ps. Vaikka mitenkä lupailin tämän olevan viimeinen postaus meidän kodista, voin keväämmällä esitellä vielä meidän pihaa.

PicMonkey Collage11
Alhaalla vasemmalla takka. Se tuli ulos kasana ja sisälle palat piti kantaa yksitellen ja lajitella muuraria varten numeroidut palat järjestykseen. Oikealla alhaalla nykyisen talomme takka.

 

PicMonkey Collage12
Minä noin 6 viikoa ennen Vilperin syntymää. Ja sitten Vilperi kuukauden ikäisenä.