Lomalle

Pitkään olen tätä harkinnut ja usean itseni käydyn eipäs-juupas-keskustelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että loma on tarpeen.

Varmaan oikeakin loma tekisi kutaa, mutta nyt puhun blogin lomasta. Tällä hetkellä meidän arki on todella kiireistä ja ”kulisseissa” tapahtuu asioita, joita en halua täällä jakaa. Aika paljon oma energiani pyörii nyt lasten (ja meidänkin) hyvinvoinnin ympärillä. Kirjoitettavaa ei oikein ole. Paitsi, että kaikki sairastavat vuorotellen, itselläni töihinpaluun johdosta myös aikoinaan vaivanneet ranneongelmat ovat palanneet tai meidän koti on niin epäjärjestyksessä ettei fiksuja kuvia voi edes ottaa. Kaikki on meillä hyvin, mutta nyt vain tapahtuu liikaa. Vilperi menee esikouluun syksyllä ja vaihtaa hoitopaikkaa. Pitäisi ehtiä panostaa jokaisen lapsen vahvuuksiin ja heikkouksiin. Parisuhdettakin pitäisi jaksaa hoitaa ja ystäviä ei saisi unohtaa. En jaksa panostaa kirjoittamiseen, vaikka haluaisin. Illalla haluan vain mennä ajoissa nukkumaan. En halua stressata postausten kirjoittamisesta, en halua kirjoittaa pakolla.

Raskain mielin ja sydämin täytyy todeta, että nyt aikani ei vain riitä, energiani ei vain riitä eikä intohimoni. En aio lopettaa blogia, jään vain hetkeksi lomalle. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu, joskus useammin, joskus harvemmin. Kirjoittelen tänne ainakin silloin tällöin askartelu- ja käsityöohjeita ja palaan meidän oikeilla kuulumisilla kesällä. Parhaiten pysyt perässä uusista jutuista seuraamalla meidän Facebook-sivuja. Tai instagramissa nimellä kolmepientaporsasta.

Oikein hyvää kevättä teille ja palaan rentoutuneena takaisin! Ettehän unohda meitä sillä välillä!

WP_20160311_15_28_50_Pro

WP_20160311_15_28_55_Pro

WP_20160312_17_44_01_Pro

Kiireistä arkea

DSC_0793

Kiireisen arjen keskellä mulla on viimein aikaa istua kirjoittamaan mitä meille oikeasti kuuluu tällä hetkellä. Päivät ja viikot vilahtavat ohi hetkessä ja perjantait sekä viikonloput menevät yleensä siivotessa, pyykätessä ja ihan vain levätessä sekä tietenkin lasten kanssa. Vaikka osasin odottaa, että töihinpaluuni jälkeen tällaista olisi odotettavissa, on se siltikin yllättänyt minut. Lisäksi on ollut kaikenlaista extraa, menoa ja sairastelua. Vaikka me pyrimme miehen kanssa vuorotellen olemaan pois sairaan lapsen kanssa tai viemään heitä neuvolaan tai korvatarkastukseen, on asioita jotka minä vain tiedän paremmin. Voisin tietenkin kirjoittaa miehelle muistilappuja, mutta olen todennut paremmaksi mennä itse, aina se informaatio minulle jälkekäteen ei nimittäin ole ollut kovin laaja. Nämä kaikki pyrin tietenkin varaamaan päivän alkuun tai loppuun, jottei tarvisi olla pois töistä, mutta aina se ei onnistu.

Jos nyt ajatellaan tätä vuotta, noin kahta kuukautta, on meidän arjessa ollut usean nuhan lisäksi, kolme lasta eri aikaan kuumeessa, yksi korvien putkitus, yksi nielurisaleikkaus kahden viikon sairaslomalla, yksi puheterapia, kaksi korvalääkärikäyntiä, mahatautia, kaksi omaa lääkärikäyntiä poskiontelotulehduksineen. Tällä viikolla alkoi Vilperin uimakoulu, on yhdet kaverisynttärit, kaksi lääkärikäyntiä, lasten valokuvaukset päiväkodissa kahtena päivänä, viikonloppuna tuettu päivä Superparkissa, yhdet synttärit, yksi kipeä ranne, yksi nuhansa takia huonosti nukkuva lapsi ja yksi huonosti nukkuva äiti. Ensi viikolla on taas uimakoulua kolmena iltana, yksi vasu, yksi lääkärikäynti. Ja siis töitäkin pitäisi tehdä. Minulla alkoi töissä todella tiukka jakso, sillä yksi työntekijöistämme jäi äitiyslomalle ja häneltä kesken jääneet työt siirtyivät minulle omien töideni lisäksi. Ylitöitähän ei voi tehdä, sillä saan kelasta tukea, koska teen vain 30 tuntia viikossa. Yritä siinä sitten pysyä aikatauluissa.

Mutta tätä tämä on. Ruuhkavuosia. Yritän muistaa sen joka hetki, kun tekee tiukkaa, kun lapset tappelevat, kiukuttelevat, syövät lunta, kaatavat pähkinät vastaimuroidulle lattialle, lääppivät tumpuillaan likaista autoa tai kaahaavat pikkukärryillään kaupassa. Kun he itkevät pahaa oloaan, väsymystä, nuhaansa tai harmistusta. Kun he käyvät ylikierroksilla väsymyksestä, nälästä tai jännityksestä. Kun he pyytävät syliä, pipin puhallusta tai iltasadun lukua, apua legojen kokoamiseen tai tulevat yöllä viereen nukkumaan. He eivät tee niin enää 15 vuoden päästä. Minun arkeni on heidän lapsuutensa.

Mielummin otan heidät mukaan askartelemaan kutsukortteja, leipomaan tai tekemään ruokaa. Otan heidät mukaan kauppaan (tai ainakin yhden heistä) mieluummin kun menisin sinne yksin. Mieluummin katselemme yhdessä pikku kakkosta kuin silittäisin yksinäni vaatteita.

Viime viikonloppuna ehdimme viettää paljon aikaa lasten kanssa. Lauantaina kävimme yhdessä kaupoilla ja jo tutuksi tulleella perinteellä eli syömässä cittarin salaattipöydästä salaatit. Lapset kutsuvat cittaria perhekaupaksi, sillä sinne menemme aina yhdessä ostoksille ja syömään. Sunnuntaina kävimme paikkakuntamme lastentapahtumassa touhuamassa hien pintaan ja sen jälkeen lähdimme yhdessä Ikeaan. Syömään ja ostoksille. Isommat lapset pääsivät Ikean leikkihuoneeseen tunniksi leikkimään ja me muut teimme pieniä ostoksia. Kaikille maistuivat lihapullat ja makaronilaatikko ja jälkiruoaksi lapset saivat jäätelöt.

Tätä ja kaikkea muuta arkista kuuluu siis meille. Kuukauden päästä vietetään Tyllerön synttäreitä, joista kuulette varmasti enemmän. Mitäs teille kuuluu?

DSC_0589

Mitäs meille?

Minulla on ollut viimeiset pari viikkoa aika kiireistä. Heti kun sain Vilperin synttärit pois alta, aloin suunnitella ja tehdä joulukortteja. Samalla pitäisi myös miettiä Palleron tulevia synttäreitä. Olen tehnyt isänpäivälahjoja ja kortteja, yksin ja lasten kanssa. Olen tehnyt joululahjoja ja joulukalenteria lapsille. Olen yrittänyt tehdä muutamaa neuletyötä valmiiksi ja miehelle hääpäivälahjaa. Olen kirjoittanut muutamia artikkeleja, jotka julkaistaan eräässä jäsenlehdessä. Samalla suunnittelen tänne blogiin tulevaa joulukalenteria.

Jotenkin lisäksi tuntuu, että kaikkien hammaslääkärikäynnit, vasut, influenssarokotteet ja muut lääkärikäynnit ovat kaikki juuri nyt. Nyt varmaan mietitte miksi kaikki nyt ja kiireellä? No, paljastan sen teille perjantaina.

Tänään oli lapsilla Halloween-juhlat päiväkodissa. Kuten kerroinkin jo, he pukeutuivat merirosvoiksi. Tämän näköisiä rosvoja meiltä lähti! (Kuvat on otettu kännykällä kiireellä, joten laatu ei ole parasta…pahoittelen!)

WP_20151028_07_39_31_Rich

WP_20151028_07_39_49_Rich

WP_20151028_07_45_59_Rich

WP_20151028_07_46_34_Rich

Kotia en pahemmin koristele, ulkona nököttää yksinäinen kurpitsa, jonka sain anopilta ja koversin sen.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

WP_20151028_08_20_49_Rich