Virkattu Minions

Meilläkin riemuitaan pienistä keltaisista miehistä, Kätyreistä. Kun Vilperi oli kovin kipeä leikkauksensa jälkeen, ajattelin hieman piristää hänen mieltään. Niinpä etsin netistä kivan ohjeen ja virkkasin hänelle oman Kätyrin, tämä oli Stuart. Keltaista lankaa jäi jäljelle kivasti, joten ehkäpä Bob ja Kevinkin saapuvat meille jonain päivänä. Tämä kelpasi Vilperille mainiosti!

Mitäs tykkäätte?

DSC_1013

DSC_1014

DSC_1016

DSC_1020

Joulukalenteri: Luukku 14

DSC_0374

Vaikka olemme päättäneet mieheni kanssa, että ostamme lapsille vain yhden yhteisen joululahjan, olihan minun pakko jotain ihan pientä keksiä. Ja tällä kertaa se joku ihan pieni tehtiin virkkaamalla.

Olen ihaillut netistä muiden virkkaamia herkkuja ja joitain itse tehnytkin aiemmin. Mutta nyt teki mieli karkkia. Virkkasin siis lapsille kotileikkeihin lakritsia. Nämä olivat helppoja ja nopeita tehdä. Ei vaativia kaavoja. Vain pieniä palasia, jotka ommellaan yhteen.

Kuvausta varten ostin viereen oikeita karkkeja ja itsellekin herahti vesi kielelle. Eipä siis ihme, että Pallero seurasi vieressä herkeämättä.

DSC_0376

DSC_0373

DSC_0366

DSC_0365

Joulukalenteri: Luukku 12

Jokavuotinen ongelma: mitä antaa lahjaksi päiväkodin tädeille tai luokanvalvojalle? Ainakin Tyllerön ryhmässä kerätään rahaa yhteistä pientä lahjaa varten, mutta annamme silti vielä oman pienen lahjan. Ai miksi? Koska olen sen jo suunnitellut valmiiksi ja Vilperin ihana päiväkotitäti tarvitsee siltikin joululahjan.

Ajattelin ensin tehdä itse jalkakylpysuolaa, mutta sitten mieleeni tuli itse tehty vartalokuorintavoide.

Kokeilin ensin itse useita erilaisia kuorintoja, toiset olivat niin epäilyttävän värisiä, että niitä ei voisi lahjaksi antaa. Itseäni miellyttävimmän näköisen ja tuoksuisen (!) kuorinnan löysin täältä. Piparkakun tuoksuinen kuorintavoide on todella sopiva lahja jouluksi. Kuten alkuperäisessä ohjeessakin sanotaan, kuorintavoide on aika karkeaa, joten se sopii vain vartalolle. Itsekin sitä kokeilin ja karkeaa oli, mutta kookosöljy jätti aivan ihanan tunteen iholle. Ehkäpä koitan tehdä tädeille hieman öljyisemmän version tai sitten vain toivon, että he eivät ole kovin herkkäihoisia.

Lisäksi ostin vielä pienet pyyhkeet pakettiin, jotka sitten paketoin lähempänä joulua. Teen kuorintavoiteen vasta viime tipassa, jotta se säilyisi mahdollisimman pitkään. Lisäksi laitan purkkeihin vielä etiketin. Näissä kuvissa oleva kuorintavoide sekoittui hieman huonosti, kun olin niin hätäinen kuvauksen kanssa…hups.

DSC_0478

DSC_0469

Joulukalenteri: Luukku 11

Koska kaupan valmiista suklaakonvehdeista ei löydy oikein minulle sopivia suklaita, yritin tehdä niitä itse. Tai siis löytyyhän sieltä hyllyiltä vaikka mitä, mutta sellaisia sopivan suklaisia, vähän sokeria sisältäviä konvehteja on vähän.

Olen aiemminkin tehnyt omia kokeilujani ja nyt taas Pirkan Ruoka-lehden (4/2015) ilmestyttyä innostuin uudelleen. Tein viittä erilaista konvehtia, osa suoraan kyseisestä lehdestä, osa soveltaen ja yksi ohje Antipastaa-blogista. Tulihan niistä ihan jees, mutta sitä täydellistä ohjetta en ole vielä löytänyt. Jatketaan siis etsimistä.

Tein Pistaasi-suklaaherkkuja, Suklaakonvehteja, Raakasuklaata kahdella tavalla ja piparkakkutaikinalla täytettyjä suklaakonvehteja.

Käytin 70% tummaa suklaata. Pistaasiherkkuihin käytin vain pistaasipähkinöitä ja niistä tuli parhaita näistä viidestä. Suklaakonvehteihin käytin sokeroimatonta maapähkinävoita ja täyte olisi ehkä kaivannut hieman makeutusta. Raakasuklaata tein karpaloista ja toisia piparminttuaromista. Piparkakkutaikinakonvehdit olivat jees, mutta eivät ihan omaan makuuni.

DSC_0393

DSC_0383

Joulukalenteri: Luukku 9

DSC_0354

DSC_0353

DSC_0351

Eilen näytin teille, miten olin taitellut kirjasta sydänkoristeen. Näytän teille vielä, kuinka askartelin kirjoista joulukuusia. Näitä voi antaa lahjaksi vaikkapa naapureille, sen iänikuisen konvehtirasian sijasta.

Yritin aluksi etsiä netistä ohjetta, jossa olisi tullut oksat esille, mutta sellainen olisi onnistunut vain reunat leikkaamalla. Tein sitten yksinkertaisemman kuusen, mutta ei tässäkään mitään vikaa ole!

Tässä mallissa ei kirjan kansia tarvita lainkaan, joten voit valita jonkun rumemmankin kirjan. Sitten vain taittelemaan sivuja. Ensin 90asteen kulmassa sivun yläreuna kirjan taitokseen ja sitten vielä toisen kerran niin, että taitettu reuna menee kirjan taitokseen. Vielä alareunaan tullut lipare tasaiseksi. Näin teet jokaiselle sivulle. Lopuksi vielä koristelin kuusta glitteriliimalla ja laitoin latvaan tähden.

DSC_0465

DSC_0466

DSC_0467

DSC_0468

Eikö ole kaunis?

Joulukalenteri: Luukku 4

Muistan kun lapseni leikkailimme paperista lumihiutaleita ikkunoihin. Ajattelin, että se voisi olla hauskaa puuhaa myös meidän lapsille.

Joten istahdimme eräänä päivänä pöydän ääreen ja opettelimme leikkaamaan kuvioita. Tavallinen paperi tuntui kovin paksulta, joten itse käytin leivinpaperia tässä puuhassa. Lapsista oli hienoa nähdä, miten jokin yksinkertainen kuvio muuttui aivan toisenlaiseksi kun paperin aukaisi. Saimme aikaan sydämiä, tähtiä, neliöitä ja ympyröitä. Osan kuvioista lapset leikkasivat itse, toisiin piirsin paperille viivat.

Sitten vielä yhdessä teippasimme ne ikkunaan ja hieno luminen maisema oli valmis. Kilpaa lapset esittelivät hiutaleita töistä palaavalle isille.

DSC_0442

DSC_0443

DSC_0446

DSC_0460

DSC_0461

DSC_0462

Joulukalenteri: Luukku 3

DSC_0336

DSC_0337

DSC_0338

DSC_0339

Vielä ehtii! Nimittäin tehdä itse joulukortit.

Tänä vuonna meillä mentiin aika peruslinjalla, ilman valokuvia. Aika monena edellisenä vuonna olen suunnitellut kortit perhevalokuvan ympärille, mutta valokuvan otto on aina ollut tuskaa. Ja sitten on saanut valita niistä epäonnistuneista otoksista sen parhaimman ja yrittänyt muokata sitä paremmaksi.

Itse asiassa, sanoin miehellekin että tämän vuoden joulukortit ovat kyllä halvimmat vähään aikaa. Korttipohjat olen ostanut jokunen vuosi sitten alennusmyynnistä joulun jälkeen, tonttukuvat ovat itseasiassa joulukortteja, jotka ostin Tiimarin loppuunmyynnistä ja leikkelin ne sopiviksi. Tuon tekstipaperin, joka on pohjalla, tein itse tekstinkäsittelyohjelmalla ja tulostin. Joten itsetehdyt kortit eivät välttämättä maksa paljon, jos vain osaa olla kauaskatseinen.

Mies osti minulle vähän aikaa sitten uuden paperileikkurin, jolla työ sujuikin nopeasti ja vaivatta. Hups vain, niin kortit oli tehty. Lokakuussa. Sisäpuolelle kirjoitin vielä jokavuotiseen tapaan meidän perheen kuulumisia, joten valokuvaa ei varmaan kukaan kaipaakaan.

Minkä näköisiä kortteja teiltä lähtee tänä vuonna ystäville ja sukulaisille?