Koira kotona: hyvä vai huono asia?

DSC_0663

altAqvwceuAQmDOn6kqds94MQbJM7a2gxEsp6fOr_jlhYvK

WP_20150413_006

Kuten olen jo maininnutkin aiemmin, meidän Elvis-koira majailee pääosin mummun hoteissa. Kuitenkin viimeiset neljä viikkoa Elvis oli taas kotosalla. Kun Elvis lähti takaisin mummulle, tuli ikävä. Jäinkin miettimään koiran olemassaolon hyviä ja huonoja puolia meidän perheessä ja elämäntilanteessa.

 

Plussat:

  • Jonkun (lähinnä minun) on pakko saada aamulla ajoissa vaatteet niskaan ja lähteä Palleron kanssa ulkoiluttamaan Elvistä. Mies vie isommat lapset hoitoon, joten minä hoidan koiran.
  • Jonkun on myös lähdettävä illalla tekemään pidempi lenkki. Aika usein se olin minä, ja aivan upea tunne tuli sen jälkeen. Se oli myös niitä harvoja omia hetkiä ilman lapsia. Eipä tule kovin helposti itsenään lähdettyä lenkille.
  • Lapset rakastivat silitellä ja halailla Elvistä ja hienosti Elvis jaksoikin sitä.
  • Varsinkin Tyllerö halusi aina lähteä pissattamaan Elvistä ja annoimme hänen pitää yksin kiinni hihnasta. Se toi Tyllerölle onnistumisen hetkiä ja hän oli ylpeä itsestään.
  • Kuten myös annoimme lasten vuorotellen viedä Elvikselle ruoan tai temputtaa häntä (ja sen jälkeen palkinto).
  • Jonkinlainen turvallisuudentunne, varsinkin jos olin yksin kotona ilman miestä.

 

Miinukset:

  • Elvis räksyttää toisille koirille, pyöräilijöille ja rattaille. Se ärsyttää, joskus paljonkin. Ehkäpä Elvis on joskus pelästynyt niitä, sillä ei se aina ole haukkunut niin.
  • Elvis voi puolustaa reviiriään ja kun kuulee epäilyttävän äänen tai kolahduksen, alkaa haukkuminen. Yleensä silloin kun Pallero on päiväunilla.
  • Elvis on myös aika arka ja viihtyy parhaiten lähellä kotia. Varsinkin illalla, kun lähdemme lenkille ja on jo pimeää, Elvis on eri mieltä kanssani vauhdista ja suunnasta. Hän pysyisi visusti pienessä piirissä. Mummu on tottunut lenkkeilemään päivänvalolla, me taas ehditään illalla paremmin.
  • Kun Elvis kokee lasten tulevan liian lähelle, hän ärähtää ja voi näykätä. Ymmärrän Elvistä, mutta silti pelästyn joka kerta.
  • Se ikuinen harjaus, kynsien leikkaus ja kurakeleillä tassujen pesu.
  • Lenkille on lähdettävä säällä kuin säällä.
  • Vaikka kuinka harjaisi koiraa, karvoja on joka paikassa ja paljon.
  • Ei voi lähteä pidemmälle reissulle, sillä koiraa ei voi jättää yksin kotiin.

 

Tässäpä nämä. Monen miinuslistalla olevan asian saisi korjattua, jos vain jaksaisi panostaa koiran koulutukseen ja kehumiseen. Valitettavasti tällä hetkellä ei aika riitä siihen. Tunnen kyllä syyllisyyttä siitä, mutta mummu on aivan haltioissaan Elviksen seurasta, joten meidän perheessä toimii tämä tapa.

Mainokset

Helmikuun ilon aiheita

Tässä teille kuvien muodossa helmikuun pieniä ilon aiheitani:

DSC_0392

DSC_0395

DSC_0396

Helmikuussa olemme nauttineet lasten kanssa paljon ulkoilusta, luistelusta, lumesta ja kauniista talvipäivistä. Aurinkokin on pilkahdellut ja on jo keväinen olo.

 

DSC_1136

Toisaalta taas on ihanaa lämmitellä sisällä takan lämmössä, kun ulkona on sateinen ja loskainen ilma.

 

DSC_1129

DSC_1121

Tämä näky saa aina hymyn huulille. Lasten vesileikit, vaahtokylvyt ja lumiankat.

 

DSC_0318

Sain kun sainkin itselleni kapselikeittimen syntymäpäivälahjaksi. (Keitin on jo käytössä vaikka synttärit ovat vasta maaliskuussa). Keittimestä voit lukea enemmän täältä.

 

Mikä sai teille hymyn huulille helmikuussa?

Pieniä ilon aiheita

Palleron univaikeuksien takia olen ollut itsekin kovin väsynyt. Nyt näyttää siltä, että unirytmi alkaa muotoutua ja saan itsekin nukuttua enemmän. Jaksankin siis enemmän. Elämä ei ole enää pelkkää korvatulehdusta ja valvomista. Elämässä on muutakin.

Jaksan taas nauttia elämän pienistä iloista, arjen positiivisista asioista. Muun muassa seuraavista asioista olen ollut onnellinen, iloinen ja kiitollinen tammikuussa.

WP_20141223_004Lapset

WP_20150112_008

Vihdoinkin lunta ja lapset saavat leikkiä ulkona kunnolla

WP_20150123_007

Ensimmäiset haparoivat askeleet ulkona

DSC_0125

Lämmin kaakao

DSC_0071

Kaurapuuro! Olen löytänyt sinut uudelleen!

DSC_0139

Suusta pilkottavat hampaat

WP_20150126_003

Lenkki raittiissa ilmassa

 

Lapset tuovat minulle iloa aina, oli kesä tai talvi, maanantai tai torstai, hyvä tai huono päivä. Ja vaikka he aiheuttavatkin silloin tällöin harmaita hiuksia ja ennenaikaisia ryppyjä, he ovat elämäni tähdet. Kliseistä.

Onneksi loppuvuoden loskakelit ovat taaksejäänyttä aikaa ja lumi tuli jäädäkseen. Lasten kanssa jaksaa itsekin leikkiä ulkona pidempään, kun maa on valkoisena. Lisäksi meidän suht isosta pihasta löytyy ihan kiitettävästi kolattavaa ja mikäs sen hauskempaa, kun leikkiä isossa lumikasassa, kaivaa sinne kuoppia tai kieriä alas. Palleron opittua kävelemään, hänetkin on voinut laittaa ulos hieman jalottelemaan. Kovin kauaa hän ei jaksa toppakengissään vielä töpötellä, mutta kun kevät koittaa, hän on muiden perässä touhuamassa.

Jos joku on ehdoton talvipäivien suosikkini, niin se on kaakao. Kunnon maitoon keitetty kaakao. Mieluiten pienellä, tai noh..isolla, nokareella kermavaahtoa. Nam! Tulee oma lapsuus mieleen, kun mummoni keitti meille kaakaota aina sitä pyydettyämme.

Noudatan itse viljatonta diettiä viljan aiheuttaessa minulle vatsanväänteitä ja iho-oireita. En ole juurikaan ollut leipomusten tai leipien perään koskaan (jos juustokakkua ei lasketa mukaan), joten gluteenittomat vaihtoehdot ovat jääneet minulta kokeilematta. Nyt viime aikoina jostain syystä minulla on alkanut tehdä mieli kaurapuuroa. Voisilmällä. Ostinkin sitten gluteenittomia kaurahiutaleita ja tein itselleni erän puuroa. Nam! Eikä puuro ainakaan pieninä määrinä nautittuna ole aiheuttanut oireita.

Iloa tuottaa myös Palleron pienet hampaat, kaikki seitsemän kappaletta. Varsinkin kun ne vilahtelevat suusta hänen nauraessaan. Sitä hymyä niin kaivattiin koko loppuvuosi.

Ja kuten jo aluksi totesin, nyt minulla riittää virtaa taas ulkoilla ja lenkkeillä. Vapaaehtoisesti, vain siksi, että raitis ilma tekee hyvää ja aamuisin on niin rauhallista.

 

Taidankin jatkaa itseni haastamista ja kertoa teille kuukauden päästä mistä löysin onnen helmikuussa!

Mitä positiivisia asioita sinun elämästäsi löytyy?