60-vuotisjuhlat 1950-luvun tyyliin

No niin, vielä voisin kertoa yleisesti miten meidän 50-luvun synttärit menivät.

Perjantaina pääsimme koristelemaan juhlapaikkaa ja laittamaan kaikki valmiiksi. Meitä helpotti suuresti, että siellä oli jo edellisiltä käyttäjiltä pöydät ja tuolit paikoillaan ja pöytäliinat pöydissä. Meidän ei tarvinnut kuin siirrellä ne haluamiimme kohtiin. Sitten minä aloitin pöytien koristelun. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, pöytiin tuli kaitaliinat, lasipurkkeihin kukka-asetelma ja viinilasikyntteliköt.

Pöytiin laitoin lisäksi arvoituksia, anagrammeja 1950-luvun sanoista. Jokaisessa pöydässä oli kolme sanaa ja jokaisessa pöydässä sanat olivat erilaisia. Tämä oli sellainen, että niitä sai halutessaan tehdä ja käydä nurkan takana kurkkaamassa oikean vastauksen. Esimerkiksi KUULA KONSA on KANSAKOULU tai RITVA VALIO on OLAVI VIRTA. Myös 1950-luvun trivia oli suosittu. Yhdistä oikeat sanat toisiinsa. Toisella puolella oli henkilöitä ja toisella puolella niihin liittyviä asioita. Esimerkiksi URHO KEKKONEN oli Suomen Presidentti tai PAUL ANKA lauloi Dianaa. Myös tämä oli vapaaehtoinen ja oikeat vastaukset löytyivät nurkan takaa.

Lasten puuhahuoneeseen laitoin ongintapisteen, pöydälle värityskuvia ja helmikorupisteen. Lattialle levitin ison paperin, johon lapset saivat piirrellä haluamiaan kuvia. Lisäksi poikia varten lattialle tuotiin automatto ja pikkuautoja. Voin sanoa, että tämä puuhahuone oli sekä tarpeellinen että erittäin pidetty. Vaikka lapsia oli vain seitsemän, iältään 2-7-vuotiaita, kaikki lapset viihtyivät siellä. Myös isompia ”lapsia” puuhahuone kiinnosti. Pienellä vaivalla sai lapset viihtymään, pois aikuisten jaloista eikä kukaan tylsistynyt.

Tarjoilupöytään kuului tietenkin hortensian lisäksi kahvikupit, polka dot-servetteineen. Olimme miettineet tarjoilun myös 1950-luvulta. Silloinhan tarjoiltiin paljon makeita herkkuja, oli pipareita ja kakkuja useita sortteja. Suolaisia taas ei juurikaan ollut. Kovan pähkäilyn tuloksena päätimme tarjoilla voileipiä ja vanhan ajan levylihapiirakkaa. Muuten oli niitä makeita. Suurin osa tarjoiluista oli äitini käsialaa, täytekakku tilattiin leipomosta. Pullakranssin teki työkaverini ja lihapiirakan tätini.

Tarjolla oli siis voileipiä: Kinkku-juustoleipiä ja muna-anjovisleipiä sekä lihapiirakkaa. Sitten oli pullakranssi, unelmatorttu, tiikerikakkua, vironperänkakkua, pumpulikakkua. Pikkuleipinä oli vaniljaseppeleitä, kaneliässiä ja herrasväen pikkuleipiä. Myöhemmin tarjoiltiin vielä täytekakkua. Juomana oli kahvia, teetä, mehua, maitoa ja kotikaljaa. Lisäksi oli vishyjä.

Lisäksi pöydässä oli 50-luvun karkkeja. Wienernougaata, kettukarkkeja ja kiss-kissejä. Olin lisäksi ostanut apteekin salmiakkeja, olihan synttärisankari viettänyt työuransa apteekissa. Yleisesti tarjoilut saivat paljon kiitosta. Lisäksi juhlia helpotti se, että suurimman osan pystyi tekemään pakastimeen valmiiksi hyvissä ajoin. Ainoastaan voileivät tehtiin lauantai-aamuna. Onneksi meitä oli useampia tekijöitä, näistä stressasin etukäteen, ihan turhaan. Voileivät olivat nopeasti tehty.

Juhlat menivät hienosti, itseäni jännitti aluksi tervetulopuheen pitäminen, mutta kaiketi se meni hyvin. Me nautimme juhlista ja jälkeenpäin olen kuullut, että vieraatkin tykkäsivät. Se lienee tärkeintä. Nyt siirrän ajatukseni jo Vilperin tuleviin synttäreihin, musta-keltaiseen teemaan.

Mainokset

Koristeita fiftarijuhliin

Minä sain vapaat kädet suunnitella äitini 60-vuotisjuhlat. Ja kun minulle antaa vapaat kädet, teen kaiken tarkasti ja rakkaudella. Kutsukortit tehtiin jo alkukesästä. Silloin ajatus oli hieman toinen ja sen takia kutsukortit ovatkin aivan eri maata kuin muu juhlakoristelu. Se on vaivannut minua suuresti =), olisi pitänyt jo silloin miettiä tarkemmin.

Kutsut olivat vaaleanpunaiset. Pahville oli tulostettu äidistäni vanha kuva ja siihen kutsuteksti. Koko komeus oli kääritty ”kakkupaperiin” ja vaaleanpunaisella nauhalla kiinni. Tästä kortista en aio laittaa kuvaa tänne, koska kyseessä ei ole minun juhlani. Mutta siis. JOS olisin ajatellut asiaa pidemmälle, kortti olisi tietenkin ollut tummanpunaisella pohjalla ja nauhana olisi käytetty punaista polkadot-nauhaa. Muutenhan kortti on kaunis!

Sittemmin siis teemaksi vaihtui punainen polka dot. Ja siitä lähtien olen metsästänyt kaikkea siihen sekä 1950-lukuun liittyvää.

Nopeasti teeman ympärille muodostuivat Riihimäen lasin lasipurkit, maitotonkat, ruusut ja neilikat. Lisäksi metsästin vanhoja lehtiä ja onnistuinkin löytämään lehden, joka oli julkaistu 1.9.1956. Äitini pisti vielä paremmaksi ja löysi lehden, joka oli vain kolmea päivää ennen hänen syntymäänsä julkaistu.

Teimme pöydän, johon asettelimme vanhat sanoma- ja aikakauslehdet, vanhat kamerat ja transistoriradion. Olin lisäksi tehnyt juhlalehden, jossa oli sekoitus äidin elämää ja kattava pakkaus 1950-lukua. Olin kirjoittanut ylös keitä julkkiksia oli syntynyt samana vuonna, kuka oli kuollut ja mitä kaikkea esimerkiksi oli tapahtunut äidin syntymäpäivänä. Siellä täällä oli vanhoja lehtimainoksia. Lopussa oli äidin omia muisteluita omasta elämästään, koulusta, tansseista jne. Jokainen vieras/perhe sai tällaisen lehden muistoksi kotiin. Kyllä tätäkin lehteä jokusen tunnin olen väsännyt, muokannut ja muokannut. Mutta ainakin osaan kertoa kaikenlaista 50-luvusta, jos joku kysyisi.

Lahjapöytään tein valokuvakollaasin äidistä. Hankin vanhan ikkunakehyksen, josta poistin lasit. Sitten viritin siihen naruja, joihin ripustin pienillä pyykkipojilla (punaisia ja valkoisia) valokuvia. Olin muokannut niin vanhat kuin uudetkin kuvat mustavalkoisiksi. Tein aikarajauksen siihen, että minusta ja veljestäni oli vain vauvakuvia. Sen uudempia kuvia en laittanut esille. Tämä oli yksi juhlien hitti. Ihmiset tykkäsivät katsella vanhoja kuvia ja tämä sai paljon kehuja. Jos äitini haluaa, säilyy kollaasi myös koristeena kotona.

Mitäs sitten? Tarjoilupöytään laitoimme keskelle vanhan maitotonkan, johon laitoimme hortensian. Aluksi ajatus oli tehdä tähänkin kukka-asetelma, mutta viime hetkillä keksin hortensian. Sehän on niin vanhanaikainen kukka, äidin lempikukkia ja tuo meille kaikille mieleen myös mummuni, äitini äidin. Koristelin vain tonkan polkadot rusetilla, ja todella näyttävä asetelma oli valmis.

Muihin pöytiin tehtiin myös kukka-asetelmat. Ne tulivat lasipurkkeihin. Koristelin purkit juuttinauhalla ja samalla polkadot-nauhalla kuin maitotonkankin. Kävin ostamassa Plantagenista tummanpunaisia ruusuja ja morsiusharsoa ja sain aikaan kuusi ruusuasetelmaa. Yhden hinnaksi tuli 5 euroa. Pöytiin tuli myös kynttiläasetelmat. Ostin viinilaseja ja käänsin ne nurinpäin pöydälle. Päälle laitoin punaiset tuikut ja lasien sisälle tein kreppipaperista neilikat. Kaitaliina oli Ikeasta ostettu poistokaitaliina.

Ja täytyihän sitä lasten iloksi muutama ilmapallokin laittaa roikkumaan. Näillä koristeilla mentiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

1950-luvun juhla-asut

No niin, äidin synttärijuhlat on juhlittu ja on aika kertoa juhlista ja näyttää upeita kuvia.

Tässä postauksessa esittelen vielä kaikki vaatetukset. Omani, mieheni ja lastenkin vaatteet vielä uudemman kerran. Ajatus siis lähti siitä, että äitini on syntynyt 1956. Päätimme pitää juhlat 1950-luvun hengessä. Oli aika hienoa päästä suunnittelemaan sellaisia juhlia ja miettimään vaatetusta viimeisen päälle.

Oman pukuni tilasin jo aikoja sitten Miss Windy Shopista. Pukuni on Dolores Doll Black Polka Dot . Tyllimekon tilasin muualta. Jalkaani laitoin ballerinat ja se olikin täysin oikea ratkaisu. En ole muutenkaan mikään korkkari-ihminen ja koska olin juhlien vastaava häslääjä, säntäilin koko ajan paikasta toiseen. Jalkani olisivat olleet aivan muusina loppuillasta.

Kaulassani oli mustat helmet, korvissa valkoiset helminapit ja ranteessa valkoinen helmikoru. Tein itse 50-luvun meikin, joka nyt onnistui suht hyvin. En lähtenyt kovinkaan paljon silmiä korostamaan, koska en yksinkertaisesti osannut sitä niin hyvin. Huulet olivat kirkkaan punaiset. Kävin kampaajalla otattamassa tyyliin sopivan kampauksen ja olin aivan ihastunut lopputulokseen. Se sopi kuin nenä päähän mekkoni kanssa.

Olin 100% tyytyväinen kokonaisuuteeni. Tunsin itseni niin naiselliseksi ja 50-lukulaiseksi. Kerrankin juhlavaatetuksessa ei ahdistanut. Mekolle on jo seuraavat juhlat tiedossa, niin rakastunut olen siihen.

Lasten pukeutumisen esittelinkin jo viimeksi, mutta näette vielä parempia kuvia. Pojat olivat kuin nuoria kapinallisia farkut jalassa. Palleron hiukset eivät kauan asennossa pysyneet, mutta en stressannut asiasta. Tyllerö taas pyöriskeli oman tyllimekkonsa kanssa niin söpönä ponnari heiluen. Lapset puuhailivat omiaan ja touhusivat niin, että vähän väliä olin jonkun kengännauhoja solmimassa. S-serkku pukeutui eri tavalla kuin meidän lapset. Hän oli pukeutunut kuten eno ja mieheni.

Miehet pukeutuivat mustiin housuihin, valkoisiin kauluspaitoihin ja henkseleihin. Päässä heillä oli mustat hatut. Niin komeita miehiä he olivat! Juuri sopivasti 50-lukua ja vähän jopa dramaattisen näköisiä.

Voin täydestä sydämestäni sanoa, että pukeutuminen meni nappiin kaikilla (Pallerolle jos vielä olisi sen nahkatakin löytänyt, niin kaikki olisi ollut täydellistä). Olen iloinen, että näimme sen vaivan, sillä se kruunasi juhlat. Lopuksi vielä kuva meidän fiftariperheestä.

Seuraavissa postauksissa esittelen koristeita ja kerron muutenkin juhlien kulusta.

Fiftariasut lapsille

Kuten siis jo mainitsin, äitini juhlat järjestetään 1950-luvun teemalla. Pukeudummekin siis fiftari-tyyliin. Lapsia myöden.

Yritin ottaa lapsien vaatetuksesta kuvia samalla kun tarkistin, että kaikki tarvittava olisi mukana. Kuvat ovat valitettavasti otettu kännykällä, meidän kamera kun reistailee pahasti. Yritän saada sen korjatuksi ennen juhlia. No, kuvat eivät ole täydellisiä. Ainoa joka halusi poseerata, oli Tyllerö. Enkä nyt alkanut viimeisen päälle hiuksia laittamaan. Näette kuitenkin millaisissa vaatteissa meidän lapset juhlivat.

Pojille laitan James Dean-tyyliin farkut, valkoiset t-paidat ja takit. Vilperille nahkatakin ja Pallerolle farkkutakin, ihan vain siksi kun en löytänyt sopivan kokoista nahkatakkia tähän hätään. Etsitty kyllä on. Jalkaan vissiin mustat kengät, tennareita meillä ei ole. Palleron tukka pitäisi kammata taakse jollain geelillä. Isi saa hoitaa sen.

Tyllerö saa polkadot-mekon ja tyllihameen. Ballerinat onkin vanhat juhlakengät. Lisäksi kaulaan helmet ja tukka ponnarille. Lisäksi hiuksiin nauha. Otan Tylleröllekin nahkatakin mukaan, mutta hän ei ollut niin innokas sitä juhlissa käyttämään. Mekko kun ei näy muuten hyvin =).

Oman vaatetukseni näytän myöhemmin, mutta tylliä ja pallomekkoa löytyy äidiltäkin.

Mitäs mieltä? Ovatko vaatteet tarpeeksi 50-lukua?