Kotitöitä lasten kanssa

Kiireiseen arkeen kuuluu tietenkin myös kotityöt. Suurimmaksi osaksi ne tietenkin kuuluvat vanhempien vastuulle, mutta yritän aina mahdollisuuksien mukaan ottaa lapsia mukaan kotitöihin. Aina kiireessä sitä ei huomaa lasta, vaan yrittää itse tehdä kaiken, koska silloin pääsee askareesta nopeammin. Mutta viikonloppuisin on helpompaa ottaa lapsi mukaan ja opettaa ja odottaa pienen ihmisen tekemistä. Eihän sen kuitenkaan niin pitäisi mennä ja pitäisikin ottaa itseäni niskasta kiinni. Kärsivällisyyttä, jos mitä tarvitaan.

Meillä lapset aika usein itse pyytävät, saisivatko tulla auttamaan. Joskus taas on hetkiä, että pyydän jotain lasta avuksi. Ja onpa meillä käynyt niinkin, että herään viikonloppuaamuna siihen, kun Pallero ja Tyllerö tyhjentävät tiskikonetta.

Meillä Tyllerö on ahkerin auttaja. Hän tykkää auttaa leipomisessa ja ruoanlaitossa ja siinä itse asiassa otan tosi usein lapsia mukaan. Lapset voivat riipiä salaattia, auttaa avustetusti kurkun pilkkomisessa tai vaikkapa voidella joulutortut. Tyllerön bravuureja ovat myös rahkan teko ja mikä olisikaan hauskempaa, kuin syödä itse tehtyä iltapalaa. Tyllerö myös tykkää tyhjentää tiskikonetta. Viimeksi Tyllerö halusi imuroida oman huoneensakin.

Vilperi taas on innostunut lumenluoja. Ja hän auttaa muutenkin kesäisissä ulkotöissä, kastelee kasvimaata ja pensaita.

Kaikki lapset auttavat lakanoiden vaihdossa, pesukoneen tyhjentämisessä ja pölyjen pyyhinnässä. Leluja kerätään vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä jos keksin jonkun hauskan tavan kerätä lelut, ikäänkuin leikin, lelut kerätään innolla pois. Aika usein esimerkiksi legot kerätään nostureilla, kaivureilla ja kuorma-autoilla.
Meillä kierrätetään paljon. Meillä on omat roskikset biojätteelle, tavallisille roskille, muoville, paperille, pahville, lasille ja metallille. Lapset osaavat jo aika hyvin laittaa roskat oikeisiin paikkoihin ja kysyvät kyllä, jos eivät osaa.

Lasten kasvaessa pitää vain antaa enemmän ja enemmän vastuuta lapsille. Ja yrittää muistaa, että tärkeintä aina ei ole se lopputulos vaan yritys. Kehumalla, neuvomalla ja rohkaisemalla saamme aikaan reippaita pikkuapureita. Me emme ole vielä nähneet tarpeelliseksi maksaa lapsille taskurahaa, mutta ehkä sekin tulee eteen jossain vaiheessa.

Jouluinen koriste

30545106643_0ecb5ab9d8_z

Muistatte varmaan, kun tein äitini 60-vuotisjuhliin viinilaseista koristeita? Löysin sattumalta samantapaisen idean jouluksi.

Niinpä koristelin muutamaan viinilasiin jouluisen asetelman käyttäen tekolunta ja eläinhahmoja avuksi. Liimasin ne valkoiseen pahviin kiinni, jonka kiinnitin liimalla lasiin.

30530447874_5461c7c089_z

Päälle laitoin kynttilät, mutta meillä niitä ei polteta. Nämä viinilasit ovat osa asetelmaa, joka on vielä vähän kesken.

31316522326_699fb2eafc_z

Lapset halusivat omat koristeensa, joten tein heille yksinkertaisemmat koristeet pilttipurkkeihin. Tyllerö sai Frozenista tutun lumihahmon ja Vilperi halusi pingviinin tarpomaan lumeen.

Tykkään itse kovasti koristeista, entäs te?

31352885215_846ca2d950_z

31352885025_9dc03a8a77_z

Koristeita fiftarijuhliin

Minä sain vapaat kädet suunnitella äitini 60-vuotisjuhlat. Ja kun minulle antaa vapaat kädet, teen kaiken tarkasti ja rakkaudella. Kutsukortit tehtiin jo alkukesästä. Silloin ajatus oli hieman toinen ja sen takia kutsukortit ovatkin aivan eri maata kuin muu juhlakoristelu. Se on vaivannut minua suuresti =), olisi pitänyt jo silloin miettiä tarkemmin.

Kutsut olivat vaaleanpunaiset. Pahville oli tulostettu äidistäni vanha kuva ja siihen kutsuteksti. Koko komeus oli kääritty ”kakkupaperiin” ja vaaleanpunaisella nauhalla kiinni. Tästä kortista en aio laittaa kuvaa tänne, koska kyseessä ei ole minun juhlani. Mutta siis. JOS olisin ajatellut asiaa pidemmälle, kortti olisi tietenkin ollut tummanpunaisella pohjalla ja nauhana olisi käytetty punaista polkadot-nauhaa. Muutenhan kortti on kaunis!

Sittemmin siis teemaksi vaihtui punainen polka dot. Ja siitä lähtien olen metsästänyt kaikkea siihen sekä 1950-lukuun liittyvää.

Nopeasti teeman ympärille muodostuivat Riihimäen lasin lasipurkit, maitotonkat, ruusut ja neilikat. Lisäksi metsästin vanhoja lehtiä ja onnistuinkin löytämään lehden, joka oli julkaistu 1.9.1956. Äitini pisti vielä paremmaksi ja löysi lehden, joka oli vain kolmea päivää ennen hänen syntymäänsä julkaistu.

Teimme pöydän, johon asettelimme vanhat sanoma- ja aikakauslehdet, vanhat kamerat ja transistoriradion. Olin lisäksi tehnyt juhlalehden, jossa oli sekoitus äidin elämää ja kattava pakkaus 1950-lukua. Olin kirjoittanut ylös keitä julkkiksia oli syntynyt samana vuonna, kuka oli kuollut ja mitä kaikkea esimerkiksi oli tapahtunut äidin syntymäpäivänä. Siellä täällä oli vanhoja lehtimainoksia. Lopussa oli äidin omia muisteluita omasta elämästään, koulusta, tansseista jne. Jokainen vieras/perhe sai tällaisen lehden muistoksi kotiin. Kyllä tätäkin lehteä jokusen tunnin olen väsännyt, muokannut ja muokannut. Mutta ainakin osaan kertoa kaikenlaista 50-luvusta, jos joku kysyisi.

Lahjapöytään tein valokuvakollaasin äidistä. Hankin vanhan ikkunakehyksen, josta poistin lasit. Sitten viritin siihen naruja, joihin ripustin pienillä pyykkipojilla (punaisia ja valkoisia) valokuvia. Olin muokannut niin vanhat kuin uudetkin kuvat mustavalkoisiksi. Tein aikarajauksen siihen, että minusta ja veljestäni oli vain vauvakuvia. Sen uudempia kuvia en laittanut esille. Tämä oli yksi juhlien hitti. Ihmiset tykkäsivät katsella vanhoja kuvia ja tämä sai paljon kehuja. Jos äitini haluaa, säilyy kollaasi myös koristeena kotona.

Mitäs sitten? Tarjoilupöytään laitoimme keskelle vanhan maitotonkan, johon laitoimme hortensian. Aluksi ajatus oli tehdä tähänkin kukka-asetelma, mutta viime hetkillä keksin hortensian. Sehän on niin vanhanaikainen kukka, äidin lempikukkia ja tuo meille kaikille mieleen myös mummuni, äitini äidin. Koristelin vain tonkan polkadot rusetilla, ja todella näyttävä asetelma oli valmis.

Muihin pöytiin tehtiin myös kukka-asetelmat. Ne tulivat lasipurkkeihin. Koristelin purkit juuttinauhalla ja samalla polkadot-nauhalla kuin maitotonkankin. Kävin ostamassa Plantagenista tummanpunaisia ruusuja ja morsiusharsoa ja sain aikaan kuusi ruusuasetelmaa. Yhden hinnaksi tuli 5 euroa. Pöytiin tuli myös kynttiläasetelmat. Ostin viinilaseja ja käänsin ne nurinpäin pöydälle. Päälle laitoin punaiset tuikut ja lasien sisälle tein kreppipaperista neilikat. Kaitaliina oli Ikeasta ostettu poistokaitaliina.

Ja täytyihän sitä lasten iloksi muutama ilmapallokin laittaa roikkumaan. Näillä koristeilla mentiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

Antiikkinen aamupäivä

Viime viikonloppuna Fiskarsissa ja Billnäsissä järjestettiin antiikkimessut. Paikat sijaitsevat suhteellisen lähellä meitä, joten lähdin lasten kanssa käymään siellä. Itse en antiikin aivan suurin fani ole, vaikka antiikki sinänsä on aika laaja käsite. Olen kiinnostunut vanhasta, vanhat tavarat innostavat ja kauniit lasiesineet tai kipot ovat hienoja esillä.

Minulla oli jopa mielessä ostoslistaa, ostaa vanhoja viisikymmentäluvun lehtiä, ajatellen tulevaa syksyä (tästä ehkäpä lisää myöhemmin).

Kun lasten kanssa lähtee tällaiseen paikkaan, ja varsinkin jos lähtee ainoana vanhempana, ei paljon kippoja ja kuppeja tutkita. Kädet ovat tiukasti pienissä käsissä kiinni. Sitä kun ei haluaisi maksumieheksi, kun hieno antiikkinen (kallis) tavara tipahtaa maahan. Joten me vain kiertelimme ja katselimme. Muutamia hintoja katsastin ja tietenkin niitä vanhoja lehtiä selasin.

Paljon oli porukkaa liikkeellä, vaikka oli perjantai. Messuthan kestivät torstaista sunnuntaihin asti. Fiskarsissa emme menneet maksulliselle puolelle, vaan kiersimme ulkona. Täällä on myös hieno lasten leikkipuisto, jossa tietenkin viihdyimme tovin jos toisenkin. Fiskarsin alue on kaunista ja tänne täytyy ehdottomasti tulla toisella kertaa ja kierrellä vanhoja rakennuksia ja ruukkeja ihastelemassa.

Syötyämme pientä purtavaa jatkoimme vielä kotimatkalla Billnäsin kautta. Täällä koko alue on maksuton ja myyjiä on paljon. Alue sinänsä on aika ahdas tällaiselle ihmispaljoudelle, tien sivut olivat täynnä autoja ja mutaiset pellot oli muutettu parkkipaikoiksi. Mutta siinä ehkä se alueen viehkeys.

Lapset alkoivat väsähtää ja söimme vielä makkarat ennen kotiinlähtöä. Sain myös muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, kun Pallero nappasi makkaragrilliin sormillaan kiinni. ONNEKSI siltä puolelta grilli oli kylmänä. Kotiinviemisiksi tuli vain nokiset kädet palovammojen sijasta.

Ostin yhden Kotilieden vuodelta 1956, hinta 4€ ja yhden Avun, hinta 2€.

Kahvila lastenhuoneessa

Viime postauksessa lupailinkin jo uutta Tyllerön huoneessa. Tai oikeastaan uutta oli hyvin vähän, vanhat tavarat muuttuivat pienellä muutoksella Kahvilaksi.

Olen jo pitkään käännellyt ja väännellyt Tyllerön huoneen tavaroita, enkä ole saanyt niistä sopivaa kokonaisuutta. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus ostaa sinne uudet kalusteet, kun vain saan pähkäiltyä millaiset. Nykyiset kalusteet siis joutavat aikanaan pois, mutta nyt rakensin niistä kahvilatiskin.

Hyllyt olivat jo valkoiset ennestään, mutta maalasin vielä niiden taustat valkoisiksi. Ostin kaupasta liitutaulutarraa (halpaa sellaista, joka ei pysy kunnolla kiinni) ja sommittelin hyllyt kahvilatiskiksi. Meiltä löytyy valmiina kaikenlaisia kippoja ja kuppeja, kassakone ja kahvinkeitinkin. Lisäksi virkkaamaani pizzat, donitsit ynnä muut sopivat kuin nenä päähän tähän tarkoitukseen.

Uutena ripustin katosta roikkumaan sievän katoksen. Verho löytyi kotoa valmiina, mutta ostin koukut, kettinkiä ja puutankoa. Seinälle laitoin vielä palan liitutalutarraa, ja siihen kirjoitin hinnaston.

Kahvila oli iso yllätys lapsille ja kun he palasivat mummulasta, oli riemu ylimmillään. Tyllerö alkoi kiljua innosta ja lapset ovat nyt leikkineet joka ilta kahvilaa. Jokainen on saanut olla vuorollaan myyjä ja asiakas. Ja oppiihan tässä hienosti myös laskentaa. Vilperi esimerkiksi katsoo hintoja seinältä ja pyytää keksistä ”puolet rahoista”. Heh!

DSC_1444

DSC_1445

DSC_1446

DSC_1447

DSC_1448

DSC_1449

DSC_1450

DSC_1452

DSC_1454

Hyvää pääsiäistä!

DSC_1176

Taas tämä viikko on hurahtanut hetkessä ohi. Ajattelin tulla toivottelemaan teille kaikille hyvää pääsiäistä ja jakamaan teille meidän pääsiäisaskarteluja.

Tein jokunen aika sitten rairuohoille kipon, joka näyttää kananmunankuorilta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilen tällaista ja muutama pikku asia jäi vaivaamaan.

Jaan teille ohjeet. Täksi pääsiäiseksi tämä taitaa tulla hieman myöhässä, mutta josko ensi vuodeksi.

DSC_1125

DSC_1130

DSC_1128

Periaate on sama, millä tein vuosi sitten Vilperin avaruuskypärän. Eli puhalla ilmapallo. Itse piirsin siihen siksak-kuvion, jota noudatin, kun kiinnitin paperinpaloja. Itse käytin liisteriä, mutta vesiliimaseoskin käy hyvin. Tein kaksi kerrosta, jonka jälkeen annoin kuivua ja lisäsin vielä kaksi kerrosta. Poksautin ilmapallon ja jäljelle jäi puolikkaan kananmunankuoren näköinen kuppi. Tässä vaiheessa reunoja voi leikata tai tasailla, jos haluaa. Sitten maalasin kuivuneen kuoren valkoiseksi. Laitoin pohjalle muovia, koska tarkoitus oli kylvää sinne rairuohoa, jota kastellaan. Itseltäni loppui hieman multa kesken, joten pinta jäi aika alhaalle. Tämä kostautui tietenkin siinä vaiheessa, kun koristeita alettiin laittamaan, ne eivät näy mihinkään.

DSC_1137

DSC_1185

Lisäksi tein vielä lopusta liisteristä ison pääsiäismunan samalle periaatteella, jolla tein jouluna jouluvaloja.

Lapset tekivät päiväkodissa kukin omat rairuohokipponsa, joten meillä riittää koristeita. Näissä kuvissa näkyy Vilperin pupu-kippo.

DSC_1184

DSC_1189

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille! Ensi viikolla voisin jo alkaa raotella Tyllerön Frozen-synttäreiden valmisteluja.

Vauvamuistot kehyksiin

Moneen kertaan olen teille kertonut, että minulla on tällä hetkellä kova sisustusvimma. Kotia pitäisi jotenkin uudistaa, mutta tietenkin mahdollisimman halvalla. Pienin askelin edeten olen tehnyt muutoksia.

Yksi pienistä muutoksista tapahtui olohuoneessa. Meidän olohuoneen seinällä on lapsistamme mustavalkoiset vauvakuvat Ikean kehyksissä. Jossain vaiheessa kaipailin seinälle heidän 1-vuotiskuvia ja suunnittelinkin isoa canvastaulua. En vain saanut suunnitelmasta tarpeeksi hyvää ja toisekseen Tyllerön kuvat ovat niin huonolaatuiset, että se idea jäi. Toisaalta taas olisi kiva ottaa perhekuva jossain vaiheessa ja laittaa se seinälle kehystettynä.

Sitten taas yhtenä iltana pinterestiä selatessani törmäsin ns. muistotauluun. Siitä se ajatus sitten lähti. Ikean Ribba-kehys on sen verran tilava, että kuvan lisäksi kehykseen mahtuu noin parin sentin paksuinen tavara. Etsin jokaiselta lapselta jonkin sopivan vauvatavaran, jonka haluan säilyttää. Sen jälkeen asettelin (tungin) ne kuvien lisäksi kehyksiin.

DSC_0811

DSC_0813

DSC_0810

DSC_0808

Vilperin kehykseen laitoin ristiäisissä hänen kaulassaan olleen pienen kravatin ja vaaleansinisen pupun. Tyllerölle taas vastaavanlaisen vaaleanpunaisen pupun ja hänen meidän häissään käyttämänsä tossut. Pallerolle löysin sopivan pikkunallen ja sinisen rusetin.

Mielestäni kuvista tuli nyt kivat ja esineet toivat uutta ilmettä vanhoihin kuviin. Toistaiseksi mennään näillä, kunnes tilalle saadaan uudet kuvat tai uusi idea.
Ajatuksena on toteuttaa vielä eräs muistotaulu, hieman isompi. Palaan siihen sitten, kun ensin löydän sopivan kehyksen idealleni.

Miltäs tämä idea vaikuttaa teistä? Oletteko te tehneet vastaavia tauluja?

DSC_0806

DSC_0805

DSC_0804