Kun oikeaa harrastusta ei löydy

Kerron teille erään pojan tarinan.

Poika on hyvin lahjakas, älykäs ja kiinnostunut nippelitiedosta. Hänellä on hyvä muisti ja hyvä mielikuvitus. Poika on kuitenkin hyvin eloisa, vilkas ja koko ajan liikkeessä. Vanhemmat miettivät, että jonkinlainen harrastus voisi olla hyväksi purkamaan suurimmat energiat.

Poika ei oikein itse osaa sanoa mistä harrastuksesta olisi kiinnostunut ja vanhemmat yrittävät keksiä hänelle sopivaa lajia.

Mutta. Kerta toisensa jälkeen harrastukset pitää lopettaa kesken. On harrastuksia joista poika on niin innoissaan, ettei malta keskittyä lajiin ja samalla häiritsee muita. On lajeja, jotka eivät kiinnosta poikaa lainkaan eikä hän sen takia jaksa osallistua, vaan vetäytyy omiin oloihinsa. On lajeja, joissa poika on todella taitava ja sen takia ei ymmärrä, että tiettyjä ohjeita on silti noudatettava.

Joka kerta, kun valmentaja ottaa vanhemman sivuun ja aloittaa: ”Meidän täytyisi vähän jutella…”, nousee vanhemmalle pala kurkkuun. Taasko? Miten vanhemmat selittävät innokkaalle pojalle, ettei hän enää seuraavalla viikolla voi mennä kivalta tuntuneeseen harrastukseensa? Kuinka pahalta vanhemmasta tuntuu katsoa pojan itkua, kun tietää ettei poika tee niin tahalleen. Hän ei ymmärrä olevansa liian innokas.

Etsivätkö vanhemmat taas pojalle uuden harrastuksen? Ehkä tällä kertaa jonkun rauhallisemman, taiteellisen harrastuksen kenties? Vai löytyisikö jostain erityisen vilkkaille lapsille tarkoitettuja ryhmiä? Olisiko joku harrastus, jossa ei olisi niin tarkkaa miten harrastaa?

Kun kyyneleet on kuivattu, on vanhemman aika muistuttaa itseään ja poikaa miten erityinen ja rakas hän on. Vanhemmille hän kelpaa juuri sellaisena kuin on, omanlaisena touhukkaana poikana! Minkä taitajan maailma vielä saakaan hänestä, kunhan vain vanhemmat löytävät sen oikean lajin pojalle.

Ryhmä Hau-synttärit

Palleron 3-vuotisjuhlat on nyt juhlittu. Ja hyvinhän kaikki meni. Juhlimme vielä tänä vuonna läheisten kesken, vaikka muutaman päiväkotikaverin nimeä Pallero on toistellut. Ehkäpä seuraavana vuonna voisi kutsua muutaman kaverinkin. Katsotaan.

Tarjoilut olivat hyvin koiramaiset. Meillä oli suolaisena tarjolla täytettyjä croissantteja ja jauhelihapiirakkaa, johon laitoin koristeeksi kirsikkatomaatteja koirantassun muotoon. Sitten oli kääretorttupohjalla tehty täytekakku. Välissä oli vadelma- ja suklaamousset. Kakun koristeeksi olin ostanut Vainu-lelun, jonka Pallero sai sitten omakseen juhlien jälkeen. Kakku oli tällä kertaa tehty kulhoon, joten se oli puolipallon muotoinen. Sitten oli koiranluukeksejä, cocktailtikkuja, hieman karkkia ja valkosuklaamuffinsseja. Muffinssien päällä oli ihan kermavaahtoa ja karkeista olin tehnyt koirantassut koristeeksi. Osa ”lasten” tarjoiluista oli laitettu esille koirankuppeihin. Lisäksi olin tulostanut Ryhmä Hau-aiheisia menulappuja.

Tällä kertaa oli hauskaa, kun Ryhmä Hau-teema on hyvin värikäs. Sain esimerkiksi käytettyä vanhoja ylijääneitä servettejä, aikuisilla toisen värisiä ja lapsilla toisen. Kaikki värit sopivat teemaan.

Koristeena oli yksinkertaisesti ilmapalloja ja lisäksi olin tehnyt silkkipaperista ja kreppipaperista ”narupötköjä”. Nämä ovat kyllä niin helppoja tehdä ja hintaakin näille tuli vain 3 euroa, euron/väri. Ja paperit voi uusiokäyttää vaikkapa pääsiäisenä virpomisoksia tehdessä.

Vilperin kanssa askartelimme paperisia Ryhmä Hau-kulkuneuvoja. Hän on innostunut tällaisista, joten yhtäkkiä tajusin etsiä näitä netistä ja löysinkin sivuston, josta niitä voi ilmaiseksi tulostaa. Lisäksi Tyllerön kanssa leikkailimme koirantassuja seinälle koristeeksi.

Olin itse jo aikaisemmin askarrellut isosta pahvilaatikosta lapsille leikkeihin koirankopin, mutta nyt huomaan ettei minulla ole siitä yhtään valokuvaa. Voisin kuvata sen ja tehdä siitä oman postauksen, vaikka se ei nyt mikään suuri taidonnäyte olekaan.

Kaverilahjoiksi tein frisbeet. Koska en löytänyt valmiina Ryhmä Hau-aiheisia, tulostin niihin itse tarrakuvan, jonka liimasin frisbeen keskelle.

Pallero sai paljon Ryhmä Hau-aiheisia lahjoja ja kaikki tulevat varmasti käyttöön. Juhlat olivat oikein ihanat, kiitos vielä kerran kaikille juhliin osallistuneille! Osa teistä tulee pidemmänkin matkan päästä.

Koiramäen joulu

Pojat saivat joululahjaksi liput Särkänniemen Koiramäkeen. Koiramäen joulu on auki loppiaiseen saakka, joten suuntasimme sinne heti vuoden ensimmäisenä päivänä.

Samalla lipulla pääsi myös muihin avoinna oleviin kohteisiin, joten kävimme myös Näsinneulassa, akvaariossa ja planetaariossa. Saimme aikaa kulumaan nelisen tuntia ja kaikilla oli kivaa. Saimme kulkea vapaasti, koska väkeä ei juurikaan ollut. Ehkäpä kaikki olivat jo käyneet täällä ennen joulua tai sitten uudenvuoden väsymystä oli ilmassa.

Todella kivasti Koiramäkeen oli saatu puuhaa ja näkemistä myös talvella. Eläimet oli siirretty sisälle talliin, jossa niitä sai ihastella. Lisäksi oli kaikenlaista talvista tai jouluista puuhaa. Esimerkiksi keppihepparataa voi käyttää myös talvella tai kiikkua laudalla. Sisälle oli tehty erilaisia pisteitä. Yhdessä paikassa sai koristella pipareita ja sitten popsia suuhunsa herkullisen ison piparin. Toisessa paikassa sai askarrella kortteja tai tehdä joulukuusenkoristeita. Sitten oli meidän poikien lempipaikka: legojen rakentelua. Täällä he olisivat viettäneet vaikka koko päivän.

Ulkona järjestettiin myös näytelmiä, joihin lapset saivat halutessaan osallistua tai kuunnella jouluisia lauluja. Myös makkaraa sai paistaa tai ihastella poroja.Me kävimme lisäksi syömässä herkullisen kalakeiton Kahvila Guggelböössä.

Ihastelin joka paikassa, miten pienellä vaivalla koko Koiramäestä sai niin jouluisen. Kynttilöitä, lahjapaketteja, tonttulakkeja, säkkejä ja olkia. Niillä saa jo paljon joulua aikaan. Ja lisäksi se pienoinen lumisade, joka alkoi juuri, teki talvisen tunnelman.

Kaiken kruunasi tietenkin käynti Näsinneulassa, korkeaa rakennusta kun on monet kerrat ihmetelty ja nyt sinne päästiin. Varsinkin Vilperi jaksoi katsella ja tutkia Tamperetta aika kauankin ja onneksi osasin kertoa hänelle eri paikoista. Lopuksi kävimme vielä planetaariossa, joka oli pienoinen pettymys. Täytyy tutkailla, jos kesällä olisi joku vähän mielenkiintoisempi esitys, sillä ainakaan tämä ei kovin vakuuttanut.

Teille tämä tulee vähän myöhässä, mutta suosittelen kyllä käyntiä Koiramäessä talvellakin, vaikkapa sitten ensi jouluna.

Lopuksi vielä kuvia, kännykällä otettuina.

Ryhmä Hau-kutsut

Joulukuu meni taas hujauksessa ohi. Olin itse aika monta viikkoa kipeä enkä oikein jaksanut laittaa ajatustakaan tänne blogiin. Sitten tuli jouluvalmistelut ja joulu. Välipäivät oli töissä normaalisti.
Ja tällä viikolla olisi sitten Palleron 3-vuotissynttärit. Täysin kesken nekin järjestelyt vielä.

Mutta nyt esittelen teille kutsukortit, jotka tein. Te, jotka olette seuranneet Ryhmä Hauta telkkarista, tiedätte sen kertovat koiranpennuista. Jokaisella koiralla on oma värinsä, joten aika kirjava sakki on koossa. Siksi päätinkin käyttää useita värejä juhlissa. Joten tein kutsujakin useaa eri väriä.

Kun nyt ei ole kaverisynttäreitä tiedossa, ainoastaan sukulaissynttärit, niin oli mahdollisuus tehdä kutsuista yksilöidyt.

Käytin keltaista, sinistä ja vihreää väriä ja jaoin kutsutut ryhmiin. Mummut omaansa, enon perhe omaansa jne. Sitten kirjoittelin ja tulostelin kutsut. Aika simppelit taas, mutta ihan nätit.