Kuulumisia ja arjen haasteita

Tätä olen lupaillut jo kauan, mutta nyt se tulee.

Kuten olette jo arvanneet ja rivien välistä lukeneet, kiirettä pitää. En olisi mitenkään vuosi sitten töihin palatessani arvannut, että oikeasti illat ovat täynnä touhua niin, että kaikki jää kesken.

Vilperillä on kerran viikossa Parkour-harjoitukset. Yleensä jään odottamaan 45 minuutian ajaksi, mutta joskus hoidan juoksevia asioita sillä aikaa. Sen lisäksi on puheharjoitukset kotona sekä puheterapiassa. Vuoden alusta Vilperi aloittaa kerran viikossa tunnin kestävän ryhmän, tämä on aamuisin kello 8-9. Eli siis työaikaan. Tarkoittaa sitä, että olen noin kello 10 töissä. (Eli työpäivän kesto on näinä päivänä 2,5 tuntia lyhyempi). Viemme Vilperin sinne miehen kanssa puoliksi eli joka toinen viikko, mutta tämä vaikuttaa silti työaikoihini.

Vilperillä on ollut nyt pari kuukautta jatkuva nuhaa ja limaisuutta. Olemme käyneet siitä jo kolme kertaa lääkärissä, mutta lääkkeet eivät oikein auta. Perussairautensa takia olen aika varovainen näiden infektioiden kanssa, etteivät ne pahenna tätä perussairautta. Täytyy nyt alkaa tutkimaan mistä limaisuus johtuu. Lääkäri jo varoitteli alkavasta astmasta, mutta itse en sille linjalle lähtisi. Katsotaan. Mutta siis ylimääräistä huolta ja työtä tämäkin.

Tyllerökin harrastaa kerran viikossa, maanantaisin on aamulla muskari ja illalla voimistelu. Maanantait ovat kotipäiviä. Viemme aamulla Vilperin eskariin ja sitten Tyllerön muskariin. Yleensä sen aikana kävelemme Palleron kanssa läheisessä metsässä tai toimitamme asioita. Viime viikkoina olemme käyneet kirkkoherranvirastossa, kirjakaupassa, ruokakaupassa ja postissa tällä välillä. Sitten haemme Palleron ja tulemme kotiin. Teemme ruoan ja Palleron päiväunien aikana joko siivoan, pesen pyykkiä tai yritän kirjoittaa tänne blogiin jotain. Voimistelu alkaakin jo 16.30. Siinähän se kotipäivä menikin. Voimistelun aikana käyn ruokakaupassa isommilla ostoksilla. Tulen kotiin, istahdan ja lähden siihen yhteen ainoaan omaan harrastukseeni, pilatekseen.

Syksyn aikana lisäksi on ollut jokaisen vasu, niitä ylimääräisiä lääkärikäyntejä, hammaslääkärit, neuvolat, rokotukset, kavereiden synttäreitä, nuhaa, köhää ja sairaspoissaoloja. Tyllerö oli pienessä leikkauksessa, jonka jälkeen joutui olemaan viikon pois hoidosta. Vilperillä oli syysloma ja nyt jo pitäisi tietää joulun ajan hoitojärjestelyt. Tänä vuonna joulu osuu niin sopivasti viikonloppuun, että minulla ei ole kuin yksi lomapäivä. Vilperillä kuitenkin on 2,5 viikon loma.

Mies hoitaa toisia lapsia silloin kun vien jotain harrastuksiin, hoitaa auton renkaiden vaihdot ja pesut ja huollot, talon lämmityksen ynnä muut kiinteistöasiat. Tekee ruokaa ja hoitaa osittain näitä lääkärikäyntejä. Mutta minä käyn kaupassa, pesen pyykit ja tiskit ja siivoan kodin.

Minua itseäni ärsyttää niin, kun meillä on sotkuista. Katselen sotkua, yritän pitää järjestystä joka ei pysy kuin hetken. Vaatteita tulee koko ajan likaiseksi, enkä vain kehtaa viedä lapsia kovin likaisessa paidassa hoitoon. Laitan siis puhtaan paidan. Pallero harjoittelee potalla käymistä ja iso hätä tulee vielä usein housuun. Lisää pyykkiä siis. Keittiö on sotkussa, tiskit kerääntyvät ja juomamukeja on joka paikassa. Hävettää sekaisuus.

Yleensä saan aina viikonlopun aikana tilanteen haltuun, mutta jos olemmekin jossain muualla, koko pakka sekoaa. Olen jatkuvasti väsynyt, koska nukun niin vähän. Nukun kyllä paremmin kuin joskus ennen, mutta tarvitsisin enemmän unta. Lapset nukahtavat vasta yhdeksän jälkeen, joskus menee kymmeneen (riippuu siitä ovatko isommat nukkuneet hoidossa). Sitten jo itsekin alan laittaa itseäni nukkumaan ja huomaan unohtavani iltapalan. Missä välissä se parisuhdeaika on?

Olenko jo kertonut, että vuoden alusta aloitan töissä täyspäiväisesti? Ei enää vapaapäivää.

Tiedän varsin hyvin, että tälläista varmaan on jokaisessa pikkulapsiperheessä, mutta vaatii erityistä taitoa ja jaksamista ettei hermostu jokaisesta lapsen kiukunpurkauksesta tai lällättelystä tai riidasta. Meillä on kolme vahvaa lasta ja joskus on vaikeaa. Kuten tänään. Vilperi söi aamupalaa tunnin, Tyllerö 1,5 tuntia, Pallerolle ei kelvannut aamupuuro. Minä sammutin televisiota, Vilperi pisti päälle, minä sammutin, Vilperi laittoi päälle. Tyllerö jäi leikkimään nukeilla pikkuhousut jalassaan, kun muut olivat jo ulkona odottamassa. Häneltä jäi aamupala kesken ja tukka kampaamatta. Eskarissa Vilperi alkoi kiukutella ja sain kantaa hänet luokkahuoneeseen, hän lähti juoksemaan perääni. Myöhästyimme muskarista. Tulimme kotiin ja Pallerolta alkoi valua verta nenästä. Ruoka ei kelvannut kummallekaan, ja sitä syötiin kauan. Syötin Palleron. Hän ei suostunut juomaan maitoa ja sai hermoromahduksen ennen päiväunia.

Haluaisin olla se ihana äiti, joka ehtii lukemaan iltasadun, tekee hyvää ruokaa ja jaksaa olla ymmärtäväinen. Miten te muut ehditte ja jaksatte? Rakastan lapsiani yli kaiken ja hammasta purren odotan sitä aikaa, kun he kasvavat isommiksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s