Olisinko parempi äiti, jos…

Vaihteeksi vähän syvällisempää juttua.

Tässä hektisessä lapsiperhearjessa tuntuu, ettei aika tosiaankaan riitä…mihinkään. Kaikki on kesken, to do-listalla tai tehdään kiireesti. Ensisijalla pidän perhettä, lapsia ja omia arjen piristyksiä. Muut asiat saavat odottaa tai jäädä tekemättä.

Tästä jäinkin eräänä päivänä pohtimaan, olisinko parempi äiti, jos meillä olisi vain yksi lapsi?

Olisiko minulla enemmän aikaa sille yhdelle lapselle? Olisimmeko ehtineet käydä enemmän huvipuistoissa, lomamatkoilla jne? Nythän jo rahakin sanelee lomanviettopaikkoja. Olisinko ehtinyt opettaa paremmin sille yhdelle lapselle käytöstapoja ja muita tärkeitä asioita? Olisiko hän tottelevaisempi ja kiltimpi? Olisinko ehtinyt paneutua hänen asioihinsa enemmän? Ostaisinko ”laadukkaampia” vaatteita, jos lapsia olisi vain yksi. Nyt pitää ostaa kaikkia kolmet.

Jos se yksi lapsi olisi Vilperi, olisinko ehtinyt tehdä hänen kanssaan useammin puheharjoituksia tai muita harjoitteita, kiinnittänyt hänen tarpeisiinsa enemmän huomiota? Hänen korvaongelmansa olisi ehkä huomattu nopeammin? Hänen syömiseensä olisi kiinnitetty enemmän huomiota? Olisiko hän oppinut ajamaan ilman apupyöriä enemmin?

Jos taas Tyllerö olisi ainoa lapsi, ehtisinkö harjata hänen hampaitaan paremmin ja ehkäistä tulevia hammasongelmia? Vaativana luonteena häneen kiinnitettäisiin ehkä enemmän oikeanlaista huomiota? Hänen hiuksiaan olisi aamuisin enemmän aikaa harjata. Tai hän osaisi jo kirjoittaa nimensä, koska sitä olisi harjoiteltu kotona ahkerammin.

Palleron kuivaksi opettelu taas luultavasti sujuisi jo, samoin kirjoja olisi aikaa lukea enemmän. Ja olisin saanut aikaiseksi viedä hänet parturiin.

Ehdottomasti minulla olisi aikaa enemmän omalle liikuntaharrastukselleni, leipoisin ehkä enemmän ja lapsen lempiruokaa olisi useammin. Koti olisi siistimpi kuin nyt.

Olen kuitenkin tajunnut ollessani useamman lapsen äiti, että jokainen lapsi on yksilö! Jokaisella on omat haasteensa, omat ongelmansa ja luonteensa. Heitä pitää jokaista käsitellä eri tavalla, jokainen tarvitsee erilaista huomiota.

Heillä on toistensa tuki. Pallerolla ja Tylleröllä päiväkodissa, aamuisin päiväkotiin lähtiessä ja sinne jäätäessä. He leikkivät yhdessä, kotileikkejä, kauppaa tai vain autoilla. Yksin olisi kovin vaikea leikkiä kaupan kassaa ja asiakasta. Tai lasta ja koiraa. Heillä on myös toistensa tuki isompina. He osaavat myös jakaa asioita (heh heh) tai oletetaan, että heidän kuuluisi osata jakaa paremmin.

Olisinko koskaan tullut ostaneeksi Vilperille esimerkiksi tyttöleluja? Sekin on tärkeää, että osaa leikkiä kaikenlaisia leikkejä.

Nuoremmat lapset ovat ottaneet mallia isommista ja oppineet nopeammin puhumaan, liikkumaan ja itsenäisemmiksi. Olisin ollut yhden lapsen kanssa paljon varovaisempi, pitänyt ohjaksista paljon tiukemmin kiinni.

Nyt kolmen lapsen äitinä olin kauemmin kotona ja sillä tavalla enemmän heidän pikkulapsiajassaan mukana. En kadu sitä, että olen kolmen ihanan, erilaisen, lapsen äiti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s