60-vuotisjuhlat 1950-luvun tyyliin

No niin, vielä voisin kertoa yleisesti miten meidän 50-luvun synttärit menivät.

Perjantaina pääsimme koristelemaan juhlapaikkaa ja laittamaan kaikki valmiiksi. Meitä helpotti suuresti, että siellä oli jo edellisiltä käyttäjiltä pöydät ja tuolit paikoillaan ja pöytäliinat pöydissä. Meidän ei tarvinnut kuin siirrellä ne haluamiimme kohtiin. Sitten minä aloitin pöytien koristelun. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, pöytiin tuli kaitaliinat, lasipurkkeihin kukka-asetelma ja viinilasikyntteliköt.

Pöytiin laitoin lisäksi arvoituksia, anagrammeja 1950-luvun sanoista. Jokaisessa pöydässä oli kolme sanaa ja jokaisessa pöydässä sanat olivat erilaisia. Tämä oli sellainen, että niitä sai halutessaan tehdä ja käydä nurkan takana kurkkaamassa oikean vastauksen. Esimerkiksi KUULA KONSA on KANSAKOULU tai RITVA VALIO on OLAVI VIRTA. Myös 1950-luvun trivia oli suosittu. Yhdistä oikeat sanat toisiinsa. Toisella puolella oli henkilöitä ja toisella puolella niihin liittyviä asioita. Esimerkiksi URHO KEKKONEN oli Suomen Presidentti tai PAUL ANKA lauloi Dianaa. Myös tämä oli vapaaehtoinen ja oikeat vastaukset löytyivät nurkan takaa.

Lasten puuhahuoneeseen laitoin ongintapisteen, pöydälle värityskuvia ja helmikorupisteen. Lattialle levitin ison paperin, johon lapset saivat piirrellä haluamiaan kuvia. Lisäksi poikia varten lattialle tuotiin automatto ja pikkuautoja. Voin sanoa, että tämä puuhahuone oli sekä tarpeellinen että erittäin pidetty. Vaikka lapsia oli vain seitsemän, iältään 2-7-vuotiaita, kaikki lapset viihtyivät siellä. Myös isompia ”lapsia” puuhahuone kiinnosti. Pienellä vaivalla sai lapset viihtymään, pois aikuisten jaloista eikä kukaan tylsistynyt.

Tarjoilupöytään kuului tietenkin hortensian lisäksi kahvikupit, polka dot-servetteineen. Olimme miettineet tarjoilun myös 1950-luvulta. Silloinhan tarjoiltiin paljon makeita herkkuja, oli pipareita ja kakkuja useita sortteja. Suolaisia taas ei juurikaan ollut. Kovan pähkäilyn tuloksena päätimme tarjoilla voileipiä ja vanhan ajan levylihapiirakkaa. Muuten oli niitä makeita. Suurin osa tarjoiluista oli äitini käsialaa, täytekakku tilattiin leipomosta. Pullakranssin teki työkaverini ja lihapiirakan tätini.

Tarjolla oli siis voileipiä: Kinkku-juustoleipiä ja muna-anjovisleipiä sekä lihapiirakkaa. Sitten oli pullakranssi, unelmatorttu, tiikerikakkua, vironperänkakkua, pumpulikakkua. Pikkuleipinä oli vaniljaseppeleitä, kaneliässiä ja herrasväen pikkuleipiä. Myöhemmin tarjoiltiin vielä täytekakkua. Juomana oli kahvia, teetä, mehua, maitoa ja kotikaljaa. Lisäksi oli vishyjä.

Lisäksi pöydässä oli 50-luvun karkkeja. Wienernougaata, kettukarkkeja ja kiss-kissejä. Olin lisäksi ostanut apteekin salmiakkeja, olihan synttärisankari viettänyt työuransa apteekissa. Yleisesti tarjoilut saivat paljon kiitosta. Lisäksi juhlia helpotti se, että suurimman osan pystyi tekemään pakastimeen valmiiksi hyvissä ajoin. Ainoastaan voileivät tehtiin lauantai-aamuna. Onneksi meitä oli useampia tekijöitä, näistä stressasin etukäteen, ihan turhaan. Voileivät olivat nopeasti tehty.

Juhlat menivät hienosti, itseäni jännitti aluksi tervetulopuheen pitäminen, mutta kaiketi se meni hyvin. Me nautimme juhlista ja jälkeenpäin olen kuullut, että vieraatkin tykkäsivät. Se lienee tärkeintä. Nyt siirrän ajatukseni jo Vilperin tuleviin synttäreihin, musta-keltaiseen teemaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s