1950-luvun juhla-asut

No niin, äidin synttärijuhlat on juhlittu ja on aika kertoa juhlista ja näyttää upeita kuvia.

Tässä postauksessa esittelen vielä kaikki vaatetukset. Omani, mieheni ja lastenkin vaatteet vielä uudemman kerran. Ajatus siis lähti siitä, että äitini on syntynyt 1956. Päätimme pitää juhlat 1950-luvun hengessä. Oli aika hienoa päästä suunnittelemaan sellaisia juhlia ja miettimään vaatetusta viimeisen päälle.

Oman pukuni tilasin jo aikoja sitten Miss Windy Shopista. Pukuni on Dolores Doll Black Polka Dot . Tyllimekon tilasin muualta. Jalkaani laitoin ballerinat ja se olikin täysin oikea ratkaisu. En ole muutenkaan mikään korkkari-ihminen ja koska olin juhlien vastaava häslääjä, säntäilin koko ajan paikasta toiseen. Jalkani olisivat olleet aivan muusina loppuillasta.

Kaulassani oli mustat helmet, korvissa valkoiset helminapit ja ranteessa valkoinen helmikoru. Tein itse 50-luvun meikin, joka nyt onnistui suht hyvin. En lähtenyt kovinkaan paljon silmiä korostamaan, koska en yksinkertaisesti osannut sitä niin hyvin. Huulet olivat kirkkaan punaiset. Kävin kampaajalla otattamassa tyyliin sopivan kampauksen ja olin aivan ihastunut lopputulokseen. Se sopi kuin nenä päähän mekkoni kanssa.

Olin 100% tyytyväinen kokonaisuuteeni. Tunsin itseni niin naiselliseksi ja 50-lukulaiseksi. Kerrankin juhlavaatetuksessa ei ahdistanut. Mekolle on jo seuraavat juhlat tiedossa, niin rakastunut olen siihen.

Lasten pukeutumisen esittelinkin jo viimeksi, mutta näette vielä parempia kuvia. Pojat olivat kuin nuoria kapinallisia farkut jalassa. Palleron hiukset eivät kauan asennossa pysyneet, mutta en stressannut asiasta. Tyllerö taas pyöriskeli oman tyllimekkonsa kanssa niin söpönä ponnari heiluen. Lapset puuhailivat omiaan ja touhusivat niin, että vähän väliä olin jonkun kengännauhoja solmimassa. S-serkku pukeutui eri tavalla kuin meidän lapset. Hän oli pukeutunut kuten eno ja mieheni.

Miehet pukeutuivat mustiin housuihin, valkoisiin kauluspaitoihin ja henkseleihin. Päässä heillä oli mustat hatut. Niin komeita miehiä he olivat! Juuri sopivasti 50-lukua ja vähän jopa dramaattisen näköisiä.

Voin täydestä sydämestäni sanoa, että pukeutuminen meni nappiin kaikilla (Pallerolle jos vielä olisi sen nahkatakin löytänyt, niin kaikki olisi ollut täydellistä). Olen iloinen, että näimme sen vaivan, sillä se kruunasi juhlat. Lopuksi vielä kuva meidän fiftariperheestä.

Seuraavissa postauksissa esittelen koristeita ja kerron muutenkin juhlien kulusta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s