Batman-synttärit

Siinähän se otsikossa jo tuli ilmi. Vilperin 6-vuotissynttärit ovat tänä vuonna musta-keltaisella Batman-teemalla!

Tuttuun tapaan esittelen teille nyt kutsukortin, myöhemmin sitten askarteluja ja lopulta itse juhlat.

Annoin Vilperille muutamia ehdotuksia, joista hän sitten itse valitsi tämän. Ja tämä sopii äidille hyvin, sillä aion käyttää myös tänä vuonna asusteita hyödyksi Tyllerön ja Palleron Halloween-asuissa. En tiedä, onko eskarissa mitään juhlia, mutta Vilperi saa pukeutua synttäreilleen Batmaniksi.

Mutta ne kutsut, idea löytyi taas tutusta Pinterestistä yhdistelemällä. Kutsu on lokerokutsu, jonka sisällä on itse kutsuteksti. Lisäksi tein hienon roiskekuvion kuoriosaan. Tarkoitus oli aluksi, että Vilperi olisi itse saanut roiskia ja olla mukana kortin teossa, mutta se ei onnistunutkaan niin helposti.

Käytin roiskimiseen sormiväriä ja sutia. Päällä minulla oli paperinen Batman-kuvio, joka sitten lopulta otettiin pois.

Sitten kuoret liimattiin sivuista lokeroksi ja sisälle tein kutsuosan.

Aika helppoa ja nopeaa ja taas on hieman erilainen kutsu valmiina postitettavaksi kavereille ja sukulaisille.

Virkatut Converset ristiäislahjaksi

Kuten jo kerroin, saimme suuren kunnian päästä ihanan pienen pojan kummeiksi. Ristiäiset pidettiin viime viikonloppuna.

Meillä oli ”ihan oikea” ristiäislahjakin: valokuvakehys ja lisäksi veimme pikkuiselle oman omenapuun. Sen lisäksi virkkasin vielä pienet Converset.

Löysin netistä muutamankin ohjeen, suomenkielisiä ja englanninkielisiä. Mutta paras niistä oli tämä, jonka mukaan lopulta tein tossut. Minulla ei ollut koon 4 koukkua, joten tein vähän pienemmällä. Tossut ovatkin ehkä koristeeksi eikä välttämättä käyttöön.

Omasta mielestäni näistä tuli aivan ihanat, mitä tykkäätte?

Dino World

Täällä meilläpäin vieraili vähän aikaa sitten Dino World-näyttely. Koska Vilperi on kovin kiinnostunut dinosauruksista, ajattelin viedä hänet sinne.

Näyttelyssä oli esillä noin 35 dinosaurusta, joista osa liikkui ja äänteli. Useasta oli pieni tietoisku. Lisäksi tasatunnein järjestettiin pieni esitys, jossa esiintyi ”aito” T-rexin poikanen, muna ja lopulta ”aito” äiti-Rex. Näitä sai jokainen halukas silittää. Esitys oli ihan jees, mutta aika pelottava ihan pienimmille. Esimerkiksi äiti-Rex ”hyökkäili” kohti yleisöä ja aika moni pienimmistä alkoi itkemään pelästyneenä. He eivät tietenkään käsittäneet, ettei dinosaurus ole oikea. Vilperi sanoi heti, että sen sisällä on ihminen ja näki ihmisen jalatkin.

Lisähinnalla pääsi ratsastamaan dinosauruksella ja toisella lisämaksulla hyppimään pomppulinnaan. Maksoin dinoratsastuksen, mutta en muuta. Mielestäni pääsylippu oli jo aika hintava ja ihan hyvin nämä olisivat voineet kuulua hintaan.

Näyttely oli kiva, tosin se oli aika nopeasti nähty. Vilperi kiersi sitä kuitenkin ympäri useaan kertaan ja saimme siellä noin tunnin kulumaan. Lopuksi hän jäi vielä putsailemaan dinosauruksen luita toviksi.

Lyhyestä virsi kaunis, kuvat puhukoon puolestani.

Olisinko parempi äiti, jos…

Vaihteeksi vähän syvällisempää juttua.

Tässä hektisessä lapsiperhearjessa tuntuu, ettei aika tosiaankaan riitä…mihinkään. Kaikki on kesken, to do-listalla tai tehdään kiireesti. Ensisijalla pidän perhettä, lapsia ja omia arjen piristyksiä. Muut asiat saavat odottaa tai jäädä tekemättä.

Tästä jäinkin eräänä päivänä pohtimaan, olisinko parempi äiti, jos meillä olisi vain yksi lapsi?

Olisiko minulla enemmän aikaa sille yhdelle lapselle? Olisimmeko ehtineet käydä enemmän huvipuistoissa, lomamatkoilla jne? Nythän jo rahakin sanelee lomanviettopaikkoja. Olisinko ehtinyt opettaa paremmin sille yhdelle lapselle käytöstapoja ja muita tärkeitä asioita? Olisiko hän tottelevaisempi ja kiltimpi? Olisinko ehtinyt paneutua hänen asioihinsa enemmän? Ostaisinko ”laadukkaampia” vaatteita, jos lapsia olisi vain yksi. Nyt pitää ostaa kaikkia kolmet.

Jos se yksi lapsi olisi Vilperi, olisinko ehtinyt tehdä hänen kanssaan useammin puheharjoituksia tai muita harjoitteita, kiinnittänyt hänen tarpeisiinsa enemmän huomiota? Hänen korvaongelmansa olisi ehkä huomattu nopeammin? Hänen syömiseensä olisi kiinnitetty enemmän huomiota? Olisiko hän oppinut ajamaan ilman apupyöriä enemmin?

Jos taas Tyllerö olisi ainoa lapsi, ehtisinkö harjata hänen hampaitaan paremmin ja ehkäistä tulevia hammasongelmia? Vaativana luonteena häneen kiinnitettäisiin ehkä enemmän oikeanlaista huomiota? Hänen hiuksiaan olisi aamuisin enemmän aikaa harjata. Tai hän osaisi jo kirjoittaa nimensä, koska sitä olisi harjoiteltu kotona ahkerammin.

Palleron kuivaksi opettelu taas luultavasti sujuisi jo, samoin kirjoja olisi aikaa lukea enemmän. Ja olisin saanut aikaiseksi viedä hänet parturiin.

Ehdottomasti minulla olisi aikaa enemmän omalle liikuntaharrastukselleni, leipoisin ehkä enemmän ja lapsen lempiruokaa olisi useammin. Koti olisi siistimpi kuin nyt.

Olen kuitenkin tajunnut ollessani useamman lapsen äiti, että jokainen lapsi on yksilö! Jokaisella on omat haasteensa, omat ongelmansa ja luonteensa. Heitä pitää jokaista käsitellä eri tavalla, jokainen tarvitsee erilaista huomiota.

Heillä on toistensa tuki. Pallerolla ja Tylleröllä päiväkodissa, aamuisin päiväkotiin lähtiessä ja sinne jäätäessä. He leikkivät yhdessä, kotileikkejä, kauppaa tai vain autoilla. Yksin olisi kovin vaikea leikkiä kaupan kassaa ja asiakasta. Tai lasta ja koiraa. Heillä on myös toistensa tuki isompina. He osaavat myös jakaa asioita (heh heh) tai oletetaan, että heidän kuuluisi osata jakaa paremmin.

Olisinko koskaan tullut ostaneeksi Vilperille esimerkiksi tyttöleluja? Sekin on tärkeää, että osaa leikkiä kaikenlaisia leikkejä.

Nuoremmat lapset ovat ottaneet mallia isommista ja oppineet nopeammin puhumaan, liikkumaan ja itsenäisemmiksi. Olisin ollut yhden lapsen kanssa paljon varovaisempi, pitänyt ohjaksista paljon tiukemmin kiinni.

Nyt kolmen lapsen äitinä olin kauemmin kotona ja sillä tavalla enemmän heidän pikkulapsiajassaan mukana. En kadu sitä, että olen kolmen ihanan, erilaisen, lapsen äiti.

Virkattu kuumailmapallo

Tiedän, olen hurahtanut virkkaukseen. Ja virkattujen lahjojen tekoon. Kun saimme kuulla, että tuttavapariskuntamme saisi perheenlisäystä, aloin heti suunnitella mitä tekisin vauvalle lahjaksi.

Muistatte varmaan miten Afrikankukista tehty pöllö tuotti minulle harmaita hiuksia? En oppinut siitä mitään =). Olin niin innostunut Afrikan kukkien virkkaamisesta, että pakko oli keksiä niistä jotain muutakin. Löysinkin netistä ihanan virkatun kuumailmapallon ohjeen. Niinpä aloin virkata sellaista.

Kukat valmistuivat yleisimmin automatkoilla. Niitä oli helppo tehdä yksi, kaksi ja jatkaa myöhemmin. Sitten ne unohtuivat minulle hetkeksi kaappiin.

Sitten sain tiedon, että tuttavat olivat kirjautuneet sairaalaan, kun synnytys alkoi. Ja minä aloin koota paloja palloksi urakalla. En todellakaan ollut tyytyväinen tulokseen. Pallo ei näyttänyt pallolta, vaan sieneltä. En ymmärrä miten alkuperäisessä ohjeessa on pallo saatu niin nätin näköiseksi, kun se roikkuu narussa. Minulla se vaan venytti ylimmäistä palaa rumasti.

Sitten jo virkkasin erään toisen lahjan ja ajattelin työntää pallon vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Mutta luontoni ei antanut minulle periksi. Pähkäilin uutta ripustustapaa, täytin palloa vielä hieman lisää. Ja nyt, pallo on nätti. Ei täydellinen, mutta riittävän nätti että sen kehtaa antaa lahjaksi pienelle pojalle. Koriin laitoin kuumailmapallomatkalle pienen pöllön.

Seuraava lahja, ristiäislahja on jo vireillä. Me nimittäin saamme kunnian olla tämän pienen pojan kummeja.

60-vuotisjuhlat 1950-luvun tyyliin

No niin, vielä voisin kertoa yleisesti miten meidän 50-luvun synttärit menivät.

Perjantaina pääsimme koristelemaan juhlapaikkaa ja laittamaan kaikki valmiiksi. Meitä helpotti suuresti, että siellä oli jo edellisiltä käyttäjiltä pöydät ja tuolit paikoillaan ja pöytäliinat pöydissä. Meidän ei tarvinnut kuin siirrellä ne haluamiimme kohtiin. Sitten minä aloitin pöytien koristelun. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, pöytiin tuli kaitaliinat, lasipurkkeihin kukka-asetelma ja viinilasikyntteliköt.

Pöytiin laitoin lisäksi arvoituksia, anagrammeja 1950-luvun sanoista. Jokaisessa pöydässä oli kolme sanaa ja jokaisessa pöydässä sanat olivat erilaisia. Tämä oli sellainen, että niitä sai halutessaan tehdä ja käydä nurkan takana kurkkaamassa oikean vastauksen. Esimerkiksi KUULA KONSA on KANSAKOULU tai RITVA VALIO on OLAVI VIRTA. Myös 1950-luvun trivia oli suosittu. Yhdistä oikeat sanat toisiinsa. Toisella puolella oli henkilöitä ja toisella puolella niihin liittyviä asioita. Esimerkiksi URHO KEKKONEN oli Suomen Presidentti tai PAUL ANKA lauloi Dianaa. Myös tämä oli vapaaehtoinen ja oikeat vastaukset löytyivät nurkan takaa.

Lasten puuhahuoneeseen laitoin ongintapisteen, pöydälle värityskuvia ja helmikorupisteen. Lattialle levitin ison paperin, johon lapset saivat piirrellä haluamiaan kuvia. Lisäksi poikia varten lattialle tuotiin automatto ja pikkuautoja. Voin sanoa, että tämä puuhahuone oli sekä tarpeellinen että erittäin pidetty. Vaikka lapsia oli vain seitsemän, iältään 2-7-vuotiaita, kaikki lapset viihtyivät siellä. Myös isompia ”lapsia” puuhahuone kiinnosti. Pienellä vaivalla sai lapset viihtymään, pois aikuisten jaloista eikä kukaan tylsistynyt.

Tarjoilupöytään kuului tietenkin hortensian lisäksi kahvikupit, polka dot-servetteineen. Olimme miettineet tarjoilun myös 1950-luvulta. Silloinhan tarjoiltiin paljon makeita herkkuja, oli pipareita ja kakkuja useita sortteja. Suolaisia taas ei juurikaan ollut. Kovan pähkäilyn tuloksena päätimme tarjoilla voileipiä ja vanhan ajan levylihapiirakkaa. Muuten oli niitä makeita. Suurin osa tarjoiluista oli äitini käsialaa, täytekakku tilattiin leipomosta. Pullakranssin teki työkaverini ja lihapiirakan tätini.

Tarjolla oli siis voileipiä: Kinkku-juustoleipiä ja muna-anjovisleipiä sekä lihapiirakkaa. Sitten oli pullakranssi, unelmatorttu, tiikerikakkua, vironperänkakkua, pumpulikakkua. Pikkuleipinä oli vaniljaseppeleitä, kaneliässiä ja herrasväen pikkuleipiä. Myöhemmin tarjoiltiin vielä täytekakkua. Juomana oli kahvia, teetä, mehua, maitoa ja kotikaljaa. Lisäksi oli vishyjä.

Lisäksi pöydässä oli 50-luvun karkkeja. Wienernougaata, kettukarkkeja ja kiss-kissejä. Olin lisäksi ostanut apteekin salmiakkeja, olihan synttärisankari viettänyt työuransa apteekissa. Yleisesti tarjoilut saivat paljon kiitosta. Lisäksi juhlia helpotti se, että suurimman osan pystyi tekemään pakastimeen valmiiksi hyvissä ajoin. Ainoastaan voileivät tehtiin lauantai-aamuna. Onneksi meitä oli useampia tekijöitä, näistä stressasin etukäteen, ihan turhaan. Voileivät olivat nopeasti tehty.

Juhlat menivät hienosti, itseäni jännitti aluksi tervetulopuheen pitäminen, mutta kaiketi se meni hyvin. Me nautimme juhlista ja jälkeenpäin olen kuullut, että vieraatkin tykkäsivät. Se lienee tärkeintä. Nyt siirrän ajatukseni jo Vilperin tuleviin synttäreihin, musta-keltaiseen teemaan.

Koristeita fiftarijuhliin

Minä sain vapaat kädet suunnitella äitini 60-vuotisjuhlat. Ja kun minulle antaa vapaat kädet, teen kaiken tarkasti ja rakkaudella. Kutsukortit tehtiin jo alkukesästä. Silloin ajatus oli hieman toinen ja sen takia kutsukortit ovatkin aivan eri maata kuin muu juhlakoristelu. Se on vaivannut minua suuresti =), olisi pitänyt jo silloin miettiä tarkemmin.

Kutsut olivat vaaleanpunaiset. Pahville oli tulostettu äidistäni vanha kuva ja siihen kutsuteksti. Koko komeus oli kääritty ”kakkupaperiin” ja vaaleanpunaisella nauhalla kiinni. Tästä kortista en aio laittaa kuvaa tänne, koska kyseessä ei ole minun juhlani. Mutta siis. JOS olisin ajatellut asiaa pidemmälle, kortti olisi tietenkin ollut tummanpunaisella pohjalla ja nauhana olisi käytetty punaista polkadot-nauhaa. Muutenhan kortti on kaunis!

Sittemmin siis teemaksi vaihtui punainen polka dot. Ja siitä lähtien olen metsästänyt kaikkea siihen sekä 1950-lukuun liittyvää.

Nopeasti teeman ympärille muodostuivat Riihimäen lasin lasipurkit, maitotonkat, ruusut ja neilikat. Lisäksi metsästin vanhoja lehtiä ja onnistuinkin löytämään lehden, joka oli julkaistu 1.9.1956. Äitini pisti vielä paremmaksi ja löysi lehden, joka oli vain kolmea päivää ennen hänen syntymäänsä julkaistu.

Teimme pöydän, johon asettelimme vanhat sanoma- ja aikakauslehdet, vanhat kamerat ja transistoriradion. Olin lisäksi tehnyt juhlalehden, jossa oli sekoitus äidin elämää ja kattava pakkaus 1950-lukua. Olin kirjoittanut ylös keitä julkkiksia oli syntynyt samana vuonna, kuka oli kuollut ja mitä kaikkea esimerkiksi oli tapahtunut äidin syntymäpäivänä. Siellä täällä oli vanhoja lehtimainoksia. Lopussa oli äidin omia muisteluita omasta elämästään, koulusta, tansseista jne. Jokainen vieras/perhe sai tällaisen lehden muistoksi kotiin. Kyllä tätäkin lehteä jokusen tunnin olen väsännyt, muokannut ja muokannut. Mutta ainakin osaan kertoa kaikenlaista 50-luvusta, jos joku kysyisi.

Lahjapöytään tein valokuvakollaasin äidistä. Hankin vanhan ikkunakehyksen, josta poistin lasit. Sitten viritin siihen naruja, joihin ripustin pienillä pyykkipojilla (punaisia ja valkoisia) valokuvia. Olin muokannut niin vanhat kuin uudetkin kuvat mustavalkoisiksi. Tein aikarajauksen siihen, että minusta ja veljestäni oli vain vauvakuvia. Sen uudempia kuvia en laittanut esille. Tämä oli yksi juhlien hitti. Ihmiset tykkäsivät katsella vanhoja kuvia ja tämä sai paljon kehuja. Jos äitini haluaa, säilyy kollaasi myös koristeena kotona.

Mitäs sitten? Tarjoilupöytään laitoimme keskelle vanhan maitotonkan, johon laitoimme hortensian. Aluksi ajatus oli tehdä tähänkin kukka-asetelma, mutta viime hetkillä keksin hortensian. Sehän on niin vanhanaikainen kukka, äidin lempikukkia ja tuo meille kaikille mieleen myös mummuni, äitini äidin. Koristelin vain tonkan polkadot rusetilla, ja todella näyttävä asetelma oli valmis.

Muihin pöytiin tehtiin myös kukka-asetelmat. Ne tulivat lasipurkkeihin. Koristelin purkit juuttinauhalla ja samalla polkadot-nauhalla kuin maitotonkankin. Kävin ostamassa Plantagenista tummanpunaisia ruusuja ja morsiusharsoa ja sain aikaan kuusi ruusuasetelmaa. Yhden hinnaksi tuli 5 euroa. Pöytiin tuli myös kynttiläasetelmat. Ostin viinilaseja ja käänsin ne nurinpäin pöydälle. Päälle laitoin punaiset tuikut ja lasien sisälle tein kreppipaperista neilikat. Kaitaliina oli Ikeasta ostettu poistokaitaliina.

Ja täytyihän sitä lasten iloksi muutama ilmapallokin laittaa roikkumaan. Näillä koristeilla mentiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen.