Lapset kasvaa

Niin se vain menee. Ihan hujauksessa on mennyt viimeinen kuusi vuotta ja mun esikoiseni asteli viime viikolla eskariin, ihan oikean koulun yhteyteen. Enää hän ei mene päiväkotiin.

Eskarin aloitus jännitti vähän meitä kaikkia, vaikka tiedossa oli, että sinne tulee monta tuttua kaveria. Itseäni kauhistutti ajatus isoista ryhmistä ja siitä, että päiväunia ei ole enää mahdollisuus nukkua. Vilperi ei ole enää kotona nukkunut päiväunia aikoihin, mutta pitkinä päivinä lepohetki olisi tarpeeseen. Eskarissakin levätään, patjoilla, mutta mitenköhän lepo onnistuu 20 hengen ryhmässä, jos vaikka joku oikeasti haluaisi nukahtaa?

Ensimmäiset päivät ovat tietenkin olleet uuden oppimista, on uudet tädit, uudet säännöt ja uudet paikat. Hienosti Vilperi on jaksanut, vaikka ensimmäisinä päivinä hän oli iltaisin todella väsynyt ja kiukustui pienistäkin asioista. Se on ymmärrettävää. Joka päivä hän on kuitenkin tullut kotiin tyytyväisenä päivään.

Vilperiä kummastutti ja ihastutti omatoimisuus. Sai itse kantaa omaa tarjotinta, valita itse lautaselle mitä haluaa syödä ja ennen kaikkea sai itse ottaa maitoa maitokoneesta! Isoja asioita.

Vielä viime viikolla ei eskaritehtäviä tainnut olla, vaan viikko oli tutustumista ja leikkiä. Pikkuhiljaa niitäkin tulee, odotan jännittyneenä miten Vilperi niistä alkaa tykkäämään.

Kesän jälkeen myös Pallerolla tuli muutoksia arkipäiviin. Hän siirtyi päiväkodissa isompien puolelle. Tämä helpottaa meidän arkea, sillä nyt Tyllerö ja Pallero ovat saman katon alla. Kun jo Vilperi viedään eri paikkaan, helpottaa että kaksi nuorimmaista voi jättää aamulla samaan paikkaan. Ja heillä on turvaa toisistaan.

Erityisesti ekat viikot Pallero jännitti kovin. Vaikka päiväkoti oli tuttu, muuttui oma täti ja tietenkin isompien puoli on aina isompi. Tylleröstä on ollut paljon apua aamuisin, hän on leikkinyt Palleron kanssa ja mennyt mukaan vessaankin, kun jännitys on iskenyt. Myös ulkona leikit ovat olleet yhteisiä. Tämän jännityksen takia siis pottailut unohdettiin päiväkodissa hetkeksi ja odotellaan että Pallero sopeutuu uuteen rytmiin ja ihmisiin.

Lasten kanssa samaan aikaan kasvan minä. Joka päivä he oppivat uutta ja minun täytyy antaa heidän tehdä se. Kasvaa isommaksi, kannustaa uuden oppimiseen. Joskus iltaisin katselen heitä kun he nukkuvat, varsinkin Vilperiä, ja mietin, KOSKA hänestä tuli niin iso?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s