Herra Hakkaraisen talo

Minulla ja lapsilla alkoi loma heinäkuun alussa. Mies on töissä vielä viikon. Koska hänen työmaansa sijaitsivat lähellä mummulaa, vietti hän siellä useita öitä. Vilperi lähti hänen mukaansa mummun pojaksi. Me taas Tyllerön ja Palleron kanssa lähdimme käymään oman äitini luona. Pikavisiitin tarkoitus oli Popedan keikka, jossa kävin veljeni kanssa. Mutta paljon muutakin ehdimme tehdä.

Meidän on pitänyt käydä jo pitkään Sastamalassa sijaitsevassa Herra Hakkaraisen talossa. Nyt matkalla mummulaan poikkesimme sinne. Talon sisustuu perustuu Mauri Kunnaksen kirjoittamiin kirjoihin. Paikkahan oli aivan uskomattoman hieno. Se mitä itse arvostan suuresti, on se että lapset saivat leikkiä, koskea ja katsoa. Kokea itse. Vaikka paikka on lapsille suunnattu, riitti myös aikuisille silmän iloa. Varsinkin tällaiselle sisutusta ja käsintehtyä arvostavalle ihmiselle. Jokainen pienikin yksityiskohta oli mietitty ja toteutettu hienosti. Joten otin kuvia paljon, toivottavasti teille ei tule kuvaähkyä.

Paikka sijaitsee aivan Sastamalan keskustassa ja sinne oli helppo löytää. Pääsymaksu oli 8 euroa kaikilta yli 2-vuotiailta. Se oli mielestäni hyvin kohtuullinen hinta. Sisäänpääsyn yhteydessä oli myös myymälä, josta sai ostaa kaikenlaista Herra Hakkaraiseen liittyvää tavaraa. Paikka on auki ympäri vuoden, mutta ulkona sijaitseva liikennepuisto vain kesäisin. Itse Herra Hakkarainen kävelee unissaan muistaakseni kahdesti päivässä.

Sisällä talossa sijaitsi Hakkaraisen koti, keittiöineen ja sänkyineen. Siellä lapset saivat leikkiä kotileikkiä tai nukahtaa Hakkaraisen sänkyyn. Suurin osa talon asioista oli koskemista tai leikkimistä varten. Muutamia hienoja nukkeja oli vain koristeina, nämä olivat kyllä selkeästi ilmoitettu. Naulakossa roikkui Hakkaraisen pyjamoita, näitä sai kokeilla halutessaan. Yläkerrassa oli isommille lapsille tarkoitettu ullakko, sieltä pystyi laskemaan joko tikkaita tai tankoa pitkin alas. Ullakon alin porras oli todella korkealla, joten sinne ei vahingossa pienet lapset kiipeä ilman aikuisen valvontaa. Yhdessä nurkassa oli esillä myös Viikingien kultaraha- ja korusaaliita.

Yksi huone oli sisustettu ”Kuningas Artturin Ritarit”-teemaan. Siellä oli iso pöytä, jonka ympärille sai istuutua ritareiden seuraksi. Naulakosta sai ottaa itselleen ritarin tai linnanneidon vaatteet ja leikkiä miekan ja kilven kanssa. Portaita pitkin pääsi kiipeämään linnaan ja kurkistaa vaikka pienestä ikkunasta. Alas pääsi laskeutumaan liukumäkeä pitkin. Ja koko komeutta vartioi lohikäärme.

Alakerrassa päästiin Koiramäen tunnelmaan. Löytyi sukutaulu ja jokainen pääsi halutessaan esittämään nukketeatteria. Hevonen ja possut tietenkin edustivat talojen ulkopuolella. Koiramäkeen oli rakennettu myös apteekki, jota pääsi kurkistamaan vain lasin takaa. Myös suutari ja kauppa löytyi. Näissä lapset saivat leikkiä. Suutarissa sai laittaa päälleen nahkaisen essun ja aloittaa kenkien korjaaminen. Kaupasta löytyivät kaikki vanhat esineet, vaa’asta ja kahvimyllystä lähtien. Kauppaan oli tehty makkaroita, leipiä ja perunoita. Lapset saivat vuorotellen olla tiskin takana ja me aikuiset kävimme ostoksilla. Ja tämä kaikki siis yhdessä huoneessa.

Alakerrassa oli myös toinen huone, siellä pääsi avaruusmatkalle. Huone itsessään oli avaruus. Lattioilla oli kraattereita ja seinillä aurinko, planeetat ja tähtiä. Täälläkin sai pukea astronautin asun päälleen halutessaan. Puku, kypärä ja happilaitteet. Huoneesta löytyi myös avaruusbussi, jonka sisällä pyöri screenillä tietoa planeetoista, aivan kuten kirjassa ”Kaikkien aikojen avaruuskirja”.

Ulkona sijaitsi liikennepuisto. Eikä mikä tahansa puisto, vaan täälläkin oli jokainen kohta mietitty tarkkaan. Esimerkiksi pieni yksityiskohta: jokainen auto oli nimetty ”Hurjan hauskan autokirjan” mukaan. Oli Kerttu tai Punahilkka. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä päivä oli osittain sateinen. Pieni sadekuuro oli tyhjentänyt alueen kokonaan ja kun me menimme ulos vielä pienessä tihkussa, saimme aivan rauhassa autoilla. Tyllerö sai jokusen hetken autoilla yksinään, mikä oli hienoa, sillä Pallero joutui kulkemaan perässä ajoradalla. Isommat lapset ajoivat niin kovaa vauhtia, että muuten olisimme jääneet jalkoihin.

Löytyi bussipysäkkejä, bussi, tunneli, poliisiasema ja tankkauspiste, jossa saattoi tankata autoaan tai tarkistaa renkaiden ilmanpaineen. Erittäin suosittu paikka oli myös autopesula, jossa lapset saivat itse sienien avulla pestä autonsa ja pyyhkiä sitten kuivaksi lastalla.

Vieressä oli myös pienempien lasten autorata, jossa Pallero innostui kurvailemaan.

Ulkona oli myös pieni kahvila, josta sai ostaa purtavaa.

Vielä yksi huone on mainitsematta. Lukuhuone, jossa olivat kaikki Mauri Kunnaksen kirjat. Nurkassa oli iso tuoli, jossa sai istua ja lukea kirjoja. Täällä sai myös piirtää tai värittää. Televisiossa pyöri dokumentti Mauri Kunnaksesta.

Me saimme aikaa kulumaan Herra Hakkaraisen talossa pari kolme tuntia. Enemmänkin olisimme jaksaneet, lapsethan olisivat olleet täällä leikkimässä vaikka kuinka kauan. Erityisesti Vilperi olisi tykännyt liikennepuistosta. Suosittelen erittäin lämpimästi tätä paikkaa, jos satutte kulkemaan ohi. Paikka soveltuu mielestäni kaikille yli 1-vuotiaille aina koululaisiin saakka.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s