Virkattu suklaakakku

Heipä hei, vaihteeksi käsitöitä.

Nämä herkulliset suklaakakut olen tehnyt jo viime jouluksi, mutta postaus niistä on jäänyt julkaisematta. Nämä ovatkin olleet oiva herkku Tyllerön kahvilassa.

Etsin aikana netistä valmiita ohjeita, mutta lopulta tein nämä omasta päästäni. En osaa antaa virkkausohjeita, muuta kuin suurinpiirtein. Yhteen kakunpalaan tarvitaan siis kolmion muotoinen pohja, josta tulee myös ”takasivu”. Kolmion muotoinen kansi, johon virkkasin vielä rimpsureunan ja sitten sivut tein yhtenä kappaleena niin, että välissä näkyy hillokerroksia. Sitten ompelin palaset toisiinsa ja täytin vanulla. Päälle ompelin vielä valkosuklaakuorrutetta.

Aika helppoa! Eikun herkuttelemaan ja nauttimaan kesäpäivistä!

Mainokset

Kortti 50-vuotiaalle

Olimme viikonloppuna erään sukulaisen 50-vuotisjuhlissa. Tein sinne itse kortin, jonka idea on hyvin simppeli. Ilmapalloja. Mielestäni tämä ei näytä yhtään liian lapselliselta idealta, varsinkin kun sen tekee hillityillä väreillä ja itse lisäsin vähän kimalletta mukaan.

Kuva hieman valehtelee, ilmapallot ovat siis hempeän vaaleanvihreitä. Tausta on beige-valkoinen kuviollinen paperi ja isoin pahvi on kultainen.

Mustikka-suklaakakku

Löysin aivan sattumalta jauhottoman suklaakakun ohjeen, johon lisättiin mustikkaa. Pakkohan tätä oli kokeilla ja mielettömän hyvälle maistui. Tein kakun taloussuklaasta ja vähensin hieman sokerin määrää. Lisäksi käytin pakastemustikoita, ja vaikka kierittelin niitä perunajauhoissa, paistoaika lisääntyi. Itse paistoin kakkua melkein tunnin.
Älkää välittäkö kuvista, kakkua oli jo pakko maistaa ennenkuin sain kuvat otettua.

Ohje löytyy täältä Maku.fi-sivulta ja vielä lisäksi alla.

Mustikka-suklaakakku 20palaa
Ainekset
150 g tummaa suklaata
70 g voita
6 kpl munaa
2 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1/2 dl maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta
5 dl mustikoita

Koristeluun
1 dl mustikoita

Tee näin
Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjalle. Voitele vuoan reunat ja jauhota kaakaojauheella. Paloittele suklaa kulhoon. Lisää voi ja sulata mikrossa varovasti miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.
Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja sokeri löysäksi vaahdoksi. Riko keltuaisten rakenne ja lisää valkuaisvaahtoon sekoitellen.
Yhdistä kaakaojauhe, leivinjauhe ja maissitärkkelys. Siivilöi seos munavaahtoon ja nostele hellästi sekaisin. Lisää lopuksi sulatettu suklaa.
Kaada puolet taikinasta vuokaan ja ripottele päälle puolet mustikoista. Lisää loppu taikina, levitä tasaiseksi ja ripottele pinnalle loput mustikat. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Siivilöi jäähtyneen mustikka-suklaakakun pinnalle tomusokeria ja koristele mustikoilla.

Ähtärissä

Kesäkuussa ehdimme käväistä myös Ähtärin eläinpuistossa. Satuimme sinne kaikista tuulisimpana päivänä, joten pipot, hanskat ja haalarit olivat tarpeen. Silti palelsi.

Ähtäri on kuitenkin aika kaukana meistä ja olimme matkassa tuttavaperheen kanssa, joten mentävä oli silloin kun oli päätetty, satoi tai paistoi.

Lapset tutkivat innokkaina eläimiä ja jaksoivat hyvin kiertää noin kolmen kilometrin lenkin. Meillä oli mukana myös vetokärry, mutta sitä tuskin käytettiin. Puolessa välissä matkaa, hirviaidan edustalla, pysähdyimme paistamaan makkaraa. Lähdimme kierrokselle heti eläintarhan avauduttua ja kiersimme siis koko ajan kaikkien muiden kanssa samassa rytmissä. Se huono puoli siinä oli, että esimerkiksi makkaranpaistopisteelle kaikki pysähtyivät samaan aikaan.

Eniten lapset odottivat tietenkin karhuja. Karhuaitauksen edustalla vietimmekin pitkän tovin seuraten kolmen karhunpennu, Kasperin, Jesperin ja Joonatanin, touhuja. Karhut olivat leikkisällä päällä ja touhusivat kovasti.

Kun oli nähty karhut, hirvet, ilvekset ja villisiat, oli aika jättää Ähtäri taakseen. Meillä oli kiva reissu, vaikkakin kylmä. Tuttavapariskunnan kanssa oli kiva päästä rupattelemaan ja lapset tykkäsivät. Ja näimme oikeastaan jokaisen eläinlajin, ainakin kaukaa. Joskus olen kierrellyt eläintarhaa katsellen vain tyhjiä aitauksia. Nyt oli toisin.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Tuurin kyläkaupassa. Oi voi, siellä(kin) pitäisi käydä ilman lapsia. Kolme väsynyttä matkaajaa eivät olleet oikein hyvää shoppailuseuraa. Seuraavalla kerralla sitten.

Antiikkinen aamupäivä

Viime viikonloppuna Fiskarsissa ja Billnäsissä järjestettiin antiikkimessut. Paikat sijaitsevat suhteellisen lähellä meitä, joten lähdin lasten kanssa käymään siellä. Itse en antiikin aivan suurin fani ole, vaikka antiikki sinänsä on aika laaja käsite. Olen kiinnostunut vanhasta, vanhat tavarat innostavat ja kauniit lasiesineet tai kipot ovat hienoja esillä.

Minulla oli jopa mielessä ostoslistaa, ostaa vanhoja viisikymmentäluvun lehtiä, ajatellen tulevaa syksyä (tästä ehkäpä lisää myöhemmin).

Kun lasten kanssa lähtee tällaiseen paikkaan, ja varsinkin jos lähtee ainoana vanhempana, ei paljon kippoja ja kuppeja tutkita. Kädet ovat tiukasti pienissä käsissä kiinni. Sitä kun ei haluaisi maksumieheksi, kun hieno antiikkinen (kallis) tavara tipahtaa maahan. Joten me vain kiertelimme ja katselimme. Muutamia hintoja katsastin ja tietenkin niitä vanhoja lehtiä selasin.

Paljon oli porukkaa liikkeellä, vaikka oli perjantai. Messuthan kestivät torstaista sunnuntaihin asti. Fiskarsissa emme menneet maksulliselle puolelle, vaan kiersimme ulkona. Täällä on myös hieno lasten leikkipuisto, jossa tietenkin viihdyimme tovin jos toisenkin. Fiskarsin alue on kaunista ja tänne täytyy ehdottomasti tulla toisella kertaa ja kierrellä vanhoja rakennuksia ja ruukkeja ihastelemassa.

Syötyämme pientä purtavaa jatkoimme vielä kotimatkalla Billnäsin kautta. Täällä koko alue on maksuton ja myyjiä on paljon. Alue sinänsä on aika ahdas tällaiselle ihmispaljoudelle, tien sivut olivat täynnä autoja ja mutaiset pellot oli muutettu parkkipaikoiksi. Mutta siinä ehkä se alueen viehkeys.

Lapset alkoivat väsähtää ja söimme vielä makkarat ennen kotiinlähtöä. Sain myös muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, kun Pallero nappasi makkaragrilliin sormillaan kiinni. ONNEKSI siltä puolelta grilli oli kylmänä. Kotiinviemisiksi tuli vain nokiset kädet palovammojen sijasta.

Ostin yhden Kotilieden vuodelta 1956, hinta 4€ ja yhden Avun, hinta 2€.

Tallipiha ja leikkipuisto Tampereella

Ennen kotiinlähtöä yritin etsiä lapsille jotain kivaa ja halpaa tekemistä Tampereella. Googletin erilaisia leikkipuistoja ja muistinkin erään kivan puiston. Näsinpuistossa, lähellä Särkänniemeä sijaitsee Tiitiäisen Satupuisto, joka perustuu Kirsi Kunnaksen satuihin ja loruihin. Tänne siis suuntasimme.

Puistossa on paljon erilaisia muotoja ja paljon yksityiskohtia saduista. Valitettavasti kuitenkin totesin, että myös täällä on tehty tuhoja ja moni kiva asia oli rikottu. Kyllä puistossa silti hetken jaksoi leikkiä. Erityisesti maan tasolla olevat trampoliinit olivat kivoja.

Hiekkalaatikko oli hauska yksityiskohta ja vaikka meillä ei omia hiekkaleluja ollutkaan mukana, lapset kiersivät hiekkalaatikkoa ympäri monta kertaa.

Kiersimme myös Näsinpuistoa. Katselimme Näsinneulaa ja Särkänniemeä. Satamasta lähteviä laivoja, jotka tuuttasivat lähtiessään. Mäen harjalla oli myös muistomerkki Höyrylaiva Kurun haaksirikossa hukkuneille. Tämä oli lähellä omaa sydäntäni, sillä omaa sukuani menehtyi tässä onnettomuudessa. Puistossa on myös Näsinlinna, kaunis palatsi, jossa sijaisee nykyään museo. Alhaalla, Hämeenpuison päässä, sijaitsee upea suihkulähde. Söimme puistossa pienet eväät nauttien ympäröivästä luonnosta.

Aivan vieressä on myös Tallipiha. Rauhallinen pihamiljöö vanhojen talojen ympäröimänä. Taloissa on useita pieniä käsityölaiskauppoja, joissa emme tällä kertaa käyneet. Pihassa sai myös tervehtiä kanoja, ponia ja hevosta. Ponin kyydissä olisi saanut ratsastaa lenkin tai istahtaa pienelle vossikkaajelulle. Kaiken kruunasi keskellä pihaa oleva karuselli, jonka kyytiin lapset pääsivät, pientä maksua vastaan tietenkin. Myös täältä olisi saanut kahvia, leivonnaisia tai pientä lounasta.

Kiva kesäinen aamupäivä tuli vietettyä aivan Tampereen sydämessä. Halpaa, karusellikierrosta lukuunottamatta jopa ilmaista, ja varmasti lapsille miellyttävää tekemistä!

Herra Hakkaraisen talo

Minulla ja lapsilla alkoi loma heinäkuun alussa. Mies on töissä vielä viikon. Koska hänen työmaansa sijaitsivat lähellä mummulaa, vietti hän siellä useita öitä. Vilperi lähti hänen mukaansa mummun pojaksi. Me taas Tyllerön ja Palleron kanssa lähdimme käymään oman äitini luona. Pikavisiitin tarkoitus oli Popedan keikka, jossa kävin veljeni kanssa. Mutta paljon muutakin ehdimme tehdä.

Meidän on pitänyt käydä jo pitkään Sastamalassa sijaitsevassa Herra Hakkaraisen talossa. Nyt matkalla mummulaan poikkesimme sinne. Talon sisustuu perustuu Mauri Kunnaksen kirjoittamiin kirjoihin. Paikkahan oli aivan uskomattoman hieno. Se mitä itse arvostan suuresti, on se että lapset saivat leikkiä, koskea ja katsoa. Kokea itse. Vaikka paikka on lapsille suunnattu, riitti myös aikuisille silmän iloa. Varsinkin tällaiselle sisutusta ja käsintehtyä arvostavalle ihmiselle. Jokainen pienikin yksityiskohta oli mietitty ja toteutettu hienosti. Joten otin kuvia paljon, toivottavasti teille ei tule kuvaähkyä.

Paikka sijaitsee aivan Sastamalan keskustassa ja sinne oli helppo löytää. Pääsymaksu oli 8 euroa kaikilta yli 2-vuotiailta. Se oli mielestäni hyvin kohtuullinen hinta. Sisäänpääsyn yhteydessä oli myös myymälä, josta sai ostaa kaikenlaista Herra Hakkaraiseen liittyvää tavaraa. Paikka on auki ympäri vuoden, mutta ulkona sijaitseva liikennepuisto vain kesäisin. Itse Herra Hakkarainen kävelee unissaan muistaakseni kahdesti päivässä.

Sisällä talossa sijaitsi Hakkaraisen koti, keittiöineen ja sänkyineen. Siellä lapset saivat leikkiä kotileikkiä tai nukahtaa Hakkaraisen sänkyyn. Suurin osa talon asioista oli koskemista tai leikkimistä varten. Muutamia hienoja nukkeja oli vain koristeina, nämä olivat kyllä selkeästi ilmoitettu. Naulakossa roikkui Hakkaraisen pyjamoita, näitä sai kokeilla halutessaan. Yläkerrassa oli isommille lapsille tarkoitettu ullakko, sieltä pystyi laskemaan joko tikkaita tai tankoa pitkin alas. Ullakon alin porras oli todella korkealla, joten sinne ei vahingossa pienet lapset kiipeä ilman aikuisen valvontaa. Yhdessä nurkassa oli esillä myös Viikingien kultaraha- ja korusaaliita.

Yksi huone oli sisustettu ”Kuningas Artturin Ritarit”-teemaan. Siellä oli iso pöytä, jonka ympärille sai istuutua ritareiden seuraksi. Naulakosta sai ottaa itselleen ritarin tai linnanneidon vaatteet ja leikkiä miekan ja kilven kanssa. Portaita pitkin pääsi kiipeämään linnaan ja kurkistaa vaikka pienestä ikkunasta. Alas pääsi laskeutumaan liukumäkeä pitkin. Ja koko komeutta vartioi lohikäärme.

Alakerrassa päästiin Koiramäen tunnelmaan. Löytyi sukutaulu ja jokainen pääsi halutessaan esittämään nukketeatteria. Hevonen ja possut tietenkin edustivat talojen ulkopuolella. Koiramäkeen oli rakennettu myös apteekki, jota pääsi kurkistamaan vain lasin takaa. Myös suutari ja kauppa löytyi. Näissä lapset saivat leikkiä. Suutarissa sai laittaa päälleen nahkaisen essun ja aloittaa kenkien korjaaminen. Kaupasta löytyivät kaikki vanhat esineet, vaa’asta ja kahvimyllystä lähtien. Kauppaan oli tehty makkaroita, leipiä ja perunoita. Lapset saivat vuorotellen olla tiskin takana ja me aikuiset kävimme ostoksilla. Ja tämä kaikki siis yhdessä huoneessa.

Alakerrassa oli myös toinen huone, siellä pääsi avaruusmatkalle. Huone itsessään oli avaruus. Lattioilla oli kraattereita ja seinillä aurinko, planeetat ja tähtiä. Täälläkin sai pukea astronautin asun päälleen halutessaan. Puku, kypärä ja happilaitteet. Huoneesta löytyi myös avaruusbussi, jonka sisällä pyöri screenillä tietoa planeetoista, aivan kuten kirjassa ”Kaikkien aikojen avaruuskirja”.

Ulkona sijaitsi liikennepuisto. Eikä mikä tahansa puisto, vaan täälläkin oli jokainen kohta mietitty tarkkaan. Esimerkiksi pieni yksityiskohta: jokainen auto oli nimetty ”Hurjan hauskan autokirjan” mukaan. Oli Kerttu tai Punahilkka. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä päivä oli osittain sateinen. Pieni sadekuuro oli tyhjentänyt alueen kokonaan ja kun me menimme ulos vielä pienessä tihkussa, saimme aivan rauhassa autoilla. Tyllerö sai jokusen hetken autoilla yksinään, mikä oli hienoa, sillä Pallero joutui kulkemaan perässä ajoradalla. Isommat lapset ajoivat niin kovaa vauhtia, että muuten olisimme jääneet jalkoihin.

Löytyi bussipysäkkejä, bussi, tunneli, poliisiasema ja tankkauspiste, jossa saattoi tankata autoaan tai tarkistaa renkaiden ilmanpaineen. Erittäin suosittu paikka oli myös autopesula, jossa lapset saivat itse sienien avulla pestä autonsa ja pyyhkiä sitten kuivaksi lastalla.

Vieressä oli myös pienempien lasten autorata, jossa Pallero innostui kurvailemaan.

Ulkona oli myös pieni kahvila, josta sai ostaa purtavaa.

Vielä yksi huone on mainitsematta. Lukuhuone, jossa olivat kaikki Mauri Kunnaksen kirjat. Nurkassa oli iso tuoli, jossa sai istua ja lukea kirjoja. Täällä sai myös piirtää tai värittää. Televisiossa pyöri dokumentti Mauri Kunnaksesta.

Me saimme aikaa kulumaan Herra Hakkaraisen talossa pari kolme tuntia. Enemmänkin olisimme jaksaneet, lapsethan olisivat olleet täällä leikkimässä vaikka kuinka kauan. Erityisesti Vilperi olisi tykännyt liikennepuistosta. Suosittelen erittäin lämpimästi tätä paikkaa, jos satutte kulkemaan ohi. Paikka soveltuu mielestäni kaikille yli 1-vuotiaille aina koululaisiin saakka.