Museokeskus Vapriikki

Käydessämme taannoin Tampereella, poikkesimme lasten kanssa museokeskus Vapriikkiin. Erityisesti olimme menossa katsomaan ”Jääkauden Jättiläiset”- näyttelyä, mutta toki kiersimme muuallakin.

Ensimmäiseksi suuntasimme juurikin kyseiseen näyttelyyn. Näyttely oli hieno. Esillä oli jääkauden eläimiä, luita, koruja ja paljon tietoa jääkaudesta, silloin eläneistä ihmisistä ja eläimistä. Mutta: kun mihinkään ei saanut koskea. Varsinkin Vilperi, joka oli kovin kiinnostunut kaikesta, olisi halunnut katsoa ja koskea. Tästä olitiin hyvin tarkkoja ja ymmärrän sen täysin tällaisessa paikassa. Lisäksi kun luettu tieto ei niin kiinnostanut lapsia, näyttely juostiin hetkessä läpi. Itse en siis ehtinyt tutustua tähän juuri lainkaan. Välillä yritin saada lasten mielenkiintoa kohdistettua johonkin jännään faktaan, mutta en juurikaan onnistunut tässä.

Seuraavaksi siirryimme Hurriganes-näyttelyyn. Jo sisään kävellessämme siirryimme toisenlaiseen maailmaan: musiikki soi taustalla. Täällä lapset innostuivat katselemaan livevideoita, joita pystyi itse valitsemaan valkokankaalle. Nurkasta löytyi myös viehättävä olohuone nojatuoleineen, jossa sai kuulokkeilla kuunnella vaikkapa koko Hurriganesin tuotannon läpi. Näyttelyyn oli saatu paljon rekvisiittaa: vaatteita, levyjä, soittimia. Löytyi jopa paikka, jossa sai pukea Cissen takin päälleen, ottaa basson käteensä ja kuvitella hetken olevansa rokkistara. Tottakai lapset halusivat kokeilla tätä.

Yläkerrassa kiersimme Jääkiekkonäyttelyn, jossa pysähdyimme hetkeksi harjoittelemaan oikeita jääkiekon laukauksia. Jokainen taisi saada ainakin yhden maalin. Myös luonnontieteellinen museo oli hauska. Siellä oli lapsille enemmän koettavaa, aistittavaa ja kosketeltavaa. Luonnon tuoksut ja onkaloinen Näsijärvi, jonka uumeniin sai ryömiä.

Päällisin puolin reissusta jäi hyvä mieli, ainakin lapset saivat jotain koettavaa. Ehkä kuitenkin vielä tämän ikäisille parempi paikka olisi sellainen, jossa lapset itse saavat kokea ja testata. Vilperi olisi ehkä yksin jaksanut paremmin keskittyä ja oma aikani olisi riittänyt paremmin hänen kanssaan tutkiessa.

Lapsille taisi kuitenkin jäädä eniten mieleen tapahtumat parkkipaikalla kotiin lähtiessä. Automme viereen oli parkkeerannut kolme paloautoa ja yksi ambulanssi. Miehet olivat syömässä Vapriikin ravintolassa ja sattumalta olivat lähdössä samaan aikaan kuin me. Lapset eivät suostuneet kiipeämään autoon ennenkuin kaikki paloautot olivat lähteneet. Ilokseni huomasin, miten palomiehet olivat ajan tasalla. Jokainen (!) heistä vilkutteli iloisesti ikkunoista lapsille.

Mainokset

Luonnon helmassa

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme lomailleet maalla, luonnon helmassa. Lapset ovat saaneet tutkia luontoa: eläimiä ja kasveja. On etsitty sammakoita ja kastematoja. Istutettu perinoita ja levitetty multaa. Helteistäkin on nautittu ja syöty vesimelonia ulkona. Kaikkea perinteistä kesän viettoa.

Viime viikonloppuna siis olimme sukulaistytön ylioppilasjuhlissa ja saimme pukeutua parhaisiimme. Tyllerölle laitettiin hiukset letille ja kynsilakkaa sormiin. Pojille puettiin juhlakengät ja aseteltiin kravatit kaulaan. Todella hienosti lapset jaksoivat juhlia ja käyttäytyivät asiallisesti. Olin varautunut kirjoilla ja palapeleillä ja jonkin verran niillä puuhailtiinkin.

Maalla lapsia kiinnostaa kaikki vanha. Varsinkin Vilperi kyselee koko ajan: Mikä tämä on, mitä tällä tehdään, miten tämä toimii? Löytyy kiinnostavia esineitä ja lasten mielikuvitus pääsee valloilleen, kun he kuvittelevat lehmiä vanhaan navettaan. Maalla kuljetaan saappaat jalassa ja pellolta voi nähdä joutsenten nousevan lentoon. Maalla nukutaan siskonpedeissä ja juodaan emalimukeista.

Rahaa lahjaksi

Me, kuten varmaan moni muukin, olimme viime viikonloppuna ylioppilasjuhlissa. Varsin hyvä lahja valmistuvalle on tietenkin raha. Tylsin tapa on sujauttaa sopiva summa kirjekuoreen ja sillä selvä. Itse halusin kuitenkin antaa rahaa jollain kivemmalla tavalla.

DSC_1459

Tein siis näin: Tyhjensin lasipurkin ja askartelin sen kanteen pahvista ja silkkipaperista ylioppilaslakin. Täytteeksi laitoin vanua. Otin haluamamme rahasumman mahdollisimman pieninä seteleinä ja rullasin setelit yksi kerrallaan. Sidoin ne rullalle narulla. Lopuksi asettelin setelit ja hieman koristenarua purkkiin.

Purkin ulkopuolen koristelin etiketillä ja lopuksi vielä laitoin purkin sellofaaniin.

Tämä lahjaideahan käy myös hieman mukaillen syntymäpäivä- tai häälahjaksi.

Mitäs tykkäätte?

DSC_1460

Taulu tarhatädille

Näin kevätjuhlien alla annan teille helpon lahjavinkin tarhan tädeille ja miksei opettajillekin.

Phototastic-1_6_2016_67ec17ca-361b-4ec4-9d06-77ce55b58980

Me teimme tällaisen taulun Vilperin päiväkotitädille, sillä Vilperihän siirtyy syksyllä eskariin toisaalle. Löysin idean netistä, mutta muutin sen suomenkieliseksi.

Minulta löytyi kotoa Ikean taulukehys, johon tulostin tyhjän puunrungon. Siihen sitten Vilperi taiteili sormenjälkilehtiä. Teksti kuului näin: Täti! (Tässä siis tädin nimi). Kiitos kun autoit minua kasvamaan!

En halunnut laittaa itse tauluun Vilperin nimeä, näin se olisi kivempi sisustusesineenä, jos niin haluaisi.

Tein vielä jäätelötötterökortin, johon kirjoitimme kiitokset ja kesän toivotukset.

Helppo ja omasta mielestäni ihan kivan näköinenkin lahjaidea.

Oikein hyvää kesäkuuta ja paljon onnea kaikille valmistuville ja kesälomalle lähtijöille!

Phototastic-1_6_2016_68130659-5128-43ea-8207-6228cba18c2e