4-vuotisjuhlat

Viime viikonloppuna vihdoin juhlittiin Tyllerön 4-vuotisjuhlia. Ensin perjantaina oli kutsuttu päiväkotikaverit äiteineen juhlimaan ja lauantaina juhlittiin sitten suvun kesken. Kaikki meni hyvin, Tyllerö nautti kovin juhlistaan ja keskipisteenä olosta alun jännityksestä huolimatta. Äitikin oli tyytyväinen, sain kaiken valmiiksi ajoissa eikä katastrofeja tullut vastaan.

Perjantaina muu perhe lähti uimaan sillä aikaa, kun me juhlimme. Tyllerölle oli tärkeää, että hän sai juhlia kavereidensa kanssa, näyttää heille oman huoneensa ja lelunsa. Varsinkin kun kaikki muut hänen ryhmästään ovat jo juhlineet ja hänen synttärinsä olivat viimeisenä vuorossa. Vielä tämän ikäisille eivät itse synttäritarjoilut tai muut ole niin tärkeitä, hetken kuluttua he jo leikkivät kotia juhlamekot hulmuten.

On kivaa, että äidit kulkevat vielä mukana, me saamme reilun tunnin ajan kahvitella ja rupatella. Ja jokainen äiti kuitenkin katsoo hieman omansa perään, joten juhlanjärjestäjä ei ole paniikissa sokerihumalassa olevien lasten kanssa.

Itselläni oli koko viikon kova kiire, kun koti oli päässyt jonkinlaiseen sekasortoon. Iltaisin siivosin, pyyhin pölyjä ja muuta. Perjantai meni sitten leipoessa ja viime hetken siistimisessä.

DSC_1315

DSC_1338

DSC_1350

DSC_1363

DSC_1395

Lauantai olikin leppoisampi päivä, oikeastaan mitään muuta suurta ei ollut kuin voileipäkakun koristelu. Kaikki tänään tulevat vieraat olivat tuttuja. Suurinosa tulikin jo ajoissa meille, eikä ketään häirinnyt vaikka emäntä hilluikin vielä pyjamahousuissaan.

Tarjolla oli siniseksi värjättyä mehua sokerireunustetuista laseista. Popcornia, dippikasviksia (dippi, porkkanaa, kurkkua ja paprikaa), minivoileipiä kinkkutäytteellä, karkkia, kermalla kuorrutettuja minttusuklaamuffinsseja ja kermalla kuorrutettua jäätelöä. Mutta ehdottomasti suosikeiksi nousivat sulaneet Olaf-piparit niin perjantaina kuin lauantaina. Äideille tarjottiin lisäksi kahvia ja kinkkkujuustokierteitä (nam nam!). Lauantaina oli vielä tonnikalavoileipäkakkua. Tällä kertaa en siis tehnyt itse kakkua lainkaan, vaan jäätelö korvasi sen. Se oli kiva ja erilainen idea, vaikkakin jäätelöä olisi voinut olla enemmänkin, se upposi niin lapsille kuin aikuisillekin. Tarjottavia oli sopivasti ja niitä kehuttiin kovin. Minivoileivät eivät oikein tehneet kauppaansa, mutta halusin kuitenkin tarjota jotain suolaistakin. Ne kuitenkin upposivat meillä iltapalaksi. Dippikasviksiakin söivät vain meidän lapset ja he sitten ottivatkin niitä paljon. Ehkä muut eivät ole tottuneet, meillä ne taas ovat suurta herkkua. Frozen-aiheesta oli saanut vaikka mitä ihania tarjottavia mutta tosiasiahan on se, että jos on karkkia, se riittää lapsille.

Tyllerö sai paljon Frozen-lahjoja: vaatteita, käsilaukkuja, koruja ja nukkeja, tarroja. Kivoja lahjoja. Juhlissa viihtyivät niin lapset kuin aikuiset ja Olaf-lumiukonkaatoleikki oli menestys. Sitä lapset olisivat jaksaneet vaikka kuinka kauan. Kaverilahjat kelpasivat kaikille eikä kukaan valittanut vaikka en karkkia antanutkaan.

Lauantaina illalla kun vieraat olivat lähteneet, katselimme vielä lahjaksi saadun Frozen-dvd:n ja nyt jo Pallerokin laulelee itsekseen: ”Taakse jää, taakse jää, sitä ei voi pidättää….”

Kiitos kaikille vieraille, teitte Tyllerön juhlista täydelliset!

Olen jo kertonut niin monessa postauksessa juhlista, joten nyt lyhyestä virsi kaunis. (Ja äiti on vähän väsynyt juhlien jälkeen…)

DSC_1307

DSC_1320

DSC_1322

DSC_1325

DSC_1337

DSC_1345

DSC_1358

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s