35-vuotias

Kuten ehkä otsikosta voitte päätellä, synttäreitä on vietetty. Täytin eilen 35-vuotta. Mitään suuria juhlia emme viettäneet, kotoisissa merkeissä juhlinta meni. Töihin leivoin suussa sulavan juustokakun. Pyysin lapsilta lahjaksi rauhallista päivää, ei tappeluja, ei riitoja. Ja aamupalaa sänkyyn sekä sen, että saisin nukkua myöhään aamulla.

Viime viikolla tuli Vilperin kanssa juttua siitä, että täytän vuosia. Kun tiedustelin häneltä, kuinkahan monta vuotta mahdollisesti täytän, hän vastasi heti: 100 vuotta. Kun kerroin täyttäväni hieman vähemmän ja pyysin arvaamaan uudelleen, hän arvasi 15 vuotta.

Näihin vuosiin on mahtunut paljon. Olen syntynyt Ylöjärvellä vuonna 1981. Olen viettänyt lapsuuteni ja käynyt kouluni siellä. Olen päässyt ylioppilaaksi siellä. Lukion jälkeen tein vuoden töitä ja sen jälkeen suuntasin opiskelemaan Poriin. Siellä tutustuin nykyiseen mieheeni. Valmistumisen jälkeen saimme töitä, rakensimme kaksi taloa ja vietimme kaksin kuusi vuotta. Tietenkin viimeiset viisi vuotta on mennyt lapsiperheen äitinä.

Nuorena: Tom Hanks oli ehdottomasti parhain miesnäyttelijä, Julia Roberts naisnäyttelijä. Katselin televisiosta Jyrkiä, Kummeleita, Mummoa, Kyllä isä osaa, Poliisiopistoja ja Frendejä. Sekä Kauniita ja Rohkeita. Kuuntelin radiosta tai kasetilta DJ Boboa, NKOTBia, Movetronia, Taikapeiliä ja Rednexiä. Myös XL5, Hausmylly, Leevi and the Leavings ja olivat hyviä. Kuuntelimme miehen kanssa viime perjantaina Radio Novan Retroperjantaita. Tutut biisit teiniajoilta saivat meidät joraamaan ja lapset katsoivat ihmetellen meidän touhuja. Onko siitä tosiaan jo niin kauan, kun Rednex on ollut pinnalla?

Elämässäni on tapahtunut paljon, erityisesti vuodet Porissa olivat rankkoja. Jouduin seuraamaan vierestä asioita, joita en toivoisi kenellekään. Kannoin kahden ihmisen taakkaa. Ne ajat mielelläni hyppäisin yli. Toisaalta taas ne ovat muovanneet minusta tällaisen kuin olen nyt. Minulla on joistain asioista hyvin kärkkäät mielipiteet. En jaksa murehtia pienistä asioista, sillä elämässä oikeasti on paljon isojakin murheita. Olen myös näiden vuosien johdosta tullut tulokseen, että asioiden purkaminen jonkun kanssa on hyvä asia. Terapia ei olisi pahitteeksi kenellekään. Lisäksi itseäni on auttanut aina kirjoittaminen. Olen kirjouttanut muutamia lyhyitä teoksia, joiden lukeminen saisi niskavillat pystyyn. Olin aina ajatellut tulevani nuorena äidiksi, mutta kun ajattelee kyseisiä aikoja, on ihan hyvä, että sain esikoiseni vasta 29-vuotiaana.

Mistä sitten haaveili nuori Kirsi? Siitä, että minulla olisi kolme lasta, kultainen noutaja (tai englanninspringerspanieli), tietenkin aviomies ja asuisin edelleen Ylöjärvellä omakotitalossa. Olisin ammatiltani lastenlääkäri tai farmaseutti. Olisin onnellinen. No, minulla on kolme lasta, spanieli (joka ei asu meillä), on mies ja talo. Se tosin ei ole Ylöjärvellä. En ole lääkäri enkä farmaseutti. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Joten aika hyvin olen unelmani toteuttanut.

Haaveilen silloin tällöin elämästä Italiassa, siitä että saisi tehdä sitä mitä rakastaa eikä tarvitsisi miettiä laskujen maksua. Siitä, että olisi enemmän aikaa. Olisi lämmintä eikä kylmää ja loskaista. Siitä, että olisimme terveitä edes vaikka kuukauden ajan. Siitä, että joku tekisi minulle suklaamoussea ja hieroisi jalkapohjia. Pääsisi kasvohoitoon tai rentouttavaan hierontaan. Saisi uudet silmälasit ja pääsisi kampaajalle. Saisi ostaa uusia vaatteita kaappiin miettimättä paljonko ne maksavat. Kesälomasta. Ystävistä ja kahvitteluhetkistä.

Mitä sitten toivon seuraavalta 35 vuodelta? Toivon lasteni kasvavan täysijärkisiksi, fiksuiksi aikuisiksi. Sitä, että he saavat opiskella juuri sellaiset ammatit itselleen joista nauttivat. Että he perustavat perheen, löytävät puolisot itselleen. Sitä, että he pitävät toisiinsa yhteyttä ja ovat toisilleen yhtä tärkeitä kuin minä olen veljeni kanssa. Sitä, että saamme mieheni kanssa vanheta yhdessä terveinä ja onnellisina. 70-vuotiaana on vielä paljon edessä. Silloinhan voimme mieheni kanssa muuttaa etelään viettämään eläkepäiviä. Minä kudon lastenlapsille ja mieheni nikkaroi. Juomme viiniä auringossa emmekä stressaa mistään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s