Kiireistä arkea

DSC_0793

Kiireisen arjen keskellä mulla on viimein aikaa istua kirjoittamaan mitä meille oikeasti kuuluu tällä hetkellä. Päivät ja viikot vilahtavat ohi hetkessä ja perjantait sekä viikonloput menevät yleensä siivotessa, pyykätessä ja ihan vain levätessä sekä tietenkin lasten kanssa. Vaikka osasin odottaa, että töihinpaluuni jälkeen tällaista olisi odotettavissa, on se siltikin yllättänyt minut. Lisäksi on ollut kaikenlaista extraa, menoa ja sairastelua. Vaikka me pyrimme miehen kanssa vuorotellen olemaan pois sairaan lapsen kanssa tai viemään heitä neuvolaan tai korvatarkastukseen, on asioita jotka minä vain tiedän paremmin. Voisin tietenkin kirjoittaa miehelle muistilappuja, mutta olen todennut paremmaksi mennä itse, aina se informaatio minulle jälkekäteen ei nimittäin ole ollut kovin laaja. Nämä kaikki pyrin tietenkin varaamaan päivän alkuun tai loppuun, jottei tarvisi olla pois töistä, mutta aina se ei onnistu.

Jos nyt ajatellaan tätä vuotta, noin kahta kuukautta, on meidän arjessa ollut usean nuhan lisäksi, kolme lasta eri aikaan kuumeessa, yksi korvien putkitus, yksi nielurisaleikkaus kahden viikon sairaslomalla, yksi puheterapia, kaksi korvalääkärikäyntiä, mahatautia, kaksi omaa lääkärikäyntiä poskiontelotulehduksineen. Tällä viikolla alkoi Vilperin uimakoulu, on yhdet kaverisynttärit, kaksi lääkärikäyntiä, lasten valokuvaukset päiväkodissa kahtena päivänä, viikonloppuna tuettu päivä Superparkissa, yhdet synttärit, yksi kipeä ranne, yksi nuhansa takia huonosti nukkuva lapsi ja yksi huonosti nukkuva äiti. Ensi viikolla on taas uimakoulua kolmena iltana, yksi vasu, yksi lääkärikäynti. Ja siis töitäkin pitäisi tehdä. Minulla alkoi töissä todella tiukka jakso, sillä yksi työntekijöistämme jäi äitiyslomalle ja häneltä kesken jääneet työt siirtyivät minulle omien töideni lisäksi. Ylitöitähän ei voi tehdä, sillä saan kelasta tukea, koska teen vain 30 tuntia viikossa. Yritä siinä sitten pysyä aikatauluissa.

Mutta tätä tämä on. Ruuhkavuosia. Yritän muistaa sen joka hetki, kun tekee tiukkaa, kun lapset tappelevat, kiukuttelevat, syövät lunta, kaatavat pähkinät vastaimuroidulle lattialle, lääppivät tumpuillaan likaista autoa tai kaahaavat pikkukärryillään kaupassa. Kun he itkevät pahaa oloaan, väsymystä, nuhaansa tai harmistusta. Kun he käyvät ylikierroksilla väsymyksestä, nälästä tai jännityksestä. Kun he pyytävät syliä, pipin puhallusta tai iltasadun lukua, apua legojen kokoamiseen tai tulevat yöllä viereen nukkumaan. He eivät tee niin enää 15 vuoden päästä. Minun arkeni on heidän lapsuutensa.

Mielummin otan heidät mukaan askartelemaan kutsukortteja, leipomaan tai tekemään ruokaa. Otan heidät mukaan kauppaan (tai ainakin yhden heistä) mieluummin kun menisin sinne yksin. Mieluummin katselemme yhdessä pikku kakkosta kuin silittäisin yksinäni vaatteita.

Viime viikonloppuna ehdimme viettää paljon aikaa lasten kanssa. Lauantaina kävimme yhdessä kaupoilla ja jo tutuksi tulleella perinteellä eli syömässä cittarin salaattipöydästä salaatit. Lapset kutsuvat cittaria perhekaupaksi, sillä sinne menemme aina yhdessä ostoksille ja syömään. Sunnuntaina kävimme paikkakuntamme lastentapahtumassa touhuamassa hien pintaan ja sen jälkeen lähdimme yhdessä Ikeaan. Syömään ja ostoksille. Isommat lapset pääsivät Ikean leikkihuoneeseen tunniksi leikkimään ja me muut teimme pieniä ostoksia. Kaikille maistuivat lihapullat ja makaronilaatikko ja jälkiruoaksi lapset saivat jäätelöt.

Tätä ja kaikkea muuta arkista kuuluu siis meille. Kuukauden päästä vietetään Tyllerön synttäreitä, joista kuulette varmasti enemmän. Mitäs teille kuuluu?

DSC_0589

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s