Frozen-kutsukortit

Parin viikon päästä juhlitaan 4-vuotiasta Tylleröä. Kuten olenkin jo maininnut, tämän vuoden synttäriteemana on Frozen. Se on mieleinen sekä äidille että tyttärelle. Ja teeman ympärille saa vaivoin keksittyä askarteluja, koristeita ja tarjottavia. Jos ei ole aikaa tai halua, löytyy valmiina kaupoistakin vaikka mitä aiheeseen liittyvää.

Me pidämme Tyllerölle ensin kaverisynttärit, johon kutsuimme hänen oman ryhmänsä päiväkodista ja sitten seuraavana päivänä pidetään sukulaissynttärit.

DSC_1090

DSC_1093

Kutsukortteihin hain teemaksi kiiltävää, sinistä ja lumihiutaleita. Ainoastaan kutsupohjat ostin kaupasta, muuten kaikki muu löytyi kotoa valmiina. Lainasin työkaveriltani lumihiutaleleikkuria, jolla teimme lumihiutaleita yhdessä lasten kanssa. Korttiin tein valkoisia, muuhun koristeluun leikkasin sinisävyisiä hiutaleita. Jostain syystä olen ostanut kaupasta paljon talviaiheisia paperia, joilla ei ole ollut käyttöä aiemmin.

Vaaleansinisen korttipohjan päälle liimasin hopeista glitterinauhaa, hopeista glitteripaperia ja tulostetun Frozen-kuvan. Lisäksi liimasin kaksi erikokoista lumihiutaletta päällekäin ja keskelle liimasin valkoisen helmen. Olisin vielä halunnut liimata hopeisen ”Kutsu”-tekstin, mutta minulla ei ollut kuin kultaisia, joten jätin ne pois.

Toiselle puolelle liimasin itse kutsutekstin, josta leikkasin reunat. Fontti on Frozen-aiheinen, enpä tiedä huomaako kukaan sitä.

DSC_1094

DSC_1095

Mitäs pidätte? Simppeliä, mutta silti Frozenia. Itse tykkään kovasti.

Mainokset

Hyvää mieltä!

Silloin kun itse haluan rentoutua, kuuntelen musiikkia. Tässä teille kuunneltavaa pääsiäispyhiin.

Michel Teló – Ai Se Eu Te Pego

Culture Beat – Mr.Vain

2 Unlimited – No Limit

DJ BoBo – LET THE DREAM COME TRUE

Cyndi Lauper – Time After Time

Europe – The Final Countdown

Skädäm- Katujen kuningatar

Bon Jovi- It´s My Life

USA FOR AFRICA – We Are The World

Roxette – Joyride

Hanoi Rocks – A day late, a dollar short

Stevie Wonder – I Just Called To Say I Love You

7 Seconds Away ~Youssou N’Dour & Neneh Cherry~

Eppu Normaali – Joka päivä ja joka ikinen yö (acoustic live)

Jenni Vartiainen – Missä muruseni on – Live (Kosketuksessa)

 

 

Hyvää pääsiäistä!

DSC_1176

Taas tämä viikko on hurahtanut hetkessä ohi. Ajattelin tulla toivottelemaan teille kaikille hyvää pääsiäistä ja jakamaan teille meidän pääsiäisaskarteluja.

Tein jokunen aika sitten rairuohoille kipon, joka näyttää kananmunankuorilta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilen tällaista ja muutama pikku asia jäi vaivaamaan.

Jaan teille ohjeet. Täksi pääsiäiseksi tämä taitaa tulla hieman myöhässä, mutta josko ensi vuodeksi.

DSC_1125

DSC_1130

DSC_1128

Periaate on sama, millä tein vuosi sitten Vilperin avaruuskypärän. Eli puhalla ilmapallo. Itse piirsin siihen siksak-kuvion, jota noudatin, kun kiinnitin paperinpaloja. Itse käytin liisteriä, mutta vesiliimaseoskin käy hyvin. Tein kaksi kerrosta, jonka jälkeen annoin kuivua ja lisäsin vielä kaksi kerrosta. Poksautin ilmapallon ja jäljelle jäi puolikkaan kananmunankuoren näköinen kuppi. Tässä vaiheessa reunoja voi leikata tai tasailla, jos haluaa. Sitten maalasin kuivuneen kuoren valkoiseksi. Laitoin pohjalle muovia, koska tarkoitus oli kylvää sinne rairuohoa, jota kastellaan. Itseltäni loppui hieman multa kesken, joten pinta jäi aika alhaalle. Tämä kostautui tietenkin siinä vaiheessa, kun koristeita alettiin laittamaan, ne eivät näy mihinkään.

DSC_1137

DSC_1185

Lisäksi tein vielä lopusta liisteristä ison pääsiäismunan samalle periaatteella, jolla tein jouluna jouluvaloja.

Lapset tekivät päiväkodissa kukin omat rairuohokipponsa, joten meillä riittää koristeita. Näissä kuvissa näkyy Vilperin pupu-kippo.

DSC_1184

DSC_1189

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille! Ensi viikolla voisin jo alkaa raotella Tyllerön Frozen-synttäreiden valmisteluja.

Palmusunnuntaina

Perjantaina lapsilla oli päiväkodissa isovanhempien päivä. Silloin sinne saivat mennä isovanhemmat askartelemaan lasten kanssa virpomisoksia. Tarjolla oli myös lasten itse leipomia keksejä ja kahvia. Meillä minun äitini pääsi päiväkodille ja hän oli isompien lasten kanssa askarrellut muutamia oksia. Minä olin sillä välin Palleron kanssa pienempien puolella. Pallero ei itse vielä osannut kiinnittää koristeita, mutta kovasti antoi ohjeita mihin koristeet kiinnitetään.

DSC_1151

DSC_1152

DSC_1153

Mummun mukana tulivat myös eno ja S-serkku kyläilemään. Olimme hakeneet lasten kanssa valmiiksi oksia, joita sitten yhdessä isolla porukalla askartelimme lauantaina. Nyt isommat lapset jaksoivat jo keskittyä hyvin askarteluun, viime vuonna minä sain ne suurimmaksi osaksi tehdä. Nyt muutama viimeinen jäi minun harteilleni. Tietysti tänä vuonna he tiesivät mihin tarkoitukseen oksat tulevat. Pallerolla oli hieman eri käsitys oksien koristelusta ja hän olisi halunnut nyppiä kaikki pajunkissat irti. Todella hienoja oksia meille lopulta tuli. Nämä oksat ovat siitä hyviä, että niihin voi käyttää kaikenlaiset ylimääräiset nauhat ja muut koristeet joita ei muuhun askarteluun käytetä. S-serkku sai tietenkin mukaansa kotiin itse koristelemansa oksat.

DSC_1154

DSC_1157

WP_20160319_09_51_27_Pro

Me lähdimme sitten sunnuntaina kiertämään muutamat naapurit ja tutut läpi. Vilperi kertoi minulle kymmentä minuuttia ennen lähtöä, että hän haluaa olla pupu. No, näppäränä äitinä sitten väsäsin äkkiä pupun korvat pahvista ja kiinnitin hiuspantaan. Hännäksi ryttäsin yhden harsoliinan ja kiinnitin hakaneulalla. Mietin aluksi otanko Palleroa vielä mukaan, mutta lopulta hän sai olla kissa. Nämä varusteethan ovat jo tutut aiemmista vuosista ja naamiaisista. Tyllerö oli sitten noita.

Hienosti Vilperi jo osasi lorun, vaikka äiti sai mukana lorutella. Muut vaan tyytyivät heiluttelemaan oksia. Hienosti lapset jaksoivat kiertää ja tietysti palkinnot olivat miellyttäviä.

Ensi viikolla jos saisimme loput pääsiäisaskartelut tehtyä, niin voisin niitä teille esitellä. Oikein hyvää Palmusunnuntaita teille kaikille!

DSC_1175

WP_20160320_10_21_41_Pro

Pääsiäiskortit lasten kanssa

Askarreltiin lasten kanssa viime viikonloppuna pääsiäiskortteja. Taisin jo viime vuonna tehdä osan samanlaisia kortteja, mutta nyt saivat lapset tehdä nämä itse. Lisäksi, olin jo päättänyt tämän erittäin helpon korttimallin, kun Postin Postinen-lehdessä annettiin tämä sama vinkki. Alkuperäinen idea on siis Sinellin.

DSC_1099

DSC_1102

DSC_1098

Aluksi Tyllerö teki ruohikkoa vihreällä sormivärillä, sen jälkeen Vilperi painoi keltaisella tipuja. Pallero teki omia taideteoksiaan sillä aikaa. Puolessa välissä vaihdettiin osia. Sitten kuvat saivat kuivua ja minä lisäsin tipuille jalat ja silmät. Lasten mielestä olisi vielä pitänyt tehdä nokatkin.

Painoin leimasimella ”Piip”-tekstejä ja liimasin paperit keltaiselle pahville. Taakse kirjoitin tervehdyksen.

Helppoa kuin mikä! Ja taas tuli tehtyä kortit ja mikä parasta: lasten kanssa!

DSC_1103

DSC_1109

DSC_1111

DSC_1112

35-vuotias

Kuten ehkä otsikosta voitte päätellä, synttäreitä on vietetty. Täytin eilen 35-vuotta. Mitään suuria juhlia emme viettäneet, kotoisissa merkeissä juhlinta meni. Töihin leivoin suussa sulavan juustokakun. Pyysin lapsilta lahjaksi rauhallista päivää, ei tappeluja, ei riitoja. Ja aamupalaa sänkyyn sekä sen, että saisin nukkua myöhään aamulla.

Viime viikolla tuli Vilperin kanssa juttua siitä, että täytän vuosia. Kun tiedustelin häneltä, kuinkahan monta vuotta mahdollisesti täytän, hän vastasi heti: 100 vuotta. Kun kerroin täyttäväni hieman vähemmän ja pyysin arvaamaan uudelleen, hän arvasi 15 vuotta.

Näihin vuosiin on mahtunut paljon. Olen syntynyt Ylöjärvellä vuonna 1981. Olen viettänyt lapsuuteni ja käynyt kouluni siellä. Olen päässyt ylioppilaaksi siellä. Lukion jälkeen tein vuoden töitä ja sen jälkeen suuntasin opiskelemaan Poriin. Siellä tutustuin nykyiseen mieheeni. Valmistumisen jälkeen saimme töitä, rakensimme kaksi taloa ja vietimme kaksin kuusi vuotta. Tietenkin viimeiset viisi vuotta on mennyt lapsiperheen äitinä.

Nuorena: Tom Hanks oli ehdottomasti parhain miesnäyttelijä, Julia Roberts naisnäyttelijä. Katselin televisiosta Jyrkiä, Kummeleita, Mummoa, Kyllä isä osaa, Poliisiopistoja ja Frendejä. Sekä Kauniita ja Rohkeita. Kuuntelin radiosta tai kasetilta DJ Boboa, NKOTBia, Movetronia, Taikapeiliä ja Rednexiä. Myös XL5, Hausmylly, Leevi and the Leavings ja olivat hyviä. Kuuntelimme miehen kanssa viime perjantaina Radio Novan Retroperjantaita. Tutut biisit teiniajoilta saivat meidät joraamaan ja lapset katsoivat ihmetellen meidän touhuja. Onko siitä tosiaan jo niin kauan, kun Rednex on ollut pinnalla?

Elämässäni on tapahtunut paljon, erityisesti vuodet Porissa olivat rankkoja. Jouduin seuraamaan vierestä asioita, joita en toivoisi kenellekään. Kannoin kahden ihmisen taakkaa. Ne ajat mielelläni hyppäisin yli. Toisaalta taas ne ovat muovanneet minusta tällaisen kuin olen nyt. Minulla on joistain asioista hyvin kärkkäät mielipiteet. En jaksa murehtia pienistä asioista, sillä elämässä oikeasti on paljon isojakin murheita. Olen myös näiden vuosien johdosta tullut tulokseen, että asioiden purkaminen jonkun kanssa on hyvä asia. Terapia ei olisi pahitteeksi kenellekään. Lisäksi itseäni on auttanut aina kirjoittaminen. Olen kirjouttanut muutamia lyhyitä teoksia, joiden lukeminen saisi niskavillat pystyyn. Olin aina ajatellut tulevani nuorena äidiksi, mutta kun ajattelee kyseisiä aikoja, on ihan hyvä, että sain esikoiseni vasta 29-vuotiaana.

Mistä sitten haaveili nuori Kirsi? Siitä, että minulla olisi kolme lasta, kultainen noutaja (tai englanninspringerspanieli), tietenkin aviomies ja asuisin edelleen Ylöjärvellä omakotitalossa. Olisin ammatiltani lastenlääkäri tai farmaseutti. Olisin onnellinen. No, minulla on kolme lasta, spanieli (joka ei asu meillä), on mies ja talo. Se tosin ei ole Ylöjärvellä. En ole lääkäri enkä farmaseutti. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Joten aika hyvin olen unelmani toteuttanut.

Haaveilen silloin tällöin elämästä Italiassa, siitä että saisi tehdä sitä mitä rakastaa eikä tarvitsisi miettiä laskujen maksua. Siitä, että olisi enemmän aikaa. Olisi lämmintä eikä kylmää ja loskaista. Siitä, että olisimme terveitä edes vaikka kuukauden ajan. Siitä, että joku tekisi minulle suklaamoussea ja hieroisi jalkapohjia. Pääsisi kasvohoitoon tai rentouttavaan hierontaan. Saisi uudet silmälasit ja pääsisi kampaajalle. Saisi ostaa uusia vaatteita kaappiin miettimättä paljonko ne maksavat. Kesälomasta. Ystävistä ja kahvitteluhetkistä.

Mitä sitten toivon seuraavalta 35 vuodelta? Toivon lasteni kasvavan täysijärkisiksi, fiksuiksi aikuisiksi. Sitä, että he saavat opiskella juuri sellaiset ammatit itselleen joista nauttivat. Että he perustavat perheen, löytävät puolisot itselleen. Sitä, että he pitävät toisiinsa yhteyttä ja ovat toisilleen yhtä tärkeitä kuin minä olen veljeni kanssa. Sitä, että saamme mieheni kanssa vanheta yhdessä terveinä ja onnellisina. 70-vuotiaana on vielä paljon edessä. Silloinhan voimme mieheni kanssa muuttaa etelään viettämään eläkepäiviä. Minä kudon lastenlapsille ja mieheni nikkaroi. Juomme viiniä auringossa emmekä stressaa mistään.

Ei gluteenia – Vatsa kiittää

done (16)

done (25)

done (1)

Olen varmaan jo useaan kertaan luvannut kertoa teille ruokavaliostani.

Noin 12 vuotta sitten huomasin voivani todella huonosti, mahaan sattui ja olo olo heikko. En pystynyt harrastamaan mitään liikuntaa, kun tuntui että pyörryn heti. Iltaisin vain makasin sohvalla ja oksetti. Maha oli aivan sekaisin. Lopulta tilanteeni oli niin huono, että juuri mikään ruoka ei pysynyt sisällä ja sai aikaan todella heikon olon. Kävin lääkärissä ja erilaisissa testeissä, mitään ei kuitenkaan löytynyt. Minulle tehtiin keliakiatestit, vilja-allergiatestit, laktoositestit ynnä muut. Lopulta menin erikoislääkärin luo, jonka kanssa lähdettiin aivan perusteista. Ruokavalioni tiputettiin aivan minimiin, todella tarkkojen ohjeiden perusteella söin vain muutamia ainesosia ja annettiin mahan rauhoittua. Sitten pikkuhiljaa alettiin lisäämään tuotteita, vältellen kuitenkin viljoja ynnä muita. Oikeasti vietin aikani kaupassa tutkien ruoka-aineluetteloita. Nykyään se on jo tuttu tapa tarkistaa mitä kaikkea tuote sisältää. Yleensä sokeria ja paljon erilaisia väri- ja lisäaineita.

Pikkuhiljaa mahani rauhoittui, mutta ruokavalioni muuttui. En ole keliaatikko, en vilja-allerginen, mutta olen viljayliherkkä. Välttelen suurissa määrin viljoja, riisiä ja perunaa sekä sokeria. En käytä gluteenittomia tuotteita juuri lainkaan, vaan korvaan viljoja manteleilla ja kookoksella. Välillä olen ruokailuissani todella tarkka ja sanon ei kaikelle ”pahalle”, toisinaan taas syön kakunpalan, ranskalaisia ym. Yleensä juhlissa en halua vaivata emäntää, vaan syön mitä pystyn. Gluteenittomista tuotteista käytän oikeastaan vain kaurahiutaleita.

Mitä oireita minulle sitten tulee holtittomuudesta? Maha kipeäksi, finnejä ja suupielet täyteen ihottumaa, joka ei meinaa parantua millään. Väsymystä ja heikkoa oloa. Välillä olen todella herkillä ja pienikin lipsahdus tuo oireet ja toisinaan taas siedän enemmänkin. Esimerkiksi  Tyllerön raskausaikana en sietänyt mitään, vaan kuljin kylillä naama ruvella puolet raskausajasta.

Yleensä minulta kysytään mitä sitten voin syödä, kun en syö leipää? Syön jogurtteja, kananmunaa, lihaa, kalaa, kasviksia, juureksia, hedelmiäkin. Pähkinöitä, kvinoaa, kookosta öljynä, sokerina ja jauheena, siemeniä. Nykyään on niin paljon ohjeita ja herkkuja mitä voi tehdä, että en edes kaipaa vanhaan elämääni. Hieman enemmän vaivaahan tämä vie, sillä muut syövät tavallusta ruokaa. On siis kehiteltävä itselle samoista ruoista omat versiot. Tosin meillä syödään paljon salaatteja, sosekeittoja ja kasviksia muutenkin.

Ja nyt tätä kirjoittaessa omatuntoni soimaa pahasti, olen nimittäin viime aikoina ollut tien penkalla enemmän kuin tiellä. Hyi minua… Pistän senkin väsymyksen piikkiin.

WP_20150727_19_13_17_Pro

WP_20150728_16_54_05_Pro