Viimeiset haastekuvat

Tammikuun viimeinen päivä ja viimeiset haastekuvat kehiin.

Päivä23: Kesäkuva
23
Mökillä kalastetaan aina ja onhan se kiva syödä itse pyydettyä kalaa. Vielä lapset eivät ole päässeet kalastuksen mukaan, mutta tulevat sen kyllä oppimaan.

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
24
Karkki- ja sokerilakko ei oikein pidä kuten oli tarkoitus (minulla eikä lapsilla)…Missä se itsekuri on?!

Päivä 25: Kaikessa kiireessä
25
Kaikessa kiireessä jaksan, ehdin ja haluan järjestää lapsille kunnon synttärit joka vuosi.

Päivä 26: Tämä naurattaa aina
26
Lasten leikit ja erityisesti mielikuvitus jota he käyttävät.

Päivä 27: Teema ”kaksi”
27
Silloin ennen lapsia. Nämä kuvat ovat reissusta Dominikaanisessa Tasavallassa, jollaisesta voi nykyään vain haaveilla.

Päivä 28: Sää
28
Säällä kuin säällä

Päivä 29: Uusin kuva minusta
29
Ei aivan uusin kuva, mutta aika uusi kuitenkin. Hurja merirosvoäiti Vilperin synttäreillä

Päivä 30: Valinnainen kuva
30
Tyllerö isin kanssa työmaalla parisen vuotta sitten.

Päivä 31: Valinnainen kuva
31
Vilperi possujunassa. Kasvoilta näkee sekä jännityksen sekä innostuksen.

Mainokset

Eskarin huone

Jos minulla on pää täynnä askarteluideoita, niin on myös sisustusideoita. Tällä hetkellä sisustetaan uutta työhuonetta pikkuhiljalleen ja Vilperin huone sai juuri uutta ilmettä.

Tietyt kriteerit uudelleensisustukselle oli. Halusin huoneeseen hyllyjä Legoja varten sekä jonkinlaisen pöytätason tulevaisuutta ajatellen. Kaiken halusin toteuttaa lisäksi pienellä budjetilla eli isoja muutoksia emme tehneet. Lisäksi lisäsimme pikkuparven alle toisen sängyn, joten nyt huoneessa on kokonainen kerrossänky. Palleroa emme vielä siirrä sinne nukkumaan, sänky toimii tällä hetkellä pötköttelysänkynä, iltasatujen lukupaikkana ja vierassänkynä. Ja loppujen lopuksi Vilperi halusikin siirtyä alas nukkumaan, koska alasängystä tuli kiva maja.

DSC_1004

DSC_1005

DSC_1006

DSC_1007

Olin etsinyt aika kauan siroa hyllyä seinälle. Oma silmäni tykkäsi String Pocket-hyllystä, mutta rahapussi taas ei. Monessa blogissa suosittiin sen tilalla Ikean jo (valitettavasti) valikoimista poistunutta hyllykköä. Joten mikä sitten olisi hyvä vaihtoehto? Sitten sattumalta törmäsin useammassakin blogissa vaihtoehtoon, jossa rakennettiin kokonaisuus tavallisista (vaatehuone)kiskoista ja hyllylevyistä. Tämä idea mahdollisti myös pöytälevyn saamisen samaan kokonaisuuteen. Joten mies haki pyynnöstäni Ikeasta Algot-sarjan kiskoja, hyllyjä ja kannattimia sekä kahta eri syvyyttä hyllylevyjä.

Nyt Vilperin huoneeseen saatiin samalla kolme hyllyä Legoille ja pöytätaso. Hyllyjä voi siirrellä tarvittaessa ja ostaa myös lisää. Jos joskus päätämme luopua kokonaisuudesta, voimme siirtää sen vaatehuoneeseen, jossa samaa sarjaa jo on. Ostin myös muutaman koukun, jotka ovat vielä vailla käyttöä. Hinnaksi tälle meidän kokonaisuudelle tuli muistaakseni 80 euroa. Pöytätaso on ollut kovassa käytössä, siinä tehdään paljon palapelejä.

DSC_1008

DSC_1011

Lisäksi siivosin taas leluja ja kirjoja pois sekä suurimman osan kirjoista siirsin Tyllerön huoneeseen. Laitoimme isin vanhan helikopterin roikkumaan kattoon ja hyllyille pääsivät siis Vilperin (isin) hienoimmat Legot.

Seinille jätin kirjaintarrat sekä magneettitaulun. Lisäksi tulostin seinille vähän isommalle pojalle sopivia kuvia. Toistaiseksi ne ovat tulosteita, kunnes osaan päättää millaista taidetta haluan lastenhuoneeseen. Pöytätason yläpuolella on maailmankartta ja sängyn päädyssä on tähtikartta. Teippasin tulosteet kiinni mustalla sähkärin teipillä, joka antaa kivan lisän seinälle.

Mielestäni jo näinkin pienellä muutoksella huoneeseen saatiin kivaa piristystä aikaan ja huone muuttui (tulevalle) eskarilaiselle sopivaksi. Mitäs tykkäätte?

DSC_1009

DSC_1010

DSC_1012

Todellista arkea

DSC_0302

DSC_0248

DSC_0247

DSC_0246

Jonkinlaista henkistä väsymystä täälläpäin vietellään. Paljon on postausideoita ja ajatuksia, mutta kun pääsen koneen ääreen, pää lyö tyhjää. En vain saa ajatuksia kokoon. Ehkäpä se tästä, kun kevättä kohden mennään.
Itse herään jokaiseen työaamuun ennen kuutta ja kotona ollaan neljän jälkeen. Lasten kanssa syömme, vaihdamme kuulumisia ja leikimme hiukan. Sitten alkaakin jo iltatoimet. Pahimmillaan viimeinen lapsi nukahtaa yhdeksän jälkeen ja ensimmäinen kömpii meidän väliin jo puolen yön jälkeen.

Jos Pallero nukkuu sängyssämme, hän on rauhallinen nukkuja eikä häiritse meidän untamme. Mutta jos Tyllerö sattuu kömpimään väliin, ei omasta unesta tule mitään. Tai jos kaksi lasta sattuu samaan aikaan viereen, silloinkin on ahdasta ja rauhatonta. Yleensä emme yöllä palauttele lapsia omiin sänkyihin, mutta jos tulee kovin ahdasta tai saat jalasta otsaasi puolen tunnin välein, puutumme asiaan. Tämä tietenkin taas vaikuttaa omaan jaksamiseen päivällä ja siihen kuinka kauan hermot jaksavat iltaisin.

Kotityöt pakkautuvat loppuviikkoon, kotipäivään ja viikonlopulle. Silloin käydään kaupassa, siivotaan, pyykätään, silitetään vaatteita ynnä muuta. Olemme käyneet tästäkin syystä hyvin vähän viikonloppureissuilla. Ei vain jaksa lähteä mihinkään, vaan mieluummin kerää voimia kotona. Itseäni kismittää koko viikon lievä sekasorto, mutta katson niitä sormien läpi hammasta purren. Mieluummin vietän iltaisin ne muutamat hetket lasten kanssa kuin siivoten. Ehkä pitää vain tyytyä siihen, että nyt vain ei ole aika puunata kotia joka nurkasta hammaharjalla.Olemmekin nyt ottaneet kokeiluun koko perheen yhteisen siivoushetken, jottei kaikki kasaantuisi minun kontolleni. Mies imuroi, lapset keräävät lelut paikoilleen ja minä järjestelen muuten kotia. Meillä lapset innostuvat myös pölyjen pyyhinnästä. Kun heille vain antaa kosteuspyyhkeet käteen, jo alkaa siivous. Lapset saavat sitten pienet palkinnot, pillimehut saunaan tms.

DSC_0199

Pallero on käynyt päiväkotia kolmisen viikkoa ja aika hyvin meillä on mennyt kaikenkaikkiaan. Aluksi hän jäi mielellään hoitoon, mutta viikon jälkeen tuli hieman takapakkia. Päiväkodin pihassa hän jo alkoi livistää takavasemmalle ja toisti: ”Ei, ei, ei, ei, ei”. Hoitoon jäi itkevä lapsi. Onneksi itkut unohtuivat aika nopeasti ja kivasti tädit vielä laittoivat viestiä meille ettei koko päivä mennyt harmitellessa. Kolmannella viikolla annoimme hänelle mukaan perhevalokuvan, jota voi pahimmassa ikävässä katsella ja se on ollut tärkeä asia Pallerolle.
Harmittavasti on ollut aika kovia pakkasia ja kun pienillä on pakkasraja -10 astetta, eivät he ole kovinkaan paljon ulkoilleet. Olin luottanut siihen, että ulkona ollessa Pallero voi turvata isompiin sisaruksiin.

WP_20151225_12_43_02_Pro

WP_20151225_12_43_13_Pro

Muuten kyllä Pallero on leikkinyt kivasti muiden kanssa ja tutustunut leluihin ja talon tapoihin. Joten eiköhän tästä ihan kiva lopputalvi ja kevät tule!

Haaste: kuvia kolmannelta viikolta

Päivä 15: Rakkaus
PicMonkey Collage
Yksi suurimmista rakkauksista on ehdottomasti sisarusrakkaus. Tiedän sen itsekin, koska minulla on maailman paras veli, mutta näen sen myös omissa lapsissa. Kyllä se rakkaus siellä on, ja vahvistuu joka päivä, vaikka se aika usein nahisteluna ilmeneekin.

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
16
Mummulassa joskus 1984-85

Päivä 17: Hetki
17

Päivä 18: Tunteet
18
Tämän olen ennenkin kertonut teille, mutta hyvin tunteellinen hetki oli se kun Vilperi oppi kävelemään uudelleen onnettomuutensa jälkeen.

Päivä 19: Täällä minä asun
19

Päivä 20: Teema “erilaiset”
20
Suvun vanhin ja suvun nuorin (Pallero). Välissä 92 vuotta

Päivä 21: Kun olin pieni
21
Tämäkin mummulassa otettu kuva.

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
22
Koukuttaa edelleenkin.

Leijuva kahvikuppi

Yleensä iltaisin, kun nukutan Palleroa minulla on aikaa tutkia puhelimella nettiä ja pinterestiä. Siellä törmään jatkuvalla syötöllä aivan valtavan ihaniin askartelu- tai sisustusideoihin. Tekisin niitä koko ajan, jos vain voisin. Talletan ideoita ja toteutan sitä mukaan kun ehdin. Tässä yksi sellainen.

DSC_0846

DSC_0848

Tämän tein anopille syntymäpäivälahjaksi ja tarkoitus olisi toteuttaa näitä muutama lisää. Kuppeja kun sattuu löytymään vielä kolme. Ne ovat olleet kaapissa pölyttymässä jo kauan ja vihdoin löysin niille käyttökohteen.

Leijuvaan kahvikuppiin tarvitset:

-Kupin ja tassin. Minulla oli espressokuppi

-Vannenauhaa tms

-No more nails-liimaa

-Kuumaliimaa

-Kahvipapuja

-Koristeita

DSC_0523

DSC_0525

DSC_0528

DSC_0529

DSC_0537

Leikkaa vannenauhasta sopivan pituinen pätkä ja taittele se niin, että yksi osa menee sisälle kahvikuppiin, toinen osa on ns. jalka ja kolmas osa taittuu tassin pohjalle. Voit halutessasi karhentaa pintoja, että liima tarttuu paremmin. Sitten vain liimaat vannenauhan kuppiin ja tassiin kiinni siinä kulmassa, että hökötys ei kaadu. Liimaamisen jälkeen vielä voit muokata kulmaa, sillä vannenauha taipuu kyllä.

Kun liimaukset ovat kuivuneet, voi aloittaa kahvipapujen liimaamisen. Itse tein niin, että laitoin liimaa pienelle alueelle ja kaadoin kahvipapuja päälle. Liimaa koko vannenauha piiloon taiteellisen silmäsi mukaan. Lopuksi täytin tyhjiä koloja. Tarkoitus olisi saada aikaan vaikutelma, että kahvikuppi leijuu ilmassa ja kahviporot valuvat kupista alas.

Lopuksi voi vielä koristella kuppia. Itse laitoin tähtianiksia ja timantteja.

Tämänhän voisi toteuttaa vaikka kukilla tai millä ikinä nyt keksiikään. Muovisilla tai aidoilla. Mielikuvitusta vain kehiin!

DSC_0851

Talven riemua

Kun vihdoinkin olemme saaneet lunta ja pahimmat pakkaspäivät ovat ohi, olemme lasten kanssa ulkoilleet ihan omassa pihassa. Lunta on kolattu kasoiksi ja tietenkin aura-auton tekemään kasaan on menty peuhaamaan.Ihanat punaiset posket ja raikas mieli (sekä kurniva nälkä) oli kaikilla, kun sisälle päästiin.

DSC_0954

DSC_0955

DSC_0964

DSC_0965

Palleron kanssa on ollut sama ongelma kuin Vilperin kanssa aikanaan. Hänen kätensä ovat aivan jäässä pienenkin ulkoilun jälkeen. Olen ostanut ja testannut vaikka mitä hanskoja ja lisäksi alla on pikkutumput. Eipä kovin paljon auta. Hän kun ei liiku ja touhua niin paljon kuin isommat lapset. Tänään kuitenkin Pallero kiipesi yhä uudestaan ja uudestaan lumikasan päälle ja pyöri siitä nauraen alas. Tunnin ulkoilun jälkeen kädet ovat vielä sopivan lämpimät.

Samat lelut kuin kesällä käyvät hyvin myös talven leikkeihin. Traktoreilla ajeltiin ja peräkärryyn tehtiin lumikuormia. Lisäksi tietenkin lapiot, liukurit ja pulkat on kaivettu esiin.

DSC_0970

DSC_0975

DSC_0976

DSC_0991

Lisäksi sukset on kaivettu kaapista. Jokainen lapsi sai vuorollaan kokeilla suksia ja pienet lenkit jokainen hiihtikin omassa pihassa. Vilperille sauvat ovatkin jo aika lyhyet, täytynee ostaa korkeammat jos he oikein innostuvat hiihtelemään. Nämä kuvat on otettu todella harmaana päivänä, joten kuvat ovat aika tummia.

Jos vielä luistelemaan ehdittäisiin lähipäivinä, niin se olisi kiva. Tulossa on taas sairaalareissu Vilperille (josta voin kertoa myöhemmin), joten sisällä oloa on lähiviikkoina tiedossa yllinkyllin. Nyt siis ulkoilua extramäärin ennen sairaslomaa.

DSC_0815

DSC_0822

DSC_0824

DSC_0827

DSC_0832

Juhlahumua

DSC_0897

DSC_0899

DSC_0900

DSC_0901

Viikko sitten juhlittiin Palleroa. Jo perjantaina kaikki alkoi mennä päin peetä. Meillä oli lapsilla kotipäivä ja minulla oli tavoitteena saada leipomukset tehtyä. Mutta meilläpä oli kylässä känkkäränkkä. Aloitin herkullisella kinuskikissan tiikerikakulla. Se oli hieman vaivalloinen tehdä ja kun koko ajan sain olla ratkomassa jotain riitaa, sain tehdä lakritsikiisselin kahteen kertaan, koska olin mitannut aineet väärin. Sitten kun siirryin tarkimpaan hommaan eli aineiden kaatamiseen, kesken kaadon lapset kävivät toistensa kimppuun niin että sain taas mennä poliisiksi väliin. No, täyte alkoi valua itsekseen ties mihin suuntaan eikä todellakaan enää näyttänyt raidalliselta. Lopulta sekoitin täytteet sikin sokin tehden pinnasta marmorisen näköisen. No, maku nyt oli kohdillaan kuitenkin.

Sain jotenkin tehtyä voileipäkakun, johon olin kuitenkin lukenut raaka-aineet vähän väärin ja kuorrutusaineet puuttuivat. Tämä kyllä johtui osittain siitä, että yhdistin kaksi erilaista ohjetta. Tällä kertaa tein kakun tonnikalasta ja se oli kyllä piristävä maku. Lisäksi jätin päällisen ilman kuorrutetta, sekin ihan kiva vaihtoehto.

Sitten kun illalla odottelimme mummua, enoa, tätiä ja serkkua saapuvaksi, heille tapahtui onnettomuus. Onneksi ei mitään vakavaa, peurakolari kuitenkin. Kukaan ihmisistä ei loukkaantunut, mutta auto meni lunastukseen eivätkä he päässeet meille asti. Osa vieraista oli jo muutenkin perunut tulonsa ja illalla oli epäselvää pääsevätkö hekään mitenkään paikalle.

Aamun valjetessa kävi selväksi, että osa vieraista pääsisi kyydillä juhliin. Minun epäonneni kuitenkin jatkui. Tai voisiko sanoa kakkukriisi. Olin tehnyt lisäksi pienen suklaisen työmaakakun, johon tuli koristeeksi kauhakuormaaja. Suklaakuorrute ei yksinkertaisesti vain pysynyt kakun reunoilla, vaan kohta lautasella oli iso kasa valunutta suklaata. Olkoon…hyvää tämäkin kakku oli kuitenkin. Ja ainahan ei voi onnistua, nyt meni kaikki kerralla pieleen.

Lisäksi tarjolla oli lapsille pillimehua, sekajätettä (karkkia), harjateräksiä (suolatikkuja), uretaania (juustonaksuja), tiiliä (fasupaloja) ja lankkuja (vohvelikeksejä). Aikuisille oli tarjolla työmaalounas: (voitaikina)kinkkusydämiä, voileipäkakkua ja hyydytetty tiikerikakku. Kahvi sisältyi lounaaseen.

DSC_0902

DSC_0919

DSC_0920

Kaikesta huolimatta meillä oli kivat juhlat. Päivänsankarilla jäi päiväunet väliin ja aluksi näytti siltä että hän nukahtaa ennen juhlien alkua. Kakku kuitenkin hieman piristi häntä ja lopulta Pallero jaksoi juhlia iltaan asti ja avata reippaasti lahjoja. Pallero tekee juuri viimeisiä hampaitaan ja kynttilän puhalluskin meni niin, että äiti lopulta puhalsi kynttilän, kun päivänsankari ihmetteli menoa sormet suussa. Pieniä asioita.

Kuten myöskin se, että viisi minuuttia ennen juhlien alkua kukaan vieraista ei ollut saapunut, äidillä oli jalassaan rikkinäiset sukkahousut ja kahvikupit sain aseteltua paikoilleen vasta kahvin tippuessa. Ruokapöydän koristelu jäi miehen ja lasten tehtäväksi enkä stressannut vaikka se ei nyt kovin kaunis ollutkaan. Tutulla porukalla kuitenkin juhlittiin ja ainahan voin jättää julkaisematta kuvan kakusta joka ei onnistunut (nyt kylläkin näytän nekin kuvat).

DSC_0906

DSC_0912

DSC_0917

DSC_0938

DSC_0903

DSC_0933