Miten töiden alku on sujunut?

Olen ollut nyt kaksi viikkoa töissä. Miten minulla on alkanut sujumaan uusi arki?

Itse töiden teko on alkanut hyvin, aika hyvin asiat muistuvat mieleen ja kysymällä neuvoa ongelmat ratkeavat. Töissä on ollut ihan kivaa ja uudet työkaverit on kivoja. Aamurutiinit kuljevat hyvin ja olen ehtinyt töihin suurinpiirtein ajallaan, vaikka minä olenkin nyt vienyt isommat hoitoon. Ensimmäisen viikon olin todella väsynyt. Vaikka työni ei ole fyysistä, ajatustyötä teen silti enemmän kuin kotona ollessa. Olisin voinut ensimmäisinä päivinä mennä heti töiden jälkeen nukkumaan.

Pientä jännityksen poikasta sain kuitenkin aikaan ensimmäisen työpäivän koittaessa. Edellisen viikon lopulla tulin kipeäksi, sain poskiontelotulehduksen ja jonkin pöpön kurkkuuni. Ääntä ei tullut kuin pihauksia. Jotenkin sain myös alaselkäni aikamoiseen jumiin. Lähdin siis maanantaina töihin pihisten, yskien ja kankeana kuin seipäänvarsi. Ääni lähti viikon mittaan kulkemaan jotenkuten, mutta selkäni ei tykännyt istumisesta. Keskiviikkoaamuna en päässyt ylös sängystä, toinen jalka ei kantanut lainkaan ja alaselkä antoi kipuaallot nilkaan asti. Noidannuoli. Pinnistelin kuitenkin itseni töihin, käytin paljon lämpötyynyä ja lääkettä. Alkoi se selkäkin siitä rentoutua ajan kanssa. Poskiontelotulehdus ei kuitenkaan laantunut, vaan sain käydä hakemassa toisen lääkekuurin.

Isommat lapset eivät olleet moksiskaan miehen ja minun vahdinvaihdosta. Muutaman kerran he ihmettelivät huolissaan miksi Pallero ei lähde aamulla mukaamme, hän kun on aina ollut mukana kun olen heitä tarhaan vienyt. Jotain soraääniä kuitenkin kuului jokunen päivä, kun he olisivat halunneet isin heitä hakemaan. Mutta Pallero reagoi todella vahvasti. Kolmannen päivän jälkeen hän ei suostunut enää tulemaan syliini. Ollenkaan. En kelvannut. Yritin moneen kertaan ottaa syliin, mutta sain aikaan vain ison huudon. Minulle tämä on raskas asia. Tottakai Pallero kokee jotenkin, että olen hylännyt hänet. Me kun olemme olleet niin tiiviisti yhdessä melkein kaksi vuotta. Mutta silti minua itkettää. Kuin olisin ulkopuolinen omassa perheessäni. Toivottavasti asia muuttuu ajan kanssa.

Toinen asia, mistä pahoitin todella mieleni, oli tekemäni joulukalenteri. Lapsia ei kiinnostanut satu lainkaan. Kahtena päivänä yritin lukea heille, mutta he eivät halunneet kuunnella. Omasta mielestäni satu on kiva ja kiinnostava. S-serkku kuuntelee sitä innoissaan kotonaan. Mutta eivät meidän lapset. En heitä voi pakottaakaan kuuntelemaan. Näin kuitenkin aika paljon vaivaa kalenteriin, joten mökötin yksikseni yhden illan.

Itse joudun olemaan joulun ja uudenvuoden välipäivät töissä, lapset taas ovat isin kanssa kotona. Yritän kuitenkin keksiä jotain kivaa tekemistä heidän kanssaan. Tällaista arkea tämä nyt sitten on.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Miten töiden alku on sujunut?

  1. Moi! Onpa hienot uudet sivut ja nämä toimivat moitteettomasti myös iPadillä 🙂

    Voi harmi nuo terveysmurheet. Toivottavasti ne ovat kohta selätetty. Meillä tapahtui ihan sama asia kun palasin töihin eli en kelpaa ollenkaan. Tuntuu kuitenkin että koko ajan enemmän ja uskon että se on ohimenevä vaihe 🙂

    Tykkää

    • Kiva kuulla, että sivut miellyttävät ja toimivat hyvin!
      Viikonloppuna kun olin enemmän kuvioissa, sylini kelpasi Pallerolle, joten eiköhän se meilläkin tasoitu ajan myötä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s