Koira kotona: hyvä vai huono asia?

DSC_0663

altAqvwceuAQmDOn6kqds94MQbJM7a2gxEsp6fOr_jlhYvK

WP_20150413_006

Kuten olen jo maininnutkin aiemmin, meidän Elvis-koira majailee pääosin mummun hoteissa. Kuitenkin viimeiset neljä viikkoa Elvis oli taas kotosalla. Kun Elvis lähti takaisin mummulle, tuli ikävä. Jäinkin miettimään koiran olemassaolon hyviä ja huonoja puolia meidän perheessä ja elämäntilanteessa.

 

Plussat:

  • Jonkun (lähinnä minun) on pakko saada aamulla ajoissa vaatteet niskaan ja lähteä Palleron kanssa ulkoiluttamaan Elvistä. Mies vie isommat lapset hoitoon, joten minä hoidan koiran.
  • Jonkun on myös lähdettävä illalla tekemään pidempi lenkki. Aika usein se olin minä, ja aivan upea tunne tuli sen jälkeen. Se oli myös niitä harvoja omia hetkiä ilman lapsia. Eipä tule kovin helposti itsenään lähdettyä lenkille.
  • Lapset rakastivat silitellä ja halailla Elvistä ja hienosti Elvis jaksoikin sitä.
  • Varsinkin Tyllerö halusi aina lähteä pissattamaan Elvistä ja annoimme hänen pitää yksin kiinni hihnasta. Se toi Tyllerölle onnistumisen hetkiä ja hän oli ylpeä itsestään.
  • Kuten myös annoimme lasten vuorotellen viedä Elvikselle ruoan tai temputtaa häntä (ja sen jälkeen palkinto).
  • Jonkinlainen turvallisuudentunne, varsinkin jos olin yksin kotona ilman miestä.

 

Miinukset:

  • Elvis räksyttää toisille koirille, pyöräilijöille ja rattaille. Se ärsyttää, joskus paljonkin. Ehkäpä Elvis on joskus pelästynyt niitä, sillä ei se aina ole haukkunut niin.
  • Elvis voi puolustaa reviiriään ja kun kuulee epäilyttävän äänen tai kolahduksen, alkaa haukkuminen. Yleensä silloin kun Pallero on päiväunilla.
  • Elvis on myös aika arka ja viihtyy parhaiten lähellä kotia. Varsinkin illalla, kun lähdemme lenkille ja on jo pimeää, Elvis on eri mieltä kanssani vauhdista ja suunnasta. Hän pysyisi visusti pienessä piirissä. Mummu on tottunut lenkkeilemään päivänvalolla, me taas ehditään illalla paremmin.
  • Kun Elvis kokee lasten tulevan liian lähelle, hän ärähtää ja voi näykätä. Ymmärrän Elvistä, mutta silti pelästyn joka kerta.
  • Se ikuinen harjaus, kynsien leikkaus ja kurakeleillä tassujen pesu.
  • Lenkille on lähdettävä säällä kuin säällä.
  • Vaikka kuinka harjaisi koiraa, karvoja on joka paikassa ja paljon.
  • Ei voi lähteä pidemmälle reissulle, sillä koiraa ei voi jättää yksin kotiin.

 

Tässäpä nämä. Monen miinuslistalla olevan asian saisi korjattua, jos vain jaksaisi panostaa koiran koulutukseen ja kehumiseen. Valitettavasti tällä hetkellä ei aika riitä siihen. Tunnen kyllä syyllisyyttä siitä, mutta mummu on aivan haltioissaan Elviksen seurasta, joten meidän perheessä toimii tämä tapa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s