Joulukuu alkaa huomenna!

Joulukuu kurkkaa jo nurkan takana, huomenna saa avata ensimmäisen luukun kalenterista!

Tänne blogiinkin ilmestyy meidän joulukalenteri. Joka päivä voitte seurata meidän matkaa jouluaattoon lyhyillä lahjavinkeillä, koristeluvinkeillä, joulumarkkinoilla, suklaavinkeillä ynnä muilla.

Näiden lisäksi postailen myös muuta, mutta harvemmin kuin yleensä. Tämä siksi, että aloitin viikko sitten työt ja vasta yritän päästä työrytmiin. Tammikuussa sitten palaillaan normaaliin rytmiin.

Toivottavasti tykkäätte joulukalenterista, jonka olen teitä varten tehnyt! Hyvää joulun odotusta kaikille!

DSC_0339

Meidän turvaistuinkolmikko

Kuten monen muunkin kolmilapsisen perheen, niin myös meidänkin perheen ongelmana oli aikanaan miten saada mahtumaan kolme turvaistuinta autoon. Kerronkin nyt teille miten ja mitkä istuimet olemme saaneet autoon tungettua. Tai oikeastaan kahteen autoon.

Autona meillä on farmarimallinen Skoda Octavia. Ja turvakaukalona meillä on ollut Maxi-Cosin CabrioFix. Silloin kun ensimmäistä turvaistuinta ostettiin, emme todellakaan miettineet niin pitkälle että joskus autossa olisi kolme istuinta. Silloin tärkeintä oli lapsen turvallisuus. Ostimmekin jostain tarjouksesta (sikakalliin siltikin) BeSafe Izi Combi X3 Isofix-istuimen. Tämä on aina asennettu meillä selkä menosuuntaan. Kun tuli tilanne, että kaksi lasta tarvitsi turvaistuinta, ostimme tutulta käytettynä BeSafe Izi Comfortin, joka asennettiin kasvot menosuuntaan. Olisimme varmaankin laittaneet toisenkin istuimen selkä menosuuntaan, mutta emme olisi kummatkaan mahtuneet ajamaan autoa, jos takana ollut istuin olisi niin päin. Ainakaan siis tämän merkkisenä istuimena.

Kun sitten tuli kolmannen lapsen vuoro, turvakaukalokaan ei enää mahtunut takapenkille. Saati kolmas turvaistuin, jossa lapset istuisivat aika monta vuotta. Luonnostaan oli selvää, että Pallero istuisi selkä menosuuntaan edelleen, joten etsimme Vilperille sopivaa kapeaa turvavyöistuinta, joka mahtuisi takapenkille keskelle. Se olikin aika työn alla, sillä emme halunneet alkaa vaihtamaan muita istuimia. Muutamia vaihtoehtoja löytyi ja ne kävimme Vilperin kanssa koeistumassa. Tärkeintä tietenkin olisi se, että Vilperi pystyy istumaan siinä myös talvivaatteet päällä ja vielä useamman vuoden ajan. Valitsimme Maxi Cosi Rodin.

Tällä kolmikolla mennään siis niin kauan, kunnes Palleron on aika siirtyä matkustamaan kasvot menosuuntaan. Sitten mietitään uudelleen meidän istuimia, sillä ne eivät taida kaikki mahtua vierekkäin kasvot menosuuntaan asennettuina.

Miehen autossa on myös istuimet, sillä hän kuskaa lapsia myös päiväkotiin muutamien kilometrin matkan. Pidemmät matkat kuljemme minun autollani, jossa siis on ”paremmat” turvaistuimet. Pallero saa istua miehen autossa BeSafe Izi Up X3-istuimessa ja isommille on korokkeet. Tiedän, että heillekin olisi kakkosautossa turvallisempi olla turvavyöistuimet, mutta tässä vaiheessa kun ostamme jo kuudetta istuinta (kaikki siis käytössä), alkoi hinta tulla vastaan.

Lottovoittoa odotellessa, uutta tilavampaa autoa kaivattaisiin. Takapenkki on todella ahdas näillä istuimilla.

Tervetuloa!

Ihan kohta, ihan kohta tänne ilmestyy ensimmäinen postaus.

Maanantaina 30.11. blogi aukeaa ja heti joulukuun alussa alkaa blogin joulukalenteri.

Tervetuloa silloin uudestaan ja jatkossa päivittäin!

Isoäidinneliöstä unirievuksi

DSC_0357

DSC_0356

Olinpas unohtanut tämän aiheen blogin luonnoksiin. Mutta koska aihe ei ole liitoksissa mitenkään aikaan, julkaisen sen teille.

Viime vuoden lopulla ja tänä keväänä innostuin isoäidinneliöiden virkkauksesta. Virkkasin niitä paljon. Isoäidinneliö on helppo tehdä ja sen kokoa voi itse muokata. Muutaman vauvan peiton olen niistä tehnyt ja yhden villatakin Tyllerölle. Ja itseasiassa päiväpeitto Tyllerölle on vielä kesken…

Mutta sitten ajattelin tehdä niistä uniriepuja. Ohjeita on internet väärällään, joten niihin en tässä puutu. Perusajatus on siis sopivan kokoinen pohja isoäidinneliöistä ja siihen sitten keskelle joku hahmo. Itse valikoin hahmoiksi norsuja ja pöllöjä.

Muutama tuttu vauva näitä onkin lahjaksi jo saanut. Enemmänkin tekisin, jos vain olisi vastaanottajia.

DSC_0360

DSC_0361

Koira kotona: hyvä vai huono asia?

DSC_0663

altAqvwceuAQmDOn6kqds94MQbJM7a2gxEsp6fOr_jlhYvK

WP_20150413_006

Kuten olen jo maininnutkin aiemmin, meidän Elvis-koira majailee pääosin mummun hoteissa. Kuitenkin viimeiset neljä viikkoa Elvis oli taas kotosalla. Kun Elvis lähti takaisin mummulle, tuli ikävä. Jäinkin miettimään koiran olemassaolon hyviä ja huonoja puolia meidän perheessä ja elämäntilanteessa.

 

Plussat:

  • Jonkun (lähinnä minun) on pakko saada aamulla ajoissa vaatteet niskaan ja lähteä Palleron kanssa ulkoiluttamaan Elvistä. Mies vie isommat lapset hoitoon, joten minä hoidan koiran.
  • Jonkun on myös lähdettävä illalla tekemään pidempi lenkki. Aika usein se olin minä, ja aivan upea tunne tuli sen jälkeen. Se oli myös niitä harvoja omia hetkiä ilman lapsia. Eipä tule kovin helposti itsenään lähdettyä lenkille.
  • Lapset rakastivat silitellä ja halailla Elvistä ja hienosti Elvis jaksoikin sitä.
  • Varsinkin Tyllerö halusi aina lähteä pissattamaan Elvistä ja annoimme hänen pitää yksin kiinni hihnasta. Se toi Tyllerölle onnistumisen hetkiä ja hän oli ylpeä itsestään.
  • Kuten myös annoimme lasten vuorotellen viedä Elvikselle ruoan tai temputtaa häntä (ja sen jälkeen palkinto).
  • Jonkinlainen turvallisuudentunne, varsinkin jos olin yksin kotona ilman miestä.

 

Miinukset:

  • Elvis räksyttää toisille koirille, pyöräilijöille ja rattaille. Se ärsyttää, joskus paljonkin. Ehkäpä Elvis on joskus pelästynyt niitä, sillä ei se aina ole haukkunut niin.
  • Elvis voi puolustaa reviiriään ja kun kuulee epäilyttävän äänen tai kolahduksen, alkaa haukkuminen. Yleensä silloin kun Pallero on päiväunilla.
  • Elvis on myös aika arka ja viihtyy parhaiten lähellä kotia. Varsinkin illalla, kun lähdemme lenkille ja on jo pimeää, Elvis on eri mieltä kanssani vauhdista ja suunnasta. Hän pysyisi visusti pienessä piirissä. Mummu on tottunut lenkkeilemään päivänvalolla, me taas ehditään illalla paremmin.
  • Kun Elvis kokee lasten tulevan liian lähelle, hän ärähtää ja voi näykätä. Ymmärrän Elvistä, mutta silti pelästyn joka kerta.
  • Se ikuinen harjaus, kynsien leikkaus ja kurakeleillä tassujen pesu.
  • Lenkille on lähdettävä säällä kuin säällä.
  • Vaikka kuinka harjaisi koiraa, karvoja on joka paikassa ja paljon.
  • Ei voi lähteä pidemmälle reissulle, sillä koiraa ei voi jättää yksin kotiin.

 

Tässäpä nämä. Monen miinuslistalla olevan asian saisi korjattua, jos vain jaksaisi panostaa koiran koulutukseen ja kehumiseen. Valitettavasti tällä hetkellä ei aika riitä siihen. Tunnen kyllä syyllisyyttä siitä, mutta mummu on aivan haltioissaan Elviksen seurasta, joten meidän perheessä toimii tämä tapa.

Meidän isi on…

Tänään on vietetty isänpäivää. Meillä se on mennyt aika arkisesti, sillä isi oli Tyllerön kanssa yökylässä ja he tulivat kotiin vasta illalla. Sitten minä lähdinkin jo Vilperin kanssa uimakouluun. Lahjat ehdimme kuitenkin isille nopeasti antaa.

Päiväkodissa tehdyt lahjat isi toki avasi jo perjantaina ja aivan hienoja yllätyksiä lapset olivat tehneetkin. Hienoa, että päiväkodeissa jaksetaan panostaa askarteluun.

Alkuviikolla väläyttelinkin jo meidän lahjoja, mutta teimme lisäksi yhdessä lasten kanssa isänpäiväkortit isille ja vaarille. Laitoin lapset makaamaan lattialle ja he saivat muodostaa kirjaimet V A A R I sekä I S I. Lapsilla oli hauskaa ja sen jälkeen he vielä omatoimisesti halusivat leikkiä kirjaimia! Nappasin valokuvat lapsista, yhdistin kuvat, tein niistä mustavalkoiset ja tulostin paperille. Isin korttiin lapset saivat vielä vastailla muutamiin kysymyksiin, jotka sitten kirjoitin korttiin.

Meidän isin lempijuoma on? Tyllerö: Kaakao, Vilperi: punaviini

Kuinka pitkä isi on? Seitsemän senttiä viisi

Millaiset hiukset isillä on? Hienot

Koska on isin synttärit? En tiedä. Maanantaina.

Mitä isä harrastaa? Töitä

Kuinka vanha isi on? Ihan mumun vanha, sanoi Tyllerö. Vilperi taas vastasi, että 2005.

Mitä isi tekee työkseen? Tekee taloja ja korjaa kattoja.

Mikä on mukavinta tekemistä isin kanssa? Kovaa keinuminen.

Miksi isi on maailman paras? Siksi kun se on niin komea!

Oikein mukavaa sunnuntaita jokaiselle isälle!

DSC_0323

Isänpäivälahja

Nyt jos olet meidän isi, lopetathan lukemisen tähän paikkaan! Aion paljastaa meidän isänpäivälahjat, jos vaikka joku lukija kaipailee vielä kivoja vinkkejä.

Lapset ovat tietenkin tehneet päiväkodissa lahjat ja kortit isille, nämä avataan kuitenkin vasta sunnuntaiaamuna. Perjantaina meidän päiväkodissa järjestetään isänpäiväaamiainen ja vaikka lapsilla onkin kotipäivä, isi käy lasten kanssa aamiaisella. Sieltä varmaankin kortit ja lahjat tarttuvat mukaan.

Minä olen myös ostanut itseltäni lahjan meidän perheen isille (mutta myönnetäänkö nyt, että ostin lahjan kyllä aika paljon iseäni ajatellen….) Tänä vuonna nimittäin hankin supersuosioon nousseen Isin ja Tyttöjen Lettikirjan. Pääsen väkertelemään Tyllerön hiuksia ja miksei isikin saa kokeilla!

Olen kuitenkin keksinyt vielä muutaman kivan lahjan, jotka pystyy toteuttamaan halvalla. Itse ajattelin, että olisi kiva keksiä jotain miehen jäädessä loppuvuodeksi kotiin viettämään isävapaitaan. Pesin neljä lasten lasista ruokapurkkia ja täytin ne kivoilla asioilla. Pähkinöillä, rakkauskarkeilla, pääkallokarkeilla ja viimeiseen purkkiin keksimme lasten kanssa yhdessä asioita, joita rakastamme isissä. Saimme 30 kivaa asiaa, joita isi voi sitten pahan hetken tullen lukea. Koristelin kannet, lisäsin vielä nauhan ja liimasin purkkeihin etiketit. Muun muassa seuraavia asioita kirjoittelimme ylös: Isin kanssa on kivaa käydä Siwassa ostamassa jäätelöä, Isin sylissä on kiva olla, Isi on meidän iskä ja Isi antaa meille aina purkkaa.

DSC_0316

DSC_0317

DSC_0318

DSC_0321