Isovanhemmat

Toivoisin, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus nauttia myös isovanhempien seurasta. He antavat lapsenlapsille erilaisia oppeja, tukea ja kokemuksia mitä omat vanhemmat kenties antavat. Kaikilla ei valitettavasti ole tätä mahdollisuutta eri syistä, itse olen saanut nauttia kolmen isovanhemman seurasta.

Skannaus_20150926 (19)-001

Skannaus_20150926 (8)

Skannaus_20150926 (6)

Pappani on valitettavasti poistunut täältä jo kauan ennen syntymääni, joten voin vain kuvitella millainen ihminen hän oli ja mitä olisin oppinut häneltä. Mummu taas oli ns. kaupunkimummu. Hän asui lähellä meitä ja muistan mummun touhukkaana, matkustelevana ja järjestelmällisenä ihmisenä. Hän oli mukana monessa yhdistyksessä ja niiden tapahtumissa, oli kovin seurallinen ja jokaisen tuttu. Silti, mummulla oli aina aikaa hoitaa minua, kun olin pieni. Itse en muista tätä aikaa, olinhan alle 3-vuotias silloin.

Isompana kävimme usein veljeni kanssa mummulla, koulumatkalla poikkesimme sinne välipalalle. Mummu keitti meille usein maitokaakaota, joka oli maailman parasta. Keräsimme myös taskurahoja pesemällä mummun mattoja, käymällä hänelle kaupassa ja imuroimalla. Mummun luona oli paljon matkamuistoja eri maista ja niitä oli kiva joka kerta katsella. Kaikkein mielenkiintoisin oli laavakivi Etnan tulivuorelta. Mummulla oli myös paljon kirjoja, joita usein selailimme. Mummu opetti minulle käsityön taitoja ja mummun isosta lankakorista löytyi melkein aina sopivan värinen lanka patalappuun tai nuken peittoon.

Olimme mummun kanssa hyvin samanlaisia, tomeria ja määrätietoisia. Monesti tämän takia otimme yhteen, kun kummallakin oli oma mielipiteensä asiasta eikä kumpikaan antanut periksi. Olen kuitenkin oppinut mummulta todella paljon eivätkä riitamme yleensä kauan kestäneet.

Vanhemmaksi tultuaan mummunkin elämä rauhoittui. Hänellä oli aikaa meille, lähimpänä asuville lapsenlapsille. Usein kuulimme juttuja hänen lapsuudestaan Helsingissä ja kahvin kanssa saimme maistella mansikoita, keksejä tai muffinsseja. Ulkomaita myöden levittäytynyt suku kerääntyi viiden vuoden välein juhlimaan mummua ja aivan varmasti mummu nautti näistä juhlista kovin. Mummu kuoli ollessani 23-vuotias.

Skannaus_20150925 (6)

Skannaus_20150926 (17)-001

Toiset isovanhempani olivat jo eläkkeellä olevia maanviljelijöitä ja he asuivat maalla. Heitä ajatellessa mieleeni tulee ns. perinteiset mummut ja vaarit. Sellaiset, jotka ovat harmaahiuksisia ja joita halatessa tulee pehmeä ja lämmin olo. He olivat jo suhteellisen vanhoja ollessani pieni. Varsinkin vaari sairasti paljon, joten hänestä minulla on vähemmän mielikuvia.

En muista, että vaari olisi koskaan ollut vihainen tai surullinen. Hän oli leikkisä ja suostui melkein mihin vain mitä osasimme kysyä. Hän antoi luvan kiivetä leivinuunin päälle, tehdä majan tai kiivetä puuhun. Kävimme mummulassa useita kertoja kuukaudessa. Kun astuimme sisään ovesta, vaari istui tuolissaan ja osoitti peukalollaan kohti kamaria. Tiesimme heti mitä hän tarkoittaa, saimme hakea lipaston päältä Jenkki-purkkaa, joskus jopa koko purkkapaketin. Jos oli oikein juhlan aihetta, saimme kettukarkkeja tai eskimo-jäätelöpuikon.

Myöhemmin vaari antoi meidän leikkiä hänen kainalosauvoillaan, joilla menimmekin ympäri taloa hurjaa vauhtia. Sairaalassa ollessaan muistan käyneeni hänen luonaan ja istuneeni virkkaamassa jotain käsityötä, ollakseni seurana vaarille. Vaari kuoli minun ollessani 12-vuotias.

Skannaus_20150926 (7)

Täällä mummulassa sai leikkiä paljon ulkona, kiipeillä puissa, käydä ulkohuussissa ja ulkosaunassa. Käydä aikuisten kanssa jännittävissä paikoissa, kuten pimeässä kellarissa, ullakolla tai vanhassa navetassa. Täällä syötiin perinteisiä ruokia, kuten makaronilaatikkoa, lihapullia, mannapuuroa ja mustikkakiisseliä tai korvapuusteja. Mummu teki simaa itse ja edelleenkin mummun leivinuunissa tekemä perunalaatikko on maailman parasta. Mummun luona kahvi keitettiin aina pannussa ja tiskivesi lämmitettiin kattilassa.

Myös tältä mummulta olen perinyt innostukseni käsitöihin. Ja siis tämä ihana konttilapasten ohje on mummulta peräisin. Mummun luona kävin aina koulun taksvärkkipäivänä siivoamassa saunan ja sen jälkeen syötiin perinteisiltä kukkalautasilta ruokaa ja jälkiruoaksi kiisseliä. Mummu oli aina kiinnostunut meidänkin kuulumisista. Mummu kuoli 86-vuotiaana, minun ollessani 21-vuotias.

Olisin niin kovin mielelläni pitänyt isovanhempani luonani pidempään, mutta kuitenkin jokainen heistä kolmesta ehti saavuttaa 80 vuoden iän. He eivät ehtineet nähdä sitä, kun valmistuin ammattiini tai perustan perheen. Sain kuitenkin viettää heidän kanssaan lapsuuteni ja se on arvokas asia. Ajat muuttuvat ja niin myös isovanhemmat. Millaisia muistoja minun lapsilleni jää heidän isovanhemmistaan? Se jää nähtäväksi. Millaisia muistoja sinulla on omista isovanhemmistasi?

Skannaus_20150925 (2)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s