Tsuuh-tsuuh! Suomen Rautatiemuseossa

Kuten kerroinkin jo, kävimme viimeisenä lomapäivänä Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa. Tätä oli odotettu ja tästä varsinkin Vilperi oli innoissaan. Lähdimme aamulla mummulasta kohti kotia ja kotimatkalla poikkesimme museoon. Museo sijaitsee aivan pienen matkan päässä valtatie 3:sta. Hinnaltaan museo on lapsiperheille sopiva, sillä aikuiset maksavat 8€ ja alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Museossa oli vain muutama muu ihminen, joten saimme aivan rauhassa katsella ja tutustua juniin. Eikä paljon muita ihmisiä häirinnyt, kun meidän lapset juoksivat käytävillä ja huutelivat: ”Katso tätä!”, ”Katso, kuinka hieno!”, ”Onpa pitkä juna!” jne. Pallero tyytyi omaan tyyliinsä osoittelemaan junia ja toteamaan moneen kertaan ”Waaauuuuu!!!!”, mutta ilmiselvästi hänestäkin huomasi innostuneisuuden. Silmät loistivat kaikilla lapsilla kuin tähdet.

WP_20150823_11_35_42_Pro

WP_20150823_11_35_49_Pro

WP_20150823_11_36_01_Pro

WP_20150823_11_36_29_Pro

WP_20150823_11_39_24_Pro

WP_20150823_11_40_08_Pro

WP_20150823_11_42_46_Pro

WP_20150823_11_45_00_Pro

WP_20150823_11_52_38_Pro

WP_20150823_11_53_11_Pro

Museo on eritelty näyttelyhalleihin. Ensimmäisessä näyttelyhallissa on suurin osa junavaunuista. Sieltä löytyy eri aikakauden junia: keisarin ajoilta aina dieselaikaan, höyryvetureita, kahvilavaunuja, postivaunuja, presidentin junavaunu ja jopa radalla kulkevia autoja.Vaunuihin ei pääse sisälle, mutta moniin pääsee kurkaamaan sisään ikkunan kautta. Tässä hallissa oli hauskaa kaiuttimista kuuluva ääni: Tsuku-tsuku-tsuku-tsuuuhhh!!!!!! Ja pitkä vihellys perään. Ikäänkuin höyryjuna saapuisi asemalle. Joka kerta kun vihellys kuului, lapset huusivat: ”Juna tulee!” ja juoksivat etsimään saapuvaa junaa. Meillä aikuisilla oli naurussa pitelemistä.

Seuraava halli oli veturitalli. Täällä tutustuttiin enemmänkin junien mekaniikkaan. Erään veturin alta pystyi kävelemään ja tarkkailemaan veturia altapäin. Lisäksi tänne oli rakennettu vanha korjauspaja kaikkine työkaluineen. Täällä sijaitsi myös lasten nurkkaus, jossa lapset saivat kiivetä pienen veturin kyytiin ja leikkiä veturinkuljettajaa. Kaapeissa oli myös vaaterekvisiittaa, jos halusi oikein viimeisen päälle olla veturinkuljettaja. Myös piirustusmahdollisuus löytyi. Tässä arvatenkin viivyimme aika kauan, kun lapset tykkäsivät leikkiä. Tilasta löytyi myös vanha puhelinkeskus ja muutama veivattava lankapuhelin. Siinä sai soittaa viereiseen puhelimeen. Matkapuhelinajan lapset eivät tietenkään ymmärtäneet mitään niiden päälle. Tyllerö ei uskaltanut vastata edes puhelimeen ja Vilperikin hyvin pienellä äänellä puhui eikä ymmärtänyt että se olen minä joka soittaa metrin päästä.

WP_20150823_11_46_21_Pro

WP_20150823_11_54_31_Pro

WP_20150823_11_59_18_Pro

WP_20150823_12_01_04_Pro

WP_20150823_12_01_59_Pro

WP_20150823_12_03_35_Pro

Ulkona oli junan kääntöraide, eri aikakausien ratapölkkyjä ja raiteita esillä. Myös resiina löytyi. Se tosin oli lukittu eikä sitä päässyt kokeilemaan. Koko piha-alueen ympäri kiersi pieni junarata, jossa ilmeisesti tapahtumapäivinä kulkee lasten oma minijuna. Kahdessa ulkorakennuksessa oli myös näyttelyt. Aseman sisällä sai tutustua mm. entisöityihin odotustiloihin, lippuluukkuun ja asemakelloon. Onneksi lapset eivät huomenneet tätä, sillä kun itse kokeilin sitä kerran, korvat soivat vieläkin. Aseman sisällä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, nyt siellä oli Interrailista kertova näyttely. Kasarmin sisällä taas sai tutustua rautatieläisten ammateihin, heihän eri aikakauden työasuihinsa, Suomen rautatieverkostoon ynnä muuhun.

WP_20150823_12_28_50_Pro

WP_20150823_12_29_11_Pro

WP_20150823_12_34_17_Pro

WP_20150823_12_35_06_Pro

WP_20150823_12_36_02_Pro

WP_20150823_12_36_06_Pro

WP_20150823_12_43_30_Pro

Vaikka siis meillä oli hyvin aikaa, olisin taas kerran tarvinnut itselleni uuden kierroksen. Junanvaunuja oli paljon ja jokaisesta oli kerrottu paljon infoa. Jos ne olisi rauhassa halunnut lukea, olisin tavinnut lisää (omaa) aikaa. Mutta kyllä näinkin sai hyvän käsityksen rautateistä. Käytimme kuitenkin aikaa melkein kaksi tuntia museossa. Mielestäni museon tarjoama sisältö oli kattava. Vetureita ja junanvaunuja oli paljon ja lapsetkin nauttivat museosta, vaikka eivät vielä niin kaivanneet tietoa junista. Erityisesti Tyllerö on puhunut jälkikäteen ja ihmetellyt moneen kertaan, että miksi ne junat eivät liikkuneet. Voisin harkita museoon toisenkin kerran menemistä, ehkäpä jonain tapahtumapäivänä. Silloinhan niissä on paljon ihmisiä liikkeellä eikä välttämättä ole tilaa ja hermoja tutustua perusnäyttelyihin samalla tavalla kuin nyt. Suosittelen ehdottomasti käyntiä rautatiemuseossa niin isoille kuin pienille!

PS. Alla olevassa kuvassa lapset juoksevat sen takia kädet pään päällä, kun heillä ei ole hattuja. Voipi muuten tulla auringonpistos! On oppi sentään jossain mennyt perille.

WP_20150823_11_30_48_Pro

WP_20150823_11_31_19_Pro

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s