Kirje

WP_20150922_13_56_48_Pro

WP_20150922_13_56_41_Pro

Nykymaailmassa, jossa käytetään viestejä, facea, instaa, whatsappia ynnä muita viestimiä, aidon oikean kirjeen tai kortin lähettäminen on unohtunut. Heräsin miettimään tässä taannoin, kun veljelläni oli syntymäpäivä. Lähetin toki hänelle heti aamulla synttäriviestin ja laitoin vielä linkin tarkasti ja rakkaudella valitsemaani syntymäpäivälauluun. Ja olin jopa lahjankin tehnyt itse, joka tosin oli jo annettu etukäteen. Mutta hän oli pettynyt, kun ei saanut YHTÄÄN synttäriKORTTIA. Ja jäin miettimään, koskahan minä olen saanut kortin tai kirjeen muilta kuin äidiltä tai anopilta (he muistavat aina, oli synttärit tai nimpparit)? Koska joku ystäväni on lähettänyt minulle kortin?

Itse pyrin muistamaan ihmisiä jouluna, ystävänpäivänä ja pääsiäisenä itse tehdyillä korteilla. Teen kutsukortin lasten synttäreille itse. Pyrin tekemään synttärikortit naapurin lapsille, kummipojalle ym itse. Mutta nyt en ehtinyt tehdä veljelleni korttia. Ja minua harmittaa.

Väitän, että jos Facebook ei muistuttaisi ihmisiä tulevista synttäreistä, vain muutama ihminen muistaisi oikeasti koska täytän vuosia. Ja se on oikeastaan aika surullista. (En kyllä itsekän muistaisi kaikkia, mutta tärkeimmät päivät muistan!) Ja voihan ihmisiä muistaa muutenkin, ei tarvitse olla suuri juhlapäivä. Joten haastan teidät ja haastan itseni, muistamaan jotain läheistä ihmistä kortilla tai kirjeellä. Itse lähetin kummipojalleni kirjeen ja veljelleni kirjeen. Lisäksi lähetin hyvälle ystävälleni parane pian-kortin, sillä hän oli kovassa flunssassa. Ja teen tänäkin vuonna joulukortit itse!

Mainokset

Ohoi! Merirosvosynttärit tiedossa

Syksy tulee ja mieleeni on jo hiipinyt ajatus Vilperin tulevista 5-vuotissynttäreistä! Juhlien teeman päätin minä jo keväällä, koska kaupassa törmäsin poistomyynnissä merirosvoaiheisiin juhlatavaroihin. Muuten en ole koko kesänä ajatustakaan laittanut juhliin, paitsi jos olen törmännyt johonkin sopivaan musta-valkoiseen tai merirosvoaiheiseen asiaan. Silloin olen sen mukaani napannut.

Aluksi Vilperi olisi halunnut jonkun muun aiheen, mutta kun kesä meni, tämä sopii hänellekin vallan mainiosti. Olimme vähän kahden vaiheella, että kutsummeko kavereita lainkaan vielä tänä vuonna, mutta kun Vilperillä muuttui päiväkodissa hieman oma pienryhmä, ajattelin että juhlat olisivat hyväksi kaverisuhteiden syntymiselle.

Joten, tänä vuonna teemana on merirosvot ja synttäreitä kahdet! Pidän siis kaiken aika simppelinä, mutta älkää luulko, että se tarkoittaisi valmiita kaupan tuotteita! Askartelen, leivon ja väkerrän, mutta helposti ja nopeasti. Eikö kuulostakin kivalta?

Aloitin merirosvojen maailmaan tutustumisen kutsukorteista. Aika nopeasti kävi selväksi (ja tiesinhän minä sen entuudestaan), että ei ole merirosvoja ilman pääkalloja. Niitä en kuitenkaan välttämättä halua viisivuotiaan juhliin. Joten aika monta ideaa kävin läpi ennenkuin löysin itseäni miellyttäviä ideoita ilman pääkalloja.

DSC_0086

DSC_0085

DSC_0089

Kutsut tein mustalle pahville, johon tulostin kutsutekstin. Tässäkään en halunnut mennä aivan perinteisellä kaavalla, vaan halusin tekstiin merirosvomaisia piirteitä. Kuvaksi laitoin merirosvolaivan ja ylhäälle sekä alhaalle musta-valkoraitaiset paperisoirot. Toiselle puolelle tulostin kartan, jonka olin netistä löytänyt. Muokkasin sitä hieman ja lisäsin karttaan meidän osoitteen sekä kaupunginosan. Meiltä sattui löytymään merirosvoaiheista nauhaa, siitä leikkasin pienen suikaleen kortin alakulmaan. Näin kutsu on valmis ja lähti sukulaisille ja päiväkotikavereille.

Koska elämässä on muutakin kuin merirosvot, esitteen vielä tässä samassa tekstissä muita askarteluja. Toki saisin näistä vaikka kuinka monta postausta aikaan, mutta te ehkä kyllästyisitte.

DSC_0091

DSC_0099

DSC_0135

Järjestän kaverisynttäreillä aarteenetsinnän (tästä kerron myöhemmin lisää) ja palkkioksi jokainen lapsi saa oman pussukan. Sinne ajattelin laittaa leikkitatuointeja, lakupiiput, suklaakolikoita ja jokaiselle oman merirosvon silmälapun. Nämä tein itse pahvista ja mustasta nauhasta. Piirsin sopivan kokoisen mallin, jonka avulla tein pahviin laput. Leikkasin ne irti, rei’itin molemmista päistä ja leikkasin sopivan pituisen pätkän kuminauhaa. Sitten vain solmut ja silmälappu on valmis. Ei välttämättä kovin kaunis, mutta eivät ne luultavasti kauan kestä ehjinäkään. En nyt lähtenyt ostamaan näitä, sillä hintaahan niille tulisi.

Lopuksi, kun jokainen lapsivieras on lähdössä, saa Vilperi antaa heille vielä varsinaisen kiitoslahjan. Olen vuosien aikana tykästynyt siihen, että keksin jonkun teemaan liittyvän kiitoslahjan, enkä välttämättä osta karkkia. Kiitoslahjahan ei ole välttämätön, mutta itse tykkään ideasta. Joten, kun etsin netistä kuvia kutsukorttiin, törmäsin lapsille tarkoitettuihin värityskuviin ynnä muihin. Siitä se idea sitten lähti. Etsin muutamia värikuvia, pari tehtävää ja pulmaa, merirosvoaiheisia tietenkin. Käärin paperit rullalle, mustalla nauhalla kiinni ja nauhaan solmin kiitoslapun, jotka Vilperi itse allekirjoitti. Itse päivänsankari halusi jo etukäteen väritellä kuvia ja samalla tuli testattua tehtäviä. (Me emme kukaan löytäneet kuin 9 virhettä kuvasta, jossa niitä piti olla 10. Hmmm….)

DSC_0130

DSC_0127

DSC_0126

DSC_0124

DSC_0122

Eiköhän näillä yhdet (kahdet) merirosvojuhlat saada aikaan!

Syksy!

Vihdoin se syksykin saapui. Syksyn sateet, kylmät ilmat ja keltaiset lehdet puissa. Lapset ovat käyneet päiväkodissa tutustumassa metsään ja tutkineet miten metsä on muuttunut kesän jälkeen. Mekin kävimme mummulareissulla kävelemässä. Kovin pitkälle ei tarvinnut mennä löytääkseen syksyn. Nämä kuvat on otettu mummun pihassa suuren tammen ja vaahteran alla.

Vilperi tutki tammenterhoja ja yritti löytää mahdollisimman ison lehden. Pallero taas tyytyi istuskelemaan maassa.

Hyvää syksyn alkua kaikille ihanille lukijoilleni!

WP_20150919_17_17_48_Pro

WP_20150919_17_17_16_Pro

WP_20150919_17_16_39_Pro

WP_20150919_17_16_35_Pro

WP_20150919_17_16_33_Pro

WP_20150919_17_19_12_Pro

WP_20150919_17_19_19_Pro

WP_20150919_17_19_35_Pro

Vehoniemen automuseo

Olin viime viikonloppuna mummulassa vain poikien; Palleron ja Vilperin kanssa. Ja mitä silloin voisi tehdä? Mennä automuseoon tietenkin! Tätä, kuten montaa muutakin asiaa olen miettinyt ja nyt on taas yksi paikka käytynä.

Vehoniemen automuseo sijaitsee Kangasalla, kauniin harjun päällä. Paikkaan ei ole sisäänpääsymaksua, joka on siis omasta mielestäni todella mahtava juttu. Ovella on vanhasta parkkimittarista tehty lipas, johon voi halutessaan laittaa vapaaehtoisen pääsymaksun ja siitä kiitokseksi auton pienoismalli liikkui hetken aikaa vieressä. Toki me muutaman euron sinne pudotimme.

WP_20150919_12_02_15_Pro

WP_20150919_12_44_14_Pro

WP_20150919_12_41_51_Pro

WP_20150919_12_10_44_Pro

WP_20150919_12_08_42_Pro

WP_20150919_12_08_30_Pro

WP_20150919_12_06_20_Pro

Museossa oli autojen ja moottoripyörien lisäksi hyvin kattavat pienoismallikokoelmat. (Älkäähän hermostuko, jos kutsun asioita väärillä nimillä, en nimittäin ymmmärrä autoista juurikaan mitään.) Seinillä oli vanhoja rekisterikilpiä ja kylttejä ja katossa roikkui joukko mopedeja. Löytyi vanha poliisiauto sekä paloauto. Joukossa oli myös vanhoja lasten polkuautoja, puuautoja ja potkulautoja.

Autojen yhteydessä oli kerrottu auton perustiedot: malli, vuosiluku, kuka omistaa, paino, teho, tilavuus jne. En siis itse ymmärrä näistä juurikaan mitään, mikä auto on harvinainen tai ei, ne olivat minulle vain hienoja vanhanaikaisia autoja. Aika kattava kokoelma autoja museosta kuitenkin löytyi ja nollan euron pääsymaksulla ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Tietenkin jos harrastaa autoilua, saa paikasta vielä enemmän irti.

WP_20150919_12_02_40_Pro

WP_20150919_12_06_10_Pro

WP_20150919_12_06_38_Pro

WP_20150919_12_08_00_Pro

WP_20150919_12_08_56_Pro

WP_20150919_12_12_46_Pro

WP_20150919_12_14_16_Pro

WP_20150919_12_14_53_Pro

Museon yhteydessä toimii myös kahvila, josta sai jos jonkinlaista herkkua, mm. itse paistettuja munkkeja. Lisäksi löytyi pienoismalleja myyvä Leilan lelukauppa. Näitä Vilperi katseli hyvin kaihoisasti, mutta en raaskinut ostaa niitä. Ne kun eivät olleet mitään leluja, vaan oikeita pienoismalleja, joten hintakin oli sen mukainen. Meillä niitä ei osattaisi arvostaa hintansa edestä. Museosta sai ostaa myös omalla automerkillä varustetun kahvimukin.

Lapset tykkäsivät paikasta kovin, Vilperi inostui enemmän pienoismalleista ja Pallero taas ihasteli isoja autoja. Täpinöissään olivat pojat! Suosittelen siis tätäkin paikkaa!

WP_20150919_12_03_53_Pro

WP_20150919_12_13_37_Pro

Vinkki mahtavaan lastentarvikekirppikseen

Taas on tullut se aika vuodesta, kun kaivoin lasten pieneksi menneitä vaatteita, käyttämättömiä leluja ynnä muita kaapeista esiin. Vaikka vähintään kaksi kertaa vuodessa kerään tavaroita kirppikselle, taas aikamoinen kasa löytyi vaatetta. Pallero on vielä siinä iässä, että vaatekoko kasvaa nopeasti, joten suurimmaksi osaksi vaatteet olivatkin hänen. Tyllerön vaatteita taas ei tarvitse säästellä kenellekään, joten ne menevat hänen jälkeensä heti kirppiskasaan.

Meidän paikkakunnalla toimi vuoden verran lastenvaatekirppis, mutta se valitettavasti lopetti. Itsekin yritin siellä myydä tavaraa, huonolla menestyksellä. Sinänsä hyvä idea, mutta en tiedä miksi ei toiminut. Perinteisille kirppiksille en oikein veisi lastenvaatteita. Jos et itse käy päivittäin pöytää siistimässä, vaatekasat menevät hetkessä sotkuun eikä se ole myyjän edun mukaista.

Olenkin löytänyt lapsuudenkotipaikkakunnaltani aivan mahtavan lastentarvikekirppiksen, jossa olen myynyt monen monta kertaa tavaraa, saanut aina hyvin myytyä ja tulen siis jatkossakin täällä asioimaan. Nimittäin Lastenkirppis Into Ylöjärvellä. (En hyödy tästä postauksesta mitenkään, mainostan vain itse hyväksi kokemaani paikkaa!)

Täällä on avarat, valoisat tilat, tarpeeksi leveät hyllyvälit eikä irtotavaroita liiku lattioilla. Lapsille on oma nurkkaus, palvelu on aina kohteliasta ja ystävällistä. Omilla hyllyillään on kenkiä, äitiysvaatteita, kausivaatteita ja isompia tavaroita. Kirppiksen puolesta hyllyjä järjestellään päivittäin ja mielenkiintoisimpia tavaroita kuvataan facebook-sivuille. Mistä itse tykkään kovin, on myyntipaikan koko. Siinä on kaksi isoa hyllyä ja lisäksi koko myyntipaikan levyinen tanko. Ihmeen paljon vaatetta saa juuri tuohon tankoon sopimaan ja siitä niitä on helppo ostajan kurkata. Tanko on kuitenkin niin korkealla, että alla olevalle hyllylle mahtuu laittamaan lisää vaatteita.

Hinnoittelen tavarat yleensä aika alakanttiin, tarkeintä mielestäni on että tavara liikkuu eikä se, kuinka ison tuoton teen. Itse tykkään kirjoittaa hintalappuun suoraan myös vaatteen koon. Itseäni ärsyttää etsiä isosta vaatemäärästä juuri oikeankokoisia vaatteita ja käydä jokainen vaate erikseen läpi etsien kokolappua.

Intossa on myös aloituspäivä veloitukseton, joten jos pääset viemään tavarat heti aamulla, saat yhden ekstrapäivän.

Kannattaa siis vierailla Intossa, jos siellä päin olette. Meiltä sinne lähti vaatteiden lisäksi iso kasa leluja, palapelejä ja joitain kirjojakin. Lisäksi myynnissä on unipussi, seisomalauta ja Tripp Trapp-tuoliin vauvan lisäosa.

Kotimme plussat ja miinukset

DSC_0186

DSC_0991

DSC_1110

DSC_0984

DSC_0974

DSC_0971

Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut mitään kotiaiheista postausta. Mutta kun kotimme ei ole sisustuslehtiin sopiva, vaan aivan tavallinen koti enkä ostele meille designtavaroita, joita voisi esitellä, niin….

Olen ollut kauan sitä mieltä, että kotimme on täydellinen. Ja ainahan itselle suunniteltu talo on tehty omien mieltymysten mukaan. Viiden vuoden aikana on tullut kuitenkin vastaan joitain PIENIÄ asioita, jotka nyt muuttaisin. Suurimman osan pystyisi muuttamaan vaikka heti, jos viitsisi. Lisäksi kerron omasta mielestäni kotimme parhaimmat asiat. Tässä siis listaa:

Miinukset:

  • Vanhempien vessaan olisi ehkä voinut laittaa sen suihkukaapin, jota sinne suunnittelimme.
  • Lisäksi ison peilin olisi voinut korvata hieman pienemmällä peilillä ja laittaa pienet kaapit seinään. Nyt jokainen rasva, purnukka, suuvesi ym on tason päällä näkyvissä.
  • Neljäs makuuhuone olisi ollut tarpeen sekä musiikkihuoneesta voisi tehdä selkeän työhuoneen. Nythän työnurkkaus on vierashuoneessa, jota kuitenkin käytetään vierashuoneena aika usein. (Ajatuksissa kuitenkin on siirtää Pallero vuoden päästä nukkumaan poikien huoneeseen, samalla kun Vilperille tehdään eskarihuonetta työpöytineen. Silloinhan musiikkihuone vapautuu ja siitä voisi tehdä selkeän työhuoneen.)
  • Kodinhoitohuone ei vain toimi täysin. Pyykkihuollolle pitäisi ehdottomasti olla paremmat tilat ja saada pyykkikorit paremmin esille (eikä vain pieneen kaappiin tungettu). Enpä tullut ajatelleeksi millainen rumba on viiden hengen pyykkihuolto.
  • Oma pieni tila miehen työkaluille sisätiloissa (kun niitä kuitenkin on sisälläkin). Nyt ne ovat sekaisin kodinhoitohuoneessa ja vaatehuoneessa.
  • Pesuhuoneeseen kiinteä shampoohylly.
  • Olohuoneen korkeat kaari-ikkunat olisivat voineet olla vieläkin korkeammat.
  • Joidenkin lamppujen, pistorasioiden ym paikkoja olisi voinut miettiä tarkemmin
  • Keittiön saarekkeelle haaveilen aamiaispöytää, mutta sitä emme siihen saa mahtumaan
  • Lisäksi keittiön tasoilla on AINA irtotavaraa, mutta se nyt ei varsinaisesti ole suunnittelun vika. Niitä olisi vaikka minkälaisessa keittiössä. Ärsyttää se silti.
  • Verhot/verhotangot puuttuvat
  • Tauluja, koristeita ym voisi miettiä paremmin
  • Vanhempien makuuhuoneen ”kolot” kaipaisivat joko kaapit tai hyllyt. Kolothan tulivat huoneeseen takana olevan keittiön ansiosta. Kuvittelin laittavani niihin yöpöydät, mutta sänky laitettiinkin toisin päin.

 

Plussat:

  • Tilava eteinen
  • Isot makuuhuoneet
  • Paljon kaappitilaa
  • Kolme vessaa ja ihana lapsiturvallinen sauna
  • Etuovi, jota oikeasti käytetään ja eteisen kautta pääsee tarvittaessa suoraan kodinhoitohuoneeseen
  • Takaoven kautta pääsee suoraan pesuhuoneeseen (esimerkiksi kesällä hiekkaiset lapset sai vietyä suoraan pesulle) ja toiseen suuntaan suoraan terassille
  • Iso terassi (joka on tosin vieläkin sisustusta vailla)

 

Kuten huomaatte, moni asia ratkeaisi tavaroiden uudelleen järjestelyllä, uusilla huonekaluilla/sisustuksilla ja uudella ajattelutavalla. Tällä hetkellä siihen ei ole rahaa, mutta ensi kesää varten minulla on jo ideoita ja suunnitelmia. Josko sitten silloin tulisi mutoksia?!

Vastauksia Vilperin korvaongelmiin

Kuten jo keväämmällä kerroin, Palleron ja Vilperin kanssa on ollut koko alkuvuoden todella paljon korvaongelmia. Pallero on nyt pysynyt terveenä koko kesän ja toivon, että näin jatkuu syksylläkin. Hänellä ehti jo yksi syksyinen nuha olla, mutta se ei onneksi mennyt korviin asti. Vilperin kanssa korvatulehdukset saatiin kesän alussa kuriin ja LOPULTA, LOPULTA löydettiin syy näihin kaikkiin ongelmiin.

Vilperillä oli muitakin oireita kevään aikana, joita ei aluksi osattu yhdistää korvatulehduksiin lainkaan. Kävimme maaliskuussa toisen alan erikoislääkärillä, mutta siellä ei saatu mitään vastauksia. Kun oireet pahenivat ja lisääntyivät, eivätkä annetut lääkkeet auttaneet, aloin itse googlettaa ja epäillä erästä sairautta. Lopulta toukokuussa toinen erikoislääkäri vahvisti epäilykseni. Korvatulehdukset olivatkin vain oire taustalla piilevään sairauteen. Sairaus, joka tulee minun suvussani ja on ilmeisesti minulla alttiutena, puhkesi nyt Vilperille. Sairaus, joka EI ole vakava, mutta johon ei ole parannuskeinoa. Sairaus, joka on hyvin vahvasti perinnöllinen eikä se ole kovin yleinen lapsilla. Tämän kanssa nyt eletään sitten loppuelämä.

Tällä hetkellä Vilperin vointi on hyvä. Lääkitsemme häntä tarvittaessa kuureina ja ylläpitohoitona. Tämä sairaus on hyvin yksilöllinen, joten tulevaisuutta emme pysty ennustamaan. Hyvää kuitenkin on, että nyt kaikki mysteerit ovat ratkenneet, osaamme hoitaa oireita heti niiden ilmestytyä ja toivottavasti myös tämän avulla korvatulehdukset eivät enää uusiudu. Olemme kirjoilla Helsingin Meilahdessa, johon voimme aina olla yhteydessä. Vilperi itse suhtautuu tähän hyvin, ehkä hän ei vielä itse ymmärrä täysin mitä se tulevaisuudessa merkitsee, mutta tällä hetkellä hän ei tee mitään vastarintaa lääkityksen suhteen.

Vaikka sairaus onkin pysyvä, se ei siis ole vakava. Vilperi pystyy elämään täysin normaalia elämää eikä sairauden pitäisi vaikuttaa mitenkään hänen uravalintoihin tms. Kun sairaus on pahimmillaan, se voi näkyä ulospäin, muuten ette huomaa mitään erityistä Vilperissä. En halua täällä julkisesti kertoa mikä sairaus on kyseessä, ne joille asia kuuluu tietävät jo asiasta. Halusin kuitenkin tulla kertomaan, että tulehduksista selvittiin. Jos joku lukija on päätynyt tähän tekstiin samanlaisten oireiden kautta, voin antaa lisätietoa yksityisesti. Taustalla nimittäin voi olla joku aivan muu mitä ensin ajatellaan.

Uskaltaakohan sitä enää toivoa tervettä loppuvuotta?