Pallero, puolitoistavuotias

WP_20150702_10_34_44_Pro

DSC_1067

DSC_0607

Pallero täytti jokunen viikko sitten puolitoista vuotta. En oikein voi käsittää miten meidän Pallerosta on jo tullut iso poika. Minulla itselläni on vaikeuksia ymmärtää, ettei meillä ole enää vauvaa. Koen sen ehkä raskaaksi siksi, että uutta vauvaa ei ole tulossa vaan minun pitää päästää irti siitä avuttomasta pienestä ihmisenalusta. Nyt hän on itse tekevä, menevä ja osaava taapero, joka tarvitsee erilaista apua ja huolenpitoa.

Vilperin ollessa puolitoistavuotias, Tyllerö syntyi. Ja kun Tyllerö oli puolitoistavuotias, Pallero kasvoi hyvää vauhtia mahassa. Nyt meillä on kolme ihanaa, energistä lasta eikä vauvaa. Toisekseen, koen Palleron kaikista ”läheisimmäksi” itselleni, meillä oli vaikea vauvavuosi ja vietimme monta yötä yhdessä valvoen. Äidin syli oli silloin tärkein. Pallero oli ainoa lapsistamme, jolle riitti pelkkä rintamaito ja siten hän oli riippuvaisin minusta. Lisäksi hän on kaikista rauhallisin, tarkkailevin ja ehkäpä herkin. Sylissä hän on istunut eniten. Tottakai kaikki lapset ovat minulle tärkeitä, mutta erityisesti Palleron vauva-aika on ollut minulle sekä raskain että tunteellisin. Ymmärtänette varmaankin mitä yritän sanoa.

WP_20150629_15_36_12_Pro

WP_20150629_18_13_48_Pro

Siis, vauvaa ei enää ole, vaan taapero joka tutkii maailmaa. Hän osaa syödä itse, juo nokkamukista (ja joskus lasistakin) ja osaa pyytää ruokaa tai juotavaa. Hän leikkii muiden seurana, niin ulkona kuin sisällä. Hän lukee itsekseen kirjoja, mutta yhdessä vielä enemmän. Hän kävelee, juoksee ja kiipeää. Laskee liukumäkeä ja ajelee potkumopolla. Hän kokoaa Legoja, palikoita ja ajelee pikkuautoilla. Kokoaa nuppipalapelit tuosta vain ja kohta jo 6-10 palan palapelejä. Kovasti hän yrittää laittaa kenkiä tai sukkia jalkaan, lippis menee jo itsekseen päähän (ja päästä pois). Hän puhuu jo kymmenisen sanaa, uusia tulee koko ajan lisää. Mutta asiansa hän osaa selittää ilman sanojakin ja osaa näyttää kirjasta linnun, kukan, auringon ym. Ymmärtää puheesta melkeinpä kaiken. Tietää mikä oma nimi on ja osaa näyttää siskon, veljen ja vanhemmat. Jaksaa kävellä retkillä melkeinpä yhtä paljon kuin isommatkin ja napsii pikkusormillaan mustikoita suuhun.

Oma luonne alkaa tulla esiin. Hän on siis rauhallisin meidän lapsista. Hän tarkkailee ensin tilannetta ja toimii vasta sitten. Hän on iloinen, aurinkoinen ja touhukas. Tottunut pienimpänä jakamaan tai vaihtamaan leluja. Osaa myös hermostua ja tekee sen heti. Toisaalta taas leppyykin nopeasti. On päiviä, kun hän viihtyy sylkyssä ja haluaa tutkia maailmaa sylistä käsin, mutta toisina päivinä taas viipeltää pihalla niin ettei kiinni saa. Osaa leikkiä yksin eikä kuitenkaan tee tuhmuuksia sillä aikaa. Hän on kiinnostunut kaikesta ja aidon innostuneesti tutkii itsekseen tai sisarustensa mukana asioita. Hän nauraa hekottaa mukana vaikka ei ymmärtäisikään mille nauretaan. Pallero on oppinut hurjasti katselemalla isompien touhuja ja sen takia oikeastaan suurin osa ”vauvaleikeistä” ovat jääneet väliin. Pallero tarkkailee ja sitten tekee itse perässä.

Hänestä tulee isona maailmanluokan formulatähti tai jalkapalloilija. Nämä kaksi ovat kiinnostuksen kohteita. Uusi maailma aukeni hänelle, kun hän pääsi isänsä kyydissä ensi kertaa ruohonleikkurin sekä mönkijän kyytiin. Sillä hetkellä hänestä tuli isin poika. Myös jalkapalloilu kiinnostaa erityisesti ja hän voi viettää ulkona pitkän tovin yksikseen potkien palloa.

Tällainen on siis meidän Pallero. Valloittaa joka sydämen aitoudellaan.

WP_20150704_004

WP_20150704_17_07_56_Pro

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s