Päivä Tukholmassa

DSC_1014

DSC_1013

DSC_1011

DSC_1010

DSC_1002

Kuten viime viikolla jo kirjoitinkin, kävimme risteilemässä Ruotsissa. Nyt kerron miten meidän päivä sujui maissa.

Heti aamupalan jälkeen lähdimme hyttiin keräilemään tavaroita kasaan ja sitten lähdimmekin jo odottelemaan laivasta pois pääsyä. Vilperi kyseli moneen otteeseen, että koska me päästään sinne Englantiin. En tiedä mistä hän on tämän saanut päähänsä, sillä emme ole Englannista mitään puhuneet. Lapset seurasivat mielenkiinnolla, kun autot ajoivat ulos laivasta. Vilperi jopa niin keskittyneesti, että käveli käytävässä päin hyllyä, joka sattui olemaan juuri hänen päänsä korkeudella. Onneksi ei sattunut pahasti.

Alunperin meillä oli tarkoituksena viettää koko maissaoloaika Skansenilla. Mutta kun laiva saapui satamaan, näytti ilma hyvin tuuliselta ja sateiselta. Koska Skansen on ulkotiloissa ja aika laaja alue, ja vaikka emme sokerista olekaan, muutimme lennosta suunnitelmaa. Päätimmekin siis mennä Junibackenille.

Satamasta lähtee Silja Linen omia linja-autoja (maksullisia), toinen linja kulkee Tukholman keskustaan ja toisella pääsee Djurgårdenille, jossa siis Skansen ja Junibacken sijaitsevat. Bussissa sitten päätimme, että jäämmekin ensimmäisellä pysäkillä pois. Olemme käyneet Junibackenilla kerran, silloin 2,5 vuotta sitten, mutta eno ja Serkku eivät ole. Eivätkä meidänkään lapset muista edellisestä kerrasta mitään.

Junibacken on eräänlainen satutalo. Sinne on rakennettu lapsille oma maailma Astrid Lindgrenin tarinoihin perustuen. Koko rakennus näyttää jo ulkoapäin lapsille suunnatulta: pihasta löytyy lampia, joista voi onkia kahvipannuja tai paistinpannuja ylös. Talon vieressä kasvaa iso banaanipuu ja voit kuvauttaa itsesi esimerkiksi Pepin kanssa.

Jos ja kun olette menossä Junibackenille lasten kanssa, huomaathan että sisälle ei saa viedä rattaita. Ulos on tehty katetut ratasparkit. Ota siis mukaan oma lukko tai osta (vuokraa?) se kassalta. Junibackenille oli kalliimmat pääsymaksut kuin Skansenille, johon lapset olisivat päässeet ilmaiseksi. Mutta kun olet käynyt sisällä, toteat hinnan olevan kohdillaan. Meillä kaksi aikuista ja kaksi lasta (alle 2-vuotiaat ilmaiseksi) maksoi noin 600 kruunua. Sisällä on pantilla toimivia vaatelokeroita sekä naulakoita joihin voit jättää ulkovaatteesi.

WP_20150624_13_13_35_Pro

DSC_0998

DSC_1024

DSC_1001

DSC_1019

DSC_1036

DSC_1033

Junibackenilla edetään huoneittain. Ensimmäinen huone näyttää aluksi pieneltä, mutta kun alat tutkia jokaista yksityiskohtaa, huomaat miten paljon huoneesta löytyy puuhaa. Täältä löytyy Katto-Kassisen koti, kattohuoneisto josta pääsee liukumäkeä alas, on Viirun ja Pesosen koti, Mikko Mallikas ja muut. Jokainen talo on rakennettu pieniä ihmisiä varten, mutta kuitenkin niin aidon näköisiksi. Itse arvostan tällaista käsityötä ja tarkkuutta paljon. Lapset saavat käyttää luovuutta tutkiessaan taloja: leikkiä nakkikioskin myyjää, korukauppiasta tai olla kahvilanpitäjä. Me vietimme aika pitkään tässä huoneessa, kiirehän meillä ei ollut.

Seuraavaksi oli vuorossa satujuna. Tässä noustaan kyytiin vaunuun, jossa kuljetaan pitkin köysirataa ja pääset mukaan keskelle satuja. Vaunuun saa valittua myös suomenkielisen selostuksen. (Täältä ei ole kuvia, koska siellä ei saanut kuvata). Matka alkaa läpi Kissankulman, jossa tapaamme Vaahteramäen Eemelin, Melunkylän lapset ja muut. Matkan aikana kuitenkin on aika pelottavia kohtia: pimeää, ukkosta, lohikäärmeitä, liikkuvia jättihiiriä ja tulipalo, jossa Joonatan kuolee. Koska junassa ikäänkuin itse olet keskellä satua (ja vaunu on pimeässä koko ajan), nämä voivat tuntua herkimmistä lapsista aika pelottavilta. Meillä kaikki lapset (1,5v, 3v, 4v ja 4,5v) pelkäsivät tietyissä kohdissa. Vaikkakin satujuna oli todella upeasti toteutettu (!), on se mielestäni ristiriidassa Junibackenin muiden huoneiden kanssa. Tämän olisi voinut toteuttaa samalla vaivalla niinkin, että junasta ei poistuisi itkeviä lapsia. Jos satujuna yhtään mietityttää, sen pystyy myös jättämään väliin, sillä sisällä kierretään ikäänkuin ympyrä. (Netistä löytyy videoita, joissa satujunan reitti on kuvattu, voihan sen käydä katsomassa etukäteen ja arvioida sitten onko liian pelottava lapselle).

DSC_1041

DSC_1044

Kun junasta poistutaan, saavumme Peppi Pitkätossun Huvikumpuun. Ulkona odottaakin jo harjausta Pikku-Ukko, Pepin pilkukas hevonen. Myös Pepin talossa pääset laskemaan liukumäkeä tai tutustumaan muuten vain hullunkurisen tytön taloon. Maahan oli piirretty ruudut, jos olisi halunnut hyppiä Pepin tyyliin. Tässä me emme kovin kauan olleet, sillä lapsilla alkoi olla jo kova nälkä.

DSC_1046

DSC_1047

Seuraavaksi olikin sopivasti vuorossa ravintola, eikä tämäkään ihan mikä tahansa ravintola ollut. Koko ravintola oli sisustettu sirkukseksi, katoissa roikkui päivänvarjoja ja palloja. Seinät olivat täynnä julisteita. Ruoaksi pystyi valitsemaan leipiä, salaatteja tai lihapullia. Makeannälkää poteville oli tarjolla mitä herkullisimpia leivoksia tai vohveleita. Ravintolassa oli hieman ruuhkaista, sillä kaikki tietenkin kulkevat huoneissa samassa rytmissä ja päätyvät suurinpiirtein samaan aikaan syömään. Mutta palvelu oli nopeaa eikä jonossa joutunut kauan seisomaan.

Viimeinen lapsille tarkoitettu huone oli Muumilaakso. Täältä löytyi joka makuun jotain. Oli meri, jossa oli liikkuvia kaloja, meren rannalla laituri, nuotiopaikka, muumitalo ym. Pieneen tilaan oli saatu vaikka mitä ja jokaiselle lapselle löytyi jokin mielenkiintoinen juttu. Pallero innostui seuraamaan maahan heijastettuja kaloja ja heittelemään kiviä, Tyllerö innostui liukumäestä ja Vilperi sekä Serkku taas kiipesivät ylös torniin katselemaan kaukoputkella. Olimme tässäkin huoneessa niin kauan kunnes Pallero alkoi väsähtää.

DSC_1051

DSC_1052

DSC_1056

WP_20150624_15_42_14_Pro

Viimeinen huone olikin kirjakauppa, josta löytyy varmasti jokaiselle joku kirja, lelu tai muu. Kirjoja löytyy myös suomenkielisinä, tosin pienemmässä valikoimassa. Itse ostin täältä Pidä Ruotsi siistinä-muumimukin, joita suomesta saa huonommin.

Junibackenilla olisi päässyt myös katselemaan teatteriesityksiä, mutta meidän aikatauluihin ne eivät tällä kertaa sopineet. Lapset olisivat varmasti innostuneet myös tästä, vaikka esityskieli olikin ruotsi.

Viihdyimme Junibackenilla noin 3,5 tuntia. Enemmänkin aikaa olisi varmasti kulunut, mutta Palleroa alkoi kovasti väsyttää. Ennenkuin paluubussi satamaan lähtisi, meille jäi vielä reilu tunti aikaa. Kiersimme aluksi rannalla ja katselimme purjeveneitä, mutta tuuli kävi niin kovana, että lähdimme kohti Wasalaivaa, joka sijaitsee aivan Junibackenin vieressä. Emme kuitenkaan maksaneet sisäänpääsymaksua, vaan jäimme aulaan levähtämään ja syömään välipalaa.

Pikkuhiljaa lähdimme kohti bussipysäkkiä ja lapset ehtivätkin tovin ihmetellä ratikoita, turistibusseja ja muita. Paluubusseja tuli kaksi, puolen tunnin välein, mutta ensimmäinen bussi oli tupaten täynnä porukkaa. Me olimme viimeiset, jotka väkisin tunkivat sisään. Emme enää halunneet jäädä puoleksi tunniksi lasten kanssa odottelemaan.

Meillä oli kaikenkaikkiaan todella kiva päivä, varsinkin lapset tykkäsivät todella paljon! Suosittelen ehdottomasti Junibackenia. Me suuntaamme kuitenkin seuraavalla Tukholman reissulla johonkin muualle. Tukholmasta, kuten muistakin kaupungeista, löytyy vaikka viikoksi katseltavaa ja ihmeteltävää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s