Tätä en tiennyt 5 vuotta sitten

DSC_0524

DSC_0230

WP_20141223_004

DSC_0139

DSC_0383

DSC_1121

WP_20150226_010

DSC_0427

DSC_0495

DSC_0438

WP_20150427_001

WP_20150507_17_28_24_Pro

DSC_0615

Minulla on ollut kesän valoisina, hiljaisina iltoina aikaa miettiä. Sitä millaista elämämme oli ennen lapsia, mitä teimme ja missä olimme. Kuinka paljon elämämme onkaan muuttunut. En todellakaan haikaile aikaan ennen lapsia, se oli silloin. Monesti sitä miettii ensimmäistä lastaan odottaessa miten elämä tulee muuttumaan, muuttuuko se paljon vai vähän. Millainen lapsi on, millaista arki on, entä jos lapsi sairasteleekin paljon. Miten aiot kasvattaa lapsesi, millainen hän on teininä, mikä hänestä tulee isona. Näitä siis voi pohtia etukäteen, mutta voin vannoa ainakin omasta puolestani, että ei niihin pysty varautumaan etukäteen.

Kuten otsikkokin jo sanoo, esimerkiksi näitä asioita MINÄ en tiennyt vielä viisi vuotta sitten:

  • Miten vastasyntynyt vauva rinnoillasi voi muuttaa yhdessä sekunnissa koko elämäsi tarkoituksen
  • Kuinka kauan nukkuvaa lasta voisi katsella
  • Miten ihanalta pieni vauva tuoksuu
  • Kuinka vauva pestään tai napa putsataan
  • Kuinka monta kertaa päivässä vauva voi kakata
  • Kuinka paljon iloa lapset voivat tuoda päivääsi vaikka olisi ihan tavallinen päivä
  • Mitä eroa on turvakaukalolla, -istuimella, -turvavyöistuimella tai korokkeella
  • Kuinka monta haalaria, välikausipukua, lapasta, kurahousua, saapasta, lenkkaria jne saan ostaa ja miten montaa eri asua yksi lapsi voi tarvita
  • Kuinka koko päivän siivottu talo voi olla yksi sekamelska viiden minuutin jälkeen
  • Mikä on enterorokko, ontelosyylä tai miten helposti silmätulehdus tarttuu
  • Kuinka paljon talouspaperia kolme lasta kuluttaa
  • Lelujen määrää/ turhien lelujen määrää/ kovaäänisten tai pilipalilelujen määrää
  • Miten sinnikkäitä lapset ovat opetellessaan uusia taitoja
  • Kuinka paljon tulet viettämään aikaa hiekkalaatikon reunalla tai Legoja kokoamassa
  • Huolen määrää, aina murehdit jotain
  • Lääkärikäyntien / odotushuoneiden/ sairauksien/ lääkkeiden määrää
  • Kuinka paljon hermoja ja tyyneyttä tarvitaan kun ”en pue-en syö-en osaa” -kiukkukohtaus iskee
  • Kuinka viisaita lapset ovat
  • Kuinka ajankäyttö muuttuu, oman ajan määrä muuttuu
  • Kuinka vähillä yöunilla ihminen pärjää
  • Kuinka lapsien kautta tutustut uusiin ihmisiin ja paikkoihin
  • Kuinka hellyyttävä on ensimmäinen äitienpäivä, ensimmäinen pusu tai ensimmäinen päiväkotiesitys
  • Kuinka raivostuttavaa on pukea huutavaa lasta, pukea kuravaatteita, sormikkaita tai vaihtaa vaippaa kiemurtelevalle lapselle
  • Kuka on Wall-e, Dusty, Kaapo tai mikä on Syylaricity tai Potkurinmutka
  • Kuinka monta Legoa mahtuu pieneen laatikkoon ja miten ihanaa niitä on kerätä lattialta
  • Kuinka jonkun lempiruoka voi muuttua inhokkiruoaksi sinä aikana kun se saadaan vuoasta lautaselle
  • Miten äitienpäivillä, syntymäpäivillä, vapulla tai joululla on tullut erilainen merkitys
  • Miten arvostat esimerkiksi kahviloissa tai kaupoissa siistiä lastenhoitohuonetta, leikkipaikkaa, lastenruokapurkkia tai vauvaostoskärryä
  • Miten arvostat sitä, että saat käydä yksin kaupassa tai vessassa
  • Miten monta vaippaa vaihdan elämäni aikana
  • Miten paljon voi rakastaa omaa lastaan
  • Miten ihanaa on olla äiti

 

Millainen olisi sinun listasi?

Metsäretkellä

DSC_1102

DSC_1105

Lapsilla alkoi muutaman päiväkotiviikon jälkeen toinen kesäloma. Loman aloituksen kunniaksi suuntasimme heti aamulla metsäretkelle. Me olemme onnekkaita siinä suhteessa, että asumme luontoa lähellä. Talvisin 50 metrin päässä kotoamme pääsee hiihtoladulle eikä kesäisinkään tarvitse montaa sataa metriä kävellä, kun olemme jo ”metsässä”. Lapset tykkäävät kulkea luonnossa emmekä me vanhemmatkaan arastele luontoa, vaikka emme aivan eräkävijöitä olekaan.

DSC_1103

DSC_1094

DSC_1101

Joten otimme pienet juomaeväät mukaan sekä laitoimme saappaat jalkaan ja lähdimme matkaan. (Eväät, vaikka kuinka pienet tahansa, tekevät reissusta lapsen mielestä paljon mielenkiintoisemman.) Kävelimme hissukseen, tutkimme ja ihmettelimme luontoa. Lapset söivät metsämansikoita ja mustikoita jo matkalla, mutta kun pääsimme alunperin miettimääni kohtaan, pysähdyimme pidemmäksi toviksi tähän. Pallero istahti keskelle mustikkamätästä ja napsi suuhunsa mustikoita, Tyllerö istui kannonnokassa ja Vilperi etsi keppejä. Minä keräsin mustikkaa sen verran, että saimme piirakan leivottua. Välillä joimme mehua ja jatkoimme taas luontoon tutustumista. Välillä ohitsemme kulki lenkkeilijöitä tai sauvakävelijöitä.

DSC_1108

DSC_1115

Lapset löysivät myös ison kiven, joka muuntautui heti avaruusalukseksi. Ruoka-aika alkoi jo lähestyä, mutta koska lapset leikkivät todella kiltisti, emme pitäneet mitään kiirettä kotiin. Oletteko muuten huomanneet, että mitä vähemmän tai mitä yksinkertaisempia leluja, sitä enemmän lapsen oma mielikuvitus tekee työtä. Nyt ei tarvittu kuin iso kivi keskellä metsää ja Vilperi sai heti hienon leikin aikaan, johon Tyllerö liittyi mukaan.

Kotimatkalla vielä käveltiin ojien ja pusikoiden kautta. Ja vaikka kaikilla oli vatsat täynnä mustikkaa, ruokakin maistui erityisen hyvin. Lupasin, että ensi viikolla mentäisiin uudestaan leikkimään metsään. Ehkäpä löydämme jonkun muun mielenkiintoisen paikan.

DSC_1123

DSC_1132

Höyryjunaa katsomassa

Minulla on ollut hieman vaikeuksia itseni kanssa, näin kesällä mieli on ollut muualla kuin täällä blogissa ja postausten kirjoittaminenkin on venynyt. Tämäkin teksti on pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta tässä se nyt tulee.

WP_20150705_11_42_22_Pro

WP_20150705_11_39_06_Pro

Meidän kodin ohi kulkee rautatie, jossa ei ole matkustajaliikennettä, ainoastaan tavaraliikenne puksuttelee radalla. Jokunen viikko sitten radalla kulki kuitenkin tilaushöyryjuna, joka pysähtyi läheiselle asemalle vesitykseen noin tunnin ajaksi. Me, kuten aika moni muukin, lähdimme tutustumaan höyryveturiin lähemmin.

Lapset, varsinkin Vilperi, olivat innoissaan veturista. Eiväthän he ole sellaista ennen nähneet, eivät oikeastaan edes tavallista junaa lähemmin. Kun saavuimme asemalle, höyryveturi Ukko-Pekka Hr1 1009 oli juuri saapumassa asemalle, joten näimme sen myös liikkeessä. Kun juna oli pysähtynyt, sai veturiin mennä tutustumaan lähemmin ja kovasti ihmiset kuvia ottivatkin. Veturiin olisi saanut kaiketi tutustua myös sisältäpäin, mutta me tyydyimme ihastelemaan sitä ulkoapäin. Eipä sitä muuten itsekään ole ajatellut, miten isot pyörät esimerkiksi veturissa on, mutta kun seisot siinä vieressä ja tunnet itsesi pieneksi, tajuat mittasuhteet.

Kovasti lapsia ihmetytti esimerkiksi miten höyryjuna kulkee, miksi sinne pitää laittaa vettä ja kaikkea muuta tekniikkaan liittyvää. Pallero tyytyi vain toteamaan tsuh tsuh. Lopuksi lapset kokeilivat resiinoita, jotka koristivat aseman pihaa.

WP_20150705_11_35_53_Pro

WP_20150705_11_35_40_Pro

WP_20150705_11_54_21_Pro

WP_20150705_11_52_27_Pro

Emme jääneet odottelemaan junan lähtöä, vaan lähdimme kotiin ja kohta Ukko-Pekka tuksuttelikin meidän kotimme ohi. Iltapäivällä olisi päässyt uudestaan tutustumaan junaan sen paluumatkalla, mutta eiköhän yksi kerta riittänyt meille. Jos olet kiinnostunut tästä höyryveturista ja sen liikkeistä, tutustu näihin sivuihin.

Kuten olen jo keväällä tainnut kertoa, ajatuksena on ollut käydä Hyvinkäällä sijaitsevassa Suomen rautatiemuseossa. Sinne suuntaammekin jossain vaiheessa elokuun lomalla. Esimerkiksi Rautatiemuseopäivänä, joka järjestetään 9.8.2015

WP_20150705_11_30_58_Pro

Biisilista top10

Ennen lapsia kuuntelin paljonkin musiikkia, ihan päivittäin. Ja töissä meillä oli aina radio auki (kanava tosin oli Ylen radio Suomi). Nykyään kuuntelen tosi vähän. Tuntuu, että päivässä on niin paljon meteliä, että joskus se hiljaisuus on parasta musiikkia korville. En enää pysy mukana mikä musiikki on in, en kuuntele listoja tai seuraa uusia kykyjä. Pitäydyn omissa suosikeissani ja omalle top 10-listalleni (tai edes kuuntelulistalleni) on todella vaikea kenenkään uuden artistin päästä.

Yleensä jos teen suursiivousta, silitän tai ajan autoa, kuuntelen musiikkia. Jos kävisin yksin lenkillä, käyttäisin nyt pölyyntymässä olevaa mp3-soitinta. Ennen kuuntelin musiikkia illalla nukkumaan mennesssäni kuulokkeilla, nykyään on tärkeämpää kuulla herääkö joku lapsista.

Kuuntelen enimmäkseen suomalaista musiikkia. Minulle on laulussa tärkeää tarttuvan sävelen lisäksi sanat, joten suomalaista musiikkia on helppo kuunnella. Ei liene vaikeaa arvata, että Manse-rock on erityisen lähellä sydäntäni. Popeda, Eput, Mustat Enkelit, Juice, Juha Tapio, Yö, Apulanta, Elastinen, Suvi Teräsniska…ja uutena löytönä Haloo Helsinki. Esimerkiksi näitä kuuntelen.

Joistain biiseistä on tullut minulle erityisen tärkeitä ja vaikka en niitä päivittäin kuuntele, niissä on minulle tärkeä sanoma tai ne tuovat minulle mieleen jonkun tärkeän hetken.

Jaan nyt teidän kanssanne minulle tärkeimpien biisien top 10 listan. Biisit eivät ole järjestyksessä, jokainen on omalla tavallaan tärkein.

 

Ihmisen poika -Yö

”Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan, ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan. Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää, hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.”

Tästä tulee erityisesti mieleen, kun Vilperi syntyi. Ei tarvinne selittää enempää.

 

Oikee enkeli -Yö

”Vaiti on, on pimeässä aikaa itselleen. Suunnaton tuska joka maalaa sydämeen. Hän päivät raataa töissä, tekee mitä pyydetään ja iltaisin tuo vaatii ihmeitä ei vähempää.”

Kuten jo tatuointini-postauksessa kerroin, biisi on kuin entisestä elämästäni. Tuo mieleen entisen elämän, huonot ajat, mutta silti NIIN tärkeä biisi elämässäni.

 

Elän itselleni -Popeda

”Maahan löit mut polvilleen, haavat tuskin arpeutuneet. Ylös nousen, niinhän mä aina teen. Suuntaan toiseen, valoon ja huomiseen. Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin. Tiellä kuolevan porteilla helvetin poikkesin… Mä elän itselleni.”

Kun on matkannut toisen tukena vuosien ajan eikä se toinen edes ymmärrä sitä, on viimein aika kääntää se viimeinen sivu ja aloittaa oma elämä, elää vihdoin vain itselleen! Erittäin tärkeä, voimaa antava biisi! Ja heh, kyseisellä musiikkivideolla voi myös nähdä minut.

 

Suru on kunniavieras -Jenni Vartiainen

”Se, mitä kunniavieraasi kertoo kätke se sydämees tarkoin. Ei niitä oppeja kirjoista löydä, et ostaa voi miljoonin markoin. Itkuja varten on ihmisen silmät, vierikää kyyneleet. Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet.”

Olen elämässäni joutunut itse kohtaamaan paljon surua ja katsellut vierestä toisten surua. Monenlaiset ovat ihmisten tavat surra ja käsitellä surua ja murhetta. Itse ajattelen niin, että suru täytyy käydä läpi, muuten ei pysty jatkamaan elämäänsä. Jos tukehdutat tunteesi, tulee se eteesi jossain vaiheessa vielä isompana ongelmana. Tämä biisi kertoo hienosti asian ytimen.

 

Pahempi toistaan -Apulanta

”Pahempi toistaan kumpikin on ja kuinka ne nyt tappaa toisiaan. Sokeina toistaa lausetta samaa kuinka ne on tässä oikeessa. Rumempi toistaan kumpikin teko ja eikä niitä tekemättömäksi saa, eikä ne huomaa kumpikin on vain pahempi toistaan.”

 

Maan valitus -Pate Mustajärvi

”Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa. Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa. Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa, lepohetki hetkiseksi meille suokaa, maa nyt huokaa, valittaa. ”

Taitaa olla alunperin jopa Fredin biisi, mutta olen kuullut vain Paten version. Ihanan mahtipontinen biisi! Kylmänväreet kulki, kun tämän kuulin ensimmäisen kerran livenä. Hienot sanat.

 

Lohtu -Uusi Lastensairaala 2017

”Yksi pieni elämä, Suuri valo sisällä. Katson hiljaa nukkuvaa, Katson lohdunkantajaa. Pidän aina lähellä, Kuljen matkan vierellä. Sillä saattajani on, Vasta syntynyt.”

Tästäkin asiasta olen aiemmin kirjoitellut. Biisi muistuttaa mua kolmesta ihanasta lapsesta, jotka olen saattanut maailmaan. Tekisin heidän puolestaan mitä vain.

 

Popeda -Erin

”Sä oot se mies, jonka haluan mun viereeni aamuisin. Sun hellät kasvot ennen maailmaa. Joo, se ois ihanaa. Sä oot se tyyppi, jonka kanssa voin mukulan hankkia. Yhdessä oltais onnellisia, mä rakastan sinua. Ei mennä naimisiin, ei nyt, ei koskaan, eikö niin? Ei tehdä tästä vaikeaa. Oltais niinkuin tähän asti, keittiössä luontevasti kuunneltaisiin Popedaa.”

Kertoo tietenkin miehestäni ja minusta. Hyvin pitkään olimme siltä mieltä, että emme mene koskaan naimisiin. Meillä oli toimiva suhde, talo ja lapset. Lopulta kuitenkin kävelimme alttarille, hyvin pienimuotoisesti vain läheisten seuratessa.

 

Parrasvalot -Jussi Hakulinen (Yö)

”Vaan mulle kertokaa, kun parrasvalot sammuu silloin ajallaan, myös esirippu laskeutuu. Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan, sillä heille kerran kaikkeni jo annoin.”

Tämä biisi on tässä listassa oikeastaan vain sen takia, että Jussi Hakulinen on mielestäni yksi Suomen parhaimpia lauluntekijöitä. Jussi on hyvin herkkä taiteilija ja laittaa koko sielunsa peliin. Sen takia valitsemallani videollakin laulaa Jussi, vaikka biisi Yön onkin. Upea, upea kappale! Myös esimerkiksi Joutsenlaulu on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

 

Kaksi puuta -Juha Tapio

”Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään. Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.”

Haluaisin toivoa, että mieheni ja minun liittomme kestää ja biisi kertoo joskus vuosien päästä meistä. Ja arvostan myös Juha Tapiota lauluntekijänä valtavasti.

 

Bonusbiisi: Eteen ja ylös -Elastinen

”Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan.”

Upea voimabiisi tämäkin! Kun aina muistaisi, miten hyvin asiat ovat tällä hetkellä! Minulla on ihana perhe, haluan panostaa heihin. En jaksa aina kantaa muiden murheita hartioillani. Sitä olen kyllä elämässäni tehnyt. Ja kun jaksaisi aina hymyillä kuten Elastinen!

 

Mitkä ovat sinun lempibiisisi? Löysitkö minun listaltani uusia tuttavuuksia?

Sadesäällä: rakennetaan maja

Tässä toinen hyvä vinkki sateiseen päivään.

Meillä ostettiin kesän alussa arkkupakastin tulevia marjasatoja silmällä pitäen. Pakastimen ympärillä oli tietenkin pahvia ja mitäpäs muutakaan siitä voi tehdä kuin majan? Tämä pahvi oli sopivasti valmiiksi niitattu neliön muotoon, joten ei muuta kuin majan tekoon. Leikkasimme pahviin oven ja ikkunan. Lapset saivat piirtää kuvia ja värittää majaa.

Joskus olen tehnyt majan muodon itse isoista pahveista ja huteria majoja on tullut, varsinkin kun meidän lapset eivät niitä silkkihanskoin käsittele. Mutta tämä maja pysyi yllättävän kauan ehjänä ja sillä oikeasti leikittiin.

Joskus olen tehnyt savupiipun, postilaatikon ja liimanut jopa verhoja ikkunoihin. Vain mielikuvitus on rajana, riippuen tietenkin lasten mielenkiinnosta majaa kohtaa. Isommat lapset voivat vaikka maalata majan itse.

Jos maja ei kiinnosta, pahveistahan voi tehdä vaikka kaupan, kioskin tai auton!

Ja kun viimeinen päivä koitti, majan rikkominen luvan kanssa oli melkeinpä yhtä hienoa kuin sen rakentaminen.

DSC_0737

DSC_0740

DSC_0743

DSC_0745

Ihoon tatuoitu

Mietin todella pitkään kirjoitanko tästä aiheesta mitään koskaan. Minulla on tatuointi, tai oikeastaan neljä tatuointia, mutta ne muodostavat kokonaisuuden. Tatuoinnit ovat kauniita, enkä peittele niitä, mutta tarvittaessa vaatetuksella saa ne piiloon. Aiheet ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, hyvin henkilökohtaisia. Niiden takana on tarina.

Ensimmäisen tatuointini otin 18-vuotiaana, kun muutkin ottivat. Valitsin pienen pienen delfiinin olkapäähäni. Ajan myötä delfiini haalistui ja olisi tarvinnut korjausta. Tällä tatuoinnilla ei ollut mitään erityistä merkitystä minulle ja suoraan sanottuna se oli ruma. Haaveilin pitkään uudesta tatuoinnista ja pikku hiljaa mieleeni iskostui kuva enkelistä. Elämässäni oli yksi hyvin vaikea aikakausi, jolloin kuuntelin paljon Yötä ja heidän biisinsä ”Oikee enkeli” oli kuin omasta elämästäni. Samaisena aikakautena musiikki oli minulle keino paeta todellisuutta. Vaikka tämä kausi oli jo päättynyt elämässäni, halusin tatuoinnin joka muistuttaa minua joka päivä miten selvisin kaikesta. En ole kuunnellut biisiä vuosiin, mutta tätä kirjoittaessani kuuntelin sen ja itkuhan siinä tuli. Edelleen se tuo mieleen menneen, vaikka aikaa on kulunut 11 vuotta. Ken haluaa, voi googlettaa biisin sanat itselleen. Tässä kuitenkin kertosäe: ”Unelmissaan uskoo että joskus lentää pois, kunpa höyhenensä siipiin pian liimata hän vois. Unelmissaan tietää et on oikee enkeli,
mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi, totuuden tietää. Vain se on tärkeää.”

Sitten vuonna 2009 kuulin eräästä tamperelaisesta tatuointitaiteilijasta, Timpa Laineesta. Otin häneen yhteyttä, kerroin lyhyesti tarinani ja millaisesta tatuoinnista haaveilin. En näyttänyt mitään kuvia malliksi. Kun Timpan ehdotelma kolahti sähköpostiini, sydämeni taisi lyödä muutaman ylimääräisen kerran. Tiesin sillä hetkellä, että Timpa tekisi tatuointini. Aivan kuin hän olisi lukenut ajatuksiani. Niinpä enkeli lennähti ihooni elokuussa 2009. Jaksan vieläkin silloin tällöin ihailla tatuointiani. Niin hieno se on. Delfiini sai vielä jäädä olalleni, sen varalle minulla olisi suunnitelmia.

Aikaa kului ja Vilperi sekä Tyllerö syntyivät. Halusin ikuistaa myös heidät ihooni. Tässä vaiheessa vanha delfiini tuli mukaan kuvioihin. Otin taas yhteyttä Timpaan ja tehtävänanto kuului seuraavasti: peitä delfiini jollain ja samalla haluan lasten nimien alkukirjaimet jotenkin kivasti. Ja jos sen vielä voisi yhdistää jotenkin enkeliin.
Enkä taaskaan pettynyt. Vuonna 2012 Timpa muunsi delfiinin linnuksi ja piirsi toisen linnun lisää. Sekä lisäsi ne kirjaimet. Nyt Äitienkeli (eli minä) vartioi kahta pikkulintustaan ja siltikin enkeli elää omaa elämäänsä. Jos delfiiniä ei olisi ollut, olisi tästä tatuoinnista tullut ehkäpä erilainen, mutta näillä mentiin.

Vielä Palleron synnyttyä ikuistin hänet samalla vanhalla kaavalla. Enempää tatuointeja en aio ottaa ellei sitten niitä lintusia satu syntymään lisää (ei synny!). Lapset ovat olleet kiinnostuneita tatuoinnistani ja etenkin Vilperi ymmärtää jo, että hän on yksi linnuista. Nyt tiedätte, että todellisuudessa lapseni ovat J, M ja K. Teille kuitenkin edelleen Vilperi, Tyllerö ja Pallero.

Käyhän kurkkimassa Timpan töitä, jos kiinnostaa. Voin suositella ehdottomasti!

Mitä tykkäätte tatuoinnistani? Onko teillä tatuointeja, millaisia?

DSC_0126

DSC_1011

P7161872 (2)

Vilperin ottamia kuvia

Annoimme kesän alussa Vilperille vanhan kameran käyttöön. Sillä hän nyt harjoittelee valokuvausta. Kuvaushetket ovat intensiivisiä, jolloin muutamassa minuutissa otetaan useita kymmeniä kuvia ja sen jälkeen kuvaus unohtuu. Tietenkin kameran käytössä on vielä harjoiteltavaa, aina ei tarkennus onnistu. Kuvissa on paljon turhia kuvia, mutta aivan selvästi Vilperillä on myös silmää kuvaukselle. Hän menee estotta lähelle kuvattavaa kohdetta ja löytää luonnosta paljon mielenkiintoista.

Tässä joitain Vilperin ottamia kuvia (ja näitä en ole muokannut mitenkään, en edes rajannut):

P6073027

P6073034

P6073035

P6073042

P6073043

P6123063

P6143102