Risteilyllä

DSC_0987

DSC_0963

DSC_0966

DSC_0967

Olimme jo aikoja sitten sopineet lasten enon kanssa, että lähtisimme kesällä koko porukka risteilylle. Kun meidän porukalla lähtee, ja kerrankin kun lähtee, päätimme varata Päivä Tukholmassa-risteilyn. Viime viikolla sitten pääsimme matkaan josta oli puhuttu kauan ja jota lapset innoissaan odottivat. Risteilystä oli kerrottu kaupan kassalla, sairaalan vessassa kuin leikkipuistoissakin. Kaikki varmasti tiesivät mihin olemme menossa. Olemme olleet lasten kanssa kerran aiemmin risteilyllä, mutta siitä on jo aikaa 2,5 vuotta. Joten jotain erityistä olisi lapsille tiedossa.

Eno tuli Serkun kanssa jo hyvissä ajoin meille, josta sitten lähdimme yhdessä kohti satamaa. Kommelluksitta emme kuitenkaan laivaan päässeet, vaikka täytyyhän joka matkalla nyt yksi asia mennä pieleen. Kaiken muun olin tarkastanut valmiiksi, mutta en sataman parkkipaikkoja. Jotenkin muistelin Tallinnan-laivojen parkkialuetta, kunnes tajusin että olemme lähdössä eri paikasta. No, voin kertoa Teille, että Silja Linen Olympiaterminaalissa ei ole pitkäaikaispysäköintiä. Me tiedämme sen nyt. Lähin maksullinen P-halli löytyy aivan vierestä, mutta sinne oli surkeat opasteet. Eikä meidän navigaattori löytänyt koko paikkaa. Olimme siis jo aika hiilenä autoissa, kun kahden auton kanssa pyörimme ympyrää. Löytyi se P-halli lopulta ja kuskitkin rauhoittuivat nopeasti.

Lapsia oli ohjeistettu moneen kertaan miten terminaalissa ja laivassa täytyy pysyä aikuisen tai rattaan vieressä, siellä kun on niin paljon ihmisiä. Vilperi totteli niin kuuliaisesti, että tarrasi jossain vaiheessa vääristä rattaista kiinni. Onneksi huomasin sen heti. Jokaiseen paikkaan ehditään kyllä mennä ja katsella sekä leikkiä rauhassa. Täytyy erikseen todeta, että koko matkan ajan, niin laivassa kuin maissa, jokainen lapsi käyttäytyi moitteettomasti! Kukaan ei eksynyt, riehunut eikä kiukustunut.

Kun hytti oli löydetty (sängyissä hypitty) ja kaikki ihmeellinen jo matkalla sinne ihmetelty, lähdimme katsomaan laivan kannelle kuinka lähdemme satamasta liikkeelle. Se vasta oli hienoa. Lapset olivat aidosti innostuneita laivan toiminnasta ja kannella seisottiin jokunen tovi. Käytiin läpi pelastusveneet, pelastusliivit ynnä muut. Vilperi olisi taatusti ollut kiinnostunut retkestä laivan komentosillalle, mutta sinne oli kuuden vuoden ikäraja. Ehkä sitten seuraavalla kerralla hän pääsee sinnekin.

DSC_0975

DSC_0981

WP_20150623_18_34_48_Pro

Silja Linellä on koko kesän erillinen lasten Summer center, joka on rakennettu kokoustiloihin. Tämä siis vielä tavallisen SiljaLandin lisäksi! Suuntasimme ensin sinne ja erityisesti minä vakuutuin. Tilassa oli hieman HopLopin tapainen kiipeilypaikka, rakentelunurkkaus, karuselli, piirustusnurkkaus, Muumitalo, leikkihevosratsastusta, pleikkanurkkaus, pomppulinna ja muutamia muitakin leikkimahdollisuuksia. Pienemmille oli autoja, joita pystyi liikuttamaan potkimalla maasta vauhtia. Näihin Pallero hurahti täysin! Hän istuutui autoon, paiskasi oven kiinni, ajoi metrin ja vaihtoi autoa. Tätä jatkui ja jatkui. Samalla hän pörisytti auton ääniä huulillaan. Tämä Summer center oli yksi syy miksi valitsimme Siljan Viking Linen sijaan. Meillä olisi neljä lasta jotka tarvitsevat tekemistä risteilyn ajaksi ja täällä he viihtyivät. Vanhemmat saivat silti levähtää, sillä tila oli tehty turvalliseksi ja isommat osasivat jo leikkiä omatoimisesti. Välillä joku kävi pyytämässä vessaan tai juomista.

Ilta meni nopeasti ja aloimme valmistautua nukkumaan menoon, sillä aamulla pitäisi nousta reippaana aamupalalle. Meillä olisi kiva päivä Tukholmassa edessä. Meillä oli kaksi vierekkäistä hyttiä ja lopulta kukaan ei varmaan nukkunut omassa hytissään. Lapset halusivat ehdottomasti enon hyttiin. Lopulta vain Pallero nukkui meidän kanssamme ja loput lapset enon kanssa.

Onneksi huomasin Summer Centerin seinässä mainoksen, joka mainosti perheaamiaista. Lapsiperheille järjestettiin samaisessa Summer Centerissä sama aamiainen kuin Buffetissa. Aikuiset saisivat syödä rauhassa, lapset leikkiä siinä vieressä ja ne muut laivan matkustajat eivät häiriintyisi lapsista. Loistava järjestely! Aamupalalle tulivat myös tervehtimään Pikku Myy ja Muumipeikko.

DSC_0988

DSC_0990

WP_20150624_08_16_38_Pro

Päivän vietimme Tukholmassa, josta kerron lisää omassa postauksessa. Päästyämme takaisin laivaan, oli taas aika suunnata lasten maailmaan. Olimme päättäneet, että lasten ehdoilla mennään tämä risteily, joten esimerkiksi siitä syystä itse pääsin vasta hetkeä ennen kotisatamaan saapumista käväisemään ajatuksen kanssa Tax-freessä. No, säästyipähän rahaa. Vuorotellen toki katsoimme lapsia, että toiset saivat hieman pyöriä laivalla ja käydä syömässä. Koska välillä vahdittavanani oli neljä lasta, valokuvat risteilyltä ovat samantyylisiä kaikki. Ja koska olimme melkein koko ajan vain leikkimässä. Parempi kuitenkin nämäkin kuin ei mitään!

Isommat lapset innostuivat enemmän tästä Summer Centeristä, mutta Pallero taas tykästyi pallomereen, joka sijaitsee Silja Landissa. Mitä enemmän palloja, sen parempi!

DSC_1073

DSC_1068

DSC_1067

Illalla olisi ollut vielä laivan yökerhossa lapsille Muumidisco, mutta päätimme parhaaksi rauhoittua nukkumaan menoon. Lapsilla oli ollut hauska ja väsyttävä päivä, joten uni tulikin nopeasti. Tällä kertaa taas eri hyteissä ja sängyissä kuin edellisenä yönä.

Matka oli erittäin onnistunut! Lapset nauttivat eikä meillä aikuisillakaan niin stressaavaa ollut. Suosittelen ehdottomasti Silja Linea, näin kesällä varsinkin laivalla riittää puuhaa! Itse löysin kaksi miinusta risteilyn aikana. Hyttikortit ovat erittäin herkkiä kännykälle, joten pitäkää hyttikortit visuti kännykästä erillään. Itse sain käydä niitä useaan otteeseen vaihtamassa. Toisekseen, viljoja välttelevänä ihmisenä minulla oli vaikeuksia löytää laivalta itselleni syötävää. Buffettiinhan emme menneet. Sämpylöiden, pizzojen ja hampurilaisten välistä oli vaikea löytää ne salaatit! Tähän parannusta, niin matka saisi täyden kympin arvosanaksi!

DSC_1076

DSC_0994

DSC_0992

Mainokset

Liikennepuistossa

DSC_0810

Yritän silloin tällöin keksiä lapsille jotain arjesta poikkeavaa hauskaa tekemistä. Niinpä Tampereella ollessamme tein tilaa käynnille Liikennepuistoon. Olin tämän jo aiemmin pistänyt korvani taa odottamaan ja nyt tuli sopiva hetki lähteä kokeilemaan ajotaitoja. Liikennepuiston sivuilla kerrotaan puiston olevan avoin yli 4-vuotiaille, joten otin vain Vilperin mukaan. Mukaamme lähti myös S-serkku ja lasten täti.

Vaikka kaupungissa asummekin, ei kotimme lähistöllä ole bussipysäkkejä ja toisekseen, emme me perheenä kolmen lapsen kanssa juuri bussilla pystyisi kulkemaankaan. Mummullekin joutuisimme menemään kolmen pysähdyksen (=kulkuneuvon vaihdon) taktiikalla. Autoilla kuljetaan joka paikkaan. Joten Vilperi ei ole busseilla kulkenut, kun taas Serkulle se on arkipäivää. Päätinkin lisätä tämän ”hurjan jännittävän” bussimatkan tähän samaan reissuun. Serkun luota pääsi juuri sopivasti yhdellä bussilla puistoon.

DSC_0806

DSC_0808

Koko alkumatkan Vilperi istui jännittyneenä aivan hiljaa ja vain tuijotti bussin ikkunoista ulos. Mutta puolen välin jälkeen alkoi ympäristö kiinnostaa ja juttu luistaa. Yhdessä he Serkun kanssa ihmettelivät rakennuksia ja liikkeitä matkan varrella. Tampereen keskustorin Vanha kirkko esimerkiksi näytti aivan samalle kuin BigBen. Myöhemmin Vilperi kertoi, että bussimatka oli ollut jännittävä ja tietenkin omalta osaltaan toi erilaisen alun meidän päiväretkelle.

Liikennepuistoon saavuttaessa luimme ensin ohjeet. Ne, joilla on isompia lapsia ja ovat kiinnostuneet enemmän puiston toiminnasta sekä ajokorttikokeista, voivat käydä tutustumassa Liikennepuiston nettisivuihin. Minä keskityn tässä vain meidän reissuumme. Ohjeissa kerrotaan, että 4-6-vuotiaiden täytyy ajaa vanhemman vierellä ja vanhemmat opastavat heitä liikennesäännöissä. En siis olisikaan voinut lähteä kahden lapsen kanssa yhtä aikaa. Käsittääkseni neljän vuoden ikä on vain nimellinen, enemmänkin ratkaisee lapsen pituus.

DSC_0824

DSC_0811

Ennen ajovuoroa kerrattiin säännöt nopeasti: kumpi on vasen, kumpi oikea, saako kaahata, saako mennä päin punaisia jne. Sitten lähdettiin letkassa ajelemaan, mutta pian ajajat hajaantuivat pitkin puistoa, kuka vasemmalle, kuka oikealle. Ajovuorot olivat kymmenen minuutin pituisia, jonka jälkeen oli vaihto. Puistosta löytyvät tärkeimmät asiat liikenteestä: liikenneympyrä, stop-merkki, yksisuuntainen tie, suojatiet ja tietenkin liikennevalot. Ajovuoroaan odottavat lapset voivat kävellä puistossa jalankulkijoina ja heidät tietenkin täytyy ottaa huomioon ja heidänkin on noudatettava liikennesääntöjä.

Vilperi ja Serkku osasivat hienosti ajaa autoilla sekä pienen opettelun jälkeen myös tunnistaa liikennesääntöjä ja -merkkejä. Päiväkodissa on tämän vuoden aikana ollut aiheena myös liikenne, joten osa merkeistä olikin Vilperille tuttuja. Esimerkiksi TOPS-merkki muistui heti mieleen. Ajelimme kahden ajovuoron ajan autoilla ja vuorojen välissä olimme jalankulkijoina. Söimme myös jäätelöt. Pojat tykkäsivät kovin ja jos tämä vain olisi lähempänä meitä, kävisimme varmasti useammin siellä.

DSC_0816

DSC_0822

DSC_0827

Liikennepuisto on siis aivan ilmainen ja on auki arkisin kesäkuukaudet. Puisto sijaitsee aivan Kalevan uimahallin vieressä ja sitä ylläpitää Tampereen kaupungin nuorisopalvelu ja monen monta innokasta nuorta olikin omissa tehtävissään, kuka ajovuoroja jakamassa, kuka liikennekoulua pitämässä. Suosittelen ehdottomasti, jos sielläpäin käyskentelette!!

Päivä Koiramäessä

DSC_0944

DSC_0914

DSC_0935

Kuten siis mainitsinkin jo Lomalla-postauksessa, kävimme viime viikolla myös Särkänniemen Koiramäessä.
Olin ajatellut käydä jossain vaiheessa kesää lasten kanssa jollain kotieläinpihalla, Pallero on kovin kiinnostunut eläimistä eikä näihin perusmaatilan eläimiin enää kovin usein törmää missään. Sitten tulikin mieleeni, että onkos siellä Särkänniemessä enää niitä eläimiä ja sopivasti törmäsin huikeaan tarjoukseen, vain 5€/hlö Koiramäkeen (alle 100cm lapset ilmaiseksi). Olemme isompien lasten kanssa lukeneet Mauri Kunnaksen kirjoja, joten myös Koiramäki oli toivelistalla. Nyt sainkin yhdistettyä nämä kaksi sopivasti.

Heti porteilta sisään kävellessämme tulimme kuin eri paikkaan, Tampere jäi kauas taakse ja astuimme sisään Koiramäkeen. Koko alueeseen oli panostettu valtavasti, yksityiskohtia myöden. Itse rakennusalalla työskentelevänä arvostan suuresti niitäkin kohtia jotka jäävät pieniltä vierailijoilta näkemättä. Myös paikan siisteyteen oli panostettu! Jokainen työntekijä oli myös pukeutunut aikakauden mukaisesti, piiaksi, rengiksi tai emännäksi. Aina ohi kulkiessaan he vilkuttelivat lapsille ja tervehtivät iloisesti.

Alue jakautuu kolmeen osaan: Maatilaan, Käpälämäkeen ja kaupunkiin. Maatilalla saa tutustua kaikkeen juuston tekemisestä lehmän lypsämiseen. Ja tietenkin niihin aivan ihanin eläimiin. Monessa aitauksessa olikin aivan pieniä, vähän aikaa sitten syntyneitä poikasia. Itse tykkään siitä, että kaikkialle saa koskea, tutkia ja kokeilla itsekin. Monessa paikassa, ainakin meidän lasten kanssa, saa olla koko ajan toitottamassa: ”Älä koske!”, ”Laita se takaisin paikalleen!” jne. Täällä kaikki kiinnosti, erityisesti Vilperiä, joka muutenkin on kiinnostunut miten asiat toimivat. Ja niitähän sitten testailtiin. Erityisesti lehmän lypsäminen oli päivän kohokohta, navetassa käytiin kerta jos toinenkin lypsämässä. Ja vielä kotimatkalla autossa puhuttiin miten maito tulee lehmän tissistä ja maitoa pitää juoda, että luut kasvavat.

DSC_0880

DSC_0908

DSC_0909

DSC_0949

DSC_0941

Aivan porttien vieressä oli pieni lampi, jonka yli sai mennä vetolossilla. Täytyneekö sanoa, että myös tätä kokeiltiin moneen kertaan? Erityisesti Tyllerön mieleen oli keppihepparata ja pieni tuulimylly, joka pyöritti vettä. Pieniä puuveneitä sai laittaa laskemaan kourua myöden alas.

Entäs ne eläimet sitten? No, porteista sisään tullessamme Tyllerö ja Vilperi olivat niin innoissaan, että ensimmäinen kierros mentiin aikas kovalla vauhdilla aitauksesta toiseen. Pallero taas omaan tyylinsä tutustui eläimiin rauhallisemmin. Isommatkin lapset kyllä hetken ihmeteltyään pysähtyivät tutustumaan eläimiin paremmin. Maatilalta löytyi kanoja, kukkoja, ankkoja, sikoja, mikropossuja, villasika, lampaita, hevosia, koiria, pupuja, marsuja, aaseja, vuohia, lintuja, alpakoita… Jokaiselle varmasti jotain. Pallero oli kiinnostunut kanoista, lampaista ja vuohista. Vilperiä ihmetytti mutaa tonkivat possut ja pilkukas hevonen. Myös riikinkukko päätti näyttää lasten iloksi kuka on paikan pomo ja avasi komeat pyrstösulkansa.

DSC_0887

DSC_0896

DSC_0916

DSC_0921

DSC_0902

Toinen alue oli Käpälämäki. Osa eläimistä sijaitsi tällä alueella. Myös Tassuteatteri ja Drakkulan linna ovat täällä. Nämä jäivät meiltä hieman vähemmälle huomiolle. Lapsia ei kiinnostanut juuri alkamassa ollut esitys eikä linnaan saanut mennä alle 5-vuotiaat.

Viimeinen alue on Koiramäen kaupunki. Täällä ovat kahvila, kauppa ja muun muassa Raatihuone. Kahvit ja mehut pysähdyimme juomaan Kahvila von Guggelböössa sekä kiersin läpi Apteekin ja kirjakaupan. Ihan nopeasti vain, sillä kaikenlaista ihanaa ostettavaa olisi löytynyt! Rakennukset ovat upeita, kuten jo alussa totesin, viimeisen päälle tehtyjä. Keskellä katua ihastutti myös vesipumppu, jota piti moneen kertaan käydä pumppaamassa.

DSC_0932

DSC_0936

DSC_0937

Me viihdyimme alueella parisen tuntia, kauemminkin olisi mennyt, jos olisimme katsoneet teatteriesityksen. Suosittelen ehdottomasti kaikille Koiramäen faneille, eläinten ystäville ja lapsenmielisille! Oli todellakin kannattava reissu ja hintansa arvoinen. Kannattaa käydä ihan erikseenkin, jos muu Särkänniemen alue on vielä liian vauhdikasta, kuten meille. Ja Koiramäkihän on auki myös joulun aikaan.

Herkullisia sukkia ja lapasia

Mikäs sen sopivampi ajankohta puhua villasukista ja lapasista kuin kesäkuu! Itse käytän kyllä villasukkia ihan ympäri vuoden, varsinkin öisin tämä vilukissa tarvitsee jalan lämmikettä.

Lasten synnyttyä olen kiinnostunut myös käsitöistä, erityisesti kutomisesta ja virkkaamisesta. Olen tehnyt lapsille jos jonkinlaista pipoa, villatakkia ja Tyllerölle mekkojakin. Virkaten olen lähinnä tehnyt täällä blogissakin nähtyjä leluja. Yhden aikuisten villapaidan neuloin jokunen vuosi sitten, mutta siinä oli niin iso työ, että pitäydyn jatkossa nopeissa lasten neuleissa.

DSC_0762

DSC_0763

Viime vuoden lopulla oli Novitan, Pirkan ja Fazerin yhteinen #karkkineule-kilpailu. Sormiani syyhysi osallistua myös tähän kilpailuun, jossa siis tarkoituksena oli kehitellä ihan mikä tahansa käsityö käyttäen inspiraationa Fazerin karkkeja. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa suunnitella saati toteuttaa mitään neuletta, joten jäin kuola valuen odottelemaan kilpailun tuloksia. Ja ihania töitä olikin joukossa, itse en millään olisi yltänyt parempaan.
Novita julkaisee osan näistä töistä ohjeineen, ja näihin ihaniin Ranskanpastilli-sukkiin ihastuin. En ole juurikaan sukkia tehnyt, mutta nämä oli pakko saada itselle. Minulta jopa löytyi kotoa ruskeaa väriä lukuun ottamatta langatkin. Ja täytyneekö sanoa, että juuri ranskanpastillit ovat yksi suosikeistani Fazerin valikoimista.

DSC_0769

DSC_0764

Sukan idea on kuplaneuleessa, jolla saadaan aikaan pastillien näköisiä kuplia. Tämä tekniikka oli itselleni vieras, joten alku meni harjoitellessa. Lopulta kuitenkin sain ihan oikean näköistä neuletta aikaan. Itselleni tämä oli aika hidastekoinen, sillä neljä lankakerää olivat koko ajan solmussa toistensa kanssa. Miten te muut saatte kerät pysymään ojennuksessa? Lisäksi kun aika on rajallinen, saan tehtyä rivin pari kerrallaan ja sitten taas joku tarvitsee äitiä.

DSC_0771

Parisen vuotta sitten, kun innostuin kutomisesta, löysin äitini kaapeista ohjeen jolla mummuni oli tehnyt koko meidän suvulle lapaset vuosikausien ajan. Mummuni oli kova kutomaan, mutta muut suvun naiset eivät niinkään. Kun mummu 13 vuotta sitten kuoli, ei kukaan muu osannut tehdä samanlaisia lapasia eikä ohje kiehtonut heitä niin paljon kuin minua.

DSC_0773

DSC_0776

Otin itseäni niskasta kiinni ja opettelin ohjeen. Aluksi se tuntui vaikealta (ja ensimmäiset lapaset ovat sen näköiset), mutta kun ymmärsin jujun, lapaset valmistuvat hetkessä. Kyseessä on siis ns. konttineule, jossa tehdään kahdella eri värillä ruutuja. Ja kun pääsin vauhtiin, eräänä jouluna melkein jokaisen lahjapaketissa oli konttineuleet. Nyt innostus on jo hieman laantunut, itselleni pitäisi tehdä ensi talveksi uudet, talvitakin kanssa yhteensopivat lapaset.
Viime vuonna tätini kaapista löytyi lapaspari, joka oli jäänyt mummulta kesken. Kukaan ei ollut tehnyt niitä valmiiksi asti. Minä, joka ihailin mummua todella, sain kunnian yrittää. Ja niin minä ylpeänä tein lapaset valmiiksi ajatellen, että mummu katselee ihaillen pilvenreunalta. Tätini sai 12 vuoden odotuksen jälkeen itselleen lapaset.

422279_10151242655208460_1226592528_n

Ja kun #karkkineuleista puhutaan, niin eivätkös nämä musta-valkoiset konttilapaset näytä aivan salmiakeilta? Nam nam!

DSC_0774

Lomalla

WP_20150606_18_47_53_Pro

WP_20150606_17_58_27_Pro

WP_20150603_09_35_00_Pro

Olemme nyt lasten kanssa lomailleet kolmisen viikkoa. Otin tavoitteeksi rennot päivät, mutta kuitenkin tietystä päivärytmistä kiinnipitämisen. Halusin, että teemme kaikkea sellaista mitä arkena emme jaksa, ehdi tai viitsi tehdä. Olemmekin ulkoilleet paljon, syöneet eväitä paljon ja tehneet sitä mistä lapset nauttivat. Kodin hoito on jäänyt kakkoseksi, pakolliset pyykinpesut ja ruoanlaitot olen tehnyt, mutta muuten saavat pölypallot kerääntyä rauhassa.

Tähän mennessä olemme siis: rakentaneet majoja, pitäneet jumppahetkiä, tanssineet, etsineet aarteita, katselleet dvd:tä, lukeneet kirjoja, syöneet jäätelöä, antaneet lasten käyttää kameraa, kyläilleet sukulaisissa että kavereilla sekä retkeilleet eväitten kanssa. Olemme myös käyneet Särkänniemen koiramäessä, liikennepuistossa ja mökillä. Muutamasta aktiviteetistä voin kertoa enemmän myöhemmin.

WP_20150527_11_04_49_Pro

WP_20150601_10_24_41_Pro

WP_20150604_10_34_48_Pro

Ensimmäinen lomaviikko meni aika kylmissä ja osin sateisissakin merkeissä. Silti kävimme kolmena päivänä kesäkerhossa eväiden kanssa, ja kerran jopa kaatosateessa leikkipuistossa. Kunhan vain varusteet ovat säänmukaiset, hyvin pärjätään ja lapsethan ovat päiväkodissa tottuneet ulkoilemaan säässä kuin säässä. Ja mikäs sen hauskempaa kuin kaivaa kuraojaa tai hyppiä saappailla lätäköissä. Lasten kuravaatteet olivat helposti löydettävissä (ja vieläpä sopivan kokoisina koska päiväkodin kuravaatteet olivat kotona pesussa), mutta itse jouduin kaivelemaan kaappien kätköistä vanhan raksa-aikaisen maastokuvioisen ja hieman uretaanisen sadetakin päälleni. Oli sentään ehjä! Yhtenä päivänä kävimme pakon sanelemalla lääkärikäynnillä Helsingissä, mutta sen reissun kruunasi yhteinen lounas Ikeassa.

DSC_0786

DSC_0833

DSC_0779

Toisen viikon aloitti kyläily Vilperin päiväkotikaverin luona ja aurinkoisen päivän sattuessa kohdalle vietimmekin kivan päivän ulkona. Tiistaina lähdimme kohti mummua ja suvun kesäpaikkaa. Tämä Vilperin ”maatilaksi” nimeämä paikka sijaitsee liki mummulaa, mutta kesällä vietämme aikaa mieluummin siellä, luonnon keskellä. Lapsilla on enemmän tilaa mellestää ja olla. Ja kuten varmasti jokaisella mökillä, niin myös täällä riittää aina jotain puuhaa. Kukkamaa, joka on jäänyt hyvin vähälle huomiolle, sai nyt täyden huomioni kun uudistin sen täysin. Kolmen päivän aikana kaivoin ylös kaikki rikkaruohot, säilytettävät kukat ja sipulit, veljeni teki uudet kehykset vanhoista parruista ja laitoin uudet mullat. Istutin kukat takaisin ja vihdoin torstaina sain ihailla satavuotiaiden iiristen kukoistusta uudessa kukkapenkissään. Myös Vilperi innostui kaivelemaan kastematoja maasta ja yhden päivän ajan pitikin niitä lemmikkeinään. Lisäksi istutimme maahan lasten kanssa herneitä, vaikka taitaa olla jo ihan viime hetki ne maahan laittaa.

WP_20150610_14_19_35_Pro

DSC_0838

Keskiviikkona kävimme sukuloimassa tätini luona ja saimme mahamme täyteen herkullisia tarjottavia. Täältä et kyllä koskaan lähde nälkäisenä kotiin. Iltapäivällä poikkesimme paikallisen hydrauliikkayrityksen avoimilla päivillä. Tänne menimme oikeastaan vain siksi, että satuin huomaamaan ilmoituksen lehdessä. Meidän piti saada aikaa kulumaan sen aikaa, kun mummu oli parturissa ja Vilperi ainakin on kovin kiinnostunut kaikista koneista. Isänsä olisi tietenkin ollut parempi kertomaan mitä mikäkin laite tekee, mutta nyt sai kelvata näin. Siellä lapsilla riitti ihmeteltävää ja ilmaiset makkaratkin maistuivat. Vilperi voitti myös ainoana meistä neljästä onnenpyörässä huivin itselleen.

Torstaina oli ainoa oma hetkeni. Olin varannut itselleni kasvohoidon ja sitä ennen tapasin pikaisesti hyvän ystäväni kahvittelun merkeissä. Ihanan rentouttava hetki teki hyvää ja hemmoteltavana olisin voinut olla pidempääkin. Täksi ajaksi lasten vaari oli kehitellyt isommille lapsille eväsretken läheiselle lammelle. Vilperillä oli kovat vaatimukset retken suhteen, sillä etukäteen hän vaati, että retki pitäisi tehdä autiolle saarelle koska siellä on kultaa. Ilmeisesti retki kaikkine ihmettelyineen oli kuitenkin ollut kyllin kiva, sillä aarteita ei enää odotettu.

WP_20150613_12_24_29_Pro

Jotenkin osaan aina buukata nämä mummulareissut täytteen ohjelmaa. Vaikka tähänkin asti on jo ollut menoa, olimme jo aikoja sitten sopineet S-serkun ja lasten tädin kanssa, että menemme liikennepuistoon. Tästä teen oman postauksen, jossa kerron matkastamme enemmän (kunhan vain ehdin!). Illalla isikin liittyi seuraamme ja aloitti oman lomansa.

Lauantai oli kaunis aurinkoinen päivä, mutta me vietimme sitä surullisissa merkeissä. Hautajaiset, joista jo aiemmin kerroin, olivat tänään. Kaikki meni lasten osalta varsin mallikkaasti, suuremmilta mokailuilta vältyimme ja uskon, että kaikki muutkin vieraat olivat tyytyväisiä lastemme käyttäytymiseen. Kirkossa meillä oli varattuna heille rusinarasiat ja hetkeksi mies meni isompien lasten kanssa ulos. Lapsilla oli kovin paljon kysyttävää kirkosta, alttaritaulusta ynnä muusta eivätkä he (tietenkään) ymmärtäneet miksi olisi pitänyt olla hiljaa hetken aikaa. Pallero sai aivan loppumetreillä itkukohtauksen, ehkä hän pelästyi urkuja tms ja väsymys/nälkä alkoi jo haitata. Muistotilaisuuden ajan Pallero nukkuikin vaunuissaan ulkona ja isommat lapset leikkivät leluilla joita oli paikanpäällä.
Sunnuntai oli sadepäivä, jonka vietimmekin tiiviisti sisätiloissa leikkien, legoillen ja pelaillen.

DSC_0803

DSC_0793

DSC_0789

Tämä viikko alkoi vielä mummulassa, mutta suuntasimme heti paikat siivottuamme matkaan. Pysähdyimme ABC:llä syömässä ja leikkimässä, jonka jälkeen menimme Särkänniemen Koiramäkeen. Tästäkin tulee oma postaus kuvineen! Kivan päivän päätteeksi lähdimme vihdoin ajelemaan kotiin.
Koska olemme nyt 2,5 viikkoa menneet, tehneet, nähneet ja kokeneet kaikkea mahdollista, alkaa äidillä olla lomaväsymystä. Joten tiistaipäivän vain olimme. Löhösimme. (Okei, pesin kylläkin neljä koneellista pyykkiä). Loppuviikolle (eikä juhannuksellekaan) ole kovin hurjia suunnitelmia luvassa, kotosalla olemme. Keräilemme vielä voimia ensi viikon pientä reissua varten!

Matkalla Taaperon kanssa; Rooma osa 2

Tässä tulee toinen osa koskien Roomaa. Mitäs tykkäsitte ensimmäisestä osasta? Sen voit käydä lukemassa täältä.

PicMonkey Collage8

Näkymät Pietarinkirkon kupolista ja sinne johtavat portaat

Pietarinkirkko kaikkine upeuksineen on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Täältä itse olen löytänyt jokainen kerta jotain uutta. Kupolissa kannattaa ehdottomasti käydä jos siihen vain on mahdollisuus. Portaita on paljon, noin 550 askelta alhaalta asti tai hissi + 320 askelta. Portaat kapenevat loppua kohden ja viimeiset portaat ovat kyllä jo kapeat (katso ylläolevia kuvia). Välillä on pieniä levähdyspaikkoja tai oikeastaan levennyksiä, kyllä siinä itsekin muutamassa kohdassa piti pysähtyä vetämään happea. Mutta kun olet päässyt ylös asti, maisemat ovat upeat! Aurinkoisena päivänä ylhäällä voisi viettää tovin jos toisenkin ihaillen Roomaa. Viimeksi innostuin tästä liikuntamuodosta niin, että kävin kupolissa kahtena eri päivänä (toisena päivänä alhaalta asti!). Matkalla ylös on mahdollisuus pysähtyä katsomaan verkkojen läpi kirkon kupolia sisältäpäin, siellä vasta huomaat miten isosta kirkosta on kyse. Vaikka itse Pietarinkirkkoon pääsee ilmaiseksi, kupoliin joutui maksamaan muutaman euron. Hissimatka kattotasanteelle maksoi hieman lisää. Kattotasanteella on vessat ja pieni kahvila. Itse tasanteelta ei juurikaan näe maisemia.

 

PicMonkey Collage9

Pietarinkirkon julkisivu ja aukio. Paavin tervehdys.

Pietarinkirkko on hyvin suosittu kohde Roomassa. Varsinkin niinä päivinä kun Paavi antaa siunauksensa kansalle, kirkon edessä oleva aukio täyttyy nopeasti. Sisälle Pietarinkirkkoon mennessä tulee jonoa helposti, sillä sinne täytyy kulkea metallinpaljastimien läpi. Tänne kannattaakin tulla aamulla tai ainakin muuna päivänä kuin sunnuntaina. Kuten jo aikaisemmin kerroin, kirkkoon sisälle ei saa mennä rattaiden kanssa. Vessojen ja naulakoiden luona on vartioitu ratasparkki. Myös täällä kiinnitetään huomiota vaatetukseen, itse asiassa siitä mainitaan melkeinpä jokaiselle vähäpukeiselle turistille.

Paavi järjestää aukiolla oleville kansalaisille Angelus-rukouksen jokaisena sunnuntaina kello 12, jos vain Paavi itse on paikalla Vatikaanissa. Kannattaa jäädä kuuntelemaan, vaikka me emme mitään rukouksesta ymmärtäneetkään. Toisella kerralla, elokuussa, paavi oli vielä kesäasunnollaan. Hän piti siunauksensa sieltä käsin, mutta sieltä oli suora videoyhteys Roomaan, joten aukiolta pystyi seuraamaan silti siunauksen screenien avulla. Keskiviikkoisin on lisäksi mahdollisuus päästä Paavin audienssille, tämä on ilmainen, mutta sinne on varattava erikseen liput.

Muistattehan, että Vatikaani on oma valtionsa. Me lähetimme postikorttimme Vatikaanin puolelta, joten niihin sai Vatikaanin leimat ja postimerkit.

 

PicMonkey Collage10

Tästä upeasta 23000m2 kokoisesta kirkosta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Samoin sieltä voisi ottaa valokuvia vaikka kuinka paljon. Jokainen saa kuitenkin itse mennä ja kokea kaiken itse. Kuvat eivät tuo tätä upeaa kirkkoa oikeuksiinsa. Vaikka ei olisi lainkaan uskonnollinen ihminen, jo rakennuksena, arkkitehtuurisesti sekä taiteellisesti, tämä on upea kokemus. Kirkko on mielettömän iso ja myös täällä saa katsella niskat vääränään kattoja ja upeita maalauksia. Me olemme olleet täällä silloin, kun siellä järjestetään ns. normaali jumalanpalvelus sekä olemme olleet seuraamassa sivusta myös ristiäisiä. Tietääkseni myös paavien hautapaikkaan ja muihin erikoisempiin paikkoihin pääsee tutustumaan jos haluaa. Kannattaa ottaa selvää, jos sellaiset kiinnostavat.

 

PicMonkey Collage11

PicMonkey Collage12

PicMonkey Collage13

Vatikaanin museot

Vatikaanin museoita suosittelen ihmiselle joka on kiinnostunut taiteista. Kuten Wikipedian sivuillakin sanotaan: ” Vatikaanin museot on yksi maailman suurimmista ja arvokkaimmista taidekokoelmista”. Museot kokoontuvat useista eri alueista ja koko museoiden läpi kulkee ns. reitti. Tätä ei tietenkään ole pakko noudattaa. Museoissa saisi kulumaan valtavasti aikaa, jos haluaisi tutustua rauhassa jokaiseen taideteokseen. Itselleni museoiden kohokohta oli Sikstuksen kappeli. Täällä ei saanut ottaa lainkaan valokuvia ja hiljaisuutta vaadittiin, onhan tämä heille hyvin pyhä paikka. Juuri kun itse olimme täällä, alkoi Vilperi itkeä väsymystään ja meidän piti liueta paikalta nopeasti. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä olisin halunnut käyttää hetken Michelangelon luomuksien tutkimiseen. Tänne on siis päästävä joskus uudelleen. Museoiden ulkopuolella liikkuu paljon oppaita, jotka tarjoavat palveluksiaan. Myös tänne kertyy nopeasti pitkät jonot, joten kannattaa olla aikaisin liikkeellä. Rattailla pääsee jonon ohi sisään, mutta sisällä tietyissä paikoissa on portaita, jotka ovat hankalia rattaiden kanssa.

 

PicMonkey Collage5

Itse olemme varanneet lentoliput ja hotellin aina erikseen. Jokaisella kerralla olemme olleet eri hotellissa, mutta aina olemme olleet tyytyväisiä. Meidän hotellimme ovat sijainneet lähellä Vatikaania, Pratin alueella. Yleensä ottaen hotellien aamiaiset ovat leipää, croisantteja ja kahvia. Minulle se on tuottanut tuskaa, sillä yritän vältellä viljoja. Onneksi huoneissa on minijääkaapit joihin voi ostaa jotain syötävää. Lennot olemme ottaneet Finnairilta, kun mukana on pieniä lapsia, olen kokenut sen itselleni turvallisimmaksi vaihtoehdoksi. Lennot ovat olleet myös suoria lentoja ja kellonajat suotuisia. Aamulla perille, illalla pois.

 

PicMonkey Collage4

DSC_0376

Tuliaisina olemme ostaneet Roomasta tietenkin kenkiä ja vaatteita. Ja ehdottomasti yksi meidän suosikkimme on ollut nämä puiset ovikyltit. Kaupan nimi on Wood and Fantasy ja se sijaitsee lähellä Piazza Navonaa. Kaupassa myydään leluja, lähinnä puisia. Nämä kyltit ovat ns. tee se itse-kylttejä. Valitset oikean kokoisen ja värisen pohjan, siihen kirjaimet ja koristeet. Kirjaimet ovat pimeässä loistavia. Sitten vain pyydän, että tiskillä ne liimataan kohdilleen. Aivan ihana pieni kauppa. Meiltä puuttuu vielä Pallerolta oma kyltti. Toinen kauppa taaperon vanhemmalle on tietenkin Disney Store. Aivan ihania, mutta ehkäpä pienellä Disney-lisällä varustettuja vaatteita ja tavaroita. Mutta Roomasta löytyy kyllä kauppoja joka lähtöön ja mielenkiinnon kohteeseen.

Itse suosittelen ainakin ensimmäisellä kerralla Rooma-passia. Sillä pääsee tiettyihin museoihin ja nähtävyyksiin sisään ilmaiseksi, osassa jopa jonon ohi. Lisäksi sillä pystyy kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla.

——–

Jos (kun) me vielä menisimme Roomaan, olisi hauskaa mennä koko perheen voimalla. Meiltä on jäänyt kokonaan näkemättä se Rooma, joka kiinnostaa alle kouluikäisiä. Puistot, eläintarhat ynnä muut. Eiköhän ne museot, kirkot ja muut pakolliset nähtävyydet ole jo nähty.

Saitteko hyvän kuvan Roomasta? Vastaan toki mielelläni kysymyksiin, jos vain osaan.

Minä luovutan! Luovutathan sinäkin?

Tänään 14.6. vietetään Maailman verenluovuttajien päivää. Tänä vuonna teemana on ”Thank you for saving my life”.

Oma innostukseni tähän hienoon tapaan auttaa alkoi kuutisen vuotta sitten. Olin sitä mielessäni harkinnut usein, mutta jostain syystä se pelotti todella paljon. Olin kuitenkin luvannut itselleni, että elämäni aikana luovutan sen veren takaisin jonka äitini sai minua synnyttäessään. Lopulta sain kaverin mukaan tueksi ja sille tielle jäin. Jäin koukkuun auttamiseen.

Olen tähän mennessä luovuttanut verta muistaakseni 7 kertaa, viimeksi reilu kuukausi sitten. Määrä voi tuntua vähäiseltä, mutta täytyy muistaa että olen viiden vuoden sisällä ollut raskaana kolme kertaa ja imettänyt yhteensä 2,5 vuotta. Verenluovutusteni määrä ei tietenkään jää tuohon seitsemään, aion luovuttaa niin kauan kun saan ja siihen on mahdollisuus.

Itse luovutus ei vie kauan, jokaiselta varmasti löytyy yksi tunti edes kerran vuodessa. Eikä se satu, kuten luulin. Mitä sitten saat palkaksi luovutuksesta? Hyvän mielen, kahvitarjoilun ja luvan ottaa rennosti loppupäivän. Ehkäpä ostat itsellesi vaikkapa lempijuomaasi, omenamehua tai maustettua kivennäisvettä urakan päätteeksi. Sillä juoda pitää normaalia enemmän sinä päivänä.

Jos kiinnostuit, luovutathan sinäkin! Katso tarkemmat tiedot, luovutuspaikkakunnat ja luovuttajan kriteerit veripalvelun sivuilta.