Postaussarja: Oma koti kullan kallis. Rakentaminen

PicMonkey Collage1
Näissä maisemissa aikanamme kävimme tutustumassa asuinalueeseen. Alue oli uusi ja tietkin olivat vielä kesken.

 

PicMonkey Collage2
Puiden kaatamista ja tontin raivaamista. Isoja mäntyjä oli paljon ja niillä puilla lämmitämme vieläkin.

 

PicMonkey Collage3
Harkkoja ja eristeitä oli paljon. Liikaa. Mutta aikanaan niissäkin kannettiin se viimeinen paikalleen.

 

Viimeisessä osassa tätä postaussarjaa palataan sinne mistä kaikki on alkanutkin. Nimittäin talonrakentamiseen. Nykyinen talomme, jossa olemme nyt asuneet reilun neljä vuotta, on järjestyksessään toinen rakentamamme talo. Päädyimme tälle asuinalueelle aivan vahingossa eikä alkuperäinen tarkoituksemme edes ollut rakentaa taloa vaikka alaa tunnemmekin. Jotenkin kuitenkin päädyimme tekemään tarjouksen tontista ja kohta huomasimmekin suunnittelevamme taloa. Kaavassa määriteltiin aika tarkkaan talon värit ja materiaalit. Meidän tontille ei saanut rakentaa puurunkoista taloa lähellä kulkevan junaradan takia.
Päädyimme ostamaan harkot Lammi-kivitaloilta ja näin alkoi matkamme rakentamisen ihanassa maailmassa. Vaikka suunnittelimme talon itse, oli se perusmalliltaan tyypillinen suorakaiteen muotoinen kolmen makuuhuoneen talo. Talossa oli avokeittiö, 3 makuuhuonetta ja pesutilakokonaisuus sekä iso terassi. Pihassa varasto-autokatos ja marjapensaita.

PicMonkey Collage4
Ilman tuota ihanaa(?) keltaista vehjettä lapiotöitä olisi ollut paljon enemmän. Ja riitti niitä nytkin. Kuvassa toinen talomme.

 

Toinen talomme (eli nykyinen) on rakennettu samalle asuinalueelle, itseasiassa saman kadun varteen kuin ensimmäinenkin talo. Jos ensimmäinen talo oli ns. harjoituskappale, tämän talon suunnittelussa olemme toteuttaneet omia haaveitamme ja talossa onkin enemmän kuin neljä kulmaa. Tähän taloon tuli iso eteinen, jossa on tilaa pukea lapsia, isot makuuhuoneet, unelmien keittiö, tilava olohuone ja iso kodinhoitohuone. Myöskin tämä talo on harkkotalo, tällä kertaa Ruduksen harkoista tehty. Tämä talo on rakennettu salamatkustajan kanssa, sillä Vilperi ilmoitti tulostaan samaan aikaan kun teimme tonttikauppoja. Älkääkä luulko, että se olisi menoa hidastanut. Ihan samalla tavalla minä rakensin mukana kuin muutkin. Katolle en kuitenkaan kiivennyt enkä isoja harkkoja kantanut yksin. Mutta muuten kyllä rakensin kuin ennenkin, väittäisin jopa että enemmän kuin keskiverto ei raskaana oleva-naisrakentaja. Kymmenen tuntia ennen Vilperin syntymää vedimme vielä sähköjohtoja taloon ja viikko synnytyksestä olin jo Vilperin nukkuessa maalaamassa seiniä. Vietin kyllä päivät kotona Vilperin kanssa, sillä ihan kaikkea en osannut ilman miestä tehdä, joten ei Vilperi raksalla kaukalossaan ole ollut kuin silloin tällöin! Viisi tuntia Vilperin syntymän jälkeen mies oli ostamassa vessan kalusteita. Isyysloman mies vietti raksalla. Kahta tuntia ennen Vilperin ristiäisiä mies asensi vielä kattopaneeleja paikalleen isäni kanssa. Vilperin ollessa kahden kuukauden ikäinen muutimme uuteen kotiin. Koti ei silloin ollut kaikkien huoneiden kohdalta täysin valmis, mutta olimme sopineet vanhan talon ostajan kanssa muuttopäivän jo keväällä.

PicMonkey Collage5
Pohjan täryttämistä sekä lattialämmityksiä ja lattian valua.

 

Olemme käyttäneet hyvin vähän ulkopuolista apua. Maankaivuu, sähkötyöt, lattioiden valu ja sisäseinien tasoitus sekä ulkopuolen rappaus taitavat olla ainoat, johon on käytetty apua. Meillä on ollut tuuri saada rakennusapua omasta perheestä. Itsellämme on tietotaitoa, miehen isä auttoi paljon ensimmäisen talomme kanssa, minun isäni taas toisen talon kanssa. Lisäksi veljeni vaimoineen auttoi molempien talojen kanssa kuin olisivat itselleen rakentaneet. Suuri kiitos teille kaikille!

PicMonkey Collage6
Seinän valua. Se vasta puuhaa olikin. Välillä pojat olivat niin nopeita harkkojen asettamisessa, että ikkuna-aukot meinaavat unohtua. Kirjoittelin sitten muistiin heille mihin ikkuna tulee ja minkä kokoinen.

 

Joten tiedän aikatarkkaan ja perinpohjin mitä on rakentaminen. Olen kärrännyt multaa, levittänyt sepeliä, siivonnut, siivonnut ja siivonnut. Kerännyt risuja, pinonnut polttopuita, siirtänyt risukasaa, siirtänyt polttopuiden paikkaa. Ojentanut sitä ja tätä, sahannut, mitannut, kantanut harkkoja, lautoja, teräksiä, putkia ja ennen kaikkea etsinyt hukassa olevaa mittaa, vasaraa tai nauloja. Olen maalannut, villoittanut, koonnut kaappeja. Olen taivuttanut harjateräksiä, tasoittanut betonia, pessyt laastikauhoja ja keittänyt kahvia. Olen sahannut styroksia, lautoja ja levyjä. Olen syönyt makkaraa ja minidonitseja, niin paljon etten enää koskaan syö niitä. Olen kaivanut salaojaputkille kuoppaa 30 celsiusasteen helteessä, olen kantanut pihakiviä 30 celsiusasteen helteessä, olen levittänyt kattotiiliä sateisena kylmänä marraskuun päivänä, asentanut ikkunoita räntäsateessa. Olen istunut lopen väsyneenä styroksikasan päällä, kun radiossa kerrottiin Juicen kuolleen. Olen maalannut seiniä ja itkenyt kun vanha koiramme jouduttiin lopettamaan. Olen riidellyt ja huutanut. Olen nauranut maha kippurassa rättiväsyneenä, olen valinnut innoissani pesuhuoneen laattoja ja olen tuntenut kun Vilperi potkii mukana.

PicMonkey Collage7
Kattotuoleja ja kattotiiliä. Nykyisessä talossamme on olohuoneessa neljän ikkunan levyinen kaari-ikkuna, joka näkyy vasemmalla alhaalla.

 

Koin vanhan talon rakentamisen raskaammaksi. Rakensimme syksyllä ja talvella. Asuimme kauempana ja joka ilta töiden jälkeen ajoimme raksalle ja illalla myöhään kotiin. Söimme ”roskaruokaa” ja joimme termarikahvia. Oli kylmää eikä lämpöä vielä ollut mahdollista saada taloon sisälle. Toisen talon kanssa oli helpompaa, ehkä jo tiesimme mitä tulee eteen, mutta matkaa raksalle oli vain 20 metriä. Sai käydä kotona syömässä. Oli kevät ja kesä sekä valoisaa.

PicMonkey Collage8
Nykyinen talomme jo hyvällä mallilla. Toisessa kuvassa näkyy yleistä sekasortoa sisätöiden aikana.

 

Suuremmilta haavereilta olemme onneksi säästyneet. Kahdessa talossa on tainnut nyrjähtää yksi nilkka, yhdet kuhmut on tullut otsaan, kerran veljelläni meni betonia silmään ja kerran mies astui naulaan. Meidän suhteemme on kestänyt jo kahden talon rakentamisen, vaikka välillä on tuntunut kylmässä, sateessa, pimeässä rakentaessa ettei siitä tule mitään. Työskentelytapamme sopivat hyvin yhteen, siinä ehkä rakkautemme salaisuus. Ensimmäinen talo oli harjoittelua, mutta toisen talon kohdalla tiesimme sanomattakin mitä toinen tarkoittaa. Lisäksi tyylimme on samanlainen. Ei ole tarvinnut kinastella millaiset laatat tai millainen lattia meille tulee.

PicMonkey Collage9
Keittiö. Kuvassa näkyy myös muutaman viikon ikäinen Vilperi. Näistä osista olen molemmissa taloissa saanut aikaan keittiön. Minä kokoan ja mies kiinnittää. se oli työnjako.

 

Olemme myös välttyneet isommilta ongelmilta rakentaessa. On edelleen asioita, jotka mielestäni voisi tehdä helpommin ja nopeammin. Mutta näinkin olemme valmista saaneet. Lisäksi olen oppinut sen, että valaistus ja esimerkiksi pistorasiat ja kaikki kiintokalusteet kannattaa miettiä loppuun asti jo suunnitteluvaiheessa. Ei tarvitse sitten miettiä mille korkeudelle keittiön pistorasia laitetaan, kun et edes tiedä minkä korkuinen kaappi siihen tulee, miehen odottaessa rälläkkä kädessä tietoa. Lisäksi ensimmäisen talon keittiötoimituksessa oli ongelmia ja asuimme ilman keittiö melkein kaksi kuukautta. Onneksi oli mikro olemassa. Koska olemme muuttaneet molempiin taloihin niiden ollessa hieman keskeneräisiä, ne kuuluista listat puuttuivat aika kauan. Ja kröhöm… taitaa puuttua vieläkin jostain.

PicMonkey Collage10
Minä, minä ja minä sekä veljeni.

 

Olenko jo saanut tarpeekseni, vai vieläkö rakentaisin kolmannen talon? Ehkä. Sitten kun lapset ovat isompia. Se viimeinen talo tulee sukutontille lapsuudenmaisemiin. Sitten joskus.

Ps. Vaikka mitenkä lupailin tämän olevan viimeinen postaus meidän kodista, voin keväämmällä esitellä vielä meidän pihaa.

PicMonkey Collage11
Alhaalla vasemmalla takka. Se tuli ulos kasana ja sisälle palat piti kantaa yksitellen ja lajitella muuraria varten numeroidut palat järjestykseen. Oikealla alhaalla nykyisen talomme takka.

 

PicMonkey Collage12
Minä noin 6 viikoa ennen Vilperin syntymää. Ja sitten Vilperi kuukauden ikäisenä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s