Lasten suusta

Luin vähän aikaa sitten Lapsellista-blogia, jossa Anna kertoi lastensa hauskoja sutkautuksia. Sain idean kertoa myös meidän lasten hauskoja ja ei niin hauskoja juttuja. Kaikki pitäisi aina kirjoittaa ylös, mutta kun en niin ole tehnyt, yritän nyt muistella parhaimpia.

1. Tämä juttu on ihan tuore. Kerroinkin teille miten vietimme viime sunnuntain Heurekassa. Maanantain päiväkotipäivän jälkeen kysyin Vilperiltä kertoiko hän päiväkodissa meidän kivasta päivästä. Vilperi vastaa tomerasti: No en, kun en mä muistanut mitään niitä laitteita. Eikä mulla ollut muistilappua mukana. Enkä mä kyllä osaa lukeakaan.

2. Tämän viikon tiistaina kävimme Vilperin kanssa Helsingissä. Ihmetystä tuottivat raitiovaunut, bussit, jotka olivat kahdessa osassa (haitaribussit), moottoritien nopeusrajoitusvalotaulu ja kaupat jotka ovat kotitaloissa. Siis kivijalkakaupat. Emme me mielestämme näin maalaisia olla…

3. Pari viikkoa sitten Vilperillä oli vaikeuksia saada syödyksi tekemääni ruokaa. Hän kysyi minulta miksen koskaan tee hänen lempiruokaansa? Kysyin, mitähän se mahtaisi olla vaikka tiesin kyllä vastauksen. Vilperi vastasi: makaronilaatikko ja hernekeitto. Vastaus ihmetytti, sillä Vilperi ei syö koskaan herneitä (paitsi tuoreita), hän vihaa hernekeittoa ja esimerkiksi napolinpadasta herneet pitää nyppiä pois.

4. Samassa tilanteessa Vilperi kysyi minulta kuinka paljon pitää vielä syödä? Koska hän oli juuri ja juuri koskenut ruokaansa vastasin hänelle että syö nyt vaan ja kerron sitten kun on syönyt tarpeeksi. Vilperi totesi: se on äiti joko kaksi tai neljä lusikallista tai en syö mitään. Kumpi? Sano kumpi? Heh, olemme ehkä käyttäneet aika usein tätä: olet neljävuotias ja sinun pitää syödä vähintäänkin neljä lusikallista-metodia.

5. Vähän aikaa sitten Pallerolla oli kovaa yskää iltaisin eikä hän meinannut millään nukahtaa. Totesin miehelle aamulla väsyneenä tästä. Vilperi kuunteli meitä hetken ja sanoi minulle: olisit taikonut Palleron nukkumaan. Kysyin, mikä olisi ollut taikasana jota olisin käyttänyt? Vilperi vastasi: pimpeli pompeli nukahda. No, nyt tiedän senkin ja taidanpa kokeilla sitä seuraavalla kerralla.

6. Mieheni käyttää Pallerosta usein hellittelynimeä äijänkäppyrä. Olen moneen kertaan todennut, miten lapset kyllä kuulevat ja reagoivat kaiken puhumamme ja nekin joita ei välttämättä olisi tarpeen. Tyllerö nimittäin totesi taannoin Pallerolle: Onko kaikki muumit laaksossa, äijänkäppyrä?

7. Noin vuosi sitten pyysin lapsia, lähinnä Vilperiä keräämään lelut lattialta takaisin hyllyyn. Vilperi totesi: mä en ole mikään palvelumies.

8. Vilperi kysyi minulta eräänä aamuna hakeeko isi hänet päiväkodista? Vastasin myöntävästi, mutta kysyin myös olisiko hän halunnut, että äiti hakisi? Vilperi vastasi: tai sitten piirimyyjä.

9. Vilperistä tulee palomies, se on selvää. Kyselin häneltä mikä Tylleröstä voisi tulla. Hän vastasi: majava.

10. Lisäksi löytyy nämä kaikkien vanhempien kauhunhetket/häpeänpaikat. Vilperi huusi kaupassa isoon ääneen, että onpas tuossa iso täti lihavamman naisen kävellessä ohi. Tai he huomaavat, että jollain on hassu tukka. Tai samanlainen kassi kuin mummulla. Tai miksi tädillä on tuollainen tuoli?

Enemmänkin nämä sutjautukset ovat Vilperin suusta, mutta kyllä Tyllerökin osaa. Ja itseasiassa hän on juuri siinä iässä, että jutut ovat hyvinkin hauskoja. Pitäisi muistaa kirjoittaa niitä enemmän ylös.

Mitä hauskaa teidän lapsenne ovat puhuneet?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s