Pajunkissoja

Eilen perjantaina oli lapsilla kotipäivä ja juuri silloin päiväkodissa olisi ollut pajunoksien koristelua. Lähdimme siis itse hyytävää tuulta uhmaten hakemaan pajunkissoja. Aiempina vuosina lapset eivät ole käyneet virpomassa, mutta ajattelin että tänä vuonna he voisivat käydä naapureissa. Joten muutamia pajunoksia oli saatava.

PicMonkey Collage1

Kiersimme ihan lähitienoot juuri kylmän ilman takia emmekä meinanneet löytää oksan oksaa. Joko niitä ei ollut tai sitten ne oli jo poimittu. Ihan kotimme lähellä menee junarata ja radan toisella puolella kyllä pajunkissat hehkuivat valkoisina. En halunnut todellakaan lähteä lasten kanssa ylittämään junarataa. Ensinnäkin meidän ja radan välissä menee pieni puro, toisekseen en halunnut näyttää heille, että niinkin voi tehdä ja kolmannekseen olimme myös rattailla liikkeellä. Joten jos oksia ei löytyisi, kävisin ne itse myöhemmin hakemassa.

PicMonkey Collage2

Onneksi löysimme muutamia kelvollisia oksia. Ja lisäksi lapset keräsivät kaikenmaailman oksia, risuja ja lehtiä aarteiksi. Kiersimme vielä pienen lenkin lähialueella ja lapset ihastelivat lähellä olevaa hiihtosiltaa sekä maamerkiksi laitettua kivenlohkaretta. Sitten tuuli alkoi jo tuntua luissa ja ytimissä ja suuntasimme kohti kotia.

PicMonkey Collage3

Olin ostanut koristeiksi höyheniä, vanupalloja ja nauhaa. Vanupallot olivatkin hitti. Niitä olisi pitänyt laittaa vaikka kuinka paljon. Ja olisihan niitä voinutkin, jos minulla olisi ollut enemmän rautalankaa… Aivan täysin Tyllerö ei jaksanut kiinnostua koristelusta, joten tein hänen oksansa loppuun. Vilperi taas jaksoi hienosti keskittyä ja osasi jopa teippailla höyheniä kiinni itse.
Ja eikös tullutkin hienoja oksia meille? Kyllä näillä kelpaa lähteä virpomaan huomenna. Vielä kun lapset muistaisivat miten se loru menee…

PicMonkey Collage4

Millaisia pajunoksia teille on tulossa?

Mainokset

Elvis has left the building!

DSC_0663

Te jotka tunnette meidät entuudestaan, varmaankin olette jossain vaiheessa miettineet mitä kuuluu meidän koirallemme, Elvikselle ja miksi hänestä ei ole kirjoitettu mitään. Ajattelinkin hieman valottaa asiaa teille.

Elvis, tiibetinspanieliuros, saapui meille lokakuussa 2009. Itselläni oli ollut koira aiemminkin, joten aivan uusi tuttavuus hän ei ollut. Elvis tuli meille tuttavan kennelistä ja Elviksen äidin (sekä hänen omistajien) kanssa olimme tuttuja jo entuudestaan. Elviksestä tuli heti kaikkien lemmikki, jota rapsuteltiin ja syliteltiin. Peruskoulutuksen ohella hänelle opetettiin että meidän sängyssä ei saa nukkua eikä sohvalle kivuta. Nämä opit Elvis oppikin aika pian.

Vuoden verran Elvis oli mukanamme arjessa, talonrakentamisessa, raksakoirana ja lenkeillä. Sitten syntyi Vilperi. Elvis taisi olla ensimmäinen joka arvasi pienokaisen olevan matkalla, sillä päivää ennen Vilperin syntymää Elvis seurasi minua joka paikkaan eikä olisi antanut minun lähteä kotipihaa pidemmälle lenkille. Synnytyssairaalasta mies toi mukanaan Vilperin hajua jo ennenkuin poika saapui kotiin. Elvis otti Vilperin hyvin vastaan, loikoili hänen kanssaan lattialla ja pääsi tietenkin mukaan vaunulenkeille.

DSC_0974

DSC_1028

Sitten syntyi Tyllerö eikä Elvis ollut vieläkään moksiskaan. Tietenkin minun täytyy tunnustaa, että kahden pienen lapsen kanssa aikaa ei jää koiralle niin paljon kuin olisi ollut tarve, mutta toisaalta taas otin hänet aina mukaan leikkipuistoon ja lenkeille. Ei Elvis heitteille jäänyt. Yritimme parhaamme mukaan opettaa lapsia ja totuttaa heitä elämään koiran kanssa. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Hienosti Elvis sietikin pienten käsien rajumpaakin kosketusta.

Kun Tyllerö oli noin vuoden ikäinen, aloimme huomata Elviksessä muutoksia. Hän alkoi haukkua toisille koirille, rattaille, polkupyörille ja lenkkeilijöille. Hän alkoi eristäytyä ja viihtyi hyvin paljon omissa oloissaan. Koska Elvis ei koskaan saanut tulla sohvalle, hänen reviirinsä ja lepopaikkansa oli oma peti. Opetimme lapsille, että kun Elvis nukkuu, häntä ei saa häiritä. Elviksellä alkoi ilmetä stressiä ja Elvis ihan selvästi myös masentui. Hän murisi ja ärisi lapsille, jos he tulivat liian lähelle. Erityisesti Tyllerölle. Hän ei antanut lasten silittää tai paijata. Vaikka se olisi ollut kuinka varovaista ja aikuisen ohjauksessa.

DSC_1423

Tiibetinspanielit ovat hyvin seurallisia ja lapsirakkaita koiria, mutta Elvis on aina ollut hieman erakkoluonne. Hän ei yksinkertaisesti sopeutunut lapsiperheen vilinään ja touhuun, vaan olisi kaivannut rauhallisempaa menoa. Elvis oli täydellinen seurakoira yksinäiselle ihmiselle. Emme kuitenkaan olisi millään halunneet luopua hänestä, mutta toisaalta emme halunneet myöskään jäädä odottamaan, että Elvis purisi lapsia. Mietimme kovin mitä tehdä? Lopulta pääsimme ratkaisuun, joka tällä hetkellä on paras kaikille. Elvis majailee nyt mummulassa ja vierailee meillä aina silloin tällöin. Lisäksi aina mummulassa käydessämme näemme Elvistä. Ja silloin kun mummu lomailee, Elvis majailee meillä. Elviksellä on hyvät oltavat mummun luona eikä stressioireita ole enää näkyvissä. Ehkä sitten, kun lapset ovat isompia, Elvis voi palata kotiin. Katsotaan.

DSC_1460

DSC_1470

Särkyneiden sydänten ilta

*Kuvat eivät ole kyseisestä illasta.*

Viime lauantaina pääsin pitkästä aikaa johonkin ilman lapsia. Oikeastaanhan kyse on vain siitä, että lähtisin, mutta kun lapset ovat niin rakkaita ettei niitä raaskisi jättää hoitoon edes hetkeksi. Ja kuitenkin tosiasia on se, että aina olen jaksanut paremmin, kun olen saanut hetken itselleni.

Mutta asiaan, minulla ei suinkaan ole särkynyt sydän, vaan kyse on esityksestä joka oli viime elokuussa osa Tampereen Teatterikesää ja silloin jäi harmittamaan, kun en sitä nähnyt. Nyt se nähdään Tampereen Komediateatterissa kuuden esityksen ajan. Tottakai varasin heti lipun itselleni ja lähdimme yhdessä äitini kanssa sitä katsomaan.

DSC_0282

Särkyneiden sydänten ilta on pienmusikaali, jonka on käsikirjoittanut Costello Hautamäki. Suurin osa musikaalissa kuultavista lauluista ovat Costellon käsialaa, joko Popedan tuotannosta, Costellon omasta tuotannosta ja kuullaan musikaalissa myös aivan uusia, tätä tarkoitusta varten sävellettyjä lauluja. Costello, kuten varmaan moni tietääkin, on tuttu Popedan riveistä. Muissa osissa musikaalissa ovat Juri Lindeman, joka tunnetaan Hauli Bros-bändistä sekä näyttelijänä paremmin tunnettu Anu Raipia. Valot esitykseen on loihtinut Costellon poika Alex Hautamäki.

072 (5)

071 (4)

Lyhyesti kerrottuna illan juoni on seuraava: On sydämensä särkenyt herkkä muusikko (Costello), joka ei puhu eikä pukahda, vaan tuo tunteensa esiin laulujen kautta. On muusikon paras kaveri pilatesohjaaja/naistenhurmaaja (Juri) ja heidän kahden välillä pähkäilevä nainen (Anu). Välillä erotaan, välillä ollaan menossa naimisiin, rakastetaan, särjetään sydämiä ja kaivataan. Mutta kuka saa lopulta kenet ja saako muusikko lopulta puhekykynsä takaisin?

Aivan suurin odotuksin en näytöstä lähtenyt katsomaan. Mielestäni näytös oli kivaa viihdettä, mutta olisin toivonut jotain lisää. Mitä? En oikein osaa sanoa, ehkä enemmän uusia biisejä ja vähemmän Popedan moneen moneen kertaan kuultuja lauluja. Arvosanaksi antaisin hyvän. Musikaali on toteutettu hyvin ottaen huomioon sen, että kyse on vain kuudesta näytöksestä, käsikirjoituskin oli hauska ja näyttelijäsuorituksetkin hyviä. Parhaimmillaan Costi oli kuitenkin lauluissa ja soitossa, niitä riitti paljon, mutta ei liikaa. Lisäplussat kolmelle komealle rokkarille (kahdelle lavalla olleelle ja yhdelle katsomossa istuneelle). Lähdin kotiin kuitenkin hymyissä suin ja piristyneenä, joten näytös teki tehtävänsä.

Suosittelen kaikille, jos vain Tampereella tällä viikolla olette. Näytöksiä on vielä keskiviikkona, torstaina ja perjantaina.

DSC_0268

Minni Hiiri-synttärit tiedossa!

Paraikaa päässäni pyörii Tyllerön 3-vuotissynttärit, jotka vietetään pääsiäisen jälkeen. Kuten aina, synttäreillä on joku teema. Koska Tyllerö ei itse vielä osaa sanoa mitä haluaisi, äiti saa päättää. Pohdin pitkään Muumi-aihetta, mutta päädyin lopulta toiseen teemaan. Tänä vuonna järjestämme siis Minni Hiiri-aiheiset synttärit. Synttäreistä ei tule kovinkaan isot, vain lähimmät sukulaiset ja naapurit kutsutaan juhlimaan. Mutta siltikin, haluan järjestää ne kunnolla (kuitenkin rahaa säästäen).

Olen selannut eri hakusanoilla nettiä lävitse ja saanutkin hyviä ideoita.

Tällaiset kutsut lähtivät matkaan:
DSC_0016

DSC_0015

DSC_0018

DSC_0019

Kutsut olivat hyvin yksinkertaiset tehdä ja kaikki aineet löytyivät omasta takaa. Tiedossa siis mustaa ja pinkkiä!

Lisäksi kehittelen jo kaverilahjoja ja eräs Minni Hiiri-aiheinen leikkikin järjestetään. Kovin monimutkaisia tarjoilujakaan en aio kehitellä, mutta kyllä niissäkin teema näkyy! Näistä sitten lisää synttäreiden jälkeen!

Miltäs vaikuttaa?

Postaussarja: Oma koti kullan kallis. Rakentaminen

PicMonkey Collage1
Näissä maisemissa aikanamme kävimme tutustumassa asuinalueeseen. Alue oli uusi ja tietkin olivat vielä kesken.

 

PicMonkey Collage2
Puiden kaatamista ja tontin raivaamista. Isoja mäntyjä oli paljon ja niillä puilla lämmitämme vieläkin.

 

PicMonkey Collage3
Harkkoja ja eristeitä oli paljon. Liikaa. Mutta aikanaan niissäkin kannettiin se viimeinen paikalleen.

 

Viimeisessä osassa tätä postaussarjaa palataan sinne mistä kaikki on alkanutkin. Nimittäin talonrakentamiseen. Nykyinen talomme, jossa olemme nyt asuneet reilun neljä vuotta, on järjestyksessään toinen rakentamamme talo. Päädyimme tälle asuinalueelle aivan vahingossa eikä alkuperäinen tarkoituksemme edes ollut rakentaa taloa vaikka alaa tunnemmekin. Jotenkin kuitenkin päädyimme tekemään tarjouksen tontista ja kohta huomasimmekin suunnittelevamme taloa. Kaavassa määriteltiin aika tarkkaan talon värit ja materiaalit. Meidän tontille ei saanut rakentaa puurunkoista taloa lähellä kulkevan junaradan takia.
Päädyimme ostamaan harkot Lammi-kivitaloilta ja näin alkoi matkamme rakentamisen ihanassa maailmassa. Vaikka suunnittelimme talon itse, oli se perusmalliltaan tyypillinen suorakaiteen muotoinen kolmen makuuhuoneen talo. Talossa oli avokeittiö, 3 makuuhuonetta ja pesutilakokonaisuus sekä iso terassi. Pihassa varasto-autokatos ja marjapensaita.

PicMonkey Collage4
Ilman tuota ihanaa(?) keltaista vehjettä lapiotöitä olisi ollut paljon enemmän. Ja riitti niitä nytkin. Kuvassa toinen talomme.

 

Toinen talomme (eli nykyinen) on rakennettu samalle asuinalueelle, itseasiassa saman kadun varteen kuin ensimmäinenkin talo. Jos ensimmäinen talo oli ns. harjoituskappale, tämän talon suunnittelussa olemme toteuttaneet omia haaveitamme ja talossa onkin enemmän kuin neljä kulmaa. Tähän taloon tuli iso eteinen, jossa on tilaa pukea lapsia, isot makuuhuoneet, unelmien keittiö, tilava olohuone ja iso kodinhoitohuone. Myöskin tämä talo on harkkotalo, tällä kertaa Ruduksen harkoista tehty. Tämä talo on rakennettu salamatkustajan kanssa, sillä Vilperi ilmoitti tulostaan samaan aikaan kun teimme tonttikauppoja. Älkääkä luulko, että se olisi menoa hidastanut. Ihan samalla tavalla minä rakensin mukana kuin muutkin. Katolle en kuitenkaan kiivennyt enkä isoja harkkoja kantanut yksin. Mutta muuten kyllä rakensin kuin ennenkin, väittäisin jopa että enemmän kuin keskiverto ei raskaana oleva-naisrakentaja. Kymmenen tuntia ennen Vilperin syntymää vedimme vielä sähköjohtoja taloon ja viikko synnytyksestä olin jo Vilperin nukkuessa maalaamassa seiniä. Vietin kyllä päivät kotona Vilperin kanssa, sillä ihan kaikkea en osannut ilman miestä tehdä, joten ei Vilperi raksalla kaukalossaan ole ollut kuin silloin tällöin! Viisi tuntia Vilperin syntymän jälkeen mies oli ostamassa vessan kalusteita. Isyysloman mies vietti raksalla. Kahta tuntia ennen Vilperin ristiäisiä mies asensi vielä kattopaneeleja paikalleen isäni kanssa. Vilperin ollessa kahden kuukauden ikäinen muutimme uuteen kotiin. Koti ei silloin ollut kaikkien huoneiden kohdalta täysin valmis, mutta olimme sopineet vanhan talon ostajan kanssa muuttopäivän jo keväällä.

PicMonkey Collage5
Pohjan täryttämistä sekä lattialämmityksiä ja lattian valua.

 

Olemme käyttäneet hyvin vähän ulkopuolista apua. Maankaivuu, sähkötyöt, lattioiden valu ja sisäseinien tasoitus sekä ulkopuolen rappaus taitavat olla ainoat, johon on käytetty apua. Meillä on ollut tuuri saada rakennusapua omasta perheestä. Itsellämme on tietotaitoa, miehen isä auttoi paljon ensimmäisen talomme kanssa, minun isäni taas toisen talon kanssa. Lisäksi veljeni vaimoineen auttoi molempien talojen kanssa kuin olisivat itselleen rakentaneet. Suuri kiitos teille kaikille!

PicMonkey Collage6
Seinän valua. Se vasta puuhaa olikin. Välillä pojat olivat niin nopeita harkkojen asettamisessa, että ikkuna-aukot meinaavat unohtua. Kirjoittelin sitten muistiin heille mihin ikkuna tulee ja minkä kokoinen.

 

Joten tiedän aikatarkkaan ja perinpohjin mitä on rakentaminen. Olen kärrännyt multaa, levittänyt sepeliä, siivonnut, siivonnut ja siivonnut. Kerännyt risuja, pinonnut polttopuita, siirtänyt risukasaa, siirtänyt polttopuiden paikkaa. Ojentanut sitä ja tätä, sahannut, mitannut, kantanut harkkoja, lautoja, teräksiä, putkia ja ennen kaikkea etsinyt hukassa olevaa mittaa, vasaraa tai nauloja. Olen maalannut, villoittanut, koonnut kaappeja. Olen taivuttanut harjateräksiä, tasoittanut betonia, pessyt laastikauhoja ja keittänyt kahvia. Olen sahannut styroksia, lautoja ja levyjä. Olen syönyt makkaraa ja minidonitseja, niin paljon etten enää koskaan syö niitä. Olen kaivanut salaojaputkille kuoppaa 30 celsiusasteen helteessä, olen kantanut pihakiviä 30 celsiusasteen helteessä, olen levittänyt kattotiiliä sateisena kylmänä marraskuun päivänä, asentanut ikkunoita räntäsateessa. Olen istunut lopen väsyneenä styroksikasan päällä, kun radiossa kerrottiin Juicen kuolleen. Olen maalannut seiniä ja itkenyt kun vanha koiramme jouduttiin lopettamaan. Olen riidellyt ja huutanut. Olen nauranut maha kippurassa rättiväsyneenä, olen valinnut innoissani pesuhuoneen laattoja ja olen tuntenut kun Vilperi potkii mukana.

PicMonkey Collage7
Kattotuoleja ja kattotiiliä. Nykyisessä talossamme on olohuoneessa neljän ikkunan levyinen kaari-ikkuna, joka näkyy vasemmalla alhaalla.

 

Koin vanhan talon rakentamisen raskaammaksi. Rakensimme syksyllä ja talvella. Asuimme kauempana ja joka ilta töiden jälkeen ajoimme raksalle ja illalla myöhään kotiin. Söimme ”roskaruokaa” ja joimme termarikahvia. Oli kylmää eikä lämpöä vielä ollut mahdollista saada taloon sisälle. Toisen talon kanssa oli helpompaa, ehkä jo tiesimme mitä tulee eteen, mutta matkaa raksalle oli vain 20 metriä. Sai käydä kotona syömässä. Oli kevät ja kesä sekä valoisaa.

PicMonkey Collage8
Nykyinen talomme jo hyvällä mallilla. Toisessa kuvassa näkyy yleistä sekasortoa sisätöiden aikana.

 

Suuremmilta haavereilta olemme onneksi säästyneet. Kahdessa talossa on tainnut nyrjähtää yksi nilkka, yhdet kuhmut on tullut otsaan, kerran veljelläni meni betonia silmään ja kerran mies astui naulaan. Meidän suhteemme on kestänyt jo kahden talon rakentamisen, vaikka välillä on tuntunut kylmässä, sateessa, pimeässä rakentaessa ettei siitä tule mitään. Työskentelytapamme sopivat hyvin yhteen, siinä ehkä rakkautemme salaisuus. Ensimmäinen talo oli harjoittelua, mutta toisen talon kohdalla tiesimme sanomattakin mitä toinen tarkoittaa. Lisäksi tyylimme on samanlainen. Ei ole tarvinnut kinastella millaiset laatat tai millainen lattia meille tulee.

PicMonkey Collage9
Keittiö. Kuvassa näkyy myös muutaman viikon ikäinen Vilperi. Näistä osista olen molemmissa taloissa saanut aikaan keittiön. Minä kokoan ja mies kiinnittää. se oli työnjako.

 

Olemme myös välttyneet isommilta ongelmilta rakentaessa. On edelleen asioita, jotka mielestäni voisi tehdä helpommin ja nopeammin. Mutta näinkin olemme valmista saaneet. Lisäksi olen oppinut sen, että valaistus ja esimerkiksi pistorasiat ja kaikki kiintokalusteet kannattaa miettiä loppuun asti jo suunnitteluvaiheessa. Ei tarvitse sitten miettiä mille korkeudelle keittiön pistorasia laitetaan, kun et edes tiedä minkä korkuinen kaappi siihen tulee, miehen odottaessa rälläkkä kädessä tietoa. Lisäksi ensimmäisen talon keittiötoimituksessa oli ongelmia ja asuimme ilman keittiö melkein kaksi kuukautta. Onneksi oli mikro olemassa. Koska olemme muuttaneet molempiin taloihin niiden ollessa hieman keskeneräisiä, ne kuuluista listat puuttuivat aika kauan. Ja kröhöm… taitaa puuttua vieläkin jostain.

PicMonkey Collage10
Minä, minä ja minä sekä veljeni.

 

Olenko jo saanut tarpeekseni, vai vieläkö rakentaisin kolmannen talon? Ehkä. Sitten kun lapset ovat isompia. Se viimeinen talo tulee sukutontille lapsuudenmaisemiin. Sitten joskus.

Ps. Vaikka mitenkä lupailin tämän olevan viimeinen postaus meidän kodista, voin keväämmällä esitellä vielä meidän pihaa.

PicMonkey Collage11
Alhaalla vasemmalla takka. Se tuli ulos kasana ja sisälle palat piti kantaa yksitellen ja lajitella muuraria varten numeroidut palat järjestykseen. Oikealla alhaalla nykyisen talomme takka.

 

PicMonkey Collage12
Minä noin 6 viikoa ennen Vilperin syntymää. Ja sitten Vilperi kuukauden ikäisenä.

Kevättä rinnassa

WP_20150226_010
WP_20150223_007
WP_20150223_004
Vielä muutama viikko sitten näytti tältä.

Viime viikolla alkoi aurinkokin näyttäytyä ja vaikka olikin vielä viileää, toi se erilaista intoa ja puhtia. Viimeisetkin lumet sulivat pois meidän pihalta ja takapihamme näyttäytyi meille kaikessa kauheudessaan. Kuivuneet lehdet ja talviunillaan oleva nurmikko kaipaisivat kovasti haravaa. Olisi taas pihatöiden aika ja voi miten vihaankaan esimerkiksi haravoimista. Eipä tullut silloin viitisen vuotta sitten mieleen näin isoa tonttia ostaessa, että pihassa riittää aika lailla puuhaa. Onhan se kuitenkin hienoa, että lapsilla riittää tilaa touhuta ja pelata. Onneksi haravointia ei tarvitse tehdä montaa kertaa vuodessa. Mies taas hoitaa nurmikon ajamisen, joten se ei ole minun harteillani.

WP_20150214_001

WP_20150212_002

Vilperi vietti sairaspäiviä Palleron ja minun kanssani kotona ja ostimme yhdessä narsisseja terassille. Kävimme myös kirjastossa lainaamassa uusia kirjoja. Perjantaina kotipäivänä istutimme lasten kanssa rairuohoa ja leivoimme suklaisen synttärikakun. (Onnea minä!) Mies aloitti puiden harventamisen tontin rajalla, kaatoi vielä huonoja yksilöitä pois. Lisäksi kaadoimme vielä muutamia isompia koivuja, ne kun imevät ikävästi vettä marjapensailta. Risu- sekä polttopuusavottaa riitti siis minulle ja lapsille.

DSC_0166

DSC_0165

Eno ja S-serkku tulivat taas kyläilemään. Lapset auttoivat risujen keräämisessä ja isompia oksia he halusivat vetää pulkalla. Mies tekikin aika monta kaatopaikkareissua risuja vieden. Minä haravoin ja lapset leikkivät. Lapset viihtyvät ulkona hyvin ja mielestäni leikkivätkin paremmin yhteisymmärryksessä. Miehet tekivät polttopuita. Pallerollekin on avautunut uusi maailma, kun hän pääsee vaivatta liikkumaan pihalla. Vielä kun saisi ne ikävät tumput pois ja pääsisi kunnolla tutustumaan hiekkaleluihin. Meillä lapset saavat touhuta ulkona sydämensä kyllyydestä niin talvella kuin kesällä. Haalarit tai ulkovaatteet eivät ole satojen eurojen arvoisia eikä niiden sotkemista tarvitse varoa. Joten he saavat kaivaa kuoppaa, juuria ja oksia. Leikkiä kuraleikkejä ja hiekkaleikkejä. Minusta on hienoa, että lapset, varsinkin Vilperi, haluavat olla mukana auttamassa.

DSC_0176

DSC_0177

DSC_0180

Sunnuntain minä vietin siivoten. Pölyiset ikkunat huutavat pesijää, mutta vielä en päässyt niihin käsiksi. Nyt pyyhin pölyt, tein yleistä järjestelyä ja imuroin sekä pesin lattiat. Pesin myös vessat ja tein vaatehuoltoa. Välillä tein muille ruokaa ja jatkoin taas. Tykkään siivoamisesta ja järjestämisestä, kun sitä saa tehdä rauhassa ja kiireettä.

DSC_0009

DSC_0008

Sunnuntaina illalla kävimme vielä koko perhe pyörä- ja vaunulenkillä. Toivottavasti aurinkoiset ilmat jatkuisivat vielä ja kevät todella tulisi nopeasti. Enää en kaipaa pimeitä ja märkiä päiviä.

Mistä teillä tietää kevään tulleen?

Meidän herkkuja. Makoisa mysli

DSC_0178

Itsetehty mysli on maailman helpoin ja nopein tehdä. Jaan nyt oman ohjeeni teille ja netistä löytyy lisää ohjeita vaikka millä mitalla.

Meillä mies söi aikanaan hyvinkin paljon myslejä. Itse himoitsin niitä myös ja joskus niitä söinkin, mutta viljaherkkyyden takia ne aiheuttivat vatsanväänteitä minulle. Gluteenittomat myslit ovat hinnakkaita ja lisäksi minua häiritsee se, että niihin kaikkiin on lisätty ylimääräistä, turhaa sokeria. Lisäksi niissä on suurimmaksi osaksi rusinoita, joista en niin välitä. Kun teet itse myslisi, saat täsmälleen sitä mitä haluat.

DSC_0182

Itse käytän erilaisia pähkinöitä murskattuna, kookoshiutaleita, auringonkukansiemeniä, gluteenitonta kaurahiutaletta, kuivattuja karpaloita, tyrnirouhetta, kanelia, ripaus vaniljaa. Makeutukseksi hunajaa. Mitä mieleni milloin tekee. Lisäksi voisi käyttää chian siemeniä, rusinoita, muita kuivattuja hedelmiä tai marjoja.
Laitan kuivalle kuumalle pannulle kaurahiutaleet, pähkinät ym. Ruskistan niitä hetken (varo etteivät ne pääse palamaan) ja lisään karpalot ym sekä mausteet. Laitan joukkoon hieman kookosöljyä, joka sitoo aineet yhteen. Lopuksi hunajaa, jonka annetaan kuplia muutaman kerran. Sekoita ja anna jäähtyä.

Käytän tätä jogurtin kanssa tai sellaisenaan maidon kanssa. Aivan ihanaa eikä sisällä turhia aineita.

DSC_0185

DSC_0196