Minä osaan, opin ja oivallan!

DSC_0395

Tällä hetkellä Palleron kanssa mennään otsikossa mainittua vaihetta.
Kävelemisen oppiminen on taakse jäänyttä elämää ja nyt suuri mielenkiintoinen maailma on auennut. Hän kiipeää; kiipeää pikkutuoleille, jakkaroille, nukensänkyyn, lelulaatikkoon, kirjalaatikkoon, Legolaatikkoon. Hän nousee seisomaan tuolille katsellakseen ikkunasta ulos, hän nousee jakkaran päältä sohvapöydän päälle. Ja kyllä, hän osaa itse kantaa vessajakkaran pöydän eteen! Hän avaa laatikoita keittiössä, olohuoneessa, lastenhuoneissa. Hän on kiinnostunut yölampuista, kukista, vessaharjoista, wc-istuimista (ja varsinkin sinne tavaroiden tiputtelemisesta), pesukoneesta, lämminvesivaraajan nappuloista, imureista, digiboksin nappuloista ja kaukosäätimestä. Hän kiskoo alas lasten dvd-laatikot, vaipat, äidin kirjat kirjahyllystä. Kaikki lelut mitkä äiti on juuri kerännyt, hän tiputtaa ne yksitellen lattialle. Hän tiputtaa ruokapöydältä alas juomapullonsa tai lusikkansa. Hän heittelee Legoja, palloja ja muitakin leluja. Syö kirjan kulmia.
Nyt opetellaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Opetellaan mitä tarkoittaa: ei saa koskea! Katsellaan äitiä silmät ja suu hymyssä, kun häntä kielletään ja tehdään sama heti uudelleen. Kikatetaan, kun hänet kannetaan pois jonkun kivan laitteen vierestä. Juostaan karkuun ettei äiti vaan saa kiinni. Tai sitten laitetaan suu mutruun ja esitetään niin loukkaantunutta, jos häneltä otetaan pois joku vaarallinen tavara. Eihän meillä nyt mitään oikeasti vaarallisia asioita ole esillä, mutta kun jo ehti tottua siihen, että isommat lapset eivät koske ihan kaikkeen.

DSC_0323

Toisaalta taas hän on kiinnostunut kovasti palikoista, rakentaa palikkatorneja ja tiputtelee palikoita erimuotoisista rei’istä. Hän yrittää jo kovasti rakennella Lego-torneja. Pallero on kiinnostunut kaikista ääntä pitävistä leluista, esimerkiksi autoista. Itse syöminen sujuu jo ihan mallikkaasti, kunhan vain äiti antaisi enemmän yrittää. Joka päivä hän kokeilee rajojaan, niin hyvässä ja huonossa. Hän oppii uusia asioita ja seuraa tarkasti isompia sisaruksiaan, osallistuu heidän leikkihinsä omalla tavallaan. Hän kulkee jo itsenäisesti pitkin taloa ja huutelee aina välillä: ”täällä!”

Hän on selvästi rauhallisempi kuin isommat lapset, kiipeää rauhassa tuolille ja tulee rauhallisesti alas. Isommilta kolhuilta on vielä vältytty.

DSC_0131

Hän on kohta 14 kuukauden ikäinen ja aivan mahtavassa iässä!

DSC_0324

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s