Ei niin kuin Strömsössä

Viime viikolla yksi päivä oli niitä päiviä, kun toivoo heti aamusta että olisi jo ilta. Niitä päiviä on lapsiperheissä, mutta onneksi ei kovin usein meilläkään.

Aamu alkoi jo omalta osaltani hyvin kankeasti kun mies tuli herättelemään kymmentä vaille seitsemän. Pallerolla on kova nuha, yskää, kuumetta ja yllätys yllätys, taas kerran korvatulehdus. Yö oli yhtä heräämistä, joten aamuyön olen taas nukkunut Palleron kanssa sohvalla. Muutenkin kovin herkät niskani ovat alkaneet kritisoida (en kyllä yhtään voi moittia) sohvalla nukkumista ja päätäni on särkenyt kaksi päivää. Olin täydessä unessa ja olisin halunnut nukkua pidempään, mutta minkäs sen teet kun ylös on noustava. Vilperillä oli taas lääkäri aamulla, joten hän jäi kanssani kotiin, kun mies ja Tyllerö lähtivät päiväkotiin.

Vilperillä oli vaikeuksia syödä aamupalaansa, se ei vain maistunut. Päivävaatteita ei olisi saanut laittaa päälle. Ulos hän ei olisi halunnut lähteä. Pääsimme kuitenkin vihdoin matkaan kaikki vaatteet päällä ja ihan melkein ajallaan. Kävimme ensin ruokaostoksilla, jonka jälkeen olisi lääkäriaika viereisessä rakennuksessa.

Kaupassa Vilperi aloitti heti pelleilyn. En enää haluaisi laittaa neljävuotiasta istumaan ostoskärryihin (jossa hän ei enää edes painonsa takia saisi istua). Hän juoksi edellä liukuportaissa, nuoleskeli liukuportaiden kaiteita ja nauroi vain kun komensin häntä. Korostan heti, että yleensä lapset käyttäytyvät hyvin, mutta tänään siis oli tällainen päivä. Yritin aluksi kiinnittää Vilperin huomion muualle ja hetken aikaa hän auttoikin minua ostosten keräämisessä ja viikon ruokien miettimisessä. Meillä oli tietty aikataulu, ja yritin kiireellä miettiä mitä meiltä puuttuu kaapista ja mitä illalla syödään. Mutta sitten taas kiinnostus lopahti ja kun Vilperi tarpeeksi kauan oli lääppinyt tavaroita joka hyllyltä, päätin tunkea hänet ostoskärryyn Palleron viereen. Tämän takia käyn mieluummin yksin kaupassa, saa ajatuksella miettiä mitä tarvitsee ostaa. Pääsimme kuin pääsimmekin kauppareissun läpi ja veimme ostokset autoon odottamaan.

Sitten huomasin, että olin unohtanut Palleron rattaat kotiin. No, matka ei ole kovin pitkä, mutta ei Pallero enää mikään kevyt kantaa ole. Lääkäri oli hieman myöhässä ja olin jo tuskanhiki otsalla, kun Pallero hermostui sylissä istumiseen. Lisäksi huomasin, että Pallerolla oli tullut kakka ja TIETENKIN olin unohtanut edellisellä kerralla lisätä varavaipan laukkuuni. Pääsimme sisään vastaanotolle ja sillä aikaa kun Vilperiä tutkittiin, tutki Pallero joka hyllyä. Kun taas Vilperi oli saatu tutkittua ja juttelin lääkärin kanssa, Vilperi alkoi rämpyttää käsienpesualtaan yläpuolella olevaa saippuapulloa. Yritä siinä sitten vakuutella itsellesi, että kyllä meidän lapset osaavat käyttäytyä!

Vielä kotimatkalla poikkesin postissa kyselemässä kadonneen postini perään (kadonnut mikä kadonnut ja minua kiukuttaa!) ja yritin noutaa pakettia, joka oli lähetetty veljelleni (tilasin sen veljeni nimelle, mutta saapumisilmoitus tuli minulle, enkä huomannut sitä, odotin nimittäin toistakin pakettia saapuvaksi). Arvatkaa hävettikö, kun postin täti selitti, että paketti on menossa ihan toiselle ihmiselle toiseen kaupunkiin! Lopulta sain Vilperin vietyä päiväkotiin ja huokaisin hetkeksi helpotuksesta.

Pallero oli kovin ärtyinen eikä syönyt juuri mitään. Laitoin hänet päiväunille eikä mennyt kuin tovi siitä, niin päänsärkyni yltyi. Yritin kirjoittaa tulevaa blogipostausta ja tappelin vanhan tietokoneemme kanssa. Jos jokin tietoteknisissä laitteissa on vialla, ei meikäläinen kyllä osaa tehdä niille mitään. Harmistukseni vain kasvoi ja kasvoi. Tämä ei todellakaan olisi minun päiväni.

Aloittelin iltaruoan tekemistä, mutta ei siitä meinannut tulla mitään, kun Pallero vain halusi olla sylissä. Sain kuitenkin hänen mielenkiintonsa kohdistettua leluihin hetkeksi. Kun mies tuli kotiin lasten kanssa, he jäivät hetkeksi pihaan leikkimään. Sitten Vilperi aloitti taas pelleilyn ja mies komensi Vilperin sisälle. Siitäkös kiukku yltyi ja maailmanluokan raivokohtaus tapahtui eteisessä. Yritin riisua kiljuvaa lasta, mutta hän vain yritti karata takaisin ulos. Kun kiukku oli laantunut, hän halusi olla hetken rauhassa omassa huoneessaan. Vilperi oli päiväkodissakin ollut uhmakas ja tottelematon. Ruoka ei maistunut juuri kellekään ja sitä syötiin todella kauan.

Ruoan jälkeen aloitimme majan rakentamisen, olin luvannut sen lapsille edellisenä päivänä. No, eipä se maja kauan ehjänä pysynyt. Katon päälle piti mennä heti makaamaan enkä enää muutaman kerran jälkeen suostunut korjaamaan sitä. Tässä vaiheessa iltaa pään edelleen jomottaessa mietin kuinka aikaisin voisin laittaa lapset nukkumaan. Hetken aikaa leikimme onnistuneesti piilosta ja iltapalankin syöminen sujui hyvin. Iltatoimet hoidimme ripeästi ettei ylimääräiselle pelleilylle jäisi aikaa. Iltasatukin jaksettiin kuunnella suht hyvin. Kun kaikki lapset lopulta nukkuivat, huokaisin helpotuksesta. Vihdoin päivä olisi ohi eikä huominen kuitenkaan olisi yhtä paha.

Eipä se siihen loppunut. Vilperi näki yöllä painajaisia muutamaan kertaan ja kävin hänen luonaan rauhoittelemassa. Mutta kun äiti ei kelpaa, pitää saada isä! Yritä siinä sitten rauhoitella lasta, joka huutaa unenpöpperössä, että: Mene pois! No, tuli se aamukin ja seuraava päivä alkoi paljon paremmin.

Kuulostaako yhtään tutulta? Kun aamu alkaa huonosti, se todennäköisesti menee koko päivän huonosti. Itse en kuitenkaan menettänyt hermoja kertaakaan ja jaksoin rauhallisesti kuunnella Vilperin kiukut ja rauhoitella häntä sen jälkeen. Luimme kivoja iltasatuja ja ennen sitä piilosilla-leikki oli kiva. Ja jaksoi Vilperi hetken aikaa auttaa minua kaupassa. Iltapusuja annettaessa Vilperi itsekin ymmärsi olleensa tänään hieman tottelematon ja rauhaton. Näitä päiviä vain tulee joskus. Ja positiivista siinä on, että tietää sen loppuvankin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s