Helmikuun ilon aiheita

Tässä teille kuvien muodossa helmikuun pieniä ilon aiheitani:

DSC_0392

DSC_0395

DSC_0396

Helmikuussa olemme nauttineet lasten kanssa paljon ulkoilusta, luistelusta, lumesta ja kauniista talvipäivistä. Aurinkokin on pilkahdellut ja on jo keväinen olo.

 

DSC_1136

Toisaalta taas on ihanaa lämmitellä sisällä takan lämmössä, kun ulkona on sateinen ja loskainen ilma.

 

DSC_1129

DSC_1121

Tämä näky saa aina hymyn huulille. Lasten vesileikit, vaahtokylvyt ja lumiankat.

 

DSC_0318

Sain kun sainkin itselleni kapselikeittimen syntymäpäivälahjaksi. (Keitin on jo käytössä vaikka synttärit ovat vasta maaliskuussa). Keittimestä voit lukea enemmän täältä.

 

Mikä sai teille hymyn huulille helmikuussa?

Mainokset

Minulla on kriisi

Viime päivinä olen pohtinut paljon omaa elämääni, töihinpaluun ajankohtaa ja omia unelmiani, jotka odottavat toteutumista.

Tällä hetkellä meidän perheessä keskustellaan siitä, koska palaan takaisin työelämään ja millaisiksi lasten päiväkotipäivät muodostuvat. Tällä hetkellä siis isommat lapset ovat hoidossa 6-8 tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa. Tällä hetkellä ehdotus siitä, että palaisin ensi vuoden vaihteessa töihin neljänä päivänä viikossa, on johtava. Mutta…

Minulla on työpaikka odottamassa, ihan hyväpalkkainenkin, mutta en millään tapaa koe olevani oikeassa työssä. Valmistuimme mieheni kanssa melkein samaan aikaan. Mieheni sai ensin töitä 200 kilometrin päästä kotoa ja niinpä päätimme muuttaa tänne. Minä sain oman työn sattuman kauppana noin pari kuukautta mieheni jälkeen. Alunperinkin otin työn vastaan sillä ajatuksella, että katselen parempaa paikkaa samalla. Nykyinen työni kun ei vastannut omia käsityksiäni työstä jota haluan tehdä. Ja vaikka työ onkin koulutustani vastaavaa, se ei kuitenkaan ole sitä. Kurssit, jotka olisi pitänyt käydä osatakseni työtäni, jäivät minulta käymättä. Ajatukseni kun oli suunnata hieman eri suuntaan alallani. Tästä johtuen eräs kokeneempi kollega ikäänkuin ”tarkisti” työtäni ja tiettyjä laskelmia.

Viisi vuotta ehdin olla töissä ennenkuin jäin äitiyslomalle. Nyt syksyllä olen ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti pois töistä ja mitä lähemmäs töihinpaluu tulee, sitä enemmän minua ahdistaa. Työpaikkani on pieni firma, työntekijöitä noin 5-6, joista osa toimii eri toimipisteessä. Työkaverit olivat mukavia, mutta paljon vanhempia kuin minä. Koin itseni koko ajan hieman ulkopuoliseksi. Jos nyt palaisin töihin, aloittaisin ikäänkuin alusta, sillä kaikki tarvittavat tiedot ovat kadonneet päästäni viiden vuoden aikana. Tiedän, että töihin on pakko palata jossain vaiheessa, mutta yritän silti etsiä koko ajan jotain muuta vaihtoehtoa.

Olen muutaman kerran viime vuosien ajan harkinnut myös alanvaihtoa. Olen hakenutkin eräälle haluamalleni alalle opiskelemaan, mutta kun lähtöpisteet eivät riitä, niin eivät riitä. En pysty enää vaikuttamaan 15 vuotta sitten tehtyyn ylioppilaskokeeseen mitenkään. Nyt mielessäni on pyörinyt toinen ala, siihen hainkin aikanani ylioppilaskokeen jälkeen, mutta silloin en päässyt sisään. Tuskin pääsisin nytkään, mutta ainakin sekin olisi kokeiltu. Toisaalta taas mietin, että pystynkö opiskelemaan seuraavat 3-4 vuotta, kun lapset ovat niin pieniä ja jo koulumatkoihin menisi kaksi tuntia päivässä. Ja kuten on sanottu, meillä ei vakituisesti ole täällä mummeja ja kummeja lastenvahteina.

Tiedän myös sen, että me elämme täällä vain kerran ja nyt jos koskaan minulla olisi mahdollisuus muuttaa elämääni. Kun vain löytäisin sen oikean uran, oikean suunnan, oikean työpaikan. Kerron sitten, kun olen kriisini saanut selvitettyä!

I love kapselikeitin

Kuten jo olen useamman kerran kertonut, himoitsin itselleni kapselikeitintä. Veljeni ja äitini lukivat toiveeni täältä ja päättivät ostaa sellaisen minulle syntymäpäivälahjaksi. Itse en olisi sitä saanut ostettua varmaan pitkään aikaan. Sain jopa itse valita millaisen merkin ja mallin haluaisin. Hei, olenko oikeasti ollut näin kiltti?!

Siitä alkoi internetin tutkiminen, keskustelupalstojen lukeminen ja eri mallien vertailu. Kaikista löytyi hyviä ja huonoja puolia. Kovin kallista laitetta en kuitenkaan haluaisi ostattaa muilla (vaikka tarjouduin kylläkin maksamaan osan itse). Eri kahvimakujen testaaminen ennakkoon olisi täysin mahdotonta, joten loppujen lopuksi mentiin mututuntumalla (ja eräällä nettikaupan erittäin hyvällä tarjouksella).

Valitsin itselleni Nescafen Dolce Gusto Genio-keittimen. Tässä keittimessä on automaattinen vedenmittaus. Mielestäni tämä on todella paljon helpompaa, kuin halvemmissa malleissa. Niissähän joutuu itse mittaamaan oikean määrän vettä.

DSC_0320

Keitin on ihanan pieni ja ihan fiksun näköinenkin. Käyttö on todella helppoa. Kapselista siis katsotaan mikä on sille kapselille suositeltu määrä vettä (asteikolla 1-7) ja valitset sen mukaan tai oman mielesi mukaisen veden määrän. (Jos vesi sattuu loppumaan säiliöstä kesken kahvinkeiton, kone ilmoittaa asiasta, lisäät vettä ja jatkat loppuun). Laitat kapselin sisään ja napsautat kahvan alas. Kahva puhkaisee tällöin kapseliin reiän. Sitten vain kuppi alle, lämminvesinappulasta päälle ja kone lorottelee kuppiin oikean määrän vettä ja kahvia.

DSC_0195<

Pakkauksen mukana tulee kuuden kapselin näytepakkaus, jossa on eri makuja. Kapseleita löytyy isoimmista kaupoista runsaasti, mutta itse tilasin ensimmäisen erän Dolce Guston nettikaupasta, koska pakkausken mukana tuli alennusseteli. Aluksi olisi kylläkin kätevää, että makuja saisi ostaa irtomyynnistä, jolloin eri makuja maistelemalla löydät suosikkisi. Nythän joudut ostamaan kahdeksan (tai useamman) kapselin pakkauksen vain maistaaksesi. Osassa kahvilaaduista on kaksi kapselia, itse kahvi ja sitten maitokapseli. Mutta esimerkiksi Cafe au laitissa on vain yksi kapseli, jossa kaikki ovat valmiina pakettina.

Omiksi suosikeiksi ovat nousseet Cappuccino, Cafe au lait, Latte macchiato ja Mocha. Ja niin hyviä ne ovat, että niitä voisi juoda vaikka kuinka monta päivässä, varsinkin kun kapseleita on enemmän varastossa. Olen kuitenkin ottanut tavaksi nauttia päiväkahvilla kapselikahvia ja muulloin ihan tavallista Juhla Mokkaa.

DSC_0317
DSC_0316

Huonoja puolia olen tähän mennessä löytänyt vain kaksi. Sen, että kapseleita ei tosiaan pysty ostamaan irtomyynnistä ja sen, että keitin pitää hieman liian kovaa ääntä aamun hiljaisiin tunteihin. Päiväsaikaan ääni ei häiritse, mutta aamulla nukkujat voisivat olla eri mieltä asiasta. Näistä huolimatta, suosittelen ehdottomasti tätä kapselikeitintä kaikille! (Miten olenkaan pärjännyt ilman tällaista laitetta?!)

DSC_0196

Minä osaan, opin ja oivallan!

DSC_0395

Tällä hetkellä Palleron kanssa mennään otsikossa mainittua vaihetta.
Kävelemisen oppiminen on taakse jäänyttä elämää ja nyt suuri mielenkiintoinen maailma on auennut. Hän kiipeää; kiipeää pikkutuoleille, jakkaroille, nukensänkyyn, lelulaatikkoon, kirjalaatikkoon, Legolaatikkoon. Hän nousee seisomaan tuolille katsellakseen ikkunasta ulos, hän nousee jakkaran päältä sohvapöydän päälle. Ja kyllä, hän osaa itse kantaa vessajakkaran pöydän eteen! Hän avaa laatikoita keittiössä, olohuoneessa, lastenhuoneissa. Hän on kiinnostunut yölampuista, kukista, vessaharjoista, wc-istuimista (ja varsinkin sinne tavaroiden tiputtelemisesta), pesukoneesta, lämminvesivaraajan nappuloista, imureista, digiboksin nappuloista ja kaukosäätimestä. Hän kiskoo alas lasten dvd-laatikot, vaipat, äidin kirjat kirjahyllystä. Kaikki lelut mitkä äiti on juuri kerännyt, hän tiputtaa ne yksitellen lattialle. Hän tiputtaa ruokapöydältä alas juomapullonsa tai lusikkansa. Hän heittelee Legoja, palloja ja muitakin leluja. Syö kirjan kulmia.
Nyt opetellaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Opetellaan mitä tarkoittaa: ei saa koskea! Katsellaan äitiä silmät ja suu hymyssä, kun häntä kielletään ja tehdään sama heti uudelleen. Kikatetaan, kun hänet kannetaan pois jonkun kivan laitteen vierestä. Juostaan karkuun ettei äiti vaan saa kiinni. Tai sitten laitetaan suu mutruun ja esitetään niin loukkaantunutta, jos häneltä otetaan pois joku vaarallinen tavara. Eihän meillä nyt mitään oikeasti vaarallisia asioita ole esillä, mutta kun jo ehti tottua siihen, että isommat lapset eivät koske ihan kaikkeen.

DSC_0323

Toisaalta taas hän on kiinnostunut kovasti palikoista, rakentaa palikkatorneja ja tiputtelee palikoita erimuotoisista rei’istä. Hän yrittää jo kovasti rakennella Lego-torneja. Pallero on kiinnostunut kaikista ääntä pitävistä leluista, esimerkiksi autoista. Itse syöminen sujuu jo ihan mallikkaasti, kunhan vain äiti antaisi enemmän yrittää. Joka päivä hän kokeilee rajojaan, niin hyvässä ja huonossa. Hän oppii uusia asioita ja seuraa tarkasti isompia sisaruksiaan, osallistuu heidän leikkihinsä omalla tavallaan. Hän kulkee jo itsenäisesti pitkin taloa ja huutelee aina välillä: ”täällä!”

Hän on selvästi rauhallisempi kuin isommat lapset, kiipeää rauhassa tuolille ja tulee rauhallisesti alas. Isommilta kolhuilta on vielä vältytty.

DSC_0131

Hän on kohta 14 kuukauden ikäinen ja aivan mahtavassa iässä!

DSC_0324

Postaussarja: Oma koti kullan kallis. Keittiö

Vihdoin on taas vuoro kurkata kotiimme. Nyt vuoroon pääsee keittiö. Minulla on ollut hieman vaikeuksia kuvien siirron kanssa, joten nyt vasta pääsen lisäilemään kuvat tekstiini.

Aloittaessamme tämän talon suunnittelua, kaikki lähti keittiöstä. Olen siis todellakin saanut itse suunnitella haluamani keittiön, sen muodon, koon ja kaappien paikat. Muut talon huoneet on sijoiteltu sen mukaan. Olemme nyt asuneet täällä reilun neljä vuotta ja edelleen keittiö on toimiva. Muutamia ihan pieniä viilauksia lukuun ottamatta keittiö on täydellinen.

DSC_1110

DSC_1111

DSC_1163

DSC_0992

Olemme olleet tyytyväisiä IKEAn keittiöihin, niiden laatuun ja toimivuuteen, joten emme edes harkinneet muita keittiötoimittajia. Halusin keittiöön paljon isoja laatikoita, joista lastenkin olisi helppo ottaa tavaroita. Lisäksi ns. apteekkikaapit olivat listallani, kuten myös astianpesukoneen ja uunin nostaminen ergonomiselle korkeudelle.

Meidän keittiömme ovet ovat Ikean mustia ja valkoisia kiiltäväpintaisia ovia sekä yläkaapeissa ovat hopeakehyksiset lasiovet. Yläkaappien ”pohja” on valohylly, joten ne toimivat samalla valaisimina. Ja onpa yksi hopeanvärinen rulokaappikin löytänyt tiensä keittiöömme. Tasot ovat mustia ja kodinkoneet rosteria. Lattia on samaa valkotammea kuin muuallakin talossa. Lisäksi keittiöstä löytyy mustia avohyllyjä.

DSC_0050

DSC_1140

DSC_1138

Meidän keittiömme on ns. avoin keittiö, vain matala seinäke erottaa keittiön olohuoneesta. Ruokapöytäkin sijaitsee ”olohuoneen” puolella. Keittiö on tilava, siinä mahtuu useampikin kokki puuhailemaan, mutta silti aina tuntuu, että laskutilaa on liian vähän. Induktiotaso sijaitsee saarekkeessa keskellä, joten se rajaa laskutilaa pois. Keittiömme ei ole sisustuslehtiin sopivaa kuvattavaa, sillä pöydillä on aina purnukoita, leipää, kananmunat, puurohiutaleet, hedelmät, kodinkoneet tietenkin sekä paikka johon lasketaan postit, puhelimet ym. En näe tarpeelliseksi pitää tasoja tyhjinä, sillä mehän asumme täällä. Jääkaapin ja pakastimet ovet ovat täynnä meille tärkeitä kuvia ja magneetteja.

Yläkaappien päällä on vanhoja kulhoja, maljakoita ym. Lisäksi hyllyllä on oma hääkimppuni sekä vanhoja kahvipurkkeja ja muumimukeja. Korkeammalla oleville tasoille (uunin ja apk päälle) tulee helposti kerättyä kaikkea roinaa. Toinen hyllyistä toimii usein lelujen jäähypaikkana. Keittiö kun on aika oleellisella paikalla kodissamme, siellä myös ollaan ja sinne kertyy tavaraa. En halunnut esittää näissä kuvissa mitään täydellistä keittiötä, vaan meidän keittiömme, joten kuvissa näkyy meidän arki. Osa kuvista tosin on otettu Palleron synttäreiden aikaan, silloin tasoja on tyhjätty.

DSC_0962

DSC_0959

Kiiltäväpintaiset ovet, varsinkin mustat, keräävät paljon sormenjälkiä. Tahmatassuja kun meillä asustelee montakin, jälkiä tulee koko ajan, mutta en näe sitä ongelmana. Ne myös lähtevät puhtaaksi hyvin helposti.

Haaveenani olisi saada jonkinlainen tapetti tms altaan takana olevaan seinään, mutta sekin tapahtuu ”sitten joskus”. Vaikka keittiö onkin lähes täydellinen, aina mielessä liikkuu pieniä muutoksia.

Miltäs vaikuttaa meidän keittiö ja jo tähän asti näkemänne muut huoneet?

Laskiaissunnuntain viettoa

Vilperin toiveesta leivoimme lauantaina pullia. Ajatuksena oli myös lähteä pulkkamäkeen, mutta ilma oli niin märkä ja sateinen, joten siirsimme mäenlaskun suosiolla sunnuntaille. Ja hyvä niin, sillä laskiaissunnuntaista tulikin todella aurinkoinen!

DSC_0339

DSC_0347

Vilperi haluaa aina tehdä ”sokeripullia”, tarkoittaen niillä korvapuusteja. Niitä leivommekin usein, mutta nyt teimme myös perinteisiä pyöreitä pullia laskiaispullia silmällä pitäen. Lisäksi Vilperi halusi itse muovailla taikinasta jotain. Hän tekikin itselleen ja Tyllerölle hienot pullapötköt ja yhdessä teimme vielä pullaukot.
Pullia oli tietenkin pakko heti maistaa ja ne maistuivatkin kaikille välipalaksi. Pallerokin sai elämänsä ensimmäiset pullamaistiaiset.

DSC_0337

Sunnuntaina heti aamupäiväruoan jälkeen pakkasimme eväät mukaan, Palleron rattaisiin nukkumaan ja lähdimme kohti pulkkamäkeä. Mäki oli aika jäinen emmekä antaneet lasten laskea kovin korkealta yksin, sillä he eivät vielä osaa kääntää pulkkaa tarvittaessa kovinkaan hyvin.

DSC_0365

DSC_0369

Isi laski lasten kanssa jonkin aikaa vuorotellen tsiikalla (Stigalla) ja hauskaa oli. Sitten söimme herkulliset eväät ja kiersimme vielä leikkipuiston kautta kotiin. Kotipihassa oli jo niin keväisen lämmintä ja aurinkoista. Pihassa vielä leikimme jonkin aikaa. Lasten mielestä oli erittäin hauskaa hyppiä hankikannolla ja yrittää rikkoa lumen pintaa.

DSC_0372

Tässä lyhyesti laskiaissunnuntain kertomus, kuvina sitten enemmän.

DSC_0374

DSC_0379

DSC_0383

Korkeasaaressa

DSC_0224

Viime viikonloppuna mies lähti Vilperin kanssa mummulaan ja minä jäin pienempien kanssa kotiin. Meidän piti viettää rauhallinen viikonloppu kolmisin, mutta saimmekin ihania yllätysvieraita, kun lasten eno ja serkku poikkesivat kylään.

Mietimme kovin mitä tekisimme lauantaina ja yhtäkkiä päätimmekin lähteä Korkeasaareen. Viime vierailusta onkin aikaa ja lisäksi siellä vietettiin Arktista menoa-tapahtumaa. Lapsille oli kasvomaalausta sekä opastuskierroksia arktisille lajeille.

DSC_0216

Osa lajeista vietti talviuntaan (mm. karhut) tai muuten vain siestaa, mutta onneksi näimme ainakin leijonia, tiikereitä, kameleita, ilveksiä sekä lumileopardeja. Tutustuimme myös trooppisiin lajeihin, kuten apinoihin, papukaijoihin, liskoihin, käärmeisiin, hämähäkkeihin jne sekä villisikoihin, lintuihin, visentteihin ja peuroihin.

DSC_0229

DSC_0233

DSC_0235

Kaikista mielenkiintoisimmiksi muodostuivat lumileopardit. Aikuiset olivat juuri saaneet ruokaa ja söivät ahnaasti meidän edessämme. Lisäksi neljä viime kesänä syntynyttä poikasta olivat hyvin leikkisiä ja tulivat ”juttelemaan” meille aivan lasin viereen. Tässä vietimmekin ison tovin lumileopardeja katsellen.

DSC_0243

DSC_0254

Lapset jaksoivat kävellä hyvin koko kierroksen ja mielenkiintoista nähtävää oli joka puolella. Olemme viimeksi käyneet Korkeasaaressa kesällä ja täytyy todeta, että ihan yhtä hyvin eläimiä näimme nytkin. Ainahan jotkut lajit ovat piilosilla tai nukkumassa.

DSC_0296

DSC_0292

Välillä söimme evästä ja Tyllerö sai hienon sinivalaan kuvan käteensä. Lopuksi ostimme pienet matkamuistot myymälästä. Kolmen tunnin kävely raittiissa ilmassa väsytti lapsukaiset ja kotimatkan autossa olikin hyvin hiljaista.

DSC_0259

DSC_0281

DSC_0307