Turvaverkosto

Meillä ON pieni turvaverkosto, mutta se sijaitsee väärässä paikassa. (Vai sijaitsemmeko me väärässä paikassa?) Kuten olen jo tainnut mainita, asumme parinsadan kilometrin päässä lapsuudenkodeistamme, eli siis mummuloista. Ja vielä niin, että kumpaankin mummulaan tulee sama matka, mutta ne sijaitsevat eri suunnilla. Jos siis joskus tarvitsisimme lastenhoitajaa, sitä ei ole kotona saatavilla.

Olemme aikanamme muuttaneet työn perässä nykyiselle asuinpaikkakunnallemme emmekä juuri ole löytäneet ystäviä täällä. Naapureiden kanssa olemme tekemisissä ja heille voi viedä lapsia hoitoon, jos tulee akuutti tarve. Muutaman kerran näin on ollutkin ja onneksi apu on löytynyt läheltä. En kuitenkaan kehtaa viedä kolmea lasta hoitoon heille yhtäaikaa saatika muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa.

Läheisten puuttuminen tarkoittaa tietenkin sitä, että emme mieheni kanssa saa omaa yhteistä aikaa juurikaan. Emme voi lähteä elokuviin tai treffeille. Emme juhlimaan hääpäivää tai muutakaan ilman isoja suunnitelmia. Emme myöskään saa yllättävissä tilanteissa lapsia hoitoon. Viimeksi juuri ennen joulua tuli tilanne, jolloin minun oli ehdottomasti saatava isommat lapset hoitoon kuudeksi tunniksi. Olimme ilmoittaneet jo päiväkotiin lasten jäävän joululomalle, mutta onneksi he pääsivät sinne ”hätähoitoon” yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi.

Myös esimerkiksi Palleron syntyessä isommat lapset olivat hoitoa vailla. Synnytystä on vielä vaikeampi ennustaa, joten hoitoa on vaikea sopia etukäteen. Lapsemme ovat kaikki syntyneet ennen laskettua aikaa ja vauhdikkaasti, tämä vielä omalta osaltaan toi jännitystä tilanteeseen. Onneksi Pallero syntyi silloin kuin olin hänet ”tilannut” ja mummu oli ehtinyt meille lastenhoitajaksi.

Silloin kun olemme vierailuilla mummulassa, käytämme hyväksi mummuja ja muita sukulaisia. Järjestämme leffailtoja tai käymme kaksin syömässä. Mummut tietenkin hoitaisivat enemmänkin lapsia, mutta kaksi autotonta mummua eivät ihmeisiin pysty. Yksin on lisäksi vaikeaa hoitaa kolmea lasta. Tiedän sen itsekin, ja auktoriteettini on isompi kuin mummujen.

Silloin tällöin mieheni joutuu lähtemään työmatkoille ja jättää minut huolehtimaan lapsista yksin. Jostain kumman syystä aina silloin ovat katastrofin ainekset valmiit. Aina joku lapsista tai minä itse sairastun ja heitä täytyy käyttää lääkärissä. Viimeksi ollessani kahden kipeän lapsen kanssa lääkärissä, autosta puhkesi lisäksi rengas. Silloin oli itku lähellä.

Ehkä mekin jossain vaiheessa muutamme lähemmäs sukulaisia, mutta siihen asti on pärjättävä näin. Enkä valita, itse olemme kolme lasta halunneet ja olemme tiedostaneet tämän asian. Ja tiedän, että kaikilla ei ole lainkaan turvaverkostoa.

Millainen turvaverkosto teillä on ja miten käytätte sitä hyväksi?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s