Vuosi sitten

Juhlimme Palleroa kahtena viikonloppuna ja juhlista kerron enemmän ensi viikolla, mutta palataan hetkeksi vuosi taaksepäin, Palleron syntymään. Kirjoitin aikanani Palleron synnytyskertomuksen itselleni muistiin ja voisin osan ajatuksistani kertoa teille.

Koska Vilperi ja Tyllerö ovat syntyneet ennen laskettua aikaa, olisi todennäköistä, että Pallerokin syntyisi. Mutta toisaalta taas, eihän sitä koskaan voi tietää. Lisäksi edelliset synnytykseni ovat olleet nopeita, joten todennäköisesti nytkin tulisi pikainen lähtö. Äitini tuli meille alkuviikosta, joten minulla oli yksi huoli vähemmän. Nyt olisi lastenvahti olemassa, kun lähtö tulisi.
Osa minussa sanoi, että Palleron olisi vielä hyvä olla masussa kasvamassa, mutta toinen puoli halusi jo vauvan syliinsä. Meidän lapset ovat olleet niin pieniä syntyessään, että ylimääräiset päivät mahassa tekisivät hyvää vauvalle.
Aloin kuitenkin siivoamaan ja touhuamaan alkuviikosta. Pesin saunan, keittiön kaapit ja ikkunatkin. Muutaman synnytystä edeltävän päivän aikana tuntuikin erilaiselta. Tunnetta on vaikea kuvailla, jotenkin sen vain tietää ja olisinkin voinut lyödä vetoa, että viikon sisällä Pallero syntyy.

DSC_0198

Edellisenä iltana menimme normaalisti nukkumaan. Yhden aikaan kävin vessassa ja heti kun pääsin takaisin sänkyyn, lapsivedet menivät. Koska Vilperin ja Tyllerön synnytykset ovat olleet nopeita, oli meitä ohjastettu lähtemään sairaalaan suht heti kun supistukset alkavat, vaikka sairaala sijaitsikin 10 minuutin päässä kotoa. Aiemmat synnytykset ovat myös alkaneet lapsivesien menolla, josta säännölliset supistukset ovat alkaneet heti.
Nyt supistukset eivät kuitenkaan alkaneetkaan säännöllisinä. Niitä tuli muutama hyvin harvakseltaan ja sitten taas oli tunninkin tauko. En kuitenkaan enää mennyt nukkumaan, kukapa siinä nyt olisi enää unta saanut. Tein ristikkoa, olin tietokoneella, söin, keräsin loput tavarat kasaan. Sitten aloin pestä keittiön kaappien ovia ja silittämään vaatteita. Yritin saada supistukset alkamaan liikkumalla paljon.
Alkoi jo hieman turhauttaa supistusten puuttuminen, kunnes yhtäkkiä kuudelta aamulla supistukset alkoivat säännöllisinä ja selvästi jämäkämpinä. Synnytys oli alkanut.

WP_20140110_08_21_54_Pro__highres

Vaikka en ollutkaan vielä kipeä ja olisin hyvin pärjännyt kotona, alkoi supistusten väli olla heti 5 minuuttia. 06.30 sanoin miehelle, että lähtisi herättelemään Vilperiä. Oli päiväkotipäivä ja olimme sopineet, että hän menisi hoitoon, jos vain olisi mahdollista.
Minusta on kaikissa synnytyksissä tuntunut ”tyhmältä” mennä niin aikaisin sairaalaan. En ollut yhtään kipeän oloinen nytkään ja kohdunsuu oli auki vasta 4cm. Pääsimme kuitenkin heti saliin ja vauvalle laitettiin anturi päähän. Kello oli 07.15.
Supistukset tulivat ”harvoin”, eivätkä olleet edes kovin pitkiä. Juteltiin miehen kanssa ja naureskelin, että nyt ne supistukset taisivat loppua. Oli leppoisaa ja rauhallista. Mies luki lehteä ja mä pyysin antamaan mulle MP3-soittimen.
Seisoin sängyn vieressä, sillä koin pystyväni hallitsemaan kehoa ja kipua parhaiten niin, pyörittelemällä lantiota ja hengittelemällä. Toiveeni oli saada ponnistaa myös seisaallaan, kuten edellisissäkin synnytyksissä.
Joskus 07.40 aikaan alkoivat supistukset olla sen oloisia, että koin ensimmäistä kertaa tarvitsevani sairaalaa ja kivunlievitystä. Normaalisti olisin tässä vaiheessa HARKINNUT lähtöä sairaalaan.

DSC_0272

Supistukset muuttuivat hetkessä pitkiksi, kivuliaiksi ja ne tulivat peräjälkeen. Supistukset olivat kuitenkin hyvin kestettävissä. Sitten yhtäkkiä kesken supistuksen alkoi ponnistuttaa aivan kamalasti. Tuli tunne, etten pysty pidättelemään vauvaa hetkeäkään. Samalla tuli paniikki, koska kätilö ei ollut sillä hetkellä huoneessa. Vaikka kätilö tulikin hetkessä ja tarkisti kohdunsuun tilanteen varsin ripeästi, ne muutamat minuutit tuntuivat tunneilta.
Lopulta 07.58 sain luvan alkaa ponnistamaan. Ja minähän ponnistin. Kolmen minuutin jälkeen, 08.01 Pallero syntyi. Voi sitä ilon, helpotuksen, rakkauden ja onnen tunnetta. Kun tunnet, että vauva lopulta syntyy ja kuulet sen ensi-itkun. Sillä hetkellä tuntuu, että aika pysähtyy.

DSC_0230

Nostin Palleron itse syliini ja nousin sängylle makaamaan. Meidän pieni Pallero, aivan samannäköinen kuin sisaruksensa, sai täydet 10/10 pistettä, painoi 2995g ja oli 49cm pitkä.
Kyllä se hetki herkisti, niin minut kuin miehenkin. Meillä olisi nyt kolme ihanaa lasta.

WP_20140111_13_51_48_Pro__highres

Ja nyt hän täyttää yhden vuoden. Meidän viimeinen vauvamme. Nyt jo ihana, maailmaa tutkiva ja tarkkaileva taapero. Hän harjoittelee ensiaskeliaan ja ottaa etäisyyttä äitiin.
Haluan painaa mieleeni ne ensihetket vauvan kanssa, yhteiset imetyshetkemme, ensimmäiset sormen puristukset ja hymyt. Pienet varpaat ja nöpönenän. Vauvan tuoksun. Aivan varmaa on, että muistan ensimmäiset hampaat ja yhdessä yöllä viettämämme tunnit.

Tulkoon sinulle onnellinen ja huoleton lapsuus, yritämme pitää isäsi kanssa siitä huolen rakastamalla sinua ehdoitta, kuten sisaruksiasikin. Paljon onnea ensimmäisenä syntymäpäivänäsi rakas Pallero!

DSC_0511

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Vuosi sitten

  1. Paluuviite: Tyllerö, rakas tyttäreni | Kolme pientä porsasta

  2. Paluuviite: Meidän viskari | Kolme pientä porsasta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s