Yhteinen harrastuksemme

S1407259

Kuten jo hieman sivusin joulupostauksessa, harrastamme koko perheen kesken uintia. Olemme aloittaneet kaupunkimme vauvauinnissa Vilperin ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen. Hänestä on ollut koko ajan havaittavissa miten tärkeä elementti vesi on hänelle. Jos Vilperiä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi vesipeto. Ehkä hän on saanut sen perintönä minulta, sillä minäkin olen aina viihtynyt vedessä.

Vaikka Vilperin meno vedessä on aina ollut vauhdikasta, se on myös hallittua. Hän on osannut jo kauan sukeltaa itse ja osaa myös nousta veden pinnalle. Hän osaa kellua sekä selällään että mahallaan. Tällä hetkellä voisi sanoa, että hän osaa myös uida kellukkeiden varassa pienen matkan. Itseasiassa jouluna Vilperi halusi koko ajan mennä isoon altaaseen harjoittelemaan uimista ja toinen meistä siellä melkein koko ajan hänen kanssaan olikin.

P6190216

Tyllerön synnyttyä aloitimme myös hänen kanssaan uinnin Tyllerön ollessa neljän kuukauden ikäinen. Sitä ennen hän uiskenteli mukanamme mahassani. Vauvauinti muuttui perheuinniksi, jossa mennään vauvan ehdoilla, mutta isommat sisarukset saavat olla mukana. Näin ollen Vilperi on uiskennellut jo neljän vuoden ajan ja Tyllerökin yli kahden vuoden ajan. Kesäkuukausia lukuunottamatta olemme olleet paikalla joka lauantai (sairastumisia tietenkin lukuunottamatta).

Tyllerö oli vauvana yhtä innokas uiskentelija kuin veljensä, mutta vähän aikaa sitten tuli vaihe, jolloin hän oli arempi. Nyt hänkin harjoittelee jo itsenäisesti kelluntaa ja sukeltamista. ”Minä itte” sanoo Tyllerö eikä häntä saa auttaa.

P6190208

Ja tietenkin Pallero on päässyt mukaan uimaan heti neljä kuukautta täytettyään. Hän on selvästi arempi ja tarkkailevampi. Pallero lämpenee hitaasti ja innostuu vasta uintivuoron ollessa lopuillaan. Olimme jo kahden vaiheilla jatkammeko uintia keväällä, sillä isompien lasten kanssa voisi käydä uimassa omaan tahtiinkin. Korvien putkitus vielä edesauttoi päätöstä. Mutta sitten Pallero itse päätti haluavansa jatkaa uimista. Viimeisillä kerroilla ennen joulua hän löysi uinnin ihanuuden ja voi sitä läiskytystä ja iloa mitä hän sai aikaan. Ja koska Pallero ei ole välittänyt korvakitistä ja pannasta, jatkamme keväälläkin uintiharrastustamme.

Jooa5

Vaikka uinti vie joka lauantai aamupäivän, pidän mielestäni tärkeänä sitä, että lapset oppivat uimaan ja ovat sujut veden kanssa. Tämän huomaa erityisesti Vilperissä. Ehkä ensi syksynä lopetamme perheuinnin ja jatkamme uintia omalla aikataululla. Siitä olen kuitenkin varma, ettei uimiset meidän perheessä lopu!

DSC_0502

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s