2-vuotishääpäivä

Tänään on toinen hääpäivämme. Tasan kaksi vuotta sitten menimme naimisiin kaikkien ihmetykseksi. Muistelen sitä päivää ilolla ja onnella.

Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, sitä ennen olimme tunteneet toisemme kolme vuotta, eikä meillä ollut tarvetta mennä naimisiin eikä kihloihin. Meillä oli kaksi ihanaa lasta, jotka sitoivat meidän yhteen ikuisiksi ajoiksi. Kunnes kaksi vuotta sitten syksyllä minulle tuli sellainen olo, että ”nyt tai ei koskaan.”

Emme halunneet suuria häitä ja jonkin aikaa puheissamme olikin, että olisimme menneet naimisiin vain kahden kesken, todistajien läsnäollessa. Lopulta kuitenkin halusimme sanoa ”Tahdon” läheisiemme läsnäollessa. Viisi kutsuttua vierasta omien lapsiemme lisäksi olivat läsnä.

DSC_1717 (2)

Ja kuten kaikki minut lähemmin tuntevat tietävät, jotain erikoista oli keksittävä. Joten emme kertoneet kenellekään hääsuunnitelmistamme. Loppujen lopuksihan suunnitelmat olivat hyvin yksinkertaiset: päätä hääpäivä, varaa pappi ja kirkko. Hanki hääpuvut, varaa kampaus, meikki, kukat ja valokuvaus. Siinäpä ne.

Päätimme syyskuulla menevämme naimisiin joulukuussa. Päivämäärä määräytyi ainoastaan ja vain haluamamme papin menojen mukaan. Ostin hääpuvun itselleni morsiusliikkeen alennusmyynnistä sekä lapsille juhlavaatteet nettikaupasta. Lisäksi tein Tyllerölle itse juhlaboleron. Mies halusi käyttää vanhaa pukuaan. Varasin meikkauksen ja kampauksen tutusta kampaamosta. Tilasin morsiuskimpun itselleni ja vieheet miehelle sekä Vilperille.

DSC_1716 (2)

Koska emme järjestäneet hääjuhlaa, varasimme paikallisesta ravintolasta pöydän. Kutsuimme läheisemme viettämään pikkujoulua juhlavissa merkeissä. Ja todellakin pikkujouluihin kaikki luulivat tulevansa. Koska asumme sen verran kaukana sukulaisistamme, he tulevat meille aina yökylään. Kun kaikki perjantai-iltana olivat saapuneet ja kotiutuneet, sai Vilperi kunnian kertoa uutisen. Niin herttaisesti kuin vain 2v 2kk vanha voi sanoa, hän ilmoitti: ”Äiti ja isi menevät naimisiin”. Koska asia herätti hieman hämmennystä yleisössä, katsoin parhaakseni kertoa vielä selvällä suomenkielellä: ”Yllätys, me menemme huomenna naimisiin, kirkko on varattu yhdeksi.” Uutinen herätti iloista puheensorinaa ja pientä paniikkia.

DSC_1781 (2)

Kun sitten koitti hääpäivän aamu, lähdin itse kampaukseen ja meikkaukseen hykerrellen vieläkin onnistunutta yllätystä. Yhdeltä alkoi vihkiseremonia meidän paikkakuntamme ihanassa kivikirkossa. Pappi piti ihanan puheen. Ilma oli raikas, pikkupakkasta ja lunta maassa. Tunnelma kirkossa oli lämmin ja leppoisa. Juuri sellainen kuin halusin. Ei paniikkia, ei jännitystä, vain me.

Seremonian jälkeen muut lähtivät meille keittelemään juhlakaffeita. Me jäimme kirkolle otattamaan hääkuvat. Valokuvaus oli yksi asia johon halusimme panostaa, vaikka kyseessä olivat pienet häät. Kuvat otti Johanna Merenheimo ja niistä tulivat aivan mielettömän upeat. Aluksi otimme kirkossa sisällä muutaman perhekuvan ja loput kuvat otimme ulkona kirkon pihalla ja sen lähiympäristössä.

DSCN0213 (2)

Kotiin palattuamme joimme kahvia ja söimme leipomaani hääjuustokakkua. Illalla menimme kaikki paikalliseen ravintolaan syömään, jossa tarjosimme vieraillemme juhlaillallisen. Yöksi lähdimme kahden kesken hotelliin, kun kerrankin olimme saaneet talon täyteen lapsenvahteja =).

DSCN0241 (2)

Toinen asia mihin halusimme panostaa, tai mihin mieheni halusi panostaa, oli sormus. Hän valitsi sen itse, tosin hyväksyttäen päätöksensä minulla. Vaikka aluksi olin epäröivä sormuksen suhteen, näin jälkikäteen ajateltuna, se on täydellinen minulle. Ihailen sitä edelleen useasti. Kuten jo Popeda-postauksessa kerroin, halusin erilaisen kaiverruksen. Kun tilasimme sormuksen kultasepänliikkeessä, laitoimme kaiverrukseksi sen perinteisen X & X 08.12.2012. Asia jäi kaivertamaan mieltäni sen verran, että soitin seuraavana päivänä liikkeeseen ja vaihdoin kaiverruksen. Nyt sormuksessani lukee ”Tahdotko mut tosiaan 08.12.2012”. Ja jos mieheni olisi ottanut tai joskus päättäisi ottaa sormuksen, hänelle tulisi kaiverrus ”Tahdon 08.12.2012”.

siironen-19 (2)

Arkemme ei muuttunut mitenkään naimisiin menomme jälkeen. Mutta nyt me olemme tiiviimmin me. Meillä oli ihana päivä, jota voimme miettiä vuosienkin päästä ja katsella kuvia lastemme kanssa. Päivä oli juuri meidänlaisemme, herkkä, mutta kuitenkin sopivasti juhlava. Pääsimme yllättämään läheisemme iloisesti. Ja mikä ihaninta, rakkautemme ei ole kadonnut mihinkään tässä lapsiperheen arjessa.

Hyvää hääpäivää rakas mieheni ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s